Toukokuu vuonna 2002 on tulossa päätökseensä. Brasilian maajoukkue, joka tullaan alle kahden kuukauden kuluttua Japanissa kruunaamaan maailmanmestariksi, on saapunut Malesiaan viimeistelemään joukkueen ympäri maailmaa vieneen harjoitusotteluiden sarjan.
Ympäri maailmaa Seleçãon perässä on kulkenut myös Paulo Roberto Falcão, joka tuolloin työskenteli kommentaattorina brasilialaiselle TV Globo -kanavalle. Entinen maajoukkuetähti saapuu terminaaliin pitkästä lentomatkasta väsyneenä, eikä varmaankaan ole juuri sillä hetkellä kiinnostunut keskustelemaan omasta peliurastaan. Kun Falcão ojentaa passinsa malesialaiselle rajavirkailijalle, tämä tarkkailee sitä pitkään, ja vilkuilee vähän väliä passin omistajaa. Lopulta hän uskaltautuu kysymään, “Miten ihmeessä Brasilia hävisi sen pelin?”
Falcão tietää sekunnin murto-osassa mitä peliä hän tarkoittaa. Niin vahvasti heinäkuun 5. päivä Barcelonan auringon alla vuonna 1982 on jäänyt elämään.
Orkesteri, joka soittaa sambaa
Espanyolin Estadi de Sarriá toivottaa Italian ja Brasilian maajoukkueet sekä 43 000 katsojaa tervetulleeksi espanjan kesäisellä auringolla. MM-huuma on korvia huumaava ja samba tuntuu soivan kaikkialla, ihan kuin koko Brasilia matkannut Atlantin yli.
Ottelun asetelmat ovat selvät. Voittamalla ottelun kumpi tahansa etenee välierään Puolaa vastaan: jatkosarjaa johtavalle Brasilialle tasapelikin riittää. Joukkueiden lähtökohdat eivät kuitenkaan voisi olla kauempana toisistaan.
Brasilia on kisojen ylivoimaisesti suurin voittajasuosikki. Se on murskannut vastustajansa neljässä ensimmäisessä ottelussa maalierolla 13–2. Sen viiden hengen keskikenttäryhmitys on kuin maailman parhaista pelintekijöistä koottu tähdistöjoukkue. Sieltä löytyy maailman parhaiten palkattu jalkapalloilija Falcão sekä laajalla säteellä operoiva, shampoomainoksien miehet kateellisiksi tekevä Éder. Löytyy Cerezo sekä Zico, kenties maailman taitavin pelaaja sitten Pelén. Kapteeninnauhaa kantaa Sócrates, O Doutor, joka jalkapalloilullisten taitojen lisäksi tunnettiin räiskyvistä poliittisista mielipiteistään, viinanjuonnista ja tupakoinnista sekä siitä, että hän oli nuorena laittanut jalkapallouransa tauolle lukeaksensa itsensä lääkäriksi.
Parhaimmillaan Brasilian keskikentän peli toimii kuin orkesteri, jossa jokainen yksilö tuo kokonaisuuteen henkilökohtaisella taidollaan jotain täysin korvaamatonta, mutta silti kokonaisuus on vielä osiensa summaa suurempi.
Täydellisenä vastapainona kisat surkeasti aloittanut Italia nojaa tututusti tiiviiseen ja kurinalaiseen puolustuspeliin. Se on saavuttanut kolmesta ensimmäisestä ottelustaan vain kolme tasapeliä, ja on jatkosarjan viimeisessä ottelussa elossa vain Argentiinasta saamansa voiton turvin. Joukkueen tunnetuin pelaaja, Paolo Rossi, ei ole tehnyt maaliakaan ja on ollut totaalinen pettymys palattuaan pelikentille vain hetki ennen turnausta, kärsittyään kaksi vuotta pelikieltoa Italiaa ravisuttaneeseen sopupeliskandaaliin sotkeutumisesta.
Rossi avaa maalihanat
Ennakko-odotuksista huolimatta Rossi kuitenkin avaa maalihanansa heti ottelun alussa. Brasilian tähtisikermä pelaa lepsusti omalla alueellaan, ja Juventuksen hyökkääjä iskee helpon 1–0-osuman.
Brasilia ei kuitenkaan vähästä hätkähdä. Takaiskut eivät haittaa, sillä se luottaa yksinkertaisesti siihen, että tekee aina enemmän maaleja kuin vastustaja.
Sócrates tasoittaakin pelin lähes heti, pelattuaan Zicon kanssa kiimaisuutta hiponeen syöttökombinaation. Tämän jälkeen Italia jopa onnistuu hetkeksi katkaisemaan Brasilian vyörytyksen tiiviillä puolustamisellaan ja hyvällä prässillään. Etenkin Zicoa jahdataan innokkaammin kuin härkiä Pamplonassa, ja mies tuleekin poistumaan tauolle yllään paita, josta enää puolet on jäljellä.
Ennen taukoa Cerezo kuitenkin sortuu Italian paineen alla, ja lahjoittaa pallon Rossille, joka siirtää Italian jälleen johtoon. Tämän jälkeen Italia ei enää jalkapalloa ottelun aikana pelaakaan.
Kauneutta, vaan ei tulosta
Toiselle puoliajalle saapuu itsevarma Brasilia. Italia sen sijaan jatkaa siitä, mihin se ensimmäisen jakson lopussa jäi – päättömät purkupallot, maalivahdille palauttaminen ja olematon presenssi hyökkäysalueella ovat sen tunnusmerkkejä.
