Saksan jalkapalloilun sarjajärjestelmä koki merkittävän uudistuksen reilut kymmenen vuotta sitten, kun Kolmosliiga perustettiin. Kuluvan kauden sarjataulukkoa tutkaillessa tulee vastaan monia menneiltä vuosikymmeniltä korkeammilta tasoilta tuttuja seuroja. Näille seuroille nousu takaisin edes 2. Bundesliigan parrasvaloihin saati pääsarjaan on tällä hetkellä vaikean polun takana.
Kuten muidenkin suurten jalkapallomaiden sarjoissa, myös Saksassa peli muuttuu alemmilla sarjatasoilla fyysisemmäksi ja yksinkertaisemmaksi. Kolmosliigalla on toki myös toinen tärkeä rooli saksalaisen jalkapalloilun kannalta kuin pelkkä divarijyrien sarjana toimiminen. Sarja perustettiin kanavoimaan maan sokkeloista sarjajärjestelmää siten, ettei pudotus 2. Bundesliigasta sysäisi seuroja taloudelliseen ja pelilliseen ahdinkoon.
Kolmosliiga on korkein Saksan jalkapalloliiton pyörittämä sarjataso. Bundesliiga ja 2. Bundesliiga ovat erillisen kattojärjestön alla, aivan kuten esimerkiksi Valioliiga Englannissa. Kolmosliiga korvasi kaudella 2008-09 Regional-liigan kolmanneksi korkeimpana sarjatasona. Regional-liiga jatkoi toimintaansa neljäntenä sarjatasona, joka on jaettu tätä nykyä viiteen alueittain pelattavaan lohkoon, joiden voittaja karsivat playoff-pareittain noususta kolmosliigaan.
Kolmannella sarjatasolla seuroilla on vielä hyvät edellytykset rauhoittaa tilanteensa, vakauttaa kenties talouttaan ja ajaa vaikkapa omia junioreita kokoonpanoon.
Nousu on kovan työn takana, kun 20 joukkueen joukosta vain kaksi nousee suoraan ja kolmas pääsee karsimaan. Todellinen mörkö Kolmosliigan seuroille on kuitenkin putoaminen. Kuten mainittu, Regional-liiga on jaettu viiteen osaan. Kolmannen sarjaportaan neljä pahnan pohjimmaista putoaa suoraan johonkin näistä lohkoista, ja aluelohkoista nousee myös niin ikään neljä joukkuetta ylöspäin.
Perinneseurojen värittämä alasarja
Eintracht Braunschweig, Kaiserslautern, 1860 München, Karlsruher SC. Jokainen näistä seuroista on esiintynyt Bundesliigassa tällä vuosituhannella. Yhteinen tekijä näille seuroille on myös se, että jokainen niistä pelaa tällä kaudella 3. Liigaa. Siinä missä Braunschweigin viime visiitti pääsarjaan oli malliltaan ranskalainen, kuului 1860 München sarjan vakiokokoonpanoon kymmenen perättäisen kauden ajan 2000-luvun taitteessa.
Baijerilaisten kanssa samaan aikaan Bundesliigan faneja ihastutti myös Kaiserslautern, jonka kauden 1997-98 uskomaton menestyskulku johti seuran sarjanousijana aina mestaruuteen asti. Seuraavalla kaudella Punaisina paholaisina tunnettu 1. FCK kamppaili HJK:n kanssa samassa Mestarien liigan lohkossa, edeten voittajana pudotuspeleihin.
Karlsruhen 2000-lukuun kuuluu vain yksi kahden kauden pääsarjapyrähdys vuosina 2007-09. Seuran sinivalkoiset värit edustivat Bundesliiga-tasolla usean pidemmän ajanjakson 1960-luvulta aina 1990-luvun alkupuolelle asti.
Yhteistä edellä mainituille seuroille on myös, etteivät mainitut Bundesliiga-ajat ole suinkaan niiden ainoat. Jokainen seuroista pelasi muun muassa 1980-luvun alkupuoliskolla pääsarjafutista. Myös tuon aikakauden BuLi-vakiokasvo, sympaattinen krefeldiläisseura KFC Uerdingen mittelee tällä hetkellä kolmannella sarjatasolla.
Ala-Saksilainen Osnabrück johtaa joukkoa
Sarjan tämän kauden dominoivin joukkue ponnistaa luoteis-Saksasta. VfL Osnabrückin esitykset eivät ole jättäneet selittelyille sijaa, sillä joukkue on hävinnyt toistaiseksi vain kolmesti. Liljanvalkoisten nousu 2. Bundesliigaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen näyttää lähes varmalta. Kun kierroksia on jäljellä kuusi, on Osnabrückin johto jo yhdeksän pistettä. Toisena majaileva Karlsruher SC saa pysyä loppuun asti tarkkana, sillä sekä Wehen Wiesbaden että Hallescher FC ovat iskuetäisyydellä.
