Kalle, harvinainen Schalke-kannattaja

mde

Hardcore-bändi Mimican solistinakin tunnettu Kalle, 29, on Suomen mittakaavassa harvinaisuus. Yleensä suomalaiset kannattavat ulkomailta englantilaisia joukkueita, Espanjan suuruuksia tai korkeintaan Bayern Müncheniä – Kallen suosikkijoukkue on gelsenkirscheniläinen Schalke 04.

Kalle päätyi Schalken kannattajaksi saksalaisen perhetutun kautta. Tarkkaa ajankohtaa hän ei saa kaivettua muististaan, mutta 2010-luvun alkupuolta tuolloin kuitenkin elettiin. Saksan tuliaisina isältä saatu Schalken huivi sekä Temen eli Teemu Pukin siirtyminen joukkueeseen lisäsivät kiinnostusta seuraan. Aluksi fanittaminen oli lähinnä tulosten seuraamista, kunnes tuli mahdollisuus lähteä katsomaan ottelua paikanpäälle Gelsenkircheniin.

Mikä seurassa sitten viehättää?

”Schalke on perinteikäs seura, jolla on esimerkiksi loistava junioriakatemia”, Kalle kertoo.

”Akatemia on tuottanut maailmantähtiä, kuten Mesut Özilin, Manuel Neuerin, Julian Draxlerin sekä Leroy Sanen.”

Joukkueen parhaiksi puoliksi Kalle mainitsee sen periksiantamattomuuden ja taistelutahdon. Joukkue on yksittäistä pelaajaa tärkeämpi, mutta suosikkipelaajasta kysyttäessä kaksi pelaajaa – Hunte ja Höwe, Klaas-Jan Huntelaar ja Benedikt Höwedes – saavat kuitenkin maininnan.

Schalken kannattajissa on Kallen mukaan hienointa se, että ääntä ja laulua riittää aina tuloksesta riippumatta.

”Täällä Suomessa Schalke-faneihin törmää hieman harvemmin. Meitä ei voi kritisoida “muoviseuran” fanittamisesta.”

Kalja kuuluu asiaan

Kalle on käynyt katsomassa tähän mennessä kahdeksan Schalken ottelua livenä. Kotipeleissä Veltins Arenalla tunnelma on usein äänekäs. Yksi tunnelmallisimmista peleistä oli tasapeliin päättynyt viime kevään derby Lüdenscheidia eli Borussia Dortmundia vastaan.

Kalle on alusta alkaen seurannut pelejä päätykatsomo Nordkurvessa, jossa toimii myös faniryhmä Ultras Gelsenkirchen. Peleistä on lähdetty monta kertaa vaatteet kaljassa, koska kaljaa lentää aina, jos menee huonosti tai kun oma joukkue tekee maalin. Muutama vuosi sitten Kalle pääsi myös liittymään pieneen Schalker Kreisel Röcke von 2004 -fanclubiin, joka on osa isompaa Schalken faniyhteisöä.

Mitä sieltä Saksasta sitten voisi tuoda kotimaisiin katsomoihin? Kallen mukaan oluen juominen katsomoissa otteluiden aikana tulisi sallia.

”Moni tuntee saksalaisen olutkulttuurin, joka nähdään siellä myös ihan normaalina osana jalkapallon seuraamista”, Kalle kommentoi.

Unohtumaton hetki raitiovaunussa

Tämä kausi on moneen vuoteen ensimmäinen, jona Schalke ei ole mukana europeleissä. Kallen odotukset joukkuetta kohtaan tälle kaudelle ovat selkeät.

”Kauden tavoitteena on pääseminen takaisin europeleihin, mieluiten Mestarien Liigaan, eli kolmen-neljän sakkiin Bundesliigassa pitäisi selvitä.”

Tällä hetkellä joukkueen otteet näyttävät Kallen mielestä pitkästä aikaa hyviltä. Uusi valmentaja Domenico Tedesco ja nuorten pelaajien esitykset ovat tuoneet joukkueeseen sitä jotakin, mitä seura on kaivannut. Tammikuun siirtoikkuna on toki aina pelottavaa aikaa Schalken kaltaiselle seuralle, varsinkin, kun menee hyvin; isommat seurat kaappaavat usein lupaavimmat pelaajat sheikkien shekeillä.

Yhden parhaista muistoistaan kannattajana Kalle kertoo liittyvän Wolfsburg-otteluun. Hän oli bückeburgilaisen ystävänsä kotona, jossa reissuillaan muutoinkin majoittui. Jo ottelupäivän aamuna ystävykset lähtivät junalla Gelsenkircheniin pelireissuun reput täynnä Jeveriä. Peli päättyi Schalken voittoon 4-1. Ottelun aikana Schalken maskotti Erwin oli näyttänyt ottelun päätuomarille “ihan ansaitusti” punaista korttia, jonka tuomari oli pudottanut hetkeä aikaisemmin pelin tuoksinassa. Tämän jälkeen fanipääty oli alkanut laulaa “Hooligan hooligan Erwin hooligan!”

Pelin jälkeen Kalle ystävineen lähti ratikalla kohti rautatieasemaa. Ratikassa sama chantti oli toistunut, joskin se oli jossain kohtaa muotoutunut muotoon “Drunken Finn drunken Finn, he is a drunken Finn!”

”Se fiilis, kun ratikallinen saksalaisia futisfaneja laulaa sinulle omistettua chantia, on syöpynyt mieleen”, Kalle kertoo.

Haastattelun lopuksi Kalle lähettää vielä terveisensä Byyrin lukijoille.

”Futis on parasta paikan päällä. Olkaa ylpeitä siitä mitä kannatatte! Glück Auf!”

 

Kuvat: Olli Mäkelä