Tämänkertaista Legendaariset ottelut -sarjan juttua varten otin katsottavakseni Eurooppa Cupin (Mestarien liigan edeltäjän) kevään 1991 toisen välierän jälkimmäisen osaottelun, jonka jalkapallojournalismin grand old man Jonathan Wilson nimeää kaikkien aikojen suurimmaksi otteluksi.
Crvena Zvezda – Bayern München 24.4.1991
Vastakkain olivat Jugoslavian suurin seura Crvena Zvezda (Belgradin Punainen Tähti) ja Saksan mahtava Bayern München, joiden historialliseen yhteenottoon tiivistyy kaikki, mistä jalkapallossa voi olla kyse: intohimo, taituruus, odottamaton draama, historian painolastin murskaaminen ja jalkapalloa suurempi konteksti.
Koko ottelu henkii 90-lukua. Niin maalivahdille pelatut palautussyötöt kuin armottomat kahden jalan viikatteet ja takaapäin tulevat tappotaklaukset, vaihtopenkillä sauhutteleva valmentaja tai kesken pelikatkojen vilahtelevat liian värikkäät mainoksetkin kuuluvat kaikki olennaisena osana sen ajan kulttuuriin.
Silti keskiössä ovat taidoillaan loistavat, huimaa henkilökohtaista osaamista edustavat pelaajat.
Huolimatta siitä ilmeisestä viihteestä, mitä nostalgiatrippi 90-luvun alkuun tarjoaa, juuri konteksti on se, joka nostaa tämän ottelun ylitse kaikkien muiden. Yhtäkään jalkapallo-ottelua ei ole pelattu – eikä toivottavasti tulla pelaamaan – vastaavissa oloissa.
Jalkapalloa suurempi konteksti
Joskus sitä vain tietää, jopa kesken ottelun, katsovansa jotain todella eeppistä. En voi edes kuvitella, miten vahvasti katsojat Marakanalla ovat tuon tunteneet, tietäen, että kyseessä saattaa olla viimeinen stadionilla koskaan pelattava ottelu.
Harvoin jalkapallo on ollut niin irrallaan – ja silti samalla niin tiiviisti integroituna – sitä ympäröivään kontekstiin kuin tuona iltana Belgradissa. Sota oli alkamassa, Jugoslavia tulisi hajoamaan ja yksi sen hetken suurimmista seuroista, Crvena Zvezda, tulisi sen myötä menettämään asemansa jalkapallomaailman huipulla.
Jalkapallo oli sotaa odottaville ihmisille pakopaikka, saareke, jossa saattoi vielä tuntea riemua ympäröivästä maailmasta huolimatta. Juuri tämän kaksiosaisen välierän otteluiden välissä ammuttiin tulevan sodan ensimmäiset laukaukset, kun kroatialaisen ääriliikkeen edustajat laukaisivat kolme ohjusta kohti enimmäkseen serbien asuttamaa Borovo Selon kylää. Selkkausta kuitenkin edelsi jo kuukausia kestänyt etnisten jännitteiden ja yhteenottojen määrän nouseminen.
Siitä huolimatta – tai kenties juuri sen takia – keväinen Crvena Zvezdan marssi oli ihmisille niin merkityksellinen.
Isäntien dominointia
Ensimmäinen osaottelu oli Zvezdan tasoitusmaalia myöten täydellinen alkupala otteluparin pääruoaksi tarjoiltavalle kiimaiselle koitokselle Marakanan nurmella. Belgradilaisten 2–1-voittoon päättynyt ottelu jätti Zvezdan loistaviin asemiin, vaikka maailmalla suhteellisen tuntematon joukkue nähtiinkin vielä altavastaajana suurta ja mahtavaa Bayernia vastaan.
Myös ensimmäinen osaottelu on katsottavissa YouTubesta.
