Kellä on tarjota isoin ja paras ehdotus jalkapallon mullistamiseksi? Kuka keksisi innovatiivisimman tavan muuttaa rakasta lajiamme? Koronakriisi on tuonut keskustelun jalkapallon tulevaisuudesta osaksi jokapäiväistä elämää, ja Liverpool ja Manchester United pitävät huolen siitä, että heillä on uusi ehdotus joka lähtöön.
Vain viikko sen jälkeen, kun englantilaisjätit olivat aiheuttaneet paheksuntaa ehdottomalla rajuja muutoksia englantilaiseen jalkapalloon, otti kaksikko käsittelyynsä koko Euroopan.
Seurojen kaavailussa syksystä 2022 alkaen pelattaisiin Euroopan Valioliigaa, jonka perustajajäseniksi on kaavailtu Liverpoolin ja Unitedin lisäksi yhteensä kymmentä muuta seuraa Englannista, Espanjasta, Italiasta, Saksasta ja Ranskasta.
Vaikka Liverpoolin omistajan John W. Henryn ja Manchester Unitedin nokkamiehen Joel Glazerin ehdotus Euroopan Valioliigasta aiheutti samanlaista julkista närästystä kuin miesten hippitukat ennen väritelevision aikaa, on muistettava, ettei eurooppalainen megasarja suinkaan ole uusi ajatus.
Käytännössä keskustelu Euroopan laajuisesta jalkapallosarjasta on pulpahdellut esiin aika ajoin aina Mestarien liigan perustamisesta lähtien, milloin puuhamiehenään Florentino Pérez, milloin Andrea Agnelli tai Silvio Berlusconi ja milloin Henry ja Glazer.
Tällä kertaa ehdotuksessa oli kuitenkin jotain uutta. Se oli kuin mummon vanha mustikkapiirakka, johon oli lirvahtanut hieman liikaa sokeria; maku oli tuttu, mutta sittenkin hieman erilainen. Hieman tartuttavampi.
Siinä missä aiemmat ehdotukset ovat jääneet lähinnä jalkapallon omien setämiesten haihatteluksi, on Henryllä ja Glazerilla tukenaan konkretiaa. Amerikkalaiset liikemiehet ovat saaneet ajatukselleen sekä kuuden miljardin dollarin rahoituksen JP Morganilta että – mikä tärkeintä – Fifan tuen. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että myös jalkapalloseuroja suuremmat toimijat uskovat supersarjan taloudelliseen potentiaaliin.
Fifan mukana olo tuokin sekoitukseen mielenkiintoisen mausteen. Uefa on yksi Fifan alaisista maanosien liitoista, ja Mestarien liiga on Uefan lippulaiva. Koska Euroopan Valioliiga käytännössä veisi Mestarien liigalta pohjan, tarkoittaa Fifan sekaantuminen soppaan sitä, että se aikoo nöyristelemättä kävellä Uefan yli.
Tämä väistämättä herättää kysymyksen jalkapallon tulevaisuudesta. Mikä on maanosaliittojen rooli, jos Fifa ylimielisesti astuu niiden reviirille omaa taloudellista ja poliittista asemaa pönkittääkseen?
Uusi ehdotus on mielenkiintoinen myös siksi, että siinä missä aiemmat kaavailut ovat pitäneet sisällään ajatuksen seurojen eroamisesta kansallisista liigoista, pelattaisiin Euroopan Valioliiga rinnakkain kansallisten sarjojen kanssa.
Ehdotus on pelottavan realistinen. Ajatus siitä, että seurat onnistuisivat noin vain irrottautumaan kansallisista liigoistaan, on lähes mahdoton. Mutta uusi, Mestarien liigan tapaan samanaikaisesti pelattava, supersarja on toteutettavissa.
Samalla sarja olisi kuitenkin kuolinisku sekä Mestarien liigalle että kansallisille sarjoille, vaikka sen Henry ja Glazer yrittävätkin piilottaa. Jos seurojen suurin tulon- ja statuksen lähde on Euroopan Valioliiga, kiinnostavatko kansalliset sarjat niitä enää? On aito riski, että sarjan syntymisen myötä kansallisista sarjoista tulisi lähinnä farmiliigoja, joissa huippuseurat antaisivat peliaikaa nuorilleen.
