Byyrin uudessa juttusarjassa perehdytään seurahymneihin. Viikoittaisessa sarjassa nostamme aina yhden seuran ja sen tunnussävelen kerrallaan esille, kerromme sen taustat, ja miksi se koskettaa kyseisestä kannattajakuntaa.
Kun joukkueet astelevat kentälle ja seurahymni lähtee soimaan, vie äänentoistolaitteista pauhaavat sävelet katsojan kananlihalle niin stadionilla kuin television ääressä. Tutut sävelet viestivät kotikannattajille, että me olemme nyt kotona, täällä me emme häviä. Se on osoitus koko seurayhteisön voimasta. Hymni niputtaa pelaajat, kannattajat ja stadionin yhteen. On täysin oikeutettua sanoa, että vasta seurahymni tekee jalkapalloseurasta kokonaisen, eikä hymnin merkitystä koko kannattajakunnan identiteetille voi millään muotoa vähätellä.
Nyt alkavassa juttusarjassa perehdymme juuri näihin säveliin, jotka soivat joukkueiden tullessa kentälle. Maailmasta löytyy useita jalkapalloseuroja, joille on omistettu jopa kymmeniä kappaleita, mutta me siis keskitymme niihin millä peli alkaa. Siihen kun on olemassa syynsä, miksi juuri kyseisellä kappaleella kukin seura haluaa oman ilmapiirinsä sähköistää ennen avauspotkua.
Tartumme heti härkää sarvista ja otamme käsittelyyn yhden kaikkein kauneimmista. Elettiin kevättalvea 2009 ja perinteikäs ruotsalaisseura IFK Göteborg oli siirtymässä pienen evakkovaiheen jälkeen takaisin uudistetulle Gamla Ulleville.
Modernille stadionille siirryttäessä oli herännyt ajatus, että vuodesta 1976 asti IFK:n hymninä toiminut Heja Blåvitt voisi kaivata päivittämistä.
Asiasta käytiin Göterborgissa varsin avointa keskustelua ja konkreettisia ehdotuksiakin heitettiin. Mm. pitkänlinjan rock-yhtyeen Nationalteaternin sekä punk-yhtye Troublemakersin tuotannoista löytyi jo valmiiksi kappaleet, jotka olivat esillä keskustelussa. Hymnin vaihto oli sovittu tehtäväksi kannattajakuntaa kuunnellen, sillä seuran tekemän ehdotuksen piti kelvata myös viralliselle kannattajayhdistykselle ennen vaihtamista.
Unohdetusta balladista koko kaupungin symboliksi
Hymnin ympärillä käytyä jopa kiivastakin keskustelua oli seurannut myös intohimoinen IFK Göteborgin kannattaja Pontus Tenngren. Hän päättikin ehdottaa vanhalle bändikaverilleen Joel Almelle, että hän tekisi kappaleen tähän tarkoitukseen. IFK:n kannattajaksi tunnustautuvalle Almelle ajatus tuntui heti kiehtovalta, mutta mitään välitöntä biisin raapustusreaktiota ei kuitenkaan syntynyt.
Joel Alme oli hiljattain jättänyt yhtyeen nimeltä Hästpojke, lähtenyt tekemään soolouraa ja debyyttilevy oli tuloillaan. Alme oli tehnyt Hästpojkelle kappaleen nimeltä Utan Personlig Insats, joka televisioesiintymisestä huolimatta ei koskaan saavuttanut sellaista kaupallista menestystä mitä Alme ja kumppanit olivat toivoneet.
Alme itse oli kuitenkin päättänyt ottaa kyseisen kappaleen melodian mukaan sooloalbumilleen A Master of Ceremonies, tehden kappaleesta englanninkielisen version. A Young Summer´s Youth päätyikin indie-artistin ensimmäiseen pitkäsoittoon, mutta samoin sinne tiensä löysi myös samaisen kappaleen toinen versio, joka iski välittömästi Ruotsin toiseksi suurimman kaupungin asukkaiden luihin ja ytimiin.
Ajatus kappaleen teosta IFK Göteborgille oli kytenyt Joel Almen pinnan alla, ja ollessaan käymässä Tukholmassa Alme oli oivaltanut A Young Summer´s Youthin sävelen soveltuvan erinomaisesti kyseiseen tarkoitukseen. Alme nousi junaan kotimatkalle kohti Göteborgia kädessään kynä ja paperia. Hän oli saanut inspiraation siitä millainen IFK Göterborgin uuden hymnin tulisi olla.
Näin sai Snart skiner Poseidon alkunsa, mutta kappaleen lyriikassa olevaa kaunista melankoliaa ei olisi koskaan syntynyt ilman kyseistä junamatkaa. Alme näet päätyi junassa istumaan rouvashenkilön viereen, joka oli hiljattain päätynyt leskeksi. Kirjoittamisen ohessa Joel Alme keskusteli naisen kanssa ja kuin huomaamattaan hän sai paketoitua lyriikkaan annoksen kaipuuta, ripauksen rakkautta ja lupauksen paremmasta huomisesta.
Snart skiner Poseidon on rakkauslaulu kaupungille, jonka nimeä ei tarvitse erikseen mainita. Se on tehty taidolla IFK Göterborgin nimikin välttäen. Lyriikassa mainitaan seuran lempinimi Blåvitt ainoastaan kerran. ”Snart skiner Poseidon och Blåvitt står kvar”.
Juuri näiden elementtien takia Snart skiner Poseidonista tuli lopulta juuri niin tunnettu ja pidetty mitä se on tänä päivänä. Joel Alme onnistui erinomaisesti löytämään kappaleessaan seurauskollisuuden ytimen. Se ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan se on kylmiä pimeneviä iltoja tuulisessa satamakaupungissa vaikean kauden jälkeen, jolloin valo, joka auttaa jaksamaan on uuden odottaminen, ja tietoisuus siitä, että ympärilläsi on ihmisiä, joiden kanssa voit nostaa kolpakon seuraavaa kevättä odotellessa.
Taidokkaasti Göteborgia sekä IFK:ta lyriikassa välttäen Snart skiner Poseidon on onnistunut aiheuttamaan kylmiä väreitä myös ihmisille, jotka eivät noin lähtökohtaisesti ole lainkaan kiinnostuneita jalkapallosta tai urheilusta ylipäätään. Siitä on kasvanut vuosikymmenessä koko Göterborgin kansallislaulu.
Maaliskuun 2009 puolivälissä YouTubeen ladattu Snart skiner Poseidon päätyi nopeasti IFK Göteborgin ehdotukseksi uudeksi hymniksi ja äänestettiin netissä käyttöön otettavaksi. Vanha ralli Heja Blåvitt jäi elämään Gamla Ullevilla ja soi aina, kun IFK Göteborg onnistuu maalinteossa.
Snart skiner Poseidon Gamla Ullevilla lokakuussa 2015.
