Ensimmäisistä ulkomailla vaikuttaneista suomalaisista pelaajista ja valmentajista puhuttaessa, monelle tulee mieleen itseoikeutetusti Aulis Rytkösen tai Martti Kuuselan nimet. Eikä heidän osaltaan tavallaan mennä juurikaan metsään, sillä olihan Rytkönen ensimmäinen virallinen ammattilaispelaaja ja Kuusela ensimmäinen kansainvälisesti meritoitunut ja menestynyt valmentaja.
Toisen maailmansodan jälkeen Tanskaan muutti mies, joka loi pitkän pelaaja- ja valmentajauran ulkomailla. Eikä tästä Suomessa juuri tiedetä.
Kotkasta Tanskaan
Vuonna 1922 Kotkassa syntyneen Kaarlo “Kapo” Niilosen isä loikkasi Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa. Hänen äitinsä meni tämän jälkeen naimisiin tanskalaisen miehen kanssa ja Kapo muutti äitinsä mukana Tanskaan. Siellä hän pelasi KFUM:n junioreissa jalkapalloa, mutta palasi takaisin Kotkaan 1930-luvun loppupuolella.
Jalkapalloa Niilonen pelasi Kotkan Työväen Palloilijoissa, joka pelasi tuolloin TUL:n sarjaa. Hän debytoi edustusjoukkueessa kesällä 1939, jolloin kotkalaiset voittivat mestaruuden. Välihyökkääjänä pelannut Niilonen oli lähinnä joukkueen varamies, sillä hänellä oli ikää vasta 17 vuotta. Kauden jälkeen Niilonen lähti Tanskaan, mutta sodan käynnistyttyä hän palasi välittömästi takaisin ja osallistui niin talvi- kuin jatkosotaan.
Sotavuosien saatossa Niilonen kehttyi sen verran taitavaksi pelaajaksi, että 3.10.1943 hänet valittiin ensimmäisenä TUL:n pelaajana Suomen maajoukkueeseen Ruotsia vastaan. Niilonen pelasi maajoukkueessa vielä kaksi ottelua; vuonna 1945 Ruotsia ja 1946 Tanskaa vastaan.
Vuonna 1946 hän pakkasi tavaransa ja muutti pysyvästi Tanskaan, jossa hänen äitinsä edelleen asui. Siellä Niilonen liittyi pääsarjassa olevaan kööpenhaminalaisseura B.93:een. Suomesta Niilosen mukana lähti elämänkumppani Maija, joka oli kotoisin Kokkolasta. Tanskassa vaimon nimi tosin kääntyi muotoon Maja.
Niilosen debyytti Tanskan pääsarjassa nähtiin Aalborgissa AaB:ta vastaan. Kuten kaikissa hienoissa futistarinoissa, teki Niilonen B.93:n ensimmäisen maalin 2-0-vierasvoittoon päättyneessä ottelussa. Samalla hän teki suomalaista jalkapallohistoriaa ollen näin ensimmäinen pelaaja ulkomaisessa pääsarjassa. Yhteensä Niilonen pelasi kahden kauden aikana B.93:n paidassa yhdeksän ottelua, joissa hän teki kolme maalia.
Skovshoved oli 1940-luvun lopulla pieni kalastajakylä reilu 10 kilometriä pohjoiseen Kööpenhaminasta. Tanskan kolmannella sarjatasolla pelannut Skovshoved IF sai houkuteltua Kaarlo Niilosen riveihinsä kesällä 1948.
Skovshoved IF oli ollut pari vuotta aiemmin myrskyn silmässä, kun se oli yrittänyt värvätä kahta Tanskan maajoukkueen pelaajaa, B.93:n Arne Sörenseniä ja Kaj Hansenia, rivehinsä maksamalla näille pimeästi 5000 kruunua. Tapaus tuli julki ja jalkapalloliitto julisti molemmat pelaajat ammattilaisiksi. Tanskassa ammattilaisuus oli kielletty aina vuoteen 1978 saakka, joten Sörensen ja Hansen eivät voineet jatkaa pelaamistaan Tanskassa, vaan siirtyivät pariisilaiseen Stade Françaisiin. Ammattilaisstatuksen saatuaan he eivät voineet jatkaa enää Tanskan maajoukkueessa. Tämä merkitsi loppua heidän urilleen maajoukkueessa.
Skovshoved IF 1948. Kapo ylärivissä toinen oikealta
Skovshoved ei tästä huolimatta muuttanut juurikaan toimintatapojaan, sillä pelaajille tarjottiin hyvät työpaikat, asunnot ja vähän pimeää rahaa. Tätä toimintaa puitiin urheilulehtien sivuilla, mikä oli seuralle ilmaista mainosta, sillä se veti aina vain parempia pelaajia puoleensa. Niilonen oli virallisesti amatööripelaaja, joka teki seuralle kentänhoitajana töitä, mutta hänen päätoimenkuvansa oli jalkapallon pelaaminen.
Myös muita lupaavia pelaajia tuli Skovshovediin Kapon kanssa samanaikaisesti. Rekrytoinneista jotain kertoo se, että Skovshovedin historian aikana sillä on ollut yhdeksän maajoukkuepelaajaa listoillaan ja kaikki nuo pelaajat olivat joukkueessa 1950-luvun alkupuolella.
Mutta ensin piti päästä sarjaportaissa ylöspäin. Kaudeksi 1949/50 joukkue nousi Tanskan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle ja Niilonen oli isossa roolissa pelaten lähestulkoon kaikki ottelut ja tehden viisi maalia.
Ensimmäinen sarjakausi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla sujui noususuhdanteisesti SIF:n sijoittuessa kolmanneksi. Niilonen jatkoi joukkueessa isossa roolissa pelaten 17 ottelua eli yhtä vaille kaikki pelit. Samalla pelipaikka oli valunut kenttäryhmityksessä alaspäin kohti puolustusta.
Kauden 1950/51 päätteeksi nousu oli tosiasia, mutta vasta todellisen trillerin jälkeen.
Skovshoved IF 1951, Kaarlo Niilonen ylhäällä kolmas vasemmalta
Ennen viimeistä kierrosta sarjan kärjessä oli Fremad Amager, jonka maaliero oli 16 maalia plussan puolella. Skovshoved oli tasapisteissä, mutta sen maaliero oli vain +9. SIF:n piti siis voittaa oma ottelunsa suurinumeroisesti ja toivoa samaan aikaan Fremad Amagerin tappiota – mieluiten suurin numeroin.
Puoliajalla SIF johti otteluaan B 1913:a vastaan vain 1–0, kun taas Fremad Amager oli 2–1-johdossa Helsingörissa. Toisella jaksolla tapahtui todellinen ihme, sillä Skovshoved mursi padon ja takoi kuusi maalia lisää voittaen ottelunsa 7–0. Samaan aikaan Helsingör oli saanut juonesta kiinni toisella jaksolla ja voittanut ottelunsa 5–3. Nämä tulokset tarkoittivat sitä, että Skovshoved nousi pääsarjaan maalieron turvin.
Skovshovedin meno ei hiljentynyt pääsarjassa. Kauden 1950/51 päätteeksi se sijoittui tulokkaana ansiokkaalle 5. sijalle. Seuraavalla kaudella se taisteli jopa mestaruudesta, mutta jäi hopealle. Tai ehkä ”taisteli” on tässä yhteydessä varsin vahva ilmaus, sillä piste-ero 18 ottelun sarjassa ja kahden pisteen systeemillä voittajaan (KB) oli peräti seitsemän pistettä. Niiloselle kuitenkin hopeaa Tanskan pääsarjassa!
Kausi 1953/54 oli edellisvuoteen verrattuna pienoinen pettymys, sillä SIF sijoittui vasta viidenneksi. Kaarlo Niilonen kuului näiden kolmen vuoden aikana Skovshovdetin runkopelaajiin: sillä hän pelasi 48 pääsarjaottelua ollen pois kokoonpanosta vain kuudessa ottelussa. Yhteensä Niilonen pelasi Skovshovedin paidassa 95 sarjaottelua ja teki kahdeksan maalia.
Niilonen (vas.) Tanskan pääsarjassa vuonna 1952
Kesällä 1954 Niilonen lähti kokeilemaan onneaan ulkomaille yhdessä seuratoverinsa Kurt Nielsenin kanssa. Nielsen siirtyi ranskalaiseen Marseilleen, kun taas Kapo suuntasi Sveitsiin. Niilosen osoitteena oli toisella sarjastasolla pelannut FC Solothurn, jossa hän tulisi toimimaan joukkueen pelaajavalmentajana.
