Kuopion Palloseuran 100-vuotisjuhlakausi on ennättänyt vasta toiselle neljännekselleen, mutta tuskin kukaan voi tosissaan väittää, etteikö erilaisia käänteitä ja tapahtumia olisi ollut jo tässä vaiheessa kautta vähintään riittävästi.
Kuusi kirjajärkälettä
Kaiken tiedotusvälineissä ja ottelutapahtumissa näkyvän lisäksi yksi osa juhlavuotta on jäänyt pienemmän piirin ihailtavaksi. Olin itse kuullut kaupunkilegendaksi olettamiani juttuja jostain herrasmiehestä, joka olisi viettänyt jo pidemmän tovin aikaa kirjaston mikrofilmiarkistojen kimpussa haalimassa kasaan aineistoa kuopiolaiseen jalkapalloon ja erityisesti KuPSiin liittyen.
Kun Veikkausliigakauden avausottelun aattona kävin kerrankin ajoissa Kuopiossa ollessani katsomassa valmistavaa harjoitusta, minut kutsuttiin puoliksi väkisin katsomaan Kuopion Keskuskentän jalkapallostadionin Aalis-kabinettiin ”jotain”. Luvattiin, että tykkään varmasti ja ilmeisesti minut tunnetaan riittävän hyvin.
Ajantaju hukkui liki täysin, kun pääsin selailemaan mittatilaustyönä tehdyn kabinetin/pulpetin sisuksiin sijoitettuja painotuotteita. Kuusi valtavan kokoista kirjajärkälettä. Kyseessä on KuPS-aktiivin ja historian ystävän Seppo Koistisen urakka, jossa hän on koostanut Savo-lehden ja Savon Sanomien artikkeleja kuopiolaiseen jalkapalloon ja Kuopion Palloseuraan liittyen hieman kirjaston arkistoja helpommin lähestyttävään muotoon.
Materiaalin laajuus hengästyttää. Koostamiseen vaaditun työn määrä on hyvin lähellä mennä inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolelle.
Sisällysluettelosta sivumääriä ynnäillessä huomaa pystyvänsä ainoastaan hienovaraiseen pään puistelemiseen. Osa I – 1008 sivua…osa II – 990 sivua…1153…934…1074…727… Näissä kuudessa kirjassa on yhteensä käsittämättömät 5886 sivua.
Artikkelit ovat vuodesta 1906 alkaen ja viimeinen koostettu vuosi on 1974. Lisäksi paketissa on KuPSin ottelutilastoja, kuvia vuosilta 1980–2000, Palloseuran mitalit ja joukkueet, taulukko tehdyistä hattutempuista, lista ulkomaalaispelaajista sekä omana kuriositeettinaan myös kooste KuPSin nimellä pelatuista jääkiekkovuosista vuosikymmeniä takaperin.
Onnistuin yhyttämään Koistisen kerran tarpeeksi ajoissa ennen KuPSin ottelun alkua kesken sinänsä mielenkiintoisen tarinoinnin Manchester Unitedin ottelutapahtumahenkilöstön klubista Old Traffordilla. Vaikka tarina kerhotiloista, jossa vapaavuorossa oleva staffi voi seurata ottelua erilaisten viihteellisten elementtien kera olisi varmasti ollutkin erittäin kiehtovaa myös pidempänä versiona, minua kiinnosti kuitenkin enemmän, että miten ihmeessä tällainen kirjaurakka käytännössä lähti rakentumaan. Mikä sai miehen istumaan kirjastoon arkistojen ääreen, miten tämä homma käytännössä eteni, miten pitkään homma on kestänyt ja miksi 1923 perustetun seuran historian perkaaminen on alkanut vuodesta 1906. Jokainen Sepon tietävä osaa arvata mitä seuraavaksi tapahtui – tarinaa riitti.
