Jos kaikki etenee suunnitelmien mukaan, ratkaisevat Suomi ja Ukraina tänään sen, kuka karsintalohkosta D etenee MM-kisojen jatkokarsintaan.
Jos Huuhkajat nappaavat kiehuvan Olympiastadionin edessä voiton, tarvitsee joukkueen enää voitta Kazakstan ja pelata tasan Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan varmistaakseen lohkon kakkospaikan. Tappiolla Suomi puolestaan antaisi ratkaisun avaimet Ukrainalle, joka voisi varmistaa oman jatkopaikkansa voittamalla jäljellä olevat ottelunsa ennakolta heikompaa Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan.
Markku Kanerva on julkisesti todennut historiallisen EM-kisapaikan olleen vain välietappi matkalla kohti todellista tavoitetta, jalkapallon MM-kisoja. Suomalaiselle jalkapallokulttuurille pääsy MM-kisoihin olisi buusti, jolle tuskin edes historian ensimmäinen arvokisapaikka vetäisi vertoja. Se nostaisi Suomen kertaheitolla, ainakin hetkeksi, maailman kovimpien maiden joukkoon. Saavutuksen yhteiskunnallista arvoa on mahdoton edes yrittää panna helposti mitattavaan kontekstiin. Kaksitoista miljoonaa dollaria, jotka kisapaikasta saa, eivät toki nekään varsinaisesti tekisi hallaa suomalaisen jalkapallokulttuurin kehittämiselle.
Suomalaisfaneilla on siis useita syitä toivoa, että Huuhkajat selvittävät tiensä ensi vuoden MM-kisoihin. Ironista kyllä, Suomen kisapaikka olisi hyväksi myös koko eurooppalaiselle jalkapallolle.
Kuten viime viikolla kirjoitin, MM-kisojen legendaarisuus johtuu suurelta osin siitä, että kisat pelataan vain neljän vuoden välein. Harvinaisuus antaa kisoille arvokkuutta, jollaista ei löydy, ehkä varauksin olympialaisia lukuun ottamatta, yhdeltäkään toiselta urheilutapahtumalta maailmassa. Harvinaisuus lisää myös epävarmuustekijöitä kisojen ympärillä. Ja epävarmuus viehättää.
Vaikka fanit sanovat, että he haluavat nähdä turnausten loppuvaiheessa parhaat pelaamassa parhaita vastaan, todellisuudessa juuri yllätyksellisyys tekee urheilusta katsomisen arvoista. Jos kukaan ei odottaisi Islannin voittoa Englannista, tai Sveitsin voittoa Ranskasta, olisi pelejä turha katsoa.
Ylivoimaisuus, kuten kaikki Fifan career moden läpi pelanneet tietävät, on kuitenkin lopulta tylsää. Vaikka oman joukkueen dominointi tuntuu toki aluksi hyvältä, ei kukaan jaksa katsoa peräkkäisiä 5–0 voittoja loputtomiin. Vaikka lopputulos on sama, on 4-3 päättynyt trilleri ikimuistoisempi kuin täydellinen vastustajan ylikävely.
Syvällä sisimmässään me kannattajat haluamme nähdä draamaa, vaarantuntua ja epävarmuutta, sillä juuri ne tekevät voitoista juhlimisen arvoisia. Jokainen meistä varmasti tietää, millainen ero on stadionin tunnelmassa lisäajalla yhden maalin voittoon päättyneen ottelun ja 5–0 murskajaisten jälkeen.
Ensimmäisen kohdalla fanit ovat aidosti päässeet osallistumaan pelin kulkuun ja taistelemaan voitosta myös katsomon puolella. Jälkimmäisessä tapauksessa eivät juurikaan.
MM-kisoihin liittyvä romantiikka syntyy siitä, että turnauksen päätyttyä meidän on odotettava neljää pitkää vuotta ennen seuraavaa painosta. Jalkapallossa neljä vuotta on ikuisuus. Siksi ei koskaan ole varmuutta, että samat pelaajat tai samat joukkueet ovat vielä varteenotettavia tähtiä tai suosikkeja seuraavissa MM-kisoissa. ”Nyt tai ei koskaan” mentaliteetti hallitsee jokaista päivää ja jokaista hengenvetoa niin kauan kuin turnaus jatkuu.
Epävarmuus on läpi MM-kisojen jatkuva olotila, joka tekee tappioista katkerampia, voitoista suloisempia ja jokaisesta ottelusta hieman arvokkaamman. Ei ole ensi kautta, on vain eliniältä tuntuva odotus ja epätietoisuus siitä, ovatko samat joukkueet edelleen varteenotettavia voittajasuosikkeja seuraavissa kisoissa.
Juuri tuo sama epävarmuuden tuottama harvinaisuus nostaa maailmanmestaruuden arvostuksen niin korkealle. Jokainen tietää, että mahdollisuuksia MM-kullan voittamiseen on jokaisella pelaajalla vain kourallinen. Samasta syystä jo pelkkä MM-kisoihin selviäminen on niin arvokasta.