Kaudella 1954–55 Solothurn päätyi Niilosen johdolla 14 joukkueen sarjassa sijalle 11. Pelaajavalmentaja Niilonen pelasi 25 sarjaottelua tehden 7 maalia. Seuraavalla kaudella joukkue paransi hieman sijoitustaan. 33-vuotias Niilonen oli vielä joukkueensa runkomies pelaten 22 ottelua, joissa hän teki kolme maalia.
Tarkempaa tietoa siitä miten Kapo Sveitsiin päätyi, ei ole tullut vastaan. Sveitsiläisseurat olivat vielä tuolloin amatöörijoukkueita, mutta on hyvin mahdollista, että Niilonen on toiminut päätoimisena valmentajana Solothurnissa. Yhteyttä vanhaan seuraansa Niilonen piti tasaisesti ja kävipä Skovshoved Sveitsissä jopa pelaamassa ystävyysottelun Solothurnia vastaan.
Kaarlo vaimonsa Majan kanssa 60-luvun alkupuolella
Tanskaan Niilonen palasi kahden Sveitsissä vietetyn vuoden jälkeen. Vuonna 1958 valmennuspesti löytyi viidennen sarjatason Viborg FF:sta. Molemmat kaudet päättyivät nousujuhliin ja kun Niilonen vuoden 1959 päätteeksi lähti seurasta, se pelasi kolmannella sarjatasolla.
Niilosen suunta vei entistä pohjoisemmaksi, kun II divisioonassa pelannut Aalborg tarjosi miehelle valmennuspestiä kaudella 1960. AaB oli pudonnut Tanskan pääsarjasta vuonna 1947, eli juuri silloin kun Kaarlo Niilonen pelasi maassa ensimmäistä kauttaan.
AaB paransi peliään Niilosen johdolla kausi kaudelta ja vuonna 1962 se voitti II divisioonaan ja nousi ensimmäistä kertaa 15 vuoteen pääsarjaan. Tämä siitäkin huolimatta, että joukkue päästi toiseksi eniten maaleja koko sarjassa, 22 ottelussa 40 maalia. Pääsarjapelit loppuivat ranskalaiseen visiittiin, sillä AaB jäi sarjassa toiseksi viimeiseksi ja putosi takaisin 2.divisioonaan.
AaB vuonna 1964, Niilonen takarivissä toinen vasemmalta
Kaarlo Niilonen toimi seurajoukkueensa Aalborgin ohella myös Tanskan B-maajoukkueen valmentajana vuosina 1961–65. Niilosen ensimmäinen ottelu juuttien peräsimessä päättyi Ruotsin kanssa 3‒3-tasapeliin 18.6.1961. Tuon neljän vuoden aikana Tanska pelasi viidesti Suomea vastaan ja Niilonen onkin ainoa suomalainen, joka on valmentanut kotimaataan vastaan jalkapallossa.
Jotain tanskalaistuneen Kaarlo Niilosen tuntemattomuudesta kertoo se, että vuonna syksyllä 1961 ennen Suomen ja Tanskan B-maaottelua Turussa, Helsingin Sanomien toimittaja ilmeisesti luuli Kapoa tulkiksi ja oli kysellyt tältä että mistä se Tanskan valmentaja löytyy. Tähän Niilonen oli vastannut että “Miehän se näitä poikia yritän opettaa, joten senkun huastellaan”. Niilosen aikana Tanska voitti Suomen vain kerran, vuonna 1963 Kotkassa pelatun ottelun lukemin 2–1.
AaB:n pelit toisella sarjatasolla jäivät yhden kauden mittaiseksi, sillä joukkue nappasi toisella sijallaan suoran nousun Hvidovren vanavedessä. Mainittakoon että kaudella 1964 Odensen päävalmentajana toimi ensimmäistä kauttaan tuleva Suomen maajoukkueen päävalmentaja Richard Möller Nielsen. Vuonna 1965 AaB:n sarjapaikkakin säilyi helposti 7.sijalla. Sarjan peräpään miehittivät nimihirviöt B1901, B.93, B1913 ja B1909. Tästä linjasta poikkesi B1903 sijoittumalla kolmanneksi.
Joukkueen menestys sarjapeleissä oli Niilosen aikana varsin keskikertaista, mutta kaudella 1966 jysähti Tanskan cupissa. AaB paineli aina finaalin saakka, jossa se voitti KB:n 3–1 jatkoajan jälkeen. Kyseessä oli AaB:n seurahistorian ensimmäinen cupmestaruus.