Tunnelma stadionilla on kuitenkin ottelun alla jotenkin tietoinen, kun kiehuva yleisö toivottaa saksalaiset tervetulleeksi Belgradiin. Paikalliset tietävät tasan tarkkaan, kuinka hyvä joukkue Zvezda on. He tietävät, että ottelu tulee päättymään heidän juhliinsa.
Tunnelma pelin käynnistyessä on infernaalinen. Bayern yrittää koetella isäntien hermoja heti alussa, kokeillen pariin otteeseen rohkeasti kaukaa ja ollen koko ajan aktiivisesti pelin päällä. Saksalaiset dominoivat pelin alkuminuutteja, ja etenkin Brian Laudrup ja Stefan Effenberg tuntuvat olevan pelin ytimessä.
Kympin kohdalla Zvezda pääsee kuitenkin ensimmäiseen kunnon hyökkäykseensä ja testaamaan Raimond Aumannin päivän kuntoa Bayernin maalilla. Meteli Marakanalla on järisyttävä, kun isännät alkavat saada pelistä otetta.
Pian Dejan Savićević jo vapauttaa tuulennopean Dragiša Binićin puolittaiseen läpiajoon, mutta vielä vailla tulosta. Samalla kun Bayern luottaa hitaaseen pelinrakenteluunsa, alkavat isännät lisätä kierroksia koneessa ja nostaa ottelun tempoa.
Peli aaltoilee todella vauhdikkaana ja kummankin joukkueen pelaajien henkilökohtainen taitotaso on hämmästyttävä. Jatkuvasti pallossa oleva Savićević pysäytetään rumalla takaapäin tulevalla taklauksella, jonka myötä nykyaikana punakortti irtoaisi tuomarin kädestä nopeammin kuin keihäs Aki Parviaisen hansikkaasta. Näin ei kuitenkaan vuonna 1991 ollut.
Seuranneesta vapaapotkusta Zvezda kuitenkin antaa oikeuden toteutua.
Siniša Mihajlović lataa belgradilaiset johtoon, ja kotiyleisössä räjähtävät niin äänihuulet kuin pommitkin. Zvezda johtaa otteluparia nyt yhteismaalein 3–1. Finaalipaikka alkaa olla jo selvä, vai alkaako?
Kun pääsemme ensimmäisen jakson loppupuoliskolle, Bayernin vaarallinen hyökkäystrio on kadonnut kuvasta kokonaan. Isännät dominoivat pelitä, ja pelin ytimessä oleva Savićević pyörittää yksin koko saksalaispuolustusta.
Vieraiden turhautuminen alkaa näkyä, ja viikatteita jaellaan ympäri kenttää. Tämä kuitenkin vain tuntuu innostavan kotijoukkuetta, ja kaunista jalkapalloa pelannut Zvezda päättää puoliajan joukkueista selvästi parempana.
Maineensa vanki?
Riemuhuudot saattelevat Zvezdan pelaajat tunnelista kentälle. Isännät aloittavat terävästi, ja vaikka Bayern yrittää ottaa pelistä aktiivisempaa otetta, ovat belgradilaisten vauhdikkaat vastaiskut jatkuva vaara vieraille.
Saksalaiset alkavat kuitenkin päästä peliin mukaan, ja joukkue saakin rakennettua pari loistavaa tilaisuutta ottelun tasoihin tuomiseksi. Peli on avointa ja viihdyttävää, ja tunnelma stadionilla on huikea. Kesken maata riepottelevan poliittisen konfliktin Marakanan yleisö saa todistaa todellista jalkapallon riemujuhlaa.
Kotiyleisön usko saa kuitenkin kolauksen, kun Laudrupia pitkin ottelua kovin ottein kohdellut Mihajlović rikkoo tanskalaista jälleen oman boksinsa rajalla. Klaus Augenthalerin vapaapotku sujahtaa juuri ja juuri muurista irronneen Mihajlovićin jalkojen välistä, ja Zvezdan maalilla koko ottelun epävarmasti esiintynyt Stevan Stojanović hörppää pallon käsittämättömästi längistään. Peli on 1–1.
