Monet tuntemani jalkapallotoimittajat, valokuvaajat, videokuvaajat ja ottelun ympärillä pyörivät eri medioiden edustajat kehuvat kahvipöytäkeskusteluissa median asemaa ulkomailla. Eräs tuttuni kävi Tanskassa kuvaamassa jalkapalloa. Omien sanojensa mukaan hän olisi voinut luulla olevansa tärkeämpikin henkilö. Oliko kyse luulosta vai pitikö seura häntä ihan oikeasti tärkeänä henkilönä?
Akkreditoiduin helmikuussa loppuunmyytyyn Malmö FF – Chelsea FC -otteluun. Paikalla kuhisi mediaa ympäri maailmaa. Pressitilat olivat täpötäynnä, ja kotijoukkue isännöi yhtä maailman rikkaimmista jalkapallojoukkueista. Olisi voinut luulla suomalaisen toimittajaplantun olevan aivan mitätön. Sitä ei kuitenkaan ollut, vaan tasavertainen Sky Sportsin tiimin kanssa. Tai ainakin annettiin ymmärtää niin.
Tuoreempana esimerkkinä nostan esiin AIK:n hemmapremiärin, eli Allsvenskanin kotiavauksen.
Akkreditoin paikalle MNR:n ja Byyrin nimissä useamman henkilön. Tarkoitusperiä oli kaksi: Saku Ylätuvan haastattelu Byyrille ja itse kotiavauksen ilmiön taltiointi MNR:lle. Vastaus sähköpostiini tuli tunnissa. AIK:n pressipäällikkö Stefan Mellerborg toivotti meidät tervetulleeksi, antoi aikataulut päivän oheistoiminnoista aina tapahtuma-alueen avaamisesta bussin vastaanottamiseen ja kertoi, kuinka stadionin lehdistötiloihin saavutaan.
Hän tuskin oli kuullut Byyristä tai MNR:stä, ainakaan sillä tasolla, että ne jäisivät mieleen. Silti minulle tuli välittömästi olo meidän olevan AIK:lle tärkeitä.
Pressitiloissa vastassa oli kaksi hyvin ystävällistä henkilöä. Tarjolla oli teetä, kahvia, pari erilaista vissyä ja pullaa. Ensi töikseen pressin henkilökunta halusi kertoa tauolla tarjottavista sämpylöistä – ikään kuin varmistaakseen meidän tietävän tarjolla olevan muutakin kuin sokeripommeja.
Istuimme alas editoimaan päivän aikana kuvattuja videoita. Pressitilassa oli kymmeniä ihmisiä omissa toimissaan. Toisaalla oli kuvaajien oma pressitila, jossa reilut parikymmentä valokuvaajaa tyhjensi kameroitaan bussin vastaanottamisesta.
Noin tuntia ennen ottelua tilaan saapui hyvin pukeutunut mies. Hän kiersi kaikki pöydät läpi kätellen ihmisiä. Lopulta hän saapui perimmäisessä nurkassa piilossa istuvan neljän suomalaisen luokse. Kyseinen mies oli Stefan Mellerborg. Hän, jonka kanssa olin käynyt kirjeenvaihtoa.
Mellerborg esitteli itsensä kätellessään meidät kaikki. Luonnollisesti puhuessamme ruotsia suomalaisittain keskustelu kääntyi Ylätupaan. Olimme sopineet Sakun haastattelusta etukäteen. Tämän jälkeen hän alkoi kertoa tarinaa Kari Virtasesta. Mellerborgille oli jäänyt eritoten mieleen ”Karon” lisäajan voittomaali Österiä vastaan 1980-luvun alussa, aikana, jolloin hän oli itse nuori kannattaja. Myös Jyrki Nieminen oli lähellä hänen sydäntään.
Vanhojen muistelun jälkeen Mellerborg jatkoi muiden luokse. Hetkeä myöhemmin meille toimitettiin ottelun avauskokoonpanot, tactical lineupit (kuinka pelaajat ryhmittyvät kentällä) molemmista joukkueista ja kierroksen muiden otteluiden tiedot. Lopuksi vielä kiellettiin seurojen värit lehdistöltä, mikä on ihan perusteltua. Niinpä turkulaisen FC Gasellen huivi ei nähnyt Friends Arenaa kentän laidalta lainkaan.
Palataan ensimmäiseen kappaleeseen ja Tanskaan.
Tukholmassa seura sai meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi. Ulkomailla mediaa pidetään tärkeänä osana lajin ilmaista markkinointia. Jokainen kirjoitettu palstamillimetri on jalkapallon etu. Jokainen tehty video on jalkapallon etu. Kokemukseni perusteella medioita ei muualla erotella sen mukaan, kenen mainoksia niissä medioissa on tai miten paljon kyseinen mediatalo takoo rahaa. Jos eroteltaisiin, MNR ei pääsisi yhteenkään otteluun, sillä kaikki tehdään pro bono, ja tuotot menevät suoraan kuluihin.
Suomessa seurat ovat vieneet median kohtelun täysin päinvastaiseen suuntaan, ja esimerkiksi aiemmin mainitut tactical lineupit tehdään jopa tahallaan väärin. Media on ylipäätään välttämätön paha, ja eri mediat saavat eri kohtelun riippuen sponsorieurojen määrästä. Jossain jopa päästetään tavalliset tallaajat virallisiin lehdistötilaisuuksiin – humalassa.
Mitä me voisimme ottaa muualta välittömästi Suomeen käyttöön? Tässä omia ehdotuksiani.
– Annetaan kaikkien akkreditoitua peleihin, kunhan he tuottavat peleistä materiaalia.
– Annetaan medialle työrauha. Median tilat ovat median tiloja.
– Annetaan pelaajille oma rauhansa. Ulkomailla pelaajat ovat velvoitettuja kulkemaan mixed zonen (haastattelualue) läpi ennen kotiinlähtöä. Heitä ei kuitenkaan voi omia, vaan kaikkien nauhurit käyvät yhtä aikaa pelaajia haastatellessa.
– Annetaan valmentajille oma rauhansa. Lehdistötilaisuuden tulisi olla ainoa paikka kysyä kysymyksensä valmentajilta.
Toisin sanoen, kunnioitetaan toisiamme. Media seuroja, ja seurat medioita. Hyödynnetään piilotettu markkinointipotentiaali.