Cupin mestaruusjuhlat käynnissä Niilosen johdolla vuonna 1966
Tästä linkistä löytyy 11 minuutin kooste vuoden 1966 cupin finaalista AaB-KB.
Tanskan cupin voittaminen toi Aalborgiin myös seurahistorian ensimmäiset europelit. Cup voittajien cupissa arpa toi vastustajaksi Evertonin, jonka riveissä pelasi kaksi saman vuoden maailmanmestaria, Ray Wilson ja Alan Ball. Ensimmäinen osaottelu Aalborgissa päättyi maalittomaan tasapeliin yli 11000 katsojan edessä. Toisessa osaottelussa englantilaiset olivat vahvempia maalein 2–1 ja tuore maailmanmestari Ball teki voittomaalin parikymmentä minuuttia ennen loppua. Katsojia Goodison Parkilla oli 36628.
AaB matkalla vierasotteluun Evertonia vastaan
Vuonna 1967 Niilonen luotsasi AaB:n parhaimpaan sarjasijoitukseen (viides) siihen mennessä. AaB ylsi jälleen Tanskan cupin finaaliin, mutta tällä kertaa Randers Freja oli parempi maalein 1–0. Mainittakoon myös että AaB:n vanhimmat juniorit voittivat ensimmäisen Tanskan mestaruuden AaB:lle ja heidän riveissään pelasi Kaarlon poika Tonny.
Niilonen jäi pois AaB:n valmennuksesta kesällä 1968 ja valmensi muun muassa paikallista jääkiekkoseuraa. AaB:n uutena valmentajana toimi itävaltalainen Rudi Strittrich, joka teki sopimuksen aina vuoteen 1970 asti. Vuonna 1969 itävaltalaiselle tarjottiin Tanskan maajoukkueen päävalmentajan paikkaa, eikä AaB asettunut tässä poikkiteloin. Strittrichin tilalle seura oli jo valinnut unkarilaisen Rudolf Illowskyn, mutta Unkarin jalkapalloliitto ei hyväksynyt tätä sopimusta joten AaB oli ilman valmentajaa.
Hätiin tuli Kaarlo Niilonen. Hän otti joukkueen haltuunsa kesällä 1969 ja johdatti AaB:n pronssille kauden päätteeksi. Niilonen sai jatkaa pestissään vielä vuoden 1970 ensimmäisen puoliskon, ennen kuin hollantilainen Pieter Kraak ottaisi valmennusvastuun heinäkuun alusta alkaen. Viime töikseen Niilonen vei AaB:n jälleen kerran cupin finaaliin ja kruunasi pitkän AaB-uransa toisella cupin voitolla. Tällä kertaa loppuottelussa kaatui Lyngby maalein 2–1. Tämän jälkeen Kapo toimi seuraavat vuodet Aalborgin naisten valmentajana ja junioripuolella.
Vuonna 1976 oli edessä paluu miesten pariin, sillä hän tarttui Frederikshavn fl:n toisella sarjatasolla pelaavan joukkueen päävalmentajapestiin. Frerikshavn oli jo sopinut Cercle Brüggessa pelaavan Christian Andersenin kanssa pelaajavalmentajan pestistä. Hän kirjoitti sopimuksen, mutta saikin sen jälkeen tarjouksen ranskalaisesta Lorientista. Andersen halusi siirtyä kotimaansa sijasta Ranskaan ja vaati sopimuksen purkua. Frederikshavn suostui Andersenin pyyntöön ja joutui aloittamaan päävalmentajan etsimisen uudestaan.
Joukkueen pelaajat Tage Soderbyn johdolla suosittelivat johtokunnalle Kaarlo Niilosta. Suomalaista mentiin tapaamaan Aalborgiin ja pian päästiinkin yhteisymmärrykseen sopimuksesta, joka kattoi vuodet 1976-77.
Frederikshavn 1978
Niilosen ensimmäinen kausi oli menestyksekäs. Frederikshavn voitti II divisioonan ja hävisi vain viidesti 30 ottelun aikana. Seuraavalla kaudella 16 joukkueen pääsarjassa Niilonen onnistui hinaamaan Frederikshavnin kuiville: ensimmäinen putoaja AaB jäi Frederikshavnista kolmen pisteen päähän. Säilymiseen päättynyt kausi johti myös Niilosen sopimuksen jatkoon. Frederikshavnin johtoportaan Aage Madsen totesi että “Meillä on periaate, että valmentaja on kaksi vuotta, mutta Niilosen tapauksessa hänen sopimustaan jatketaan kolmannella vuodella. Mutta sen jälkeen on muutoksen aika.”
Niilonen vastasi tähän paikallisessa mediassa sanomalla “Hyväksyn Fredrikshavnin päätöksen, vaikka mielestäni kolme vuotta on liian lyhyt aika yhden joukkueen valmentajana”. Kolmea vuotta pidemmästä pestistä Niilosen ei tosin tarvinnut edes haaveilla, sillä kausi 1978 päättyi putoamiseen ja samalla valmentajan vaihtumiseen.
Seuraaville kausille Niilonen löysi valmennuspestin alemmilta sarjatasoilta. Vuonna 1979 hän oli Hjörring AIK Fremin penkin päässä ja vuonna 1980 seurana oli Aalborg Freja. Tämän jälkeen 58-vuotias Niilonen ei enää miesten joukkueissa valmentanut.
Aalborg Freja 1980
Tuntematon suuruus
Joidenkin lähteiden mukaan Kaarlo Niilonen jatkoi naisten joukkueiden valmentamista vielä 1980-luvulla, mutta mitään varmaa tietoa en tälle löytänyt. On hyvin mahdollista, että koko ikänsä jalkapalloa hengittänyt mies on toiminut jalkapallon parissa niin pitkään kuin mahdollista. Frederikshavniin asumaan asettunut Niilonen kuoli 73-vuotiaana vuonna 1996.
Monet tarinat kertovat Kapon eläneen peleissä todella vahvasti mukana. Kun Frederikshavn varmisti sarjanousun vuonna 1976 Horsensia vastaan, ei Niilosta näkynyt viimeisen vartin aikana vaihtopenkillä. Suomalainen käveli pukukopissa edestakaisin odottaen loppuvihellystä.
Jo aiemmin 1960-luvulla Aalborgissa toimiessaan, ei ollut tavatonta, että Niilonen kävi otteluiden aikana pukukopissa esimerkiksi suihkussa tai nähtiin kävelemässä AaB:n stadionin ulkopuolella.
Kauden 1962 viimeisessä ottelussa AaB tarvitsi voiton nousun varmistamiseksi Kapon vanhaa seuraa B.93:sta vastaan vieraskentällä. Ottelun loppupuolella tilanne oli 1–1 ja Niilonen oli häipynyt stadionilta kävelemään pitkin Vanløsen katuja.
Aivan viimeisellä minuutilla AaB sai rangaistuspotkun, josta Hans Fogdal teki voittomaalin varmistaen AaB:n nousun pääsarjaan. Niilonen ei tätä kuitenkaan tiennyt ennen kuin törmäsi entiseen valmennettavaansa Preben Larseniin stadionin ulkopuolella, joka kertoi viime minuuttien tapahtumista.
Niilosella oli ilmeisesti todella suuria vaikeuksia kestää otteluiden jännitystä kentän laidalla.
Suomessa Kaarlo Niilonen on tuntematon suuruus. On hämmentävää, miten vähän täällä tiedetään miehen urasta ja saavutuksista. Kapo oli monella tapaa suomalaisen jalkapallon edelläkävijä.
Kesäkuun alussa Kaarlo Niilosen syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta. Toivottavasti hänet viimeistään tänä vuonna huomioidaan myös Suomessa.
Kaarlo Niilonen (3.6.1922 – 24.2.1996)
Pelaajana (ottelut/maalit):
1939-46 KTP, 1946-48 B.93 (9/3), 1948-1954 Skovshoved IF (95/8), 1954-56 Solothurn (47/10)
Saavutukset:
1952/53 hopeaa
3 Suomen A-maaottelua
Valmentajana:
1954–56 Solothurn (Sveitsi), 1958–60 Viborg FF, 1960–70 Aalborg AB, 1976-78 Frederikshavn fl, 1979 Hjörring AIK Frem, 1980 Aalborg Freja
1961–65 Tanskan B-maajoukkue
Saavutukset:
1969 pronssia, 1966 & 1970 cupin voitto, 1967 cupin finaali, 1962, 1964 & 1976 nousu pääsarjaan
Lähteet (myös kuva):
Rakas Jalkapallo, Helsingin Sanomat, Suomen urheilutietäjät, Juha Kanerva, www.b93.dk, www.skovserhistorie.dk, www.ffifodbold.dk, www.arkiv.dk, www.foot.dk, www.danskfodbold.dk, www.dr.dk