Häntäpäässä VfR Aalen, Carl Zeiss Jena, Energie Cottbus sekä Braunschweig ovat lähimpänä putoamista, mutta Grossaspach, huonossa kevätvireessä oleva Lotte sekä Fortuna Köln ovat kaikki vain täpärästi kuivilla.
Kauden ilmiö on ollut Karlsruhen hyökkäyskaksikko Marvin Pourie – Anton Fink. Saksalaiskärkipari miehittää sarjan maalipörssin kärkisijoja ja on vastannut keskenään lähes 60-prosenttisesti joukkueensa maaleista.
Sekä Pourie, 28, että Fink, 31, ovat todellisia Kolmosliigan pelaajaprototyyppejä. Kummankin ura sarjatasoa ylempänä on jäänyt toistaiseksi vaisuksi, mutta kolmannella portaalla ruuti on ollut kuivaa. Pourie on edustanut aiemmin Tanskan liigassa muun muassa FC Kööpenhaminaa. Finkin pelivuosista leijonanosa on kulunut Karlsruhen ja Chemnitzin riveissä.
Sarjasta ei juuri suurelle yleisölle tuttuja pelaajia löydy, mutta muun muassa Uerdingenin Maxi Beisterin (HSV) ja 1860 Münchenin Sascha Möldersin (FC Augsburg) CV:stä löytyy reilusti Bundesliiga-kokemusta. Tästä huolimatta osa joukkueista kerää komeita katsojalukuja ottelusta toiseen.
Kuva: der-betze-brennt
Liigan yleisömagneetti Kaiserslauternin lähes 21 500 katsojan keskiarvo olisi kovaa luokkaa ylemmilläkin sarjatasoilla, vaikkakin hulppealle Fritz-Walter-Stadionille mahtuisikin tarvittaessa lähes 50 000 katsojaa. Seuran intohimoiset kannattajat tunnetaankin maanlaajuisesti, ja Kaiserslauternissa vierasjoukkueet saavat tuntea niskassaan Westkurvesta kantautuvan fanien pauhun.
Myös viisi muuta seuraa yltää yli 10 000 katsojan keskiarvoon. Toisessa päässä niin Lotte, Grossaspach kuin noususijoilla kamppaileva Wiesbadenkin jäävät alle 3000 katsojakeskiarvoihin.
Suomalaisia pelannut useassa seurassa
Myös jokunen suomalaispelaaja on kuluneen vuosikymmenen aikana esiintynyt Kolmosliigassa. FC Interiin sittemmin palannut Timo Furuholm edusti Kolmosliigan Hallescher FC:tä viidellä eri kaudella iskien seuralle 35 sarjamaalia. Tällä kaudella Halle kamppailee tiukasti noususta, majaillen tätä kirjoitettaessa nousukarsintaan oikeuttavan kolmannen sijan kannassa neljäntenä.
Furuholmin Interistä tuttu tutkapari Mika Ojala viihtyi kahden kauden ajan VfR Aalenin riveissä tehoillen kymmenen sarjamaalia. Aalenin mustavalkoisissa on viilettänyt myös Joel Pohjanpalo kaudella 2013-14, mutta tuolloin seura pelasi 2. Bundesliigaa.
Lyhyempiä pyrähdyksiä sarjaan ovat tehneet myös muun muassa Joni Kauko (Energie Cottbus), Pekka Lagerblom (VfB Stuttgart II) ja Njazi Kuqi (Sonnenhof Grossaspach).
Sarjatasona Saksan Kolmosliiga valmistaa kotoista Veikkausliigaa paremmin etenkin fyysiseen kamppailupelaamiseen, mutta taktisesti tai pelinopeudellisesti eroa voi nähdä kumpaan suuntaan tahansa. Suomalaispelaajien osalta sarjan voi nähdä erityisesti parempana näyteikkunana Keski-Euroopan suurempiin sarjoihin.
Kauko on sittemmin noussut Tanskan liigan Esbjergin avainpelaajaksi sekä tutuksi nimeksi Huuhkajien pelaajalistalla. Pitkät urat ulkomailla pelanneet Lagerblom ja Kuqi nähdään kumpainenkin alkavalla kaudella kotimaan pääsarjassa.