KuPS & jääkiekko
”Ei sentään Kekkonen ollut presidenttinä, kun aloitin, vaan 2009 muistaakseni aloin koostaa historiaa. Tämä mistä hurahin, niin torilla oltiin aamukahvilla kolmen Niiralan kulman pojan kanssa. Samoja ikiä, ehkä vähän itseäni nuorempia. Monosen Jussin muistan nimeltä, muita en. Jussi alkoi siinä sitten pähkiä, että muistatko Sepe kun KuPSi pelasi 1954 jääkiekkoa Mestaruussarjassa, että pelasko Juuso ja Kusti siinä joukkueessa. Kun ei varmaksi muistanut, niin eipä auttanut kuin lähteä kirjastosta lukemaan vanhoja lehtiä.”
Selailu oli sen verran mielekästä hommaa, että seuraavaksi tuli mieleen selvittää milloin Kuopiossa oikeasti alettiin pelata kiekkoa ensimmäisen kerran. ”Siitäpä perse edellä puuhun ja kelaamaan takaperin aina vuoteen 1947 saakka”. Sieltä löytyi hyvin tutunoloista olosuhdepuuhastelua kaupungin toimesta, kun maajoukkueen harjoitusleirille ei saatu kaukaloa aikaiseksi. Tuohon maailman aikaan Kuopio oli eteläisimpiä paikkoja Suomessa, jossa luonnonjäällä olisi pystynyt treenaamaan.
St. Moritzin olympiakisoihin valmistautunut jääkiekkomaajoukkue joutui lopulta tyytymään harjoittelussaan Mustinlammen jäähän. Lopulta vahinko ei ollut kovinkaan suuri, kun pian sodan jälkeen Saksan rinnalla taistelleen Suomen hankaluudet saada vaihdettua markkoja läntiseksi valuutaksi osoittautuivat liian suuriksi. Isoa joukkuetta ei saatu kisoihin asti ja Suomen jääkiekkoilun olympiadebyytti joutui odottamaan vielä neljä vuotta Oslon kisoihin asti.
KuPSin jääkiekkotoiminta lakkasi 1956 kun kulupuoli alkoi mennä sen verran arvokkaaksi ja erimielisyydet jalkapallo- ja jääkiekkoporukoiden välillä kasvoivat riittävän suuriksi.
Kun tästä jääkiekkopuinnista päästiin vihdoin jalkapallon puolelle, Koistinen alkoi perustella syitään aloittaa juttujen kerääminen jo vuodesta 1906 alkaen.
Kuopion Reippaasta eteenpäin
1923 perustettu Kuopion Palloseura oli periaatteessa nimenmuutos, Kuopion Reipas perustettiin jo 1906. Reipas oli erittäin riitainen urheiluseura ja nurin meneminen oli useampaan otteeseen erittäin lähellä. Todellinen syy Palloseuran perustamiseen oli tarve päästä eroon Reippaan valkoisesta painolastista. Yleinen pohdinta siitä oliko Reipas urheiluseura vai peitenimi Armas Herman Saastamoisen rahoittamalle taisteluyksikölle, jolla oli 150-päinen aseellinen taisteluyksikkö sisällissodassa vuonna 1918, aiheutti myöhemmin vaikeuksia saada muuta porukkaa seuratoimintaan mukaan.
Kaikki koostettu materiaali on etsitty mikrofilmeiltä ja kaikki teksti kirjoitettu käsipelillä itse otettujen kuvien perusteella, koska skannaamalla kaikki kuvat olivat täysin mustia.
”Rautiaisen Puavo sitä hämmästeli – Sepe, saatana – valokuvausta harrastava ihminen, elä niitten kopioitten kanssa tappele – ota kuvat niistä, saatana! Sinä sen sanoit. Otin kuvat ja siitä tietokonneelle ja siitä kirjottelin, nyt ollaan menossa vuodessa 1974, ihan kaikki tuolta vuodelta ei kutososaan vielä ehtinyt.”
