Kaisa Ikola: “kökkä-sanaa nimittäin käytetään mielellään ja usein, sillä sen avulla saadaan aikaan ihmeitä: pyöritetään tuhansien henkien yleisötilaisuuksia, rakennetaan kesäteatteri, pienimmilläänkin vähintään valetaan yhden navetan perustukset.”
Lapua on tavanomainen suomalainen pikkukaupunki. Se toi mieleen Jämsän, jossa vierailin kaksi vuotta sitten. Kaupunkia ei juuri tunneta jalkapallotoiminnastaan, mutta sen tasosta ei tingitä.
Eteläpohjalaisuuteen yhdistetään mielikuvissa usein reipas työnteko, ylpeys ja suorapuheisuus. Lapualla ei pelätä sanoa, jos jokin asia on hienosti tai huonosti.
Nousuja ja laskuja
Jalkapallo ei ole Lapuan Virkiän tunnetuin laji, vaikka sitä on pelattu seuran perustamisesta saakka: aluksi pelikenttänä oli Lukkarilan pesäpallokenttä mutta sittemmin kotikentäksi on vakiintunut luonnonnurminen keskusurheilukenttä.
Vuonna 1907 perustettu Virkiä on urheilussa eräänlainen käsite itsessään.
– Ilkka Kanerva totesi vuoden 1995 Kalevan kisojen (Lapualla) avajaisissa “Helsingin kaupunginhallituksessa päätetään se, mitä Virkiän hallituksessa on aiemmin keskusteltu,” tokaisee Seppo Saranpää, Virkiän jalkapallojaoston puheenjohtaja.
Totta vie Virkiän merkitystä suomalaisessa urheilussa ei voi vähätellä, mutta jalkapallon suhteen saavutukset ovat parhaimmillaan tyssänneet Ykkösen porteille. Seurasta on kuitenkin ponnahtanut kansalliselle huipputasolle useita pelaajia.
Kalle Taimi, Jyrki Saranpää (VPS, TP-Seinäjoki) ja Raimo Vierikko (MiPK, SePS) ovat Veikkausliigasta ja Mestaruussarjasta tuttuja nimiä, Laura Laurikainen (os. Kattelus; Ilves, TPS, JyPK) taas on pelannut Kansallisessa Liigassa vuodesta 2017.
– VPS:n kannattajilla oli Jyrkille oma laulukin, Seppo tähdentää.
Entinen veikkausliigapelaaja ja Pöyrööt-sarjakuvien käsikirjoittaja Arttu Seppälä ja pelaaja-agentti Tuomas Talvitie ovat myös Lapualta kotoisin.
Virkiän miesten edustusjoukkue on pelannut suurimman osan historiastaan kolmannessa ja neljännessä divisioonassa. Huippuvuodet ajoittuivat 80-luvulle, kun joukkue pelasi 2. divisioonassa ja oli vuonna 1985 Pohjoislohkossa pisteen päässä noususta 1. divisioonaan.
Virkiä pelasi Kakkosessa 2004–2006 ja käväisi siellä myös ranskalaisilla visiiteillä kausina 2009 ja 2016. Molemmilla kerroilla loppusijoitus oli pohjoisen C-lohkon viimeinen sija. Kaudella 2009 Virkiässä pelasi lainalla KPV:ssa vähäisille peliminuuteille jäänyt nuori lupaus Petteri Forsell.
Lähes sata maalia miinuksella olleen maalieron lisäksi kausi 2016 muistetaan Hercules-vierasvoitosta, joka ylitti uutiskynnyksen sopupeliepäilyn vuoksi. Herculeksen pelit otettiin loppukaudeksi pois Veikkauksen vetokohteista.
Huippuluokan olosuhteet
Lapualla kävi todeksi mielikuva siitä, että tarpeeton vaatimattomuus ei kuulu eteläpohjalaiseen puheenparteen kovin hyvin. Puheille löytyi myös katetta.
Olosuhteet todellakin ovat Lapualla loistavalla tasolla. Nurmikentän ja hiljattain valmistuneen Liuhtarin tekonurmikentän lisäksi kaupungissa on “alueen lämpimin halli”, eli 90×55 kokoinen Patruunahalli, joka mahdollistaa ympärivuotisen jalkapalloharjoittelun.
– Virkiän jalkapallo liikuttaa lähemmäs tuhatta perhettä, Seppo arvioi korostaen, että harrastajamäärissä jalkapallo on Lapuan ylivoimaisesti suurin liikuttaja. Seurassa on 14 eri lajijaostoa.
Virkiän naisten pesäpallojoukkue ja miesten koripallojoukkue Kobrat vievät tavallaan suurimman huomion pelatessaan pääsarjoissa, ja Virkiän jääkiekkojoukkue on vasta noussut Suomi-sarjaan.
