Kotajärven Pallo – Yhteisö kaiken edellä

Kotajärven Pallo on yksi Suomen mielenkiintoisimmista alasarjaseuroista. Kaakkois-Suomen Nelosessa pelaavalla edustusjoukkueella on omalla maalla nurmikenttä, katettu terassikatsomo alkoholin myyntiluvalla ja seuratalo kabinetteineen, saunatiloineen ja tanssisaleineen. Vierailin Lemillä ja sain aivan erityisen vastaanoton seuralta.

Taustalla vahva jalkapalloyhteisö

– Otatteko kaljat? Mä tarjoan, seuran puheenjohtaja Jussi Luukas toivottaa toimittajan tervetulleeksi ja ohjaa haastatteluryhmän katsomoaitauksen nurkkapöytään. Toimittajan kysymyksiin vastasivat miesten edustusjoukkueen valmentaja Jari “Puni” Kuolimo, pelaajat Miko Pappinen ja Ville Kiesi, sekä Petteri, entinen KoPa-pelaaja ja nykyinen kannattaja.

Kioskissa häärää kaksi naista kädet täynnä töitä. Hanasta saa olutta ja lonkeroa, jääkaapissa virvokkeita on lisää. Tavanomaiset makkarat, pullat ja muut matsieväät ovat myös listalla.

– Homma on sen verran iso, ettei tätä voisi yhdellä työntekijällä tehdä, vuosia kioskissa työskennellyt myyjä kertoo.

Hanat ovat jatkuvassa käytössä, eikä lepohetkiä ennen seuraavaa asiakasta oikeastaan ole.

Lemiläisen jalkapallon historia alkaa 1930- ja 40-luvuilta. Lemin Eskot on yli satavuotias urheiluseura, jonka alla kaikki urheilutoiminta siihen aikaan järjestettiin. Alue halusi kuitenkin jalkapalloon erikoistuneen seuran, jolloin Kotajärven Pallo sai alkunsa. Alusta saakka Lemin kantavia voimia ovat olleet talkootyö ja paikallinen sopiminen.

– 1960-luvulla jalkapallon erikoisseuralle oli kysyntää, ja me oltiin perustamassa silloin KoPaa. Vuosi oli 1961, kertoo Petteri, joka on ollut seuran toiminnassa mukana alusta saakka. Puheenjohtaja Luukas osoittaa logoa, jossa vuosiluku mainitaan.

Seuran jalkapallopyhättö rakennettiin Kuukaniemeen, Kotajärven rannalle. 60-luvulla KoPan seurayhteisö ja koko Lemin kunnan jalkapalloväki rakensivat talkoilla seuratalon, huoltorakennuksen ja aidatun katsomokarsinan, joista yhteisö saa yhä nauttia. Lemillä jalkapallolla on erityisasema ja paikalliset yritykset haluavat tukea seuraa.

– Kaikki täällä on tehty talkoilla. Kylällä on aina ollut tosi hyvä yhteishenki, Luukas vakuuttaa ja muut pöydän ääressä nyökyttelevät. Seuralla ei ole täysipäiväisiä työntekijöitä.

Kenttää jouduttiin pidentämään, kun KoPa nousi Kolmoseen ja vaatimukset puitteiden suhteen tarkentuivat. Miten laajennus tehtiin?

– Vuokrattiin kentän toisesta päädystä maata kunnalta. Tuttujen kautta saatiin kaivuri kaivamaan, Luukas muistelee.

Vaikka ‘talkoissa’ on oma amatöörimäisen puuhastelun konnotaationsa, kaikki työ Kotajärvellä on taiten toteutettu. Karu ulkokuori seuratalolla ja katsomoaitauksessa antavat oman lisänsä seuran romantiikkaan, ja sisältö lopulta ratkaise. Viimeisen päälle, vähän rosoinen reunoilta, mutta paremmallekaan ei ole tarvetta.

