Sekä kannattajat että median edustajat – minä itse ensimmäisten joukossa – oli nopea liikkeissään tuomitessaan Big picturen egoistiseksi ja rahanahneeksi vallan tavoitteluksi.
Muutosvastarinta on ihmisen luonnollinen reaktio. Etenkin silloin, kun yritetään muuttaa jotain, mistä ihmiset syvästi välittävät. Se on myös suuri syy sille, miksi jalkapallopäättäjien on niin vaikea puuttua lajin epäkohtiin.
Meidän ehdotuksemme on parempi kuin teidän ehdotuksenne
Reilun viikon ehdotusta sulateltuani tilanne näyttäytyy eri valossa. Purin näppäimistölle turhautumistani suurseurojen ikuiseen rahan tavoitteluun. Mutta mitä jos kääntäisimme asetelman hetkeksi toisinpäin, ja miettisimme, mikä osa ehdotuksesta oli oikeasti käyttökelpoista?
Vaikka ajatus ei ehkä ollut yhtä radikaali kuin Arséne Wengerin ehdotus sivurajaheittojen hylkäämisestä, oli se riittävän poikkeuksellinen aiheuttamaan paheksuntaa jalkapalloperheessä. Niin fanien, median kuin niin kutsuttujen asiantuntijoidenkin suhtautuminen on aina sama: totaalinen tyrmäys kaikelle, mikä vähänkään muuttaa rakkaan lajimme luonnetta.
Haluamme nähdä jalkapallon perinteikkäänä lajina, joka on kauniiden arvojen soihdunkantajana säilynyt muuttumattomana aina 1800-luvulta saakka. Vaikka todellisuus ei tätä ajatusta tuekaan. Samalla tulemme vaarantaneeksi jalkapallon aseman alati kovenevassa kilpailussa muuta viihdekulttuuria vastaan.
Tiedämme, että englantilainen jalkapallo kaipaa merkittävää muutosta. Alempien ammattilaissarjojen seurat elivät happikoneen varassa jo ennen pandemiaa, mutta vasta koronan mukanaan tuomat talousvaikeudet ovat paljastaneet sydämen hidastuvan sykkeen koko maailmalle. Se, että Big picture oli huono ehdotus, ei muuta sitä, että se sentään oli ehdotus. Ja se on jo paljon enemmän kuin mitä moni muu on saanut aikaan.
Toki se, että moni jalkapalloliigan seuroista oli ehdotuksen kannalla, antaa väärän kuvan sen vastaanotosta. Tekohengityksen varassa roikkuvat seurat vain tarttuivat ensimmäiseen happipulloon, joka niille heitettiin, huolimatta siitä, että hapen seassa oli myrkkykaasua.
Ehdotuksessa oli toki monta kohtaa, jotka parantaisivat alempien sarjatasojen seurojen asemaa, mutta useampi kohta oli silti lähtöisin puhtaasta oman edun tavoittelusta. Vaikka ehdotus piti sisällään ajatuksen Valioliigan ja alempien sarjojen kuilun kaventamisesta, tavoitteli se samalla uuden kanjonin kaivamista Valioliigan kuuden suuren ja muiden välille.
Unohdamme kuitenkin, että ne Valioliigan seurat, jotka tyrmäsivät ehdotuksen sen kapitalistisen luonteen vuoksi, tekivät sen myös oman edun tavoittelun merkeissä. Valioliigan 14 muuta seuraa pitivät kohtuuttomina niitä kohtia, jotka olisivat merkinneet niille rahan menetystä tai jopa mahdollista putoamista rikkauksiin oikeuttavasta pääsarjasta.
Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että jos ehdotus olisi luonut myös näille 14 seuralle edellytykset liikevaihtonsa kasvattamiseen, olisi keskustelu sen hyväksymisestä käynnissä edelleen. Sillä jalkapallo, kuten muutkin liike-elämän alat, on lopulta puhdasta kapitalismia. Haluttiin sitä myöntää tai ei.
Mainitsematta on kuitenkin jäänyt se seikka, ettei ehdotus ollut ehdotus ollenkaan. Se oli vain keskeneräinen suunnitelma – pieni osa Liverpoolin omistajan John W. Henryn ja Manchester Unitedin omistavan Joel Glazerin kirjeenvaihtoa – joka sattui vuotamaan lehdistölle.
Se nähtiin opportunististen liikemiesten tavoitteena hyödyntää pienten seurojen vaikeaa taloustilannetta omien rahahanojensa valumatahdin nopeuttamiseen ja suurseurojen aseman kohentamiseen, vaikka se ei millään muotoa ollut esitysvalmis tähän maailman tilaan.