Lapua on kokoaan suurempi urheilukaupunki, jossa eri lajien menestyksen nähdään vahvistavan paikallista identiteettiä.
Lajien välinen symbioosi on Lapualla suuressa arvossa. Eri lajien harrastamiseen on Virkiässä kannustava ja kilpailullinen ilmapiiri, ja monen lajin harrastamisen nähdään tukevan kokonaisuutta.
Myös tukijoita kaupungissa löytyy. Yrittäjät ovat suopeita jalkapallon suhteen; pelkästään miesten edustusjoukkueella on 40 sponsoria, ja eri joukkueet yhteenlaskemalla Virkiä-jalkapallon tukijoiden lukumäärä nousee yli sataan. Siinä missä kaupungin sisällä eri lajien ei nähdä suoranaisesti kilpailevan keskenään, Etelä-Pohjanmaalla jalkapallon sisäisellä kilpailulla on perinteitä.
Yhteistoimintaa ja paikallisvääntöjä
Etelä-Pohjanmaan kilpailutilanteen selvittäminen alkaa Lapuan sisältä.
Lapuan Ponnistus on perinteikäs TUL:n seura, jolla on myös yli sadan vuoden historia. Vuonna 1930 seura lakkautettiin Lapuan liikkeen vaatimusten johdosta, mutta toiminta jatkui Lapuan Työväen Urheilijat -nimellä, kunnes vuonna 1990 seura palautti alkuperäisen nimensä.
Ponnistuksen edustusjoukkue on pelannut jalkapalloa pelkästään alasarjoissa, mutta futsaljoukkue on pelannut Ykköstä ja sittemmin vakiinnuttanut paikkansa Kakkosessa.
Virkiä ja Ponnistus ovatkin kohdanneet jalkapallossa monta kertaa. Viimeksi vuonna 2020 pelatussa Lapuan derbyssä oli yli 300 katsojaa.
Muita rakkaita kilpakumppaneita ovat kauhavalainen Kanu ja Ilmajoen Kisailijat ja erinäiset “Seinäjoen porukat”. Kun palataan Virkiän Kakkosen kaudelle 2009, pelasi samassa lohkossa vasta perustettu Seinäjoen Jalkapallokerho. Ottelua Virkiää vastaan hehkutettiin silloin SJK kannattajien toimesta värikkääseen tapaan.
Kilpailuasetelmassa on historian saatossa ollut mukana myös yhteistyötä.
– Kun Sepsi-78 pelasi Mestaruussarjassa (1980), puolet joukkueesta oli virkiäläisiä, veistelee Seppo Saranpää.
Nykyään SJK on Etelä-Pohjanmaan ykkösjoukkue, mutta yhteistyötä tehdään myös VPS:n suuntaan. Virkiän tavoite on pärjätä sillä, mitä sille on annettu, ennemmin kuin katsella naapureiden tonteille.
Uusi nuorempi runko
Tällä hetkellä miesten edustusjoukkueen keski-ikä on kahdenkymmenen pintaan. Vanhin ikäluokka junioreita Virkiällä pelaa P14-ikäluokassa.
Ottelussa Kungliga Wasaa vastaan 13. elokuuta kontrasti ja asetelma oli selkeä: pääosin Virkiän B-juniori-ikäisistä pelaajista koostuva joukkue teki kovasti töitä, mutta vaasalaiset, joista monella oli kosolti liigakokemusta vyöllä, saivat pidettyä pelin hallussaan ja iskivät tarvittavat maalit vierasvoittoon.
– Pienemmässä seurassa oppii vastuunkantoa, luonnehtii Justus Lahtinen, edustusjoukkueen valmentaja.
Virkiän tavoitteena on saada kokonaan lapualainen runko pitkäksi aikaa. Kolme vuotta sitten tehty edustusjoukkueen nuorennusleikkaus suoritettiin oman kylän poikien etu edellä.
Virkiän A-juniorit pelasivat SM-sarjassa 1970– ja 90–luvuilla, mutta Lapualla on totuttu terävimpien lahjakkuuksien lähtemiseen isompiin seuroihin. Asiaan vaikuttavat myös opiskelumahdollisuudet, joita Lapualla ei toisen asteen jälkeen enää ole.
Esimerkiksi Seinäjoelle ei kuitenkaan ole pitkä matka. Lapua ei ole menettänyt palveluita tai vetovoimaansa, ja kaupungin väkiluku on pysynyt vuosikymmeniä suunnilleen samana.
Kenties edustusjoukkueen tulevaisuus on A-junioreiden avulla ylemmällä tasolla?
– Tavoite on nousta vähintään 3. divariin. Kakkoseenkin on jossain vaiheessa mahdollisuus, toteaa Seppo itsevarmasti.
Yrityksen puutteesta tavoite tuskin jää ainakaan kiinni.