Tässä kohtaa pääsi tarinaa kuunnellessa pieni, lähes äänetön huokaus. 14 vuotta takana ja sadan vuoden historiasta kansien välissä on noin puolet, eli ensimmäiset 50 vuotta. Yhtäläisyyksiä miesten joukkueen päävalmentaja Jani Honkavaaraankin löytyi. Pysäköintivirhemaksuja kertyi kirjaston lähistöllä alkuvaiheessa vähintään riittävästi. Ainakin sen verran, että jo pidemmän aikaa Koistinen on pysäköinyt autonsa torin alle ja reippailee muutaman sata metriä Kirjastokatua alaspäin omaan kammioonsa.
Kulttuuriteko
Kun kyselin kaiken tämän koostetun tiedon perään erilaisten tilastoniilojen näkökulmasta, lievä epätietoisuus tuli esiin. Kirjoissa on materiaalia yhteensä melkein 6000 sivua ja sähköisenä versiona tuolta olisi melko vaivatonta kaivaa ottelutilastoja ym. materiaalia, jota tuskin on missään julkisessa lähteessä saatavilla. Tekijänoikeuspuolta ei ole mietitty ollenkaan, eli näitä ei ole myyty julkisesti missään.
Katettu katsomo tuli vuonna 2004, eli 65 vuotta myöhemmin. Eikä tuo ulos kahtomalla vieläkään hirveen valamiilta näytä.
Halukkaille on kuitenkin painokulut maksamalla pistetty omat versiot, ja yhteistyön kautta rahat menevät sellaisenaan junioreiden tukisäätiölle. Omasta mielestäni olisi erittäin hyödyllistä selvitellä mahdollisuutta saada tämä materiaali mahdollisimman laajasti käyttöön ja hoitaa taloudellinen puoli jollain yhteisörahoituskuviolla. Tässä olisi sankarinviittaa jaossa, jos eri piireissä tunnetuksi tullut Joku ottaisi hieman roolia.
Tallennettu materiaali koostuu otteluraporteista ja kupsilaisista kirjoitetuista jutuista. Myös KuPSin pelaajien maaotteluedustukset ovat päässeet kansien väliin ja jossain määrin yllättävästi tilastot täsmäävät virallisten tilastojen kanssa.
Lisäksi Koistinen on koostanut kaikki Kuopion Kaupungin töpeksimiset olosuhdeasioissa. Näistä saisi halutessaan kuulemma toisen kuusiosaisen kirjasarjan. Railakkaaseen tyylinsä mies kertoo loistavan esimerkin: ”Jompikumpi lehdistä kirjoitti vuonna 1939 näin – ’Keskuskenttä otettiin keskeneräisenä käyttöön’. Oli valokuva puupenkeistä ja kuvatekstinä ’’nämä puuistuimet palvelevat katsojia vain sen aikaa että saamme katetun katsomon’’. Katettu katsomo tuli vuonna 2004, eli 65 vuotta myöhemmin. Eikä tuo ulos kahtomalla vieläkään hirveen valamiilta näytä.”
Koistista huvittaa suuresti yksi kirjojen selaamiseen liittyvä yksityiskohta. Kirjahyllyssä on nippu valkoisia hansikkaita. Paljain käsin ei näitä teoksia lueskele kukaan. ”Mullekkiin pistättivät hanskat kätteen, kun omia kirjoja selailin. Et kattele niitä kirjoja, nyt pistät hanskat kätteen! Veät syvälle ne nytten!”
Tässä kohtaa yhdessä muun ympärille kerääntyneen talkooporukan kanssa nauraessamme huomaan, että kello on jo sen verran, että ottelu on piakkoin alkamassa ja itse kukin lähtee tekemään omia juttujaan. Mutta ehdin kysyä vielä yhden asian.
Montako tuntia tähän projektiin on tässä vaiheessa kulunut, oletko ikinä laskenut. ”En oo laskenu – enkä ala laskea, sen ajan voi käyttää hyödyllisemminkin.”