Yhteistyö, historia, kulttuuri

Seuratalosta on tarina jos toinenkin lohkaistavana: tanssisalissa ovat esiintyneet muun muassa Tapio Rautavaara ja Olavi Virta. Kabinetti-/seurustelutila on anniskelualuetta kuten edellä mainittu katsomoaitaus.

– Vierasjoukkueelta kysytään aina ennen peliä, haluaako ne saunoa, kertoo seuratalon esittelykierrosta pitävä Ville Kiesi. Toimittaja kutsuttiin saunailtaan mukaan, mutta kiireestä johtuen kieltäydyin kohteliaasti. Jälkeenpäin ajateltuna harmittaa, ettei ehtinyt.

– Joukkueen kanssa ollaan usein seuratalolla. Hienoja iltoja kaikki, Miko Pappinen hehkuttaa.

Seuratalossa ovat puitteet kohdallaan. Vierasjoukkueen pukukopit ovat suihku- ja saunatilojen vieressä, kabinetissa on seinillä historiallisia pelipaitoja ja valokuvia ja tanssisalissa aistii ne ajat, kun lavatanssien järjestäminen oli yleisempää.

KoPa järjestää kesäisin nurmiturnauksen ja talvella pikkujoulut koko seurayhteisölle. Tällaiset tapahtumat tiivistävät seuran toimijoiden ja kannattajien yhteishenkeä ja vankistavat molempien asemaa alueella, kun pelien lisäksi on tarjolla muutakin toimintaa.

Pelaajat jäävät tavallisesti pelin jälkeen oluelle aitaukseen fanien kanssa. Sauna on valmiiksi lämmin, ja tätä tukee matsipäivä, joka on joko perjantaina tai lauantaina muutaman arkipelin poikkeuksella. Pelaajat tunnetaan kylällä ja samat naamat käyvät aina katsomassa pelejä. Moni katsoja on entinen KoPan pelaaja.

Jalkapallolla erityisasema

– Ei millään muulla seuralla ole tarjota tällaista, mitä meillä Lemillä on.

Tämä lause toistuu monesti haastattelun aikana. KoPan vahvuus on sen omassa filosofiassa. Se ei tavoittele suurta menestystä, vaan on olemassa tarjotakseen sen mitä kansa tarvitsee: jalkapalloa, olutta ja tiiviin yhteisön. Lemillä ei ole oikeastaan kunnollista baaria, joten viikonlopun koittaessa lemiläiset tulevat katsomaan futista ja tapaamaan tuttuja. Tässä on viety yhteisöllisyys ja jalkapallokulttuuri niin ytimeen, kuin se vain alasarjassa on mahdollista.

Katsojamäärä ei kauden aikana hirveästi liikahtele. Katsomoaitaukseen mahtuu noin sata ihmistä ja tämä toteutuu tavallisesti, lukuunottamatta kaikkein huonoimpia kelejä. Paikallisvastustajia Lappeenrannan seudulla riittää ja silloin jokunen vieraskatsojakin aitaukseen tiensä löytää.

Lemillä jalkapalloa käy katsomassa jokunen kauempaa tullut katsoja vuosittain, mutta mitään suurta julkisuutta KoPa ei lähinnä särästä ja metallimusiikista tunnetussa kunnassa ole päässyt nauttimaan.

Toimittaja kuuli ensimmäisen kerran seurasta Pieni talo periferiassa –jalkapallokulttuuridokumentissa, mikä oli suuri innoittaja koko juttusarjaa kehittäessä.

Ei KoPa olekaan koskaan pelannut Kaakkois-Suomen Kolmosta korkeammalla. Seuralla on omia junioreita 2008 syntyneiden ikäluokassa, mutta matka sieltä miesten joukkueeseen on pitkä. Kilpailu Lappeenrannan seudulla pelaajista on kovaa, mutta KoPa tarjoaa erilaisen mahdollisuuden, johon mikään muu tällä seudulla ei pysty.

