Paulus Roiha siirtyi peliuran jälkeen koulunpenkille – maalikuninkaasta tuli ruotsalaispankin analyytikko

Entinen maajoukkuehyökkääjä Roiha aloitti opiskelun vuonna 2001 ja valmistui vasta 13 vuotta myöhemmin. Silti hän ei vaihtaisi päivääkään.


Paulus Roihan nimi nousi kaudella 2001 futiskansan huulille, kun HJK:n nuori hyökkääjä voitti Veikkausliigan maalikuninkuuden ja debytoi A-maajoukkueessa. 22 liigamaalia oli vuosituhannen suurin maalimäärä aina kauteen 2011 asti, jolloin Timo Furuholm venyi samaan suoritukseen.

Roihan ammattilaisura päättyi samana vuonna 2011 Kuopion Palloseurassa. Edellisellä kaudella Roiha oli tehnyt seitsemän Allsvenskan-maalia nousijajoukkue Åtvidabergs FF:n paidassa, ja hyökkääjä olisi mielellään jatkanut uraansa ulkomailla, mutta toiveet murenivat polvivamman myötä.

– Olin jo täyttänyt 30 vuotta ja ymmärsin, että jalkapallourani loppuisi kuitenkin pian. En olisi luultavasti pelannut 35-vuotiaaksi, mutta loukkaantuminen toki hieman aikaisti lopettamistani.

”Esimerkiksi sata Veikkausliiga-ottelua näyttää CV:ssä todella hyvältä”

Roiha joutui lopettamaan uransa hieman aikaisemmin kuin olisi ehkä halunnut. Tietyssä mielessä hän kuitenkin ulosmittasi loppuun asti potentiaalinsa jalkapalloilijana.

Ilvestä edustaneen Eero Hyökyvirran lopettaminen 19-vuotiaana herättikin keskustelua urheilupiirien lisäksi Roihan tuttavapiirissä. Roiha muistuttaa, että jokainen saa toimia tavallaan, mutta hän toivoisi nuorten jalkapalloilijoiden pelaavan ainakin siihen asti, kunnes he ovat valmistumisen kynnyksellä.

– Jättäisin 19-vuotiaana pienen option sille, että saattaisin kehittyä seuraavien vuosien aikana, ja tietäisin vähintään omat rajani. Siviiliuralle ei ole mielestäni niin kova kiire, että parikymppisenä lopettamisesta olisi työelämää ajatellen mitään hyötyä – jos pelaisi esimerkiksi 25-vuotiaaksi asti ja hyppäisi sitten työelämään, ei olisi yhtään muita perässä, Roiha toteaa.

– Esimerkiksi sata Veikkausliiga-ottelua näyttää CV:ssä todella hyvältä, ja se määrä on täysin saavutettavissa 25-vuotiaana. Futaamisen ja opiskelun voi yhdistää, mutta niiden ohella on vaikeaa viettää normaalia opiskelijaelämää. Toisaalta urheileva opiskelija voisi tienata harrastuksellaan sen, minkä eteen toinen opiskelija käy iltaisin töissä esimerkiksi kaupassa.

Jalkapalloura on auttanut työelämässä

Tänä päivänä 38-vuotias Roiha toimii asiakkuusanalyytikkona Swedbankilla, jossa hän palvelee tiiminsä kanssa rakennusfirmoja ja kiinteistöasiakkaita. Hän valmistui Hankenilta vuonna 2014 ja ehti työskennellä KPMG Finlandilla vajaat neljä vuotta ennen siirtymistään Swedbankille.

Roiha sai koulupaikan Hankenilta vuonna 2001, mutta siirto FC Utrechtiin siirsi opintojen alkua. Neljäsosan opintopisteistä hän hankki pelivuosinaan loukkaantumisten aikana, ja loput lopettamisensa jälkeen. Valmistuminen kesti 13 vuotta, mutta Roihaa se ei haittaa.

– En tiedä missä olisin tänä päivänä ilman jalkapalloa, mutta tykkäsin niin paljon pelaamisesta, etten vaihtaisi päivääkään pois. Olen saanut paljon hyötyä jalkapallosta esimerkiksi tiimityöskentelyn ja kilpailullisuuden merkeissä, Roiha sanoo.

– Työelämä on kansainvälistä, ja se sopii minulle luontevasti pelattuani seitsemän vuotta ulkomailla. Lisäksi veikkaan, että työelämän paineet tuntuisivat kovemmilta, jos en olisi pelannut futista.

Unkarissa katsomossa oli lähes pelkkiä fanaatikkoja

Paineet Roiha aisti etenkin silloin, kun miehen ruuti oli märkää. Ulkomaalaisena hyökkäysvahvistuksena häneltä odotettiin aina maaleja, ja maalimäärät vaikuttavat ilmapiiriin. Roiha kertoo, että esimerkiksi käytännön asiat hoituivat aina helpommin kunkin seuran toimistolla, kun rysiä syntyi.

Erilaiset jalkapallokulttuurit tulivat Roihalle tutuiksi pesteillä Hollannissa, Belgiassa, Unkarissa ja Ruotsissa. Roiha pääsi muun muassa pelaamaan Bruggen derbyissä, jotka keräsivät Jan-Breydel-Stadionille parhaimmillaan 25 000 ihmistä. Hollannin vuosiltaan Roiha muistaa parhaiten Ajaxin vierailut, jotka olivat sekä joukkueille että kannattajille tärkeitä.

– Kun pelasin Újpestissa, oli jännää, että katsomossa ei näkynyt perheitä. Ihmisiä kiinnosti paikallinen futis, mutta peleissä saattoi olla vain 1 500 katsojaa. Heistä noin 1 200 oli älyttömän fanaattista porukkaa, ja he pitivät perheet poissa katsomoista.

”Adjektiivit melkein loppuivat kesken Kreikka-pelistä puhuttaessa”

Hyökkääjä palasi viheriöille elokuun lopussa, kun Suomen ja Viron legendat kohtasivat Tallinnassa. Maalinteossakin onnistunut Roiha pääsi vaihtamaan kuulumisia vanhojen pelikavereidensa kanssa, joista moni on siirtynyt penkin päähän.  Roiha ei ole sulkenut pois paluuta jalkapallon pariin jossakin roolissa, sillä jalkapallo kiinnostaa edelleen, ja hän seuraa yhä tiiviisti kotimaista jalkapalloa.

20 maaottelun mies on ollut tyytyväinen Huuhkajien ilmeeseen Kansojen liigan otteluissa. Roihan sukupolvi ei saavuttanut arvokisapaikkaa, mutta nykymiehistöllä on kaikki mahdollisuudet päästä kisoihin.

– Adjektiivit melkein loppuvat kesken Kreikka-pelistä puhuttaessa, Suomi oli niin ylivoimainen. Tulokset, tekemisen meininki ja ylipäätään ilmapiiri maajoukkueen ympärillä ovat todella hyviä. Nyt on tärkeintä, ettei ajatella, että homma olisi jo paketissa. Uskon hyvään lopputulokseen, kunhan joukkue jatkaa samaan malliin.