Luodon kuntaan päästäkseen pitää ajaa Pietarsaaren kaupungin taakse. Sillan päässä sijaitseva pieni saari on viiden tuhannen ihmisen asuttama hiljainen pikkukunta, jonne saapuminen on askel maan laitamille.
Luodossa jo seitsemänkymmenen vuoden ajan on toiminut Larsmo Bollklubb, yksi Pietarsaaren seudun pienistä, mutta omillaan seisovista jalkapalloseuroista.
Pieni, kasvava voimanpesä
Päivä oli sateinen, kun saavuimme Luodon urheilupuistoon. Kuusien reunustama nurmikenttä vaikutti olevan priimakunnossa ja saatujen ennakkotietojen perusteella asia on ollut näin aina.
Vastassa olivat Göran Sundqvist, seuran puheenjohtaja ja Christer Sjöblom, pitkäaikainen LBK:lainen ja seuran hallituksen varajäsen.
Haastattelu tehtiin suomeksi pääosin Christerin kanssa. Luoto on 90-prosenttisesti ruotsinkielinen kunta, eikä toimittajan ruotsin kielen taito ole aivan virkamiestasoa.
Varsinaisen haastattelun jälkeen pelattiin sarjaottelu FF Jaro U23:a vastaan, joka oli LBK:n 70-vuotisjuhlaottelu. Tarjolla oli perisuomalaiseen tapaan kakkukahvit.
Taustalla siinsi uudenkarhea tekonurmikenttä.
– Tekonurmi tuli 3-4 vuotta sitten, mutta tällä hetkellä käyttöä on liikaa kahdelle kentälle, toteaa Christer ykskantaan.
Heti kättelyssä luotolaisen puheenparresta kaikuu vaatimattomuus ja ajoittain korostetun realistinen suhtautuminen asioihin, mikä tuo kärkevän kontrastin esimerkiksi viime jutussa käsiteltyyn Lapuaan.
LBK on pieneksi seuraksi kuitenkin todella vireä. Sillä on 270 junioripelaajaa ja 13 -joukkuetta, mikä tarkoittaa, että käytännössä jokaisessa poikien ikäluokassa on joukkue; tyttöjen puolella joukkueita on kolme. Valmentajia LBK:ssa on peräti viisikymmentä.
LBK on myös mukana Fotbollsregionen Jakobstadissa (FRJ) eli Pietarsaaren Jalkapalloseudussa, joka on Vaasan WFA:n kaltainen yhteistyösopimus alueen ruotsinkielisten seurojen kesken.
– FRJ järjestää myös koulutuksia valmentajille, Christer kertoo.
Seuralla on 2-3 isompaa ja paljon pienempiä tukijoita. Jalkapallo on LBK:n ainoa laji.
Myötämielisyys jalkapalloa kohtaan on ilmeistä, mutta parikymmentä vuotta sitten LBK:ssa oli vain kaksi joukkuetta. Käännekohta tapahtui hieman odottamattomien käänteiden jälkeen.
Ei jalkapalloa sunnuntaisin
Luodossa asuu suhteellisen suuri määrä lestadiolaisia, minkä johdosta kunta on nuori ja väestö kasvaa nopeasti.
Asian kääntöpuolena on vanhoillisen herätysliikkeen suhtautuminen jalkapalloon.
– 1970-80-luvuilla lestadiolaiset eivät saaneet pelata sunnuntaisin. Tuli lopettamisia. Meillä esimerkiksi oli junnuturnauksia, joiden finaalit pelataan sunnuntaisin, joihin ei välttämättä ollut tarpeeksi pelaajia, Christer puuskahtaa.
Muutos tuli kuitenkin parikymmentä vuotta sitten, kun eräs lestadiolainen valmentaja antoi pelaajille luvan käydä treeneissä sunnuntaisin. Pikkuhiljaa asenteet muuttuivat, ja pelaajamäärä LBK:ssa alkoi kasvaa.
Sattumalta edustusjoukkueen suurimmat saavutukset ajoittuvat tälle aikakaudelle: vuonna 1979 LBK nousi 2. divisioonaan, mikä on korkein sarjataso, jossa se on pelannut. Visiitti jäi yhden kauden mittaiseksi.
– VPS:lle ei olla koskaan vieraskentällä hävitty, Christer kuitenkin tähdentää. VPS sijoittui samalla kaudella sarjan toiseksi viimeiseksi. Kuinka moni vaasalaiset kohdannut seura pystyy leveilemään samalla saavutuksella?
Sittemmin LBK on vakiinnuttanut asemansa nykyisen Lännen alueen 3. ja 4. divisioonissa. Samalla muuttui tapa rakentaa edustusjoukkue.
