Kun puhutaan jalkapallon satumaisista nousutarinoista, jää Andalusian vuoristokaupungin jalkapallojoukkue Granada CF usein mainitsematta.
Granada Club de Fútbol perustettiin vuonna 1931 Julio Lopez Fernandezin toimesta, ja vain kymmenen vuotta joukkueen perustamisen jälkeen Granada CF oli tehnyt lähes mahdottoman ja saavuttanut Espanjan korkeimman sarjatason, La Ligan. Joukkue vakiinnuttikin pian itsensä perinteisenä hissijoukkueena palloillen La Ligan ja Segunda Divisiónin välillä tiuhaa tahtia.
1980-luvun vaihteessa asiat alkoivat kuitenkin suistua punavalkoisten käsistä – tai tässä tapauksessa jaloista – kun jo niin tutuksi tullut nousuhissi joutui vapaapudotukseen ja vuonna 2001 romahti pelättyyn Tercera Divisióniin, Espanjan neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle.
VAUHTIA ITALIASTA
Suuntaa etsittiin usean vuoden ajan, ja joukkue onnistuikin korpivaelluksensa aikana hinaamaan itsensä takaisin Segunda División B:hen, Espanjan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle.
Suurin muutos tapahtui kuitenkin vuonna 2009, kun italialainen liikemies ja Italian pääsarjatasolla palloilevan Udinese Calcion omistaja Giampaolo Pozzo osti joukkueen. Tämä oli paras asia mitä Nazaríesille (lempinimi juontaa juurensa Espanjan viimeiseen muslimidynastiaan, joka hallitsi Granadan emiraattia vuosina 1238–1492) oli tapahtunut pitkään aikaan, sillä tämä mahdollisti yhteistyön Udinesen ja Granadan välillä.
Pelaajat, jotka eivät mahtuneet Udinesen rosteriin, lainattiin Granadaan antamaan joukkueelle tarvittavan lisäboostin nousun tavoittelemista varten.
Seuraavan kahden kauden aikana joukkueen vahvuuteen italialaisjoukkueesta liittyivät muun muassa Odion Ighalo, Guilherme Siqueira, Dani Benitez, Allan Nyom, Fabián Orellana, Alexandre Geijo ja Mikel Rico (ja jos joku nyt miettii, että onpa tuossa paljon Watfordista tuttuja pelaajia, niin se puolestaan johtuu siitä, että vuonna 2012 samainen Pozzo osti lontoolaisjoukkueen ja antoi sen poikansa johdettavaksi). Joukkueen valmentajaksi nimitettiin Fabri González, joka ymmärsi kymmenien vuosien kokemuksella mitä Espanjan alemmilla sarjatasoilla tarvitaan menestymiseen.
Ensimmäinen nousu tapahtui kauden 2009–2010 päätteeksi, kun Granada voitti oman ryhmänsä ja varmisti paikkansa nousukarsintaan, jossa Alcorcón kaatui kahden osaottelun jälkeen numeroin 2-1. Seuraavalla kaudella, Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Granada sijoittui viidenneksi, mikä kuitenkin riitti varmistamaan paikan nousukarsinnoista. Tällä kertaan vastaan asettuivat Celte de Vigo ja Elche, josta ensimmäinen kaatui rangaistuspotkuilla ja toinen vierasmaalisäännöllä. Ratkaisevan maalin teki Udinesesta lainattu Odion Ighalo.
35 vuoden odotus oli päättynyt, Granada CF oli taas La Ligassa.
Granadan stadionina vuodesta 1995 toiminutta 16 200-paikkaista Estadio Nuevo Los Cármenesia laajennettiin saman tien noin 6 000 paikalla. Nykyään Los Cármenes vetää yli 22 000 katsojaa.
Seuraavan viiden kauden ajan joukkue yritti vakiinnuttaa paikkaansa pääsarjatasolla. Sijoitukset olivat yleensä välillä 15–17, mutta Granada onnistui välttämään karsiutumisen aina niukasti.
Tony Adams ja verkkarit
Saavuin itse opiskeluiden perässä Granadaan kaudella 2016–2017, ja silloin Nazaríesien paletti olikin aivan sekaisin. Muistan jossain kohtaa rajallisella espanjan taidollani udelleeni taksikuskilta, että miten paikallinen jalkapallojoukkue oli tällä kaudella pärjännyt. ‘’No bueno’’, taisi tulla vastauksena.
Kun jossain vaiheessa pääsin itse seuraamaan joukkueen otteita Los Cármenesille, oli näky vähintäänkin surkuhupaisa. Joukkueen aloituskokoonpanossa oli usein 11 eri kansalaisuutta ja vaihtopenkin päästä löytyi Arsenal-legenda Tony Adams verkkareissaan.
Tony Adams ja Granada CF olivatkin aikamoinen ‘’match made in hell’’. Adamsin viimeisin valmennuspesti oli vuodelta 2011 Azerbaidzanin liigasta, ja siellä saavutetut tulokset olivat vähemmän kuin mairittelevia. On kuitenkin todettava, että ennen kuin Adams hyväksyi Granada-pestin, oli joukkueen peli täysin vailla punaista lankaa, joten ihannetilanne kyseessä ei todellakaan ollut.