Sillä vaikka Henryn ja Glazerin ehdotuksen mukaan menestys kansallisissa sarjoissa määrittäisi sen, kuka Euroopan Valioliigaan pääsee mukaan, ei kukaan perustajajäsenistä voisi pudota sarjasta pois 20 vuoteen. Tämä tekisi kansallisista sarjoista käytännössä tarpeettomia.
Ajatus on muutenkin ylimielinen. Missä on varmuus siitä, että muita seuroja ylipäätään kiinnostaa osallista Euroopan Valioliigaan, vaikka ne kansallisen sarjansa voittaisivatkin? Ja jos sarjasta voi pudota ja siihen voi nousta, mutta perustajajäsenten asema on turvattu, johtaa se tilanteeseen, jossa esimerkiksi Euroopan Valioliigan 13. putoaa sarjasta ja Valioliigan 6. nousee tämän tilalle. Kuka sellaista ihan oikeasti haluaa katsoa?
Kaiken kaikkiaan uusi ehdotus on seurausta siitä, että jalkapallostakin on tulossa yhä enenevissä määrin amerikkalaisten leikkikenttä. Tuskin on sattumaa, että sekä Liverpoolin että Manchester Unitedin taustalta löytyy amerikkalainen omistaja.
Kun eurooppalaiset päättäjät ovat vuosia keskittyneet haihattelemaan eurooppalaisesta supersarjasta ja unelmoimaan sen synnystä, ottivat amerikkalaiset liikemiehet ohjat käsiinsä ja loivat ehdotelman, jossa on jo iso ripaus realismia.
Uuden kilpailun formaattikin olisi hyvin amerikkalainen. Kaksinkertainen, 34 ottelun, runkosarja, jonka päälle pelattaisiin play-offit. Amerikassa todella ymmärretään, miten näkyvyyttä kapitalisoidaan ja miten ihmiset saadaan kerta toisensa jälkeen ruudun ääreen. Jalkapallosta on tullut kapitalismin airut, ja se suuntaa katseensa yhä useammin sinne, missä rahavuoret odottavat.
Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että se luopuu samalla sielustaan. Siitä, mikä on tehnyt jalkapallosta poikkeuksellisen lajin kaikkiin muihin verrattuna. Euroopan Valioliiga olisi vain yksi uusi formaatti taistelemaan ihmisten huomiosta saturoituvassa globaalissa urheilukentässä. Voitte olla varmoja siitä, että myös otteluiden alkamisajankohdat perustuisivat sille, missä on suurin TV-yleisö, ei sille, mikä sopii paikan päälle matkustaville faneille.
On väistämätön tosiasia, että jossain kohtaa taloudellisen kasvun rajat tulevat kansallisten rajojen sisällä vastaan. Kenties sen vuoksi eurooppalainen supersarja on tulevaisuutta, jota on mahdotonta estää toteutumasta.
Se ei tarkoita, että sen tulisi olla kaikille mieleen.
Veikkausliiga – miksi moinen suhmurointi?
Veikkausliiga julkaisi tämän viikon keskiviikkona tiedotteen, jonka mukaan se pyrkii pelaamaan loppusarjat kauden alussa asetetun tavoitteen mukaisesti. Samalla liiga teki Palloliitolle esityksen sarjakauden takarajan pidentämisestä marraskuun loppuun.
Päivää myöhemmin Veikkausliiga ilmoitti, että kausi päättyy runkosarjaan, ja Palloliitolle tehty esitys vedetään takaisin.
Liigan päätös on ehdottomasti oikea. Alati paheneva kansallinen koronatilanne – ja neljän RoPSin pelaajan joutuminen koronakaranteeniin – tekivät loppusarjojen pelaamisen turvallisesti käytännössä mahdottomaksi.
Ratkaisun viivyttely ja huono kommunikaatio jättää päätöksestä kuitenkin karvaan maun. On todennäköistä, että etenkään RoPSin tapauksen jälkeen, Palloliitto ei olisi tullut hyväksymään esitystä kauden pidentämisestä. Toimiko Veikkausliiga siis aidosti, kuten se parhaaksi näki, vai yrittikö se vain pelastaa omat kasvonsa vetämällä esityksen pois?