Ja siinä piilee suurin syy, miksi jalkapalloseurojen talous on kestämättömällä pohjalla, mutta kukaan ei uskalla tehdä tilanteelle mitään.
Nykyisessä mielensäpahoittajien maailmassa he, jotka kokevat kohdanneensa vääryyttä, saavat äänensä kaikkein helpoiten kuuluviin. Kaikki vaativat vain muutoksia, jotka ovat aikaisempaa parempia kaikille osapuolille. Ja jos ehdotus vaikuttaa negatiivisesti yhdenkin tahon elämään, on suuri joukko heti kritisoimassa itsekästä ja omaa etua tavoittelevaa ehdotusta.
Vaikkei se olisi ehdotus alun perinkään.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain hyvää ja jotain pahaa
Mitä tulee lupaamiini positiivisiin puoliin; Big picturessa oli monta kohtaa, joissa muutosvastarinnan sumuverhon läpi tarkasteltuna voi oikeasti nähdä järkeä.
Ensinnäkin kiinteä, Valioliigan TV-tuloista irrotettu, tukipaketti alempien sarjatasojen seuroille on jotain, mitä englantilainen jalkapallo tällä hetkellä kipeästi kaipaa. Valioliigasta tuskin tulee nykyajan Robin Hoodia, mutta ei ole mitään syytä olla toivomatta, ettei niin kävisi.
Toisekseen: Valioliigasta putoavien seurojen laskuvarjorahoituksen lopettaminen ja sen tilalle luotava, Valioliigan vuosittain alemmille sarjaportailla maksama tukisumma on vain ja ainoastaan järkevä ratkaisu. Se tasa-arvoistaa kilpailua neljällä ylimmällä sarjaportaalla ja kannustaa seuroja järkevään taloudenpitoon.
Sekä oma stadionprojekteja varten perustettava tukirahasto että vierasfaneille suunnattujen lippujen määrä- ja hintakiintiö ovat hyviä ratkaisuja. Englannin stadionkanta on vanha, joten sen uusimiseen allokoitava rahasumma on jo turvallisuuden vuoksi fiksu ratkaisu. Vierasfanien peleihin pääsyn helpottaminen lippukiintiöillä ja hintakatolla puolestaan tukee kestävän ja eläväisen jalkapallokulttuurin rakentamista.
Community Shieldin ja Liigacupin poistaminen kilpailukalenterista taas aiheuttaa hieman ristiriitaisia ajatuksia. Community Shieldiä jäisi tuskin kukaan kaipaamaan – FA:ta lukuun ottamatta – mutta Liigacup on pienemmille seuroille tärkeä tulonlähde, vaikka sen negatiivisista vaikutuksista on puhuttu jo pitkään.
Mitä jos tilanne ratkaistaisiin sillä, että FA cup olisi edelleen koko maan kilpailu, mutta Liigacupiin saisivat osallistua vain seurat Valioliigaa alemmilta portailta? Näin tulonjakokin tasoittuisi, joskin vain marginaalisesti.
Valioliigan seuramäärän pienentäminen 18 seuraan ja nousukarsinnan pelaaminen on herättänyt paljon negatiivisia tuntemuksia, mutta malli olisi sama kuin Saksassa, missä se on todettu toimivaksi. Sitä paitsi jostain on ottelumääriä karsittava, jos Mestarien liigan ottelumäärää kasvatetaan ennestään samalla, kun Uefa lanseeraa kokonaan uuden eurokilpailun.
Kysyntä on tällä hetkellä vahvasti eurokilpailujen puolella, joten tavalla tai toisella euro-otteluiden määrä tulee kasvamaan, halusi sitä tai ei. Kansallisten sarjojen on vain sopeuduttava tähän murrokseen.
Tämän mallin myötä kaksi Valioliigan nykyisistä seuroista putoaisi Mestaruussarjaan, mikä voisi parhaimmassa tapauksessa jopa nostaa sarjan tasoa ja kaventaa kuilua sen ja Valioliigan välillä. Toisaalta Valioliigan tähtitieteelliset tulot jakautuisivat tämän myötä vain 18 seuralle, mikä tuskin tasoittaisi kilpailuasetelmaa muihin Euroopan pääsarjoihin nähden.