Adams hävisi lopulta seitsemästä pelistään kaikki ja saikin kauden päätteeksi kenkää. Kun tiedustelin asiaa hyvältä ystävältäni Paulo Chichonilta, joka on todellinen La Liga-ekspertti ja juontaa Tanskan suosituinta Real Madrid-podcastia, hän sanoi: ”Tony Adams on legenda ja oli uskomaton Arsenalissa, mutta uskon, että hän oli hieman naiivi ottaessaan vastaan Granada-pestin. Hän oli aikaisemmin työskennellyt neuvonantajan roolissa ja uskon, että se on paljon sopivampi rooli hänelle. Ehkä tulevaisuudessa hän voi kehittyä päävalmentajana, mutta Granada CF olisi kaudella 2016–2017 tarvinnut jonkun todella erityisen valmentajan pelastamaan heidän sotkustaan.”
Joka tapauksessa kahdeksan vuoden tauon jälkeen Granada löysi itsensä taas Segunda Divisiónista.
Jos mietitte, kuinka raskaasti liikemies Pozzo otti Granadan karsiutumisen, niin huoli pois! Pozzo oli nimittäin ennen kautta ehtinyt myymään joukkueen kiinalaisomistukseen ja tehnyt sievoisen voiton (olihan joukkue hänen omistuksen aikana noussut kolmossarjajoukkueesta pääsarjajoukkueeksi). Kuvittelen italialaismiljonäärin nauttimassa punaviiniä Pohjois-Italian viinitarhassaan karsiutumisen varmistumisen hetkellä.
Kiinalainen dynastia
Kaudella 2017–2018 Granada aloitti uuden nousuprojektinsa kiinalaisomistuksen alla. Ensimmäinen kausi kakkossarjassa sujui mollivoittoisesti, mutta seuraavalla kaudella alkoi tapahtua. Joukkue nimitti valmentajakseen Diego Martínezin, jolla oli aikaisempaa kokemusta andalusialaisesta jalkapallosta Motril- ja Sevilla-pestien myötä.
Tällä kertaa punavalkoinen joukkue rakennettiin espanjalaisen talentin ympärille. Joko pelaajia haalittiin seuran omista reserveistä tai lainattiin La Liga-joukkueista. Rahaa ei nimeksikään käytetty. Palkkojakin joukkue maksoi vasta viidenneksi eniten koko Segunda Divisiónista. Strategia oli menestys, sillä punavalkoiset onnistuivatkin varmistamaan suoran nousun sijoittuen toiseksi. La Liga kutsui jälleen.
Tällä kaudella Nazarésien tilanne onkin ollut parempi kuin ehkä koskaan ennen. Seuralla on selkeä rakenne ja pelifilosofia. Valmentajana on nousukaudelta tuttu Diego Martínez, ja taloudellisesti seura on erittäin elinvoimainen.
Pelaajia on hankittu hyvin maltillisesti, sillä yhteensä joukkue käytti siirtoihin ainoastaan €7,25 miljoonaa, joka kalpenee vaikkapa FC Barcelonan €255 miljoonan rinnalla. Pienestä budjetistaan huolimatta Granada on aloittanut kautensa todella vahvasti. Tämän artikkelin kirjoittamisen hetkellä seura on liigassa toisena, vain pisteen päässä Real Madridista, ja viidennellä pelikierroksella kaatui juuri se €255 miljoonaa siirtoihin käyttänyt katalonialaisjätti.
Keitä pitää silmällä?
Asiantuntijaystäväni nostaa esille muutaman punavalkoisen pelaajan, jota kannattaa erityisesti tarkkailla kauden mittaan.
”Minä pidän erityisesti Venezuelan jätkistä Yangel Herrerasta ja Darwin Machísista. Herrera on kehittyvä box-to-box keskikenttäpelaaja, joka teki hiljattain uskomattoman hienon maalin, ja Machís on juonikas laituri. Roberto Soldado on seuran suurin satsaus tällä kaudella. Hän on pelaaja, joka pystyy aiheuttamaan vaikeuksia parhaimmillekin puolustuksille.”
Yangel Herrera on 21-vuotias lainapelaaja Manchester Citystä, ja nuorellemiehelle on sadellut ylitsevuotavia kehuja David Villalta ja Patrick Vieiralta. Puolustavan keskikenttäpelaajan uskotaan tulevaisuudessa kehittyvän maailman huipulle. Darwin Machís on puolestaan 26-vuotias lainapelaaja Udinesesta. Hänen tulevaisuus ei ehkä ole niin valoisa kuin Herreralla, mutta hyvällä pallonkäsittelyllään Machís pystyy haastamaan kenet vaan.
Roberto Soldado on 34-vuotias veteraanipelaaja, jolla on kokemusta esimerkiksi Real Madridista, Tottenham Hotspursista, Villarrealista ja Fenerbahçesta. Soldado on tunnettu hyvästä syöttötaidostaan ja onkin alkukauden aikana päässyt väläyttelemään osaamistaan kolmen maaliin johtaneen syötön merkeissä. Soldado on myös erinomainen pallon suojaaja, joka tekee tunnollisesti hommia myös puolustussuuntaan.
Kuka olisi vielä kymmenen vuotta sitten uskonut, että Granada CF tulee palloilemaan Espanjan korkeimmalla sarjatasolla haastaen kaikista suurimmat?
Ei hirveän moni. Granadan nousu on ollut hyvä esimerkki siitä, mitä systemaattisella rakennustyöllä pystytään saavuttamaan. Tercera División on enää pelkkä kaukainen muisto.
‘’Vamos mi Granada, vamos campeón’’.
LaLiga: Real Madrid – Granada 5. lokakuuta klo 17.00 C More