Menestys ei ole kaikki kaikessa vaan pitkäjänteisyys. Hyvää sijoitusta tavoitellaan totta kai, mutta kaikkein olennaisinta on, että asiat jatkuvat samanlaisina. Voisi väittää, että seura on ensisijaisesti olemassa palvellakseen yhteisöä. Tekeehän yhteisökin kaikkensa seuran eteen. Hirveällä kiireellä ei menestystä kohti sohita.

– Toivotaan että kaikki jatkuu samanlaisena. Tulevaisuus näyttää hyvältä, Luukas tiivistää KoPan nykyisen tilanteen.

Seudun kilpailu yhteisen menestyksen tiellä

Etenemme haastattelussa koko Lappeenrannan ja Kaakkois-Suomen seudun jalkapallon tilanteeseen. Kaakkois-Suomea pidetään monessa mielessä “mustana aukkona” jalkapallon suhteen: liiga- ja maajoukkuepelaajia seudulta tulee todella vähän suhteessa väkilukuun ja harrastajamääriin, eikä pääsarjajoukkuetta ole Lappeenrannan seudulla nähty Rakuunojen kaltaisista virityksistä huolimatta.

Isolla osalla tästä on tekeminen seudun sisäisen kilpailun kanssa. Kuten aiemmassa jutussa, jossa esittelin RiPS-HyPS-vastakkainasettelua, täälläkin eletään tilanteessa, jossa seurat kilpailevat mieluusti keskenään sen sijaan, että kaikki tuoreimmat hedelmät kerättäisiin samaan koriin.

Joutsenon, Lappeenrannan ja Imatran seuroilla on ollut vähän yhteistyötä keskenään, ja etenkin PEPO ja Kultsu ovat tyytyväisiä kilpailijoiden asemaan.

PEPO, Kultsu ja IPS sijaitsevat lähellä toisiaan, ja kahdesta Kakkosessa ja yhdestä Kolmosessa pelaavasta joukkueesta voisi saada jopa liigamitat täyttävän joukkueen.

– Joutsenon, Lappeenrannan ja Imatran seurat ovat kieltäytyneet yhteistyöstä, mikä minusta on estänyt huippuyksilöiden jalostuksen, Luukas esittää.

Luonnollisesti parhaat lahjakkuudet lähtevätkin muualle kehittymään. Tärkeää seudulla olisi tarjota pelaajakehityksen putki, joka sekä tukisi parhaiden juniorien kehitystä että tuottaisi omalle seudulle laadukkaita pelaajia. Lappeenranta on yliopistokaupunki ja alue on urheilullisesti menestyvää: liigajoukkueita löytyy monissa lajeissa, mutta jalkapallo ei ole päässyt nauttimaan samanlaista glooriaa.

Tässäkin mielessä Lemi on erityistapaus. Jalkapalloa voi pitää kunnan ykköslajina, mutta tarvetta suurelle nousulle ei ole. Yhteistyötä muiden lappeenrantalaisten seurojen kanssa ei ole tehty silloinkaan, kun KoPa pelasi Kolmosessa. Sen sijaan yhteistyöseurat löytyivät Mikkelistä, jonka jalkapallokulttuuria Luukas kehuu.

– Olemme tehneet hyvää yhteistyötä Ristiinan Pallon ja MP:n (Mikkelin Palloilijat) kanssa. Saimme avuksi hyviä pelaajia, kun pelasimme Kolmosessa, Luukas muistelee.

KoPa haluaa pitää kiinni siitä, mitä sillä on.

Se pitää huolta omistaan ja toivottaa vierailijansa tervetulleeksi lämmittämällä saunan. Palkinnoksi sillä on jotain, mitä monilta muilta puuttuu: seura joka muodostaa osan yhteisön identiteetistä. Kotajärvellä käyminen on mahdollisuus tavata vanhoja tuttuja, nauttia ainutlaatuisesta tunnelmasta (ja virvokkeista) ja seurata oman kylän poikien pelejä kesän kauniimpana päivänä.

KoPa jätti lähtemättömän vaikutuksen omalla jutullaan. Palaan vielä Lemille katsomaan, miten tällä persoonallisella seuralla menee.