Byyrin uudessa juttusarjassa perehdytään seurahymneihin. Viikoittaisessa sarjassa nostamme aina yhden seuran ja sen tunnussävelen kerrallaan esille, kerromme sen taustat, ja miksi se koskettaa kyseisestä kannattajakuntaa.
Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Nyt käsiteltävän tapauksen yhteydessä lienee aivan yhtä oikeutettua sanoa, että rakkaalla seuralla on monta laulua. Avasimme uuden seurahymneihin perehtyvän juttusarjan viime viikolla IFK Göteborgin Snart skiner Poseidonilla. Tälläkin kertaa värit pysyvät sinivalkoisina, kun matkaamme hymninjäljitysmatkalle Saksaan ja sen pääkaupunkiin Berliiniin. Sieltä löydämme Herthan, jolle on epävirallisen tiedon mukaan vuosien saatossa tehty jopa 63 kappaletta.
Sutherland Brothers Band julkaisi vuonna 1972 kappaleen nimeltä Sailing, joka oli osa loppuvuodesta ilmestynyttä Lifeboat-pitkäsoittoa. Sailing päätyi parhaimmillaan brittilistoilla sijalle 54. ja kyseistä singleä myytiin 40 000 kappaletta.
Sailing nousi kansainväliseksi megahitiksi kolme vuotta myöhemmin, kun Rod Stewart julkaisi kappaleesta oman versionsa. Se oli viikkoja listakärjessä Englannissa ja sillä oli myös välitön vaikutus jalkapallokatsomoihin, kun yksinkertaisen tarttuva melodia monistui käyttöön kultaisen 1970-luvun oluenhuuruisissa seisomakatsomoissa.
Se oli pitkään yksi lauletuimmista chanteista jalkapallokatsomoissa, mutta sen käyttö on uudella vuosituhannella vähentynyt. Sailing kuuluu kuitenkin yhä Skotlannin maajoukkueen kannattajien vakiokalustoon. Seurajoukkuekäytössä ehdottomasti tunnetuin on Millwallin ”No one likes us, we don´t care” lyriikka kyseiseen kappaleeseen.
Herthan tunnussäveleksi
Vaikka Sailing on tunnettu katsomoissa, on se seurahyminä todellinen poikkeus. Poikkeuksen tekee Hertha Berlin, jolla on ollut kyseinen versio käytössä vuodesta 1993 alkaen.
Palkittu saksalaisartisti ja näyttelijä Frank Zander julkaisi vuonna 1992 julkaisi oman Sailing-coverinsa, josta tuli nopeasti kaupallinen menestys Saksassa. Keväällä 1993 kovana Herthan kannattajana tunnettu Zander sai kutsun laulamaan kyseisen kappaleen Herthan kakkosjoukkueen otteluun Chemnitzer FC:ta vastaan ottelun tauolla.
Kaikkien yllätykseksi kappaleen nimi Nur nach Hause oli yhä jäljellä, mutta Zander oli sanoittanut kappaleen uudelleen juuri omalle seuralleen. Mies ja kitara saivat yleisön haltioihinsa ja loppu on Hertha Berlinin seurahistoriaa.
Täysin spontaanisti yleisö nosti huivinsa ilmaan ja lauloi Zanderin mukana kertosäettä. Zanderille itselleen yleisön reaktio oli ollut täydellinen yllätys. Seurahymni oli syntynyt ja se otettiin nykyiseen käyttöönsä välittömästi. Nykyisellään 78-vuotias Zander käy yhä tasaisin väliajoin esittämässä Nur nach Hausen ottelun alussa. Kappaleen suuren suosion salaisuus lienee yksinkertaisesti siinä, että se on lähes täydellinen yhteislaulu, joka sopii jokaisen suuhun.
Saksalainen televisiokanava Sat.1. järjesti vuonna 2003 äänestyksen parhaasta stadionhymnistä Hitgiganten-ohjelmassa. Frank Zanderin Nur nach Hause päätyi äänestyksessä sijalle kaksi. Mikä voitti kyseisen äänestyksen? Se selviää ensi viikolla.
Nur nach Hause Berliinin olympiastadionilla syyskuussa 2018.