Ja sitten kirsikkana kakun päällä; yhdeksän seuran erityisäänestysoikeus, joka käytännössä takaisi Valioliigan kuudelle suurelle valta-aseman päättää keskenään sarjan säännöistä. Ajatus on itsekäs ja rakennettu heikolle pohjalle. Se on ilmeisin osoitus siitä suurten ja rikkaiden dominanssista, mistä koko ehdotusta kritisoitiin.
Ja samalla siinä on kuitenkin järjen hiven. Voi olla, että jotain tämänkaltaista tarvitaan, jos halutaan pitää suurseurat tyytyväisinä ja mukana Valioliigassa rajat ylittävän eurooppalaisen supersarjan uhkan leijuessa ilmassa. Kuusi suurta ovat taloudellinen veturi, joiden menestykseen Valioliigankin menestys lopulta perustuu. Seuroille ei missään nimessä pidä antaa totaalista valta-asemaa, mutta kenties jotain on tehtävä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Ehdotuksen kohdat eivät missään tapauksessa olleet käyttökelpoisia sellaisenaan, ja ne ovat syystäkin saaneet kritiikkiä. Ne voisivat kuitenkin olla alku, keskustelunavaus, jonka pohjalta lähdettäisiin kriittisesti arvioimaan niitä muutoksia, joita englantilainen jalkapallo tarvitsee.
Tai sitten voidaan tehdä kuten ennenkin; painaa pää pensaaseen, ja todeta, että kaikki on hyvin. Niin kauan kuin kulissi on pystyssä, vaikka näyttämön takana roihuaakin, voidaan hymyillä kameralle ja uskotella, ettei muutoksia tarvita. Sillä niin jalkapallossa on tehty tähänkin asti.
Mistä rypäleestä on Zlatan tehty?
Edelliskierroksella Serie A:n maalipörssin kärkeen noussut Zlatan Ibrahimović on kuin italialainen viini, joka kypsyy ja muuttuu täyteläisemmäksi vuosien saatossa.
Edes koronavirustartunta ei ruotsalaisen menoa hidastanut, vaikka toki jokainen derbi della madonninaa katsonut näki, ettei vauhti olen enää yksi miehen ominaisuuksista. Siitä huolimatta sairastumisen vuoksi vain kaksi sarjapeliä tällä kaudella pelannut hyökkääjä on maalipörssin kärjessä neljällä osumallaan.
Kuten viineille käy, on Zlatan imenyt itseensä erilaisia makuja ja hajuja vuosien varrella, joiden avulla hän voi edelleen pelata maailman huipulla, vaikkei jalka entiseen malliin nousekaan.
Ruotsalainen on nuorelle milanolaisryhmälle tärkeä henkinen johtaja. Vaikka Stefano Piolin prosessi Lombardiassa on vasta alussa, ovat alkukauden hyvät otteet nostaneet pinnalle ajatuksen yllätysvalmiudesta jo tällä kaudella.
Zlatan nauttii, kun saa toimia nuoren joukon johtajana. Ja kenties vasta pullotetut joukkuetoverit ovatkin nyt parhaimmillaan, sillä todellisuudessa vain noin prosentti viineistä paranee vanhetessaan.
Tähän poikkeukselliseen prosenttiin kuuluvaa Zlatania ei todellakaan ole oikeaoppisesti säilytetty pimeässä ja viileässä, vaan hyökkääjä on tietoisesti hakeutunut valokeilaan aina, kun mahdollista. Vahvasti tanniinisessa Zlatanissa ei kuitenkaan hapettumisen merkkejä näy.
Zlatania on tarjoiltu ympäri maailmaa, mutta alkukaudesta hän on osoittanut se, minkä jo todellisuudessa tiesimmekin; parhaimmillaan hän on nautittuna Naviglin katujen kupeessa, Madonninan suojelevan katseen alla.
Kohti viikonloppua
Siinä kaikki tältä erää. Vetäytykäämme nauttimaan kansallisten sarjojen täyttämästä viikonlopusta, ennen kuin Euroopan Valioliiga vie meiltä sen mahdollisuuden. Mistä sitä tietää, milloin esimerkiksi El Clásicoa tullaan pelaamaan vain Euroopan kentillä?
Tänä viikonloppuna se kuitenkin pelataan La Ligassa, joten nauttikaamme meille tutusta jalkapallosta sen ollessa vielä mahdollista.
Jos haluat antaa palautetta tai ehdottaa aiheita, lähetä sähköpostia juuso@teravinkyna.com tai nykäise hihasta Twitterissä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon voit tilata viikkokirjeenä sähköpostiisi tästä.
Hyvää viikonloppua. Pysykää terveinä.