Loppusarjojen pelaamisen järkevyys on herättänyt keskustelua jo pitkään. Tilannetta on pahentanut se, ettei Veikkausliiga itsekään ole tuntunut tietävän, miten se haluaisi tilanteessa toimia. Vaikka liiga ilmoitti jo 16.10, että loppusarjat tullaan pelaamaan, kommentoi sen toimitusjohtaja Timo Marjamaa viikkoa myöhemmin, että tilanne on epävarma ja arvaamaton.
Tosiasiassa kansallinen pandemiatilanne on ollut kaikkea muuta kuin arvaamaton jo koko lokakuun. Veikkausliigalla ei käytännössä ollut muuta järkevää vaihtoehtoa kuin jättää loppusarjat pelaamatta, ja aikaa päätöksen tekemiseen kyllä oli.
Epäjohdonmukaisuus viestinnässä ja suhmurointi päätöksenteossa johti tilanteeseen, jossa HJK käytännössä varmisti mestaruutensa viime viikon torstaina, kun KuPS hävisi Hakalle – mutta seuran fanit tai pelaajat eivät sitä tienneet.
Se, että mestaruustaisto on teoreettisesti auki, on Veikkausliigan pelastus. Nyt liiga voi onnitella seuraa mestaruudesta huomenna tai keskiviikkona sen sijaan, että se olisi joutunut toteamaan HJK:n voittaneen mestaruuden tietämättään jo aiemmin. Kaukana ei oltu siitäkään tilanteesta, että runkosarja olisi jo ehtinyt päättyä, ennen kuin päätös loppusarjojen pelaamisesta olisi tehty.
Ylipäätään 22 ottelun runkosarjan läpi pelaaminen korona-aikana on loistava suoritus, jota ei missään tapauksessa voi pitää itsestäänselvyytenä. Veikkausliiga on ollut pandemia-ajan esimerkkisarja, ja asettanut omalla toiminnallaan kiintopisteen muille kotimaisille urheilusarjoille. Sille siitä on annettava kaikki kunnia.
Ja juuri siksi Veikkausliiga olisi ylpeänä voinut ajoissa todeta, että se kantaa vastuunsa yhteiskunnallisesta tilanteesta ja päättää kautensa runkosarjaan. Soraääniä tuskin olisi kuulunut, mutta kiitoksia tilanteeseen reagoimisesta sitäkin enemmän.
Liigalle tarjottiin arvokasta ulospääsyä. Se ei kuitenkaan halunnut tarttua siihen. Vaikka oikea päätös lopulta tulikin, heikentävät huono päätöksentekokyky ja epäselvät motiivit Veikkausliigan imagoa. Se jättää muuten loistavasti hyvin sujuneesta kaudesta katkeran maun.
Josep Bateman
You either die a hero, or you live long enough to see yourself become the villain. Harva olisi Yön Ritarin ilmestyessä vuonna 2008 uskonut, että Harvey Dent kuvaa legendaarisella lauseellaan Barcelonan seurapresidentin asemaa vuonna 2020.
Tiistaina erostaan ilmoittaneen Josep Bartomeun kuusivuotisella presidenttikaudella Barcelona voitti neljä La Ligaa, neljä Copa del Reytä ja kerran Mestarien liigan. Bartomeu toi seuraan Luis Suárezin, Antoine Griezmannin ja Frenkie de Jongin kaltaisia huippupelaajia.
Silti Bartomeu muistetaan päällimmäisenä holtittomasta rahankäytöstä, seuran talouden tuhoamisesta ja riitaantumisesta Lionel Messin kanssa. Ex-presidentti rakastui liikaa omaan valta-asemaansa, ja siksi triplamestaruuteen ensimmäisen kautensa seuran perässä päättänyt liikemies saa tyytyä Kataloniassa ikuiseen kadotukseen.
Hyvää viikonloppua
Sen pituinen se tällä viikolla. Onneksemme Euroopan Valioliiga ei ole vielä vienyt meiltä kansallisia sarjoja, ja tänäkin viikonloppuna on luvassa makeaa jalkapallonamia mahan täydeltä. Keskiviikkona puolestaan kannattaa virittäytyä seuraamaan Veikkausliigan päätöskierrosta, kun HJK juhlii historian erikoisimman Veikkausliigakauden mestaruutta.
Jos haluat antaa palautetta Sallisen sivukatsomosta, nykäise virtuaalihihasta sähköpostilla juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Saadaksesi tuoreimmat jalkapallonäkemykset sähköpostiisi, liity postituslistalle.
Hyvää viikonloppua – pysykää terveinä.