TPS:n naisten otteluissa on moni kiinnittänyt huomionsa yleensä yhdestä kannattajasta koostuvaan kannattajasektioon. 25-vuotias Janne Hirvensalo on saanut otteluissa osakseen ihastelua, kiitosta, mutta myös kainon pyynnön laulaa hiljempaa. Mikä saa nuoren miehen seuraamaan Tepsiä ympäri Suomen ja istumaan auton ratissa kuin Juhani ’’Tami’’ Tamminen konsanaan?
Mustavalkoinen sydän
Turun liepeillä, Kyrössä varttuneen Hirvensalon lapsuus kuulostaa melko tavanomaiselta suomalaisnäkökulmasta. Jääkiekkoa seurattiin silmä kovana, kun taas futikselle jäi ruokapöytäkeskusteluissa potkupallon rooli.
– Perheessä jalkapallo oli vain potkupalloa. Ajattelin itsekin näin pitkään ja vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä löysin lajin. Vuonna 2013 paikan päällä nähty Turun derby vei minut lopullisesti mennessään, ja seuraavalle kaudelle ostinkin jo kausikortin kannattajakatsomoon.
Jääkiekko-ottelut ovat pysyneet repertuaarissa, mutta suurin kiitos futiskipinän syttymiseen kuuluu Jannen entiselle opettajalle.
– Opettajani kannusti hieman epäröineen kannattajanalun täysillä mukaan. Hän vakuutti minut kertomalla kaikesta siitä, mitä futis voi parhaimmillaan tarjota.
Matka TPS:n mukana alkoi miesten peleistä, mutta jo seuraavalla kaudella mukaan tulivat naisten joukkueen pelit. Joukkueen kiittäessä kannattajiaan juurtui miehen sydän lopullisesti mustavalkoiseksi.
– Aluksi kävin katsomassa matseja tuppisuuna, mutta sitten aloin pohtia asiaa toisella tavalla. Kentällä oli oma seurani ja tiesin kaikki laulut, joten miksi en tukisi omiani myös naisten puolella? Avasin ääneni, ja kun naiset tulivat hämmästyneinä kiittämään tuesta, tiesin heti jääneeni koukkuun.
Lähtemättömiä muistoja
Turun Palloseuran seuraaminen on ollut tulosten valossa ankeaa tällä kaudella. Lähivuosilta Jannen mieleen on jäänyt kuitenkin useampi rakas ja lämmin muisto. Vierasreissuille on aina lähdetty tyylillä, oli sitten kyse Maarianhaminasta Ykköseen putoamisen varmistuttua (2014), taikka viime syksyn nousujuhlista Espoon Tapiolassa.
– Espoossa paikalla oli satoja TPS-kannattajia. Edellisenä vuonna oltiin jääty karsintoihin, mutta nyt kaikki oli omissa käsissä. Ilari Mettälän pamautettua ottelu 1-1-lukemiin oli olo uskomaton. Pelin päätyttyä ja nousun varmistuttua juoksimme kaikki yhdessä kentälle juhlimaan joukkueen kanssa. Se oli parasta, mitä voi tehdä vaatteet päällä.
Kuva – r1kuexposures
Hirvensalo on saanut lähtemättömiä muistoja myös naisten peleistä. Kaksi ottelua nousee ylitse muiden: PK-35 – TPS (2016) & Eskilstuna – TPS (2017).
– PK-35 kaatui vieraskentällä, ja pienen jännittämisen jälkeen varmistui, että TPS nappasi upean kauden päätteeksi hopeaa.
Muisto ei kuitenkaan pääty tähän, vaan ottelun jälkimainingeissa Hirvensalo koki jotain ainutkertaista.
– Päätin mennä kentän laidalle kiittämään omiani, kun joukkue yllätti minut täysin. Kiitoksena kannatuksesta he olivat tehneet minulle oman tifon. Liikutuin eleestä niin paljon, etten meinannut saada ääntäkään suustani, vaan kyyneleet silmissä kiitin omiani.
Kuva – Tiina Pirilä
Vuoden 2017 helmikuussa TPS:n naiset matkustivat kohtaamaan Ruotsin Damallsvenskan-joukkue Eskilstuna Unitedin harjoitusottelussa. Hirvensalo oli aiemmin maininnut eräälle naisten joukkueen pelaajalle haluavansa nähdä kauden kaikki ottelut, mutta ei tehnyt reissuaikeistaan isoa numeroa.
– Talvella matsikalenteriin ilmestyi yllättäen tieto Eskilstunasta, joten otin asiasta nopeasti selvää ja varasin laivamatkan Ruotsiin. Yksinäinen TPS-kannattaja herätti kiinnostusta ja sain antaa haastattelun paikalliselle lehdelle. TPS:n naisia en onnistunut yllättämään, vaan he arvasivat, että tulen paikalle.