90-luvun alussa jugoslavialaisilla joukkueilla oli tietynlainen maine jalkapallomaailmassa. Ne pelasivat lähes järjestäen taidokasta ja viihdyttävää jalkapalloa, mutta tuntuivat aina murtuvan paineen alla. Epäusko alkoi hiipiä pelaajien mieliin. Eihän niin voi käydä taas tänään, eihän?
Bayern saa maalistaan vain lisää uskoa tarvittavan johto-osuman tekemiseen, ja kesken äänekkäiden ”Crvena, Crvena” -huutojen se osuu taas.
Vasemmalta lähtenyt Effenbergin keskitys kimpoaa onnekkaasti Manfred Benderille, joka saa vapaasti siirtää müncheniläiset 2–1-johtoon. Yhteismaalit ovat nyt tasan 3–3, ja ottelu etenee vahvassa saksalaiskomennossa.
Historian ja tulevaisuuden painolastit murskaantuvat
Tänään kohtalo on kuitenkin päättänyt puuttua peliin. Pian Bayernin johto-osuman jälkeen Mihajlović kiskoo vaarallisen vapaapotkun viidestäkymmenestä metristä, ja hetkeä myöhemmin Binić on äärimmäisen lähellä muuttaa lukemia tulostaululla. Hallinta alkaa selvästi kääntyä uudestaan isännille, ja Zvezdan pelin sydän Savićević alkaa taas viihtyä kiusatessaan Bayernin puolustusta.
Vieraiden maalilla Aumann joutuu jo venymään parhaimpaansa pitääkseen joukkueensa johdossa. Isäntien penkillä valmentaja Ljubomir Petrović reagoi vain puhaltamalla tupakan savua keuhkoistaan hieman tavallista intensiivisemmin.
Molemmat joukkueet haluavat selvästi ratkaista pelin varsinaisen peliajan puitteissa, ja mitä lähemmäs täyttä aikaa tullaan, sitä vauhdikkaammaksi ottelu käy. Marakanan yleisö elää täysillä mukana jalkapallon intensiivisintä tilannetta, jossa maali kummalle tahansa joukkueelle riittää varmistamaan finaalipaikan.
Tällä kertaa jugoslavialainen joukkue ei yksinkertaisesti suostu musertumaan paineiden alla. Tämä Jugoslavian lipun alla esiintynyt seura, jonka pelaajat edustaisivat jatkossa yhden maan sijasta niin Serbiaa, Makedoniaa, Montenegroa, Bosniaa ja Hertsegovinaa kuin Kroatiaakin, eivät peräänny. Eivät enää, kun voitto on ollut jo niin lähellä.
Ottelun loppu on kuin kooste yhden Mestarien liiga -kevään kohokohdista, niin paljon huippupaikkoja molemmilla joukkueilla on. Ja lopulta, kun varsinaista peliaikaa on vain väsynyt hengähdys jäljellä, Zvezda saa palkintonsa.
Vladimir Jugović tuo pallon yksin hyökkäysalueelle. Pallo ajautuu vasempaan laitaan Robert Prosinečkille. Prosinečki vie pallon päätyrajan tuntumaan ja saa pudotettua sen boksin kulmalle Mihajlovićille, joka lähettää keskityksen maalille. Kosketus palloon kuitenkin epäonnistuu, ja keskitys jää auttamattoman lyhyeksi. Bayern-puolustaja Augenthaler saa jalkansa väliin, mutta vain osittain.
Sen sijasta, että pallo lentäisi raketin lailla katsomoon, se kimpoaa lähes suoraan ylöspäin. Lakipisteensä saavutettuaan se putoaa, lähes laiskasti, kohti Bayern-maalia ja yli lamaantuneen Aumannin, joka on kuin naulannut itsensä nurmeen.
Maalin tullessa yleisön valtaa hetkeksi mystinen hiljaisuus. Kuin kukaan ei voisi uskoa, että Zvezda on todella tasoittanut pelin tuolla tavalla. Kuin ei olisi mahdollista, että tuollainen maali hyväksyttäisiin.
Mutta kun ilonkarjaisu lopulta tulee, se tulee voimakkaampana kuin yksikään aiempi ihmiskunnan historiassa. Se on jotain eläimellistä, jotain alkukantaista, ja samalla niin tilanteeseen sopivaa. Se on voittoa juhlivan jalkapalloyleisön totaalinen henkinen laukeaminen, mutta samalla hajoavan kansakunnan viimeinen korahdus. Bayern vie pallon vielä keskiympyrään ja ottelua jatkaakseen, mutta yleisö tuskin huomaa.
Soihdut syttyvät, 100 000 ihmistä huutaa. Valmentajat ja vaihtomiehet ryntäävät kentälle. Kuka on pelaaja, kuka valmentaja, kuka kannattaja? Millään niistä ei ole enää mitään väliä, sillä peli on 2-2 ja isännät ovat etenemässä Eurooppa Cupin finaaliin. Zvezdan hyökkääjät heittävät puolivoltteja kentällä. Stadion on yhtä huuto- ja pommimyrskyä.
Jalkapalloa suurempi ottelu
Kun loppuvihellys lopulta tuli, katsomo tyhjeni kentälle, ensin vain muutamien uskaliaiden nuorten voimalla, mutta sitten koko tuhatpäisen ihmislauman vastustamattoman merenä. Yksi fani on täysin tunnekirjonsa vanki, tietämättä missä on, toinen päättää kiinnittää maaliin kasan ilmapalloja.
Jotkut suutelevat nurmea, toiset harhailevat päämärättömästi, imien Marakanan ilmaa sisäänsä, ikään kuin se voisi parantaa kaikki maailman taudit. Mutta jokainen, taustoistaan tai ympäröivästä maailmasta välittämättä, on onnensa kukkuloilla Crvena Zvezdan edettyä Eurooppa Cupin loppuotteluun.
Jos katseesi oli suunnattu Töölöön, kun Suomen historian ensimmäinen arvokisapaikka varmistui, sinulla on jokin käsitys, mitä stadionilla tapahtuu.
Onnellisten ihmisten muodostama meri on kuin kesän parhaimmat festarit yhdellä stadionilla. Juhlat jatkuvat vielä pitkään ottelun päättymisen jälkeen. Vielä on edessä finaali Marseillea vastaan, mutta tällä hetkellä näiden fanien mielessä on vain voitto ja eripuran runteleman maan jalkapallosuuruuden paikka Euroopan huipulla. Vaikka pelaajia ei ole enää hetkeen nähty, kaikuvat Crvena-huudot ympäri kiehuvaa stadionia. Bileet stadionilla jatkuvat vielä myöhään yöhön.
Fanien juhlinta Marakanan nurmella sai myös hieman ikäviä piirteitä, kun niin maalitolpat kuin kentän nurmikin tuhottiin täysin. Toisaalta kuka siinä poliittisessa tilanteessa välittäisi pätkääkään siitä, mitä jollekin jalkapallokentän nurmelle tulee käymään? Katsojat vain halusivat muiston ikimuistoisimmasta jalkapallo-ottelusta, jota he koskaan olivat todistaneet, tietäen, että se saattoi olla viimeinen, jonka he Marakanalla koskaan näkisivät.
Ja vielä tänäkin päivänä, huolimatta kaikesta, mitä sen jälkeen on tapahtunut, huolimatta siitä, että Jugoslavia on lakannut olemasta, voit löytää ihmisiä, jotka ylpeänä toteavat, että heidän kotipihansa nurmi on saanut alkunsa palasta Marakanan nurmea vuonna 1991.
Ottelu, ja sen jälkeiset juhlat, ovat nähtävissä YouTubesta.