Koko jalkapallomaailma järkyttyi, kun Ruotsi pudotti jatkokarsinnassa Italian vuoden 2018 MM-kisoista. Lajin mahtimaan puuttuminen MM-kisoista oli isku jalkapalloyleisölle, mutta samalla se oli muistutus siitä, kuinka suuressa arvossa me MM-kisoja pidämme. Kun pelataan paikasta MM-kisoissa, panokset ovat aidosti korkealla. Ei tule uutta yritystä vuoden tai kahden kuluttua; joillekin pelaajille ei kenties enää koskaan.
Tätä tarunhohtoisuuden ja kohtalokkuuden draamankaarta rakennettaisiin myös Suomen MM-kisapaikan kautta. Huuhkajien MM-kisapaikka olisi luonnollisesti pois joltain muulta maalta – tässä tapauksessa Ukrainalta, sekä Suomen uhriksi jatkokarsinnassa joutuvalta joukkueelta. Kaikkien todennäköisyyksien mukaan tämäkin joukkue olisi Huuhkajia kokeneempi arvokisakävijä, ja näin draamankaarta rakennettaisiin jo paljon ennen itse lopputurnausta.
Suurempi ilo koko eurooppalaiselle jalkapallolle olisi kuitenkin Suomen selviytyminen MM-kisoihin, eikä se, kuka sinne ei selvinnyt.
Uefa on jo pitkään yrittänyt, ainakin teoriassa, kaventaa kuilua niin sanottujen suurten ja muiden maiden välillä. Konferenssiliigan perustaminen oli osa tätä tulonjaon reformia, kuten oli EM-kisojen laajentaminen 24 joukkueeseenkin.
Suomen kaltaisten maiden selviäminen MM-kisoihin olisi osoitus siitä, ettei Uefa tee turhaa työtä, vaan että pienemmätkin maat voivat tosissaan nousta haastamaan lajin perinteisiä suurmaita. Tämä puolestaan antaisi lisäpotkua maiden voimasuhteiden tasaamiselle entisestään jatkossa.
Samalla Suomen MM-kisapaikka olisi täydellinen näpäytys Euroopan suursarjoille ja sille yllätyksettömälle maailmalle, jota nämä yrittävät luoda. Real Madrid, Barcelona ja kumppanit ovat vakuuttuneita siitä, ettei suurseurojen ole järkeä pelata alempiarvoisiaan vastaan, koska peleissä ei ole todellista panosta. Huuhkajien eteneminen MM-kisoihin jonkin perinteisesti suuremman jalkapallomaan kustannuksella olisi täydellinen osoitus siitä, että jalkapallossa riittää vielä yllätyksellisyyttä.
Loppukädessä kyseiset eliittiseurat jahtaavat toki vain entistä suurempia taloudellisia voittoja. Pienten maiden selviytyminen, ja mahdollisesti jopa menestyminen, MM-kisoissa on niitä tarinoita, jotka osoittavat, ettei raha ole ainoa arvon mittari ja ettei urheilun henkeä voi ostaa.
Lisäksi Suomen pelaaminen MM-kisoissa tarjoaisi tilaisuuden yhdelle niistä tarinoista, joista jalkapallon arvokisat aina jälkikäteen muistetaan.
Voittajat muistetaan aina, mutta mestarien lisäksi jokaista lopputurnausta määrittää aina jokin toinen tarina, joka vetää ihmisten huomion puoleensa vielä vuosia turnauksen päättymisen jälkeen.
Ei kesän 2021 EM-kisoja muisteta Englannin hopeamitalista, vaan Tanskan ennakkoluulottomasta pelaamisesta ja välieräpaikasta. Vuoden 2018 MM-kisoja mieleenpainuvin tarina oli Kroatian finaalipaikka ja vuoden 2016 EM-kisojen toistetuin kertomus Islannin uskomaton marssi puolivälieriin asti.
Tuntuuko kaava tutulta? Ne joukkueet, jotka uhmaavat todennäköisyyksiä, muistetaan aina. Ja jos kisat pelattaisiin pelkästään suurten maiden kesken, ei mahdollisuuksia tällaiselle olisi.
Siksi Suomen lisäksi koko Euroopan olisi toivottava, että Huuhkajat poistuvat tänään Olympiastadionin pukusuojiin voittajina.
Hyvää pelipäivää
Sallisen sivukatsomon palaa pelikentille ensi viikolla. Sitä ennen Huuhkajat ovat keränneet kahdesta karsintaottelusta kuusi pistettä ja iskeneet jalan tukevasti MM-kisoihin johtavat oven väliin.
Jos haluat lieventää pelipäivän jännitystäsi jakamalla tuntoja sähköpostitse tai Twitterissä, voit ottaa kohteeksesi juuso@teravinkyna.com tai @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon uutiskirjeen tilaajaksi pääset taas tästä. Se on oikea valinta, jos haluat jalkapallomaailman kuumimmat puheenaiheet ja terävimmät näkökulmat suoraan inboxiisi toimitettuina.
Tänään Olympiastadion tulee kiehumaan. Toivotaan, että se riittää siivittämään Huuhkajan lentoon.
Hyvää pelipäivää.
