Futsal on Suomessa tällä hetkellä kovassa nosteessa. Harrastajamäärät kasvavat joka vuosi, ja maajoukkue on ottanut huimia harppauksia kohti kansainvälistä kärkeä. Siitä kertoo viime joulukuussa tullut Suomen futsal-maajoukkueen kolmas peräkkäinen pohjoismaiden mestaruus tappiottomalla pelillä. Onko Saliharreista jopa tulevaisuuden maailmanmestariksi?
Viimeisen 20 vuoden aikana harrastajamäärät ovat olleet tasaisessa kasvussa. Laji on vuosien saatossa saanut jatkuvasti enemmän huomiota sekä mediassa että urheilupiireissä. Nykyään futsal on jo Suomen neljänneksi harrastetuin kilpalaji.
Suomessa on myös toimiva futsal-liiga, joka toimii oivana ponnahduslautana isompiin sarjoihin. Sitä on pelattu jo vuodesta 1997 ja sen parhaat pelaajat ovatkin päässeet kokeilemaan ammattilaisen elämää kovissa futsal-maissa. Viimeisimpänä esimerkkinä toimii Italiassa pelannut maajoukkueen maalihai Miika Hosio, joka kertoi mietteitään Byyrille loppuvuodesta.
Lähivuosina arvokisoihin?
Futsal oli Suomessa pitkään lapsenkengissä. 1980-luvulla talvisin paikallisissa liikuntahalleissa pelattiin isolla karvaisella pallolla jalkapalloa. Varsinainen futsal-toiminta lähti liikenteeseen vuonna 1994, kun Suomesta koottiin maajoukkue opiskelijoiden maailmanmestaruuskisoihin Kyprokselle.
Suomalaiset saivat kiinni lajin viehätyksestä, ja seuraavat kisat järjestettiinkin Jyväskylässä vuonna 1996. Kisojen yhteydessä Palloliitto otti futsalin siipiensä alle. Ensimmäisestä suomenmestaruudesta pelattiin turnausmuodossa jo seuraavana vuonna.
Seurajoukkuetoiminta on mennyt Suomessa huimasti eteenpäin. Taso kovenee joka vuosi, ja vuosien varrella on syntynyt seuroja, joilla on kova halu kehittyä. Esimerkiksi Espoon GFT, Tampereen Ilves ja Jyväskylän KaDy ovat tehneet loistavaa työtä futsalin eteen Suomessa. Liigan lisäksi Palloliitto vastaa myös futsalin Ykkösen toiminnasta. Palloliiton piirit pyörittävät futsalin alempia sarjatasoja, joihin tulee joka vuosi uusia joukkueita mukaan. Pelkästään Helsingissä on futsalille useampi divaritaso ja siihen päälle vielä naisten ja miesten harrastesarjat.
Jos Futsal-Liiga on ottanut suuria harppauksia vuosien varrella, samaa voidaan sanoa Suomen futsal-maajoukkueesta, Saliharreista. Hauska nimi juontaa juurensa harjuskalasta. Maajoukkue on tuoreimmassa maailmanrankingissa hienosti sijalla 33. ja Euroopan rankingissa sijalla 19.
Nykyään Suomi pystyykin jo haastamaan jopa lajin suurmaita, vaikka vielä kymmenen vuotta sitten huippumaat olisivat vieneet sinivalkoisia todennäköisesti kaksinumeroisin luvuin. Suomi on tällä hetkellä Pohjoismaiden ja Baltian kovin futsal-maa, jolta voidaan odottaa lähivuosina ainakin ensimmäistä arvokisapaikkaansa lajin historiassa.
Harrastetuimmat kilpalajit Suomessa:
- Jalkapallo: 130 700
- Jääkiekko: 73 000
- Salibandy: 53 000
- Futsal: 40 000
- Yleisurheilu: 32 000
- Koripallo: 18 000
- Pesäpallo: 14 590
- Voimistelu: 13 000
- Suunnistus: 12 100
- Lentopallo: 11 500
Jyväskylän derby innostaa pelaajaa
Vastikään Liikunnan Riemusta Espoon GFT:hen siirtynyt Eetu Parpala päätyi futsalin pariin jalkapallon kautta.
“Pelasin kolmosdivisioonassa Jyväskylässä. Joukkuekaveri pyysi minua kokeilemaan futsalia, ja innostuin lajista”, Parpala kertoo.
Suomalaisten futsal-seurojen toiminta on tehnyt pelaajan vaikutuksen. Eroja joukkueiden välillä kuitenkin löytyy.
“Varsinkin viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut suuri kehitys ammattimaisempaan suuntaan, ja yhä enemmän ihmisiä tekee töitä futsalin eteen.”
“Joissakin joukkueissa pelaajille ja taustoille maksetaan, ja toisissa seuroissa pelaajat hoitavat käytännössä kaiken ilman palkkaa.”
Valmistuminen ja Kotkaan muutto töiden perässä pakottivat Parpalan uuden seuran etsimiseen.
“GFT oli aika looginen valinta. Joukkueena se on loistava, tunsin entuudestaan monta pelaajaa. Lisäksi Espoo on inhimillisen matkan päässä Kotkasta, joten pystyn helposti käymään harjoittelemassa ja pelaamassa”, hän sanoo.
Katsojamäärät Futsal-Liigan otteluissa vaihtelevat.
“Jyväskylän derbyissä on selkeästi paras tunnelma Suomessa, ja kyllä Riemun fanit ovat parhaita silloin, kun innostuvat riittävästi. Katsojia ottelussa voi olla jopa yli tuhat”, Parpala kehuu.
Selostaja kehittää itseään
Ilveksen ja Mad Maxin kotipelit Pirkanmaalla selostava Toni Lång harmittelee vaihtelevia työolosuhteita.
“Suurin osa paikoista on perinteisiä koulun liikuntasaleja tai -halleja. Selostamiseen varattua tilaa ei monessa paikassa ole.”
“Usein selostan myös suoraan katsomosta ja näkyvyys kentällä voi olla hieman vajavainen”, Lång kertoo
Osalla paikkakunnista tilanne on kuitenkin valoisampi.
“Valkeakoskella pystyy selostamaan suoraan yläkopista, joten näkyvyys on hyvä. Ilveksen uusi Kauppi Sports Center on mitä mainioin paikka selostamiselle. Kun halli on saatu kokonaan valmiiksi, ei parempaa paikkaa futsalin parissa voisi kuvitella olevan.”
Lång selostaa ensimmäistä vuottaan ja pyrkii kehittämään itseään.
“Itselleni tämä on harrastustoimintaa ja ammatillista kasvua. Lisäksi saan nimeäni näkyviin koko ajan enemmän, ja selostukset paranevat kerta toisensa jälkeen”, hän sanoo.
