Täpötäysi Bolt Arena jännitti. HJK oli avannut Eurooppa-liigan ylivoimaisena pidettyä Real Betisiä vastaan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti ja osoittanut ansaitsevansa paikkansa kilpailussa. Siitä huolimatta andalusialaiset johtivat peliä reilun tunnin jälkeen 0–2.
Sitten Santeri Hostikan keskitys löysi Malik Abubakarin jalan. HJK oli noussut maalin päähän. Huolimatta siitä, että seuran markkina-arvo on vain 3,7 % Betisin vastaavasta, huolimatta siitä, että toinen joukkueista kohtasi edellisessä ottelussaan HIFK:n ja toinen Real Madridin, huolimatta siitä, että HJK:n vuotuinen palkkabudjetti on suunnilleen sama kuin Betisin yhdelle pelaajalle keskimäärin maksama vuosipalkka, HJK aikoi haastaa espanjalaiset tosissaan pisteistä.
Kunnes kavennusmaalia ei enää ollutkaan. Äärimmäisen pitkältä tuntuneen videotarkastuksen jälkeen ottelun erotuomari Roi Reinshreiber ilmoitti, että Malik oli ollut tilanteessa paitsiossa, eikä maalia hyväksyttäisi.
Myös ensimmäisellä jaksolla nähtiin keskustelua herättänyt tilanne, kun Betisille tuomittiin rangaistuspotku tilanteesta, jota kukaan andalusialaisista ei osannut edes protestoida. Nassim Boujellab kyllä astui William Carvalhon jalan päälle. Peli kuitenkin jatkui normaalisti, ja se keskeytettiin vasta, kun HJK oli jo edennyt Betisin maalille.
Suomessa vain harvalla on kokemusta siitä, miltä VAR tuntuu paikan päällä koettuna. Torstaina ensikosketuksensa videotuomarointiin sai kenties jopa 10 000 silmäparia. Väitän, ettei kovin moni heistä sanoisi kokemustaan positiiviseksi.
VAR-tarkastus on livenä koettuna suoraan sanoen kammottava kokemus. Peli vain yhtäkkiä taukoaa ilman, että kenelläkään koko stadionilla olisi hajua siitä, mitä tapahtuu. Boltin kaltaisella stadionilla, jolla ei ole videonäyttöjä, faneille ei voida edes kommunikoida, mistä tilanteesta on kyse.
Joissain tapauksissa, kuten HJK:n maalissa, katsojat sentään tietävät, mitä videolta tarkastetaan. Joskus taas, kuten Betisin pilkun kohdalla, suurimmalla osalla ei ole asiasta minkäänlaista käsitystä.
Koko stadion hiljenee. Pelin virtaus katkeaa. Juhlat, jotka jo kerran pääsivät alkamaan, katkeavat kuin taikaiskusta. Seuraa kollektiivinen ulospuhallus, kun kaikki se tunne ja euforia, joka vain hetki aiemmin yhdisti sekä pelaajia että faneja, häviää taivaan tuuliin. Kliinisyys korvaa elämyksellisyyden.
Molemmat torstain VAR-tuomiot menivät oikein, mutta silti videotuomarin käytöstä jäi paikan päälle olleille lähinnä pöllämystynyt olo. Tätäkö nykyjalkapallo todella on?
Videotuomarin käyttöä on perusteltu tuomioiden oikeellisuudella ja sillä, että sen avulla voitto menee todennäköisemmin sille, joka sen ansaitsee. Onkin totta, että VAR kannustaa hyökkäävämpään jalkapalloon, mikä on tietysti lajin arvojen mukaista. Palloa hallitseva joukkue luo todennäköisemmin enemmän 50/50-tilanteita vastustajan rangaistusalueelle, ja videotarkastuksen avulla näistä yhä useampi menee oikein.
Pienemmille seuroille, joiden yllätysmahdollisuudet saattavat roikkua yhden vihelletyn tai viheltämättä jätetyn paitsion tai rangaistuspotkun varassa, VAR on sen sijaan myrkkyä. Pitkässä juoksussa videotuomarointi siis kasvattaa jalkapallon tasoeroja entisestään – olkoonkin, että se tekee sen oikein.
Tunteen VAR kuitenkin jalkapallosta vie. Laji, jonka yli satavuotisessa historiassa on totuttu siihen, ettei toisia mahdollisuuksia anneta, on kääntynyt päälaelleen. Kannattajat joutuvat tottumaan siihen, että peli saatetaan milloin tahansa katkaista viideksi minuutiksi, jotta erotuomari voi kelailla videonauhoja, joita ei muille stadionilla oleville näytetä.
Lopulta kyseessä on arvovalinta siitä, onko jalkapallossa kyse kliinisestä kilpaurheilusta, jossa virheille ei ole sijaa, vai viihteestä, johon dramaattisuus kuuluu. Paikan päällä videotarkastuksen kokeneet voivat kertoa, että vaikka VAR lisää urheilullista oikeudenmukaisuutta, ottelun viihdyttävyydelle se tekee vain hallaa.
Television välityksellä tilanne on kuitenkin toinen. Kotikatsojille VAR on osattu myydä olennaisena osana ottelun draamankaarta. Hidastusten ja eri kuvakulmien avulla videotarkastuksesta on tehty spektaakkeli, joka tarjoaa ruudun ääressä oleville faneille mahdollisuuden eläytyä tuomarin rooliin.
Omalla tavallaan kyse on vain siitä luontaisesta jatkumosta, joka on ollut nähtävissä jo pitkään. Jalkapalloa kehitetään tällä hetkellä ennen kaikkea TV-katsojille, ei paikan päälle vaivautuville faneille. TV-tulot ovat aikaa sitten syrjäyttäneet lipputulot seurojen ja liigojen suurimpana rahanlähteenä. Se, onko tämä takapuolennäyttö ottelutunnelman luoville faneille oikein, on asia erikseen.
Lisäksi on aiheellista kysyä, onko nykyinen malli oikea tapa hyödyntää videotarkastusta? Jos tilannetta on kelailtava nauhoilta useita minuutteja, voidaanko silloin sanoa, että kyseessä on niin selvä tilanne, että jo annettu tuomio kannattaa jälkikäteen kumota?
Hyvää viikonloppua
HJK aloitti taipaleensa Eurooppa-liigassa esityksellä, josta saa olla ylpeä, vaikka tappio tulikin. Klubin eurotaival on saanut viime aikoina mediassa turhankin polarisoivia sävyjä. Tuntuu siltä, että ihmisten on valittava, ovatko he Klubin puolella vai sitä vastaan.
Ei ole mitään syytä, miksei suomalainen jalkapallokannattaja voisi samaan aikaan sekä fanittaa vierasjoukkueen maailmantähtiä että toivoa suomalaiselle seuralle menestystä europeleissä. Tämän tason kansainväliset pelit ovat Suomessa harvinaista herkkua, joten annetaan niiden yhdistää hajottamisen sijasta.
Siinä kaikki tältä erää. Palaamme asiaan ensi viikolla, mutta jos et malta odottaa siihen asti, löydät minut sähköpostimaailmasta osoitteella juuso@teravinkyna.com ja Twitteristä nimellä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen taas voit tilata tästä. Tee se, etkä joudu odottamaan lauantaihin asti.
Hyvää viikonloppua.
