Pekka Ruissalo: Me ollaan MuSa. Nyt. Aina. : ensimmäiset kuusi vuosikymmentä 2022. Musan Salama Ry. 387 s.
Ennustan jalkapalloseurojen historiikkien olevan tulevaisuudessa yhä katoavampi luonnonvara. Siksi jokaista sellaista täytyy tervehtiä kiitoksella ja kunnioituksella. Jos seuran tarinaa ei tallenneta johonkin muotoon, niin siitä tarinasta katoaa sivuja pois ikiajoiksi.
Siispä tervehdin suurella ilolla piskuisen, mutta alueelleen erittäin tärkeän, porilaisen Musan Salaman 60-vuotisteosta ja kysyn kirjoittajalta, mistä kaikki sai alkunsa ja miltä nyt tuntuu?
– Päädyin tekemään kirjaa sattuman kautta. Musan Salaman puheenjohtaja, Mikko-Tapio Mattila, soitteli tammikuussa 2020 ja kyseli kiinnostusta tehdä seuralle 60-vuotisjuhlaliite. Mattila oli saanut suosituksen Pekalle soittamisesta seuran nuorisopäälliköltä, Mikko Heikkilältä, joka sattuu olemaan entinen luokkakaverini. Näin kolmen vuonna ’79 syntyneen länsiporilaisen tiet yhdistyivät 25 vuoden jälkeen erikoisissa, mutta mukavan yllättävissä merkeissä Pekka Ruissalo taustoittaa.
Liite oli jo oikeastaan valmis, kun korona iski. Se alkoi tuntua tarpeettomalta ja asia pyöri Ruissalon mielessä aina unissa asti.
– Viime kesänä apurahoja oli kerätty ja pistin Mikolle viestiä, että eiköhän tehdä kirja.
Unelma omasta kentästä ja seurasta
Musan Salama syntyi 10.4.1960 työläiskaupunginosan poikien halusta päästä pelaamaan yhdessä. Kaupungissa oli jo muitakin seuroja, mutta oma seura ja oma kenttä olivat houkuttelevampi vaihtoehto mm. sijainnin ja talousasioiden kannalta.
Jalkapallo oli isossa roolissa uudessa seurassa, mutta jääkiekkoakin musalaiset pelasivat 70-luvulle saakka. Mimmifutis tuli 70-luvun alussa mukaan ja Musan Salamalla on siitäkin pitkät perinteet. Nykyään lajikirjossa on myös futsal, jossa MuSan naiset voittivat vastikään toisena kautena peräkkäin Suomen mestaruuden.
Kirjassa edetään tarinoiden avulla kronologisessa järjestyksessä kohti nykyhetkeä. Haastateltavia on paljon ja vuosien saatossa tapahtuneet asiat käydään pieteetillä läpi. Mielenkiintoisimmiksi nousevat vaikeat ajat ja hyvin henkilökohtaisetkin tarinat unohtamatta legendaarisia otteluita.
Rehellisyys maan perii
Kun viime aikoina on lukenut suomalaisseurojen talousvaikeuksista, niin ei voi olla ajattelematta musalaista tai porilaista mielenmaisemaa. Jotain jääräpäistä, mutta samalla päättävää siinä täytyy olla.
MuSa ei ole pelannut Ykköstä korkeammalla elintaipaleensa aikana, mutta taloudellisia haasteita silläkin on silti välillä ollut. Jotenkin kaikesta seura on kuitenkin pudonnut jaloilleen ja teoksen lopussa pohditaankin MuSan edustukselle parhaan paikan olevan Kakkosen tasolla ja omalla kentällä, Musan Wembleyllä.
Eriäviä mielipiteitä myös löytyy ja tavoitetta nousta taas Ykköseen perustellaan mm. pelaajapolun mielekkyydellä ja yleisesti laadukkaammalla toiminnalla seurassa. Vakiintui tekeminen mille tasolle tahansa, niin Musan kentän arvoa ei seuran kohdalla voi sivuuttaa. Se on näin neutraalille ja ulkopuoliselle seuraajalle jopa ykkösasia, joka ensimmäisenä tuele mieleen kun kuulee sanan MuSa. Harmi ettei siellä ole edellytyksiä pelata Ykköstä.
Rehellisyys onkin historiakirjan kantavia teemoja. Sympaattisen kaupunginosaseuran maineen MuSa on ainakin omissa papereissani saanut, vaikka kentällä onkin vuosien varrella pelattu kovaa.
Kirjan luettuani koen saaneeni pikakurssin Musan Salaman ytimeen. Haasteita on ollut, mutta niistä on aina selvitty. Rehellisyys on tärkeää ja omaa toimintaa pitää pystyä arvioimaan kriittisesti.
Ruissalo auttaa sanoittamaan asiaa vielä omasta näkemästään ja kokemastaan.
– Hienointa seurassa on se, että ne ihmiset jotka olivat kentällä aktiivia kun itse yritin pentuna pelata, ovat edelleen seuratoiminnan ydinryhmää. Nyt he ovat jo vanhoja harmaita panttereita. Se on yhteisöllisyyttä ja musalaisuutta hienoimmillaan, Ruissalo päättää.
Tilaa omasi: https://kauppa.musansalama.fi/pd/etusivu/202/kirja-me-ollaan-musa-nyt-aina