Tämä on tavanomainen tarina pienillä seuroilla: kun historiassa on päästy yhden tai korkeintaan muutaman kerran pelaamaan yläsarjoihin (vastaa vähintään nykyistä Kakkosta), on alettu hakea pelaajia muualta, koska oman kunnan tai kaupungin pelaajamateriaali on luonnollisesti rajallinen.
Menestys on kuitenkin vain harvoille, ja LBK:n tapauksessa visiitti jäi yhden kauden mittaiseksi.
Risteilyjä ja saunailtoja
Luodon kaltaisessa kunnassa on käännettävä jokainen kivi, jotta jalkapalloseuraa voi pyörittää. Christer tietää tämän, olihan hän seuran puheenjohtaja vuodesta 2006.
– Vuonna 1979 pankki halusi vetää seuran konkurssiin, Christer muistelee.
Varojen keräämiseksi on muun muassa tarjottu vetovinkkejä, järjestetty lavatansseja ja bingoa ja – Pohjanmaalla kun ollaan – savustettu kalaa. Savusiikaa myytiin paikallisen Larsmo När-TV:stä livelähetyksenä siten, että seuran jäsenet toimittivat tilauksia asiakkaille.
Eniten rahaa seuralle ovat kuitenkin tuoneet venemessut. Vuoden 1982 messuilla vieraili tuore suurmäen maailmanmestari Matti Nykänen.
– Björk & Boström (nykyään Kon-Tiki Sport Travel) järjesti ennen Wasalinella leirejä Ruotsiin, muun muassa Luulajaan ja Uumajaan, Christer kertoo.
Tänä syksynä edustusjoukkue kävi Tukholmassa katsomassa Hammarby IF:n Kalmarin välisen ottelun. Saunailta järjestetään joka kevät ja syksy Pietarsaaressa.
Matsipäivä, juhlapäivä
Ottelu Jaro U23:a vastaan oli tulinen nuorten miesten paikallistaisto, joka päättyi lukemiin 3–3.
– Vaihdamme matsipäivää ja -aikaa vuoden mittaan. Kun syksy etenee, aloituspotku on aikaisemmin, Christer selittää.
Nykyinen kotikenttä on rakennettu vuonna 1998. Pohjan rakensi kunta, ja nurmipalat tähän kehuttuun alustaan kuljetettiin Helsingistä saakka.
Jutun alussa mainittu tekonurmi on pelikenttänä, kun nurmi muuttuu pelikelvottomaksi. Urheilupuistosta löytyy myös ampumahiihtorata, mikä tuo omalaatuisen silauksen pelipaikkaan.
Christerillä ja Göranilla on mainita vähän tunnettuja pelaajia, jotka ovat LBK:n kasvatteja. Fredrik ja Bror Ström ovat kuitenkin LBK:n merkkihenkilöitä toimittuaan seurassa 1960-luvulla, Fredrik valmentajana ja puheenjohtajana ja Bror puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä.
Albin Björkskog edustaa Luodon nuorta ja tulevaa jalkapallokaartia. 18-vuotias hyökkääjä murtautui viime kaudella FF Jaron avauskokoonpanoon ja alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen. 16-vuotias serkkupoika Roni Björkskog teki viime kaudella debyyttinsä Jaron paidassa.
Tutkimustyö netin syövereissä tarjosi myös mielenkiintoisen tuttavuuden. Per-Ole Hjulfors oli 15-vuotiaana lahjakas jalkapalloilija, niin lahjakas että Jakobstads Tidning kutsui häntä Luodon lupaavimmaksi pelaajaksi.
Pietarsaaressa syntynyt Hjulfors aloitti jalkapallouransa LBK:ssa. Jarossa hänelle tarjottiin ammattilaissopimusta, mutta hän valitsi Jumalan tien jalkapallon sijaan.
– Jalkapallon mukana tuli reissuja ja saunailtoja kaljan ja viinan kanssa. Kävin rukoushuoneella, jotta en kokenut kieltäneeni uskoani, Hjulfors kommentoi Kyrkpressenille vuonna 2019.
Jalkapallon ja uskonnon välille on muodostettu erilaisia allegorioita aikojen saatossa. Joillekin jalkapallo on kuin uskonto ja ottelutapahtumaa voi pitää uskonnollisena tapahtumana yhteislauluineen, rituaaleineen ja symboleineen.
LBK ei voi erottaa uskontoa jalkapallosta. Uskonto on yhtä tiivis osa Luodon kuntaa kuin jalkapallo. Aikojen saatossa nämä kaksi ovat kuitenkin onnistuneet toimimaan yhdessä ja luoneet vahvan yhteisön itsensä ympärille.
