Mistä soveltavassa jalkapallossa on kyse, mitä se vaatii ryhmän vetäjiltä ja mitä se antaa? Näihin kysymyksiin ja hieman muuhunkin vastasi kesäkuussa harjoituksiin palaavan RoPS:n soveltavan jalkapallon Antti Valtiala.
RoPS:n soveltava jalkapallo
Soveltava jalkapallo jaetaan Palloliiton mukaan viiteen eri lajiin. Niitä ovat erityisryhmät, sähköpyörätuolijalkapallo, unified-jalkapallo, sokeiden jalkapallo ja CP-jalkapallo. Perusajatuksena on jalkapalloharrastuksen mahdollistaminen jokaiselle.
Rovaniemen Palloseuralla soveltavan jalkapallon ryhmiä on ollut pystyssä muutaman vuoden ajan. Toiminta käynnistyi alun perin syksyllä 2016 kuuden pelaajan voimin ja on ympärivuotista. Kesäisin ryhmät treenaavat Saaren koulun kentällä ja talvisin Syväsenvaaran koululla.
Pelaajia on tänä päivänä mukana parhaimmillaan jopa 45, mutta määrä hieman vaihtelee talvi- ja kesäkausittain. Osa pelaajista käy pelailemassa ainoastaan talvisin ja osa ainoastaan kesäisin. Uudet pelaajat soveltavan ryhmiin ovat enemmän kuin tervetulleita.
– RoPS:n soveltavissa ryhmissä on pelaajia alakouluikäisistä aina aikuispelaajiin. Ryhmien pelaajilla on erityisen tuen tarpeita esimerkiksi oireyhtymästä tai oppimisen haasteista johtuen. Suosio on noussut koko ajan reilun kolmen vuoden aikana, Valtiala sanoo.
Valtiala päätyi soveltavaan jalkapalloon mukaan ammattikorkeakoulun harjoittelun kautta.
– Alun perin tarkoitus oli tehdä RoPS:lle projektia, mikä liittyi tunnetaitojen kehittämiseen jalkapalloharjoittelun avulla. Kuulin samoihin aikoihin tästä soveltavan ryhmästä ja päädyin tekemään harjoittelun tänne ja jatkoin siitä mukaan toimintaan. Pääsin siis toteuttamaan alkuperäisen tunnetaitoihin liittyvän visioni soveltavan ryhmässä.
Apuvalmentajan nimikkeellä soveltavassa mukana oleva Valtiala vertaa rooliaan pilke silmäkulmassa englantilaiskeskikenttäpelaaja Michael Carrickin vastaavaan. Molemmilla on pelaajataustaa ja molemmat ovat apuvalmentajia. Valtiala RoPS:n soveltavassa jalkapallossa ja Carrick Manchester Unitedissa.
– Autan käytännön asioissa ja suunnittelen sekä vedän treenejä. Jarmo Harju toimii joukkueenjohtajana ja Sirpa Oiva vastaavana ohjaajana. Sirpa onkin varmasti tärkein yksittäinen henkilö koko soveltavan toiminnassa ja organisoi kaikkea maan ja taivaan väliltä, Valtiala kertoo
Antti, Jarmo ja Sirpa muodostavat joukkueen johtoryhmän, ja kuuluvat myös ohjaajien ryhmään, jossa on tällä hetkellä kahdeksan jäsentä. Ajoittain ohjaajia on silti haastavaa saada riittävästi treeneihin. Valtiala myöntää, ettei itsekään aina siviilitöiltään ole ehtinyt mukaan ja kiittääkin ja korostaa Jarmon ja Sirpan pyyteetöntä työtä soveltavan eteen.
Tunnetaitoja ja viitseliäisyyttä
Soveltavan futiksen vetäjältä vaaditaan paljon samoja ominaisuuksia kuin juniorifutiksessa mukana olevalta. Valtiala korostaa viitseliäisyyttä eli sitä, että yksinkertaisesti viitsii lähteä tekemään jotakin.
– Halu ja kiinnostus opettaa, oppia uutta ja luoda hyvää ilmapiiriä. Jokainen pelaaja pitäisi pystyä huomioimaan yksilöllisesti niin harjoitteissa kuin palautteen antamisessa. Mielestäni soveltavassa korostuu nimenomaan yksilön kokonaisvaltainen huomioiminen ja esimerkiksi tunnetilojen läpikäynti on erittäin tärkeää.
Vetäjiä ei Valtialan mukaan ole ollut jonoksi asti ja silloin myös toiminta voi kärsiä, jos päteviä tekijöitä puuttuu.
