Viime viikkoinen kirjoitukseni Marseillen identiteetistä herätti erään lukijan kysymään, onko identiteetti nykyseuroille ollenkaan pakollinen. Monessa eurooppalaisessa sarjassa kun ollaan tilanteessa, jossa ilman selkeää identiteettiä eteenpäin kulkevat seurat hallitsevat sarjataulukkoa.
Kysymys ei tietenkään ole siitä, että vahva seuraidentiteetti olisi pakollinen ominaisuus menestymisen takna. On vaikea nähdä, että esimerkiksi PSG:llä olisi tällä hetkellä selkeää seuraidentiteettiä – ellei rahaseurana toimimista sellaisena nähdä. Myöskään Juventuksen lähihistorian valmentajapalkkauksista on vaikea löytää punaista linjaa. Toisaalta Juventuksessa ainoa identiteettikysymys, jolla on väliä, on se, voittaako seura.
Kyse on ennemminkin siitä, että vahva seuraidentiteetti kantaa vaikeiden aikojen yli, varmistaa toiminnan jatkumisen ja sitouttaa fanit seuraan.
Ilman selkeää identiteettiä fanien on helpompi nousta vastarintaan. Marseille-fanien murtautuminen seuran harjoituskentälle ei suinkaan ollut yhden tappioputken aiheuttama päähänpisto. Fanit ovat olleet riidoissa nykyisen omistajan kanssa jo vuosia. Vain viikkoa ennen tapausta Le Monde kirjoitti, etteivät Marseillen fanit enää tunnista sitä seuraa, jota nykyinen joukkue edustaa.
Toisaalta selkeän identiteetin puutos voi nostaa seurayhteisön riveistä soraääniä, vaikka menestystä tulisikin. Suomessa HJK:n kannattajat, tuplamestaruuteen päättyneestä kaudesta huolimatta, kritisoivat kovasanaisesti seuraansa siitä, ettei se enää edusta täysin kannattajiensa arvoja.
Argentiinassa Boca Juniors voitti niin ikään tuplamestaruuden päättyneenä vuonna. Silti seurayhteisö on jatkuvassa myllerryksen ja erimielisyyksien käymistilassa. Fanit ovat totaalisen tyytymättömiä seuran toimintaan ja seurajohto riidoissa pelaajien kanssa. Niin suuri on sekä fanien että pelaajien turhautuminen seuran linjattomuuteen, ettei sitä paikata edes tuplamestaruudella.
Vallitseva maailmantilanne on tietysti pakottanut kannattajat ottamaan etäisyyttä seuraansa ja katsomaan asioita uudesta perspektiivistä. Kun katsomosta ei saa enää vakituista adrenaliiniryöppyään, alkavat he ajatella, mitä heidän rakastamansa seura edustaa kentän ulkopuolella.
Toisaalta kyse on jo olemassa olleesta trendistä, jota pandemiatilanne on vauhdittanut. Jalkapallofanit eivät välitä enää vain siitä, mitä tapahtuu kentällä. Yhä enenevissä määrin he haluavat, että seurat edustavat heidän arvojaan myös muussa toiminnassaan.
Maailman johtavat kaupalliset brändit ovat tienneet tämän jo pitkään. Se, että asioihin otetaan kärkkäästi kantaa, on nykyajan trendi. Enää ei voi vain nojata taaksepäin ja nauttia showsta; asioista on oltava jotain mieltä.
Ihmiset ovat nykypäivänä paljon tietoisempia sekä oman yhteisönsä että koko maailman ongelmista kuin aiemmin. Milleniaalit – jotka ovat jo vallanneet jalkapallokatsomotkin – haluavat ottaa kantaa ja vaikuttaa asioihin. Sen takia esimerkiksi kaurajuomabrändi Oatlyn markkinointi puhuttaa. Jotkut vihaavat sitä, mutta toiset rakastavat, koska se edustaa heillä tärkeää asiaa.
Jalkapallo ei ole suljettu tämän trendin ulkopuolelle. Seurojen kannattajat eivät enää etsi jalkapallosta vain yksittäisiä onnen hetkiä, vaan jotain paljon pysyvämpää: aitoja merkityssuhteita. Siksi ihmiset olettavat, että heidän seuransa tulisi edustaa jotain yksittäisiä voittoja tai mestaruuksia merkittävämpää.