Brasilia sen sijaan hakkaa päätänsä sen tiiviiseen puolustusmuuriin. Pariin kertaan kauniita syöttökombinaatioita pelannut Seleção käykin lähellä, kunnes – tarinan mukaan tauolla hillittömästi vollottanut – Cerezo rikkoo Italian pakan ovelalla juoksullaan. Sócrates pelaa pallon Falcãolle ja peli on 2–2. Brasilia on jälleen menossa välierään.
Brasilian löysä oman pään pelaaminen johtaa kuitenkin siihen, että Italia saa koko puoliskon ensimmäisestä kontrolloidusta vastahyökkäyksestään kulmapotkun. Kulma ei vielä tuota tulosta, mutta jälkitilanteesta Rossi pääsee täydentämään hattutemppunsa.
Ottelun loppu seuraa tuttua kaavaa. Italian pelaaminen on olematonta, kun taas Brasilia ei suostu luopumaan periaattestaan. Brassit todella pelaavat näyttävää jalkapalloa, mutta tulos jää vaisuksi. Ottelun lopussa Dino Zoff vielä liimaa pallon lähes maagisesti kulmasta syntyneen tilanteen päätteeksi. Sen lähemmäs ei Seleção enää maalia pääse.
Lindo maravilhoso!
Vuoden 1982 pettymys nostettiin yhdeksi brasilialaisen jalkapallohistorian kivuliaimmista pisteistä yhdessä vuoden 1950 Maracanãzon kanssa. Jälleen kerran mestaruudesta varmoina olleet brasilialaiset tuotiin yhden päivän aikana taivaasta helvettiin. Välillä tuntuu, ettei tälle kansalle ole tarjolla kuin jompikumpi ääripää.
Siitä huolimatta joukkueen vastaanotto oli jotain aivan muuta kuin 32 vuotta aiemmin. Valmentaja Telê Santana sai ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa räiskyvät aplodit. Kansa otti joukkueen juhlien vastaan Rio de Janeiron lentokentällä, ja Zico kommentoi, ettei Brasilia tekisi koskaan kompromissia kauniin pelin ja voittamisen suhteen.
Brasiliassa tätä joukkuetta pidetäänkin jopa suuremmassa arvossa kuin vuoden 1994 mestarijoukkuetta, koska sen ei katsottu enää edustava o jogo bonitoa.
Brasilian vuoden 1982 maajoukkue on jäänyt ihmisten muistiin historian parhaana joukkueena, joka ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta. Parhaimmillaan sen peli pyöri kuin maailmanpyörä tivolissa – pelaajat pyörivät kentällä vailla määrättyä paikkaa, mutta kuitenkin synkronoidusti toistensa kanssa. Joukkueen vapaasti virtaava ja kauniita syöttökombinaatioita yhdistellyt pelityyli konkretisoi ihmisten käsityksen kauniista jalkapallosta. Kapteeni Sócrates kuvaili peliä järjestäytyneeksi kaaokseksi.
Viiden ottelunsa aikana tuo joukkue teki 15 maalia. Mutta kyse ei ollut pelkästään maaleista tai edes siitä taiteellisesta tavasta, jolla pallo löysi tiensä maaliin. Kyse oli joukkueen filosofiasta. Pelaajien yhteisestä luovuudesta ja heidän huippuunsa hiotuista vaistoistaan. Kyse oli joukkueen pelityylistä ja erehtymättömästä rakkaudesta lajiin nimeltä jalkapallo. Kyse oli sambasta viheriöllä.
Tämän legendaarisen joukkueen yhteistä matkaa kesti vain yhdet MM-kisat. Mutta sinä aikana se näytti maailmalle, mitä on luova peli, ja loi pohjan pelityylille, jonka Pep Guardiola hioisi tiki-takaksi lähes 30 vuotta myöhemmin. Kaksi mahtavaa viikkoa tuo joukkue esitti lukemattoman sarjan suorituksia, joiden suorittamisen viehkeä helppous pudotti leukoja lattiaan ympäri maailmaa.
Maailma on lumoutunut teistä
Palataanpa vielä Falcãoon. Mitä hän itse miettii, kun kysymys ottelusta jälleen esitetään hänelle? Mies kirjoittaa Why Did We Lose? -esseekokoelmassa seuraavasti: ”Hävisimme ottelun, mutta voitimme paikan historiassa. Totta kai kärsimme tappion tuskasta, mutta olen kiitollinen, että sain olla osa yhtä historian parhaimmista joukkueista ja osa joukkuetta, joka liitetään kauniiseen jalkapalloon.”
Italia voitti tuon ottelun ansaitusti. Se puolusti hyvin ja tiiviisti, eikä päästänyt maailman taitavinta joukkuetta maalipaikoille. Se eteni lopulta aina maailmanmestaruuteen asti, ja Rossi voitti lopulta sekä maalikuninkuuden että turnauksen parhaan pelaajan palkinnon. Brasilia ei sen sijaan suostunut tinkimään pelityylistään ja filosofiastaan edes välieräpaikan varmistaakseen.
Elämänkerrassaan Sócrates sanoo, että tuon tappion jälkeen jopa Brasilian maajoukkue alkoi keskittyä vain tulokseen ja menetti osan identiteetistään.
Ja juuri siksi tuo Brasilian joukkue on jäänyt muistoihin ja osaksi jalkapallotarustoa. Se on viimeinen tuulahdus siitä maailmasta, kun kaikessa ei ollut kyse vain voittamisesta, ja pelin oli oikeasti merkittävä jotain. Otteluun jälkeen Santanan kerrotaan sanoneen joukkueelleen, että älkää välittäkö tappiosta, maailma on lumoutunut teistä.
Sanotaan, että vain voittajat muistetaan, mutta kun häviät niin kauniisti kuin Brasilia hävisi, jopa voittajat jäävät unholaan.
Ottelu on katsottavissa FIFA TV:n Youtube-kanavalta.