– Lajitaitojen harjoittelu on meilläkin tärkeää, mutta ennen kaikkea ne ilot ja surut otetaan yhdessä vastaan ja käsitellään. Vuorovaikutuksen tärkeyttä, niin pelaajien kuin muiden vetäjien kesken, en voi olla korostamatta. Toimiva vuorovaikutus on perusta, jonka päälle on hyvä rakentaa.
Soveltavan ryhmissä korostuu myös pelaajien liikkuvuus, mikä vetäjien tulee ottaa hyvin huomioon.
– Toisille liikkuminen on haastavampaa, jolloin harjoituksissa pyritään huomioimaan jokaisen tarpeet. Onnistumisen kokemuksia pitää hyvin mietittyjen harjoitteiden kautta pystyä luomaan jokaiselle pelaajalle, Valtiala avaa.
Lopulta kyseessä on yksi ja sama laji kuin muillakin sen harrastajilla ympäri maailman. Pallo on pyöreä ja futista on hauska pelata, ainakin toivottavasti.
– Ja kyllä se siltä vaikuttaisi, että porukalla on hauskaa, koska kevään aikanakin olen nähnyt erittäin motivoituneita ryhmäläisiä, vaikka tilanne on ollut poikkeuksellinen. Rovaniemen keskuskentällä ja muilla kentillä ovat tehneet yksilöharjoitteita rajoitteita noudattaen, ja eivät millään malttaisi odottaa treenien jatkumista.
Lämpimiä muistoja ja kohtaamisia
On aika siirtyä jalkapallon merkitykseen. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta Valtiala nostaa kuitenkin soveltavan jalkapallon kautta muutamia esimerkkejä, joiden avulla voi saada langan päästä kiinni.
– Ensimmäisenä haluan nostaa RoPS:n edustuksen porukalle hattua. Miesten pelaajat ovat olleet vähintään kerran talvella ja kerran kesässä pelailemassa soveltavan futiksen kanssa, mikä on ollut todella hieno ja merkityksellinen teko. Toinen jo perinteeksi muodostunut tapahtuma on aina yhtä hartaasti odotettu vanhemmat vastaan pelaajat -ottelu.
– Välillä noissa otteluissa on pitänyt turvautua sääntömuutoksiin, joilla ottelun tempoa on saatu laskettua, kun vaaratilanteita on meinannut pelin tiimellyksessä syntyä. Kukapa toisaalta haluaisi vanhemmilleen hävitä, Valtiala naurahtaa.
Peli- ja turnausmatkat ovat myös olleet ikimuistoisia. RoPS:n soveltavan porukka on osallistunut mm. Oulussa järjestettävään Luovi Cupiin ja perinteikkääseen, Suomen toiseksi suurimpaan junnuturnaukseen, Kokkola Cupiin. Rovaniemellä pelitapahtumia on ollut mm. Ounashallissa, Saarenkylän tekonurmella ja Susivoudilla.
– Lämpimistä muistoista yksi tapahtumasarja on vielä pakko mainita. Erään pelaajamme peliesitykset olivat olleet jatkuvasti loistavia, mutta se kruunu eli maalin tekeminen kartteli nuorta. Yhdessä turnauksessa kauan kaivattu maali sitten tuli, reilun kolmen vuoden yrittämisen jälkeen. Vaikka en itse nähnyt tilannetta, niin sen merkityksen pelaajalle ja myös muille pystyi aistimaan.
Kesää on odotettu suomalaisen futisväen keskuudessa toden teolla. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti urheilukilpailut ja -sarjat voidaan käynnistää 1.6.2020 alkaen erityisjärjestelyin. Tämä mahdollistaa myös lajin- ja pelinomaisen harjoittelun käynnistämisen. Tarkkana pitää olla ja ohjeistuksia tulee noudattaa, mutta yhdessä tekemisen riemu palaa hiljalleen myös futisviheriöille.
”Olen jutellut keväällä ryhmäläisten kanssa ja heidän puheistaan on käynyt ilmi, miten iso asia treenien jatkuminen on.”
Vaikka pelien ja turnausten jatkumista voi joutua vielä odottelemaan tovin, niin jo pelkkiä treenejä ja tutun porukan näkemistä on Rovaniemellä odotettu kuin kuuta nousevaa.
– Tietysti se on meille ryhmien vetäjillekin tärkeää, mutta pelaajille merkitys on suurempi kuin osaan edes kuvitella. Ei sitä (jalkapallon merkitystä) välttämättä edes käsitä kunnolla ennen kuin sen itse näkee ja kokee, Valtiala päättää.