Miksi identiteetti on tärkeä?
Vahva identiteetti – toisin sanoen se, että seura edustaa jotakin – auttaa faneja käsittelemään vastaiskut, sillä heidän on helpompi uskoa, että seura on menossa oikeaan suuntaan. Kuinka moni Ilveksen kannattaja oli pettynyt, kun seura menetti kirkkaimman timanttinsa Naatan Skytän Toulouseen?
Oman akatemiatuotantonsa suurimman helmen menettämisen jälkeenkin ilvesläiset voivat kulkea eteenpäin leuka pystyssä ja ylpeänä saavutuksestaan. Skytän siirtyminen muualle oli aina tiedossa, sillä Ilveksen seuraidentiteetti on olla kasvattajaseura. Se, että seura on onnistunut kehittämään pelaajan, joka halutaan ulkomaille, on yksinkertaisesti merkki siitä, että Ilves on oikealla tiellä.
Veikkausliiga ei ole jalkapallomaailman huipulle pyrkivien nuorten päätepiste, ja Tampereella tämä asia on hyväksytty. Sen sijaan Ilves luonut identiteettinsä sen ympärille, että se on Suomen paras seura nuorille, joiden tähtäin on kotimaan sarjoja pidemmällä. Ensimmäisessä ottelussa Skytän siirron jälkeen joukkueen keski-ikä oli 20,18. Uudet vastuunkantajat ovat jo tulossa. Ilves tietää tällä hetkellä paremmin kuin yksikään toinen seura Suomessa, mitä se edustaa.
Se, että seuralla on selkeä identiteetti, voi luonnollisesta olla vahvuus myös kentän puolella. Ilves on omien arvojensa mukaista työtä tekemällä noussut pikavauhtia suomalaisen jalkapallon kärkitaistoon. Kukaan tuskin kyseenalaistaa, olisiko Barcelona menestynyt 2000-luvulla paremmin pelaamalla oman identiteettinsä vastaista jalkapalloa.
Barcelonassa peli-identiteetti on viety äärimmilleen. Seuran brändi on täysin riippuvainen siitä jalkapallosta, jota kaikki ikäluokat junioreista edustusjoukkueen pelaavat.
Vaikka katalonialaisseura onkin ääriesimerkki, ei se ole suinkaan ainoa seura, joka nojaa selvään peli-identiteettiin. Esimerkiksi Liverpool on historiallisesti ollut työteliään ja hyökkäävän jalkapallon edustaja. Seurayhteisö tuskin jaksaisi katsoa bussiin vetäytyvää joukkuetta pitkään, vaikka se menestystä toisikin.
Vahvan identiteetin kunnioitus ei suinkaan ole uusi asia, mutta se on nyt trendikkäämpää kuin koskaan. Marcelo Bielsa on halki valmennushistoriansa ollut lähes pakkomielteisin uskollinen omalle jalkapalloilulliselle identiteetilleen. Tämä ehdottomuus nähtiin pitkään argentiinalaisen suurimpana heikkoutena – asiana, jonka vuoksi Bielsan joukkueet eivät voittaneet. Nyt se on asia, jonka vuoksi Leedsia ihaillaan ympäri maailmaa.
Vahvan peli-identiteetin ympärille rakentunut seuraidentiteetti on myös syy, miksi Leeds saa faneiltaan varauksetonta rakkautta silloinkin, kun tulosta ei tule. Sata mailia Pohjoiseen, ja tilanne on hyvin erilainen. Mike Ashleyn omistaman Newcastlen toiminnassa ei ole ollut yhtenäistä linjaa enää pitkään aikaan.
Seura ei edusta tällä hetkellä mitään muuta kuin poukkoilevaa omistajaansa. Valmentajat, pelaajat ja pelityylit vaihtuvat. Ainoa pysyvä tavoite on sarjapaikan säilyttäminen. Seura ei tarjoa minkäänlaista tarttumapintaa kannattajilleen. Siksi Newcastle ei saa Leedsin kaltaista varauksetonta tukea faneiltaan edes silloin, kun tulokset ovat hyviä. Kun joukkue pelaa huonosti, tuntuvat seurayhteisön kaikki osapuolet kääntyvän toisiaan vastaan.
Tilanne on – joskin eri mittakaavassa – sama, jonka kanssa Chelsean fanit ovat joutuneet painimaan jo pitkään. Roman Abramovichin aaltoileva johtamistyyli on tuonut seuralle menestystä, mutta samalla se on tuhonnut mahdollisuuden rakentaa pysyvää seurakulttuuria.
Osittain siksi Frank Lampardin niskaan ladattiin niin kovat odotukset. Ex-kapteeni oli valmentajana auttamatta liian kovassa paikassa itselleen, mutta fanit antoivat sen anteeksi, sillä he tunsivat, että vihdoin seurassa voitaisiin rakentaa jotain pysyvää. Jotain chelsealaista. Yksikään Abramovichin ajan aiemmista valmentajista, tuli menestystä tai ei, ei ollut saanut osakseen vastaavaa rakkautta seuran kannattajilta.
Thomas Tuchel tuo Chelsealle enemmän menestystä kuin mihin Lampard olisi pystynyt. Saksalaisen palkkaaminen rapauttaa kuitenkin ne perustukset, jotka Lampardin aikana ehdittiin valamaan. Tuchel valmentaa hetken omannäköistä jalkapalloaan, kunnes saa potkut. Sitten uusi valmentaja muovaa joukkueen pelityylin ja pelaajamateriaalin itsensä näköiseksi, kunnes saa lähteä. Ja kaikki alkaa alusta.
Jatkuvuuden puutos ei tarjoa faneille tilaisuutta edustaa jotain itseään suurempaa. Se ei anna heille sitä ylpeyden tunnetta, minkä ihmiset saavat, kun seisovat itselleen tärkeän asian takana. Sei ei myöskään tarjoa joukkueelle pehmustetta, jonka päälle pudota heikomman ajanjakson jälkeen.
Manchester City oli hetken aikaa kuluvan valioliigakauden suurimpia pettymyksiä. Puhuttiin jopa dynastian päättymisestä ja Pep Guardiolan kyvyttömyydestä selvitä joukkueen uudelleenrakennuksesta. Cityn suurin vahvuus kuitenkin on – miljardeistaan huolimatta – selkeä guardiolalainen peli-identiteetti, joka on istutettu seuran jokaiseen pelaajaan.
Kun joukkueella on näin vahva turvaverkko, jonka päälle pudota, on matka takaisin huipulle merkittävästi kivuttomampi. Tällä hetkellä City marssii vastustamattomasti kohti kolmatta liigamestaruuttaan viimeisen neljän vuoden aikana.
Rakentui jalkapalloseuran identiteetti sitten kentän ulkopuolisten tai pelillisten asioiden varaan, jos sitä ei vaali huolella, voi se myös romuttua yllättävänkin nopeasti. Oikein tuettuna se on kuitenkin suurin vahvuus, joka seurayhteisöllä on.
Identiteetin merkitys ei tule suinkaan vähenemään tulevina vuosina. Kuten Colin Kaepernickin esimerkki osoittaa, ihmiset ovat valmiita edustamaan itselleen tärkeitä asioita, vaikka se vaatisi menestyksen uhraamista. Ja ilman identiteettiä, johon tarrata, ihmiset ovat myös herkemmin valmiita kääntämään selkänsä seuralleen.
Ota yhteyttä
Selkeä identiteetti on myös jotain, mikä kantaa yksittäisen ihmisen vaikeiden aikojen yli. Olkaamme siis rehellisiä itsellemme siitä, mitä todella olemme ja edustamme. Sillä selätetään pandemia-ahdistuskin.
Anna tekstistä palautetta joko sähköpostilla juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Kuten yllä huomasit, en lupaa pitää vastaustani lyhyenä, mutta lupaan vastata. Ja jos haluat ensimmäisenä nähdä ja kuulla, mitä muut ihmiset ovat kommentoineet, tilaa itsellesi Sallisen sivukatsomon uutiskirje. Siinä kaikki tämän viikon osalta. Pysykää terveinä.
Hyvää viikonloppua.