Tämä kausi on niin miesten kuin naistenkin osalta sujunut Hirvensalon omien odotusten mukaan. Hän arveli TPS:n miesten taistelevan suorasta säilymiseen oikeuttavasta sarjapaikasta Veikkausliigassa, ja naisten puolestaan paikasta ylempään loppusarjaan. TPS:n miehet nappasivat sunnuntaina komean vierasvoiton Lahdesta, ja suora säilyminen on omissa käsissä, kun naiset puolestaan selvisivät viimeisenä joukkueena juurikin yläloppusarjaan.
Vaikeahkosta kaudesta huolimatta Hirvensalon mieleen juolahtaa muutama onnistuja.
– Miesten puolelta on pakko nimetä Mika Ääritalo, ja ehkä vähän yllättäen Antto Tapaninen. Ääritalon valintaa nyt tuskin täytyy edes perustella, sillä mies on selvästi joukkueensa johtaja. Tapaninen herättää ehkä ihmetystä, mutta miehen palattua kokoonpanoon pitkällisen sairastelun jäljiltä on jälki ollut todella vakuuttavaa. Mies on selkeästi Veikkausliigaan sopiva pelaaja ja TPS menetti paljon, kun Antto ei ollut pelikunnossa koko kauden ajan.
Naisista tunnustusta saa useampi pelaaja, ja nähtyjen otteluiden perusteella Hirvensalo todellakin tietää mistä puhuu.
– Mira Uronen, Emma Santamäki ja Milla-Maj Majasaari ovat olleet vakuuttavia, mutta kauden parasta antia on ollut se, kuinka hyvin pelaajat ovat nostaneet tasoaan. Esimerkiksi Anna Koivunen ja Jenni Rannus ovat yllättäneet toden teolla, ja varsinkin maalivahtina pelaavan Koivusen kehitys on ollut huikeaa. Harjoitusotteluissa näytti, ettei hän ole vielä liigatasoinen pelaaja, mutta nyt tilanne on täysin toinen ja varmasti moni seura on kiinnostunut. Vahvistuksista Laura Kattelus ja Katja Hakala olivat molemmat todella vakuuttavia, mutta valitettavasti loukkaantuivat kesken kauden.
Tuhansia kilometrejä
TPS:n kannattaminen on antanut Hirvensalolle paljon ja onkin miehelle todellinen henkireikä. Joukkueet eivät ole vain fanitettavia porukoita muiden joukossa, vaan niistä on muodostunut kyröläiselle toinen perhe. Kaikkien joukkueiden matseihin ei Hirvensalonkaan aika yksinkertaisesti riitä, vaan kilometrit on pantava ”tärkeysjärjestykseen.”
– Prioriteettini pelien suhteen menee niin, että naisten pelit tulevat ensimmäisenä. Tämä johtuu vain siitä, että samaan aikaan pelattavassa miesten pelissä kukaan ei huomaa, jos olen poissa, mutta jos en naisten pelissä ole paikalla, niin kukaan ei pidä siellä ääntä. Olen siis sitä mieltä, että naisten otteluissa tarvitaan enemmän yksittäistä kannattajaa. Toisena tulee Tepsin miesten pelit ja kolmantena Tepsin naisten kakkosjoukkueen pelit. Muut pelit tulevat kalenteriin, jos vain mahtuvat.
Ajokilometrien määrässä se toinen turkulainen vie vielä voiton, mutta Hirvensalon suoritus on täysin poikkeuksellinen, kun valtaosa peleistä on nimenomaan TPS:n naisten otteluita.
– Viime kaudella kilometrejä tuli reilut 18 000 ja tänä vuonna takana on jo 21 500 km, joista useampi tuhat jo pelkästään kotipeleistä. Tämä siis kaikki pelit laskettuna. Mukana on miesten ja naisten edustus, TPSN2 ja kasa satunnaisia pelejä. Suurimpaan osaan peleistä tulee mentyä omalla autolla jo ihan siitä syystä, että maaseudulla eivät bussit juuri kulje. Isompia kannattajamatkoja mennään tietysti bussilla, mutta näitäkin reissuja on vain miesten puolella.
TPS:n puolelta vannoutunut kannattaja on palkittu Sydän Pelissä -palkinnolla, joka annetaan omalla positiivisella tavallaan TPS:n mustavalkoisia värejä tunnustaneelle henkilölle tai yhteisölle.
– Haluaisin lopuksi kiittää kaikkia pelaajia, toimihenkilöitä, vanhempia ja kannattajia, joihin olen saanut tutustua TPS:n kautta. Upeita ihmisiä löytyy varsinkin omasta seurasta, mutta on ollut hienoa huomata, että pelin ulkopuolella voidaan olla ystäviä, vaikka logo rinnassa ei olisikaan sama.
Naisten pelien katsojamäärät ovat valitettavan alhaisella tasolla, mutta Hirvensalon esimerkin myötä futiskärpäsen soisi purevan yhä useampaa. Hirvensalo esittääkin hartaan toiveen Byyrin lukijoille ja kaikille muillekin jalkapalloa seuraaville.
– Koska olen itse tunnetuin naisten peleissä, heitän kaikille toiveen, että menisitte paikallisen seuranne peleihin myös naisten puolella. Lähtekää peleihin positiivisella asenteella ja nauttikaa!