Huuhkajat kohtaa lauantaina EM-karsintojen avausottelussa Italian pohjoisessa Udinen kaupungissa. Mikäli yksi ottelu ei vielä riitä tyydyttämään jalkapalloturistin futisnälkää, kannattaa suomalaisen suunnata sunnuntaina kohti tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Triesteä.
Mikäli kalenterissasi on ympyröity punaisella Huuhkajien seuraava kotiottelu ja kortiltasi kuitattu niin ensi viikonlopun menopaluulento Italiaan kuin majoitus Udinestakin, olet mitä luultavimmin lähtemässä tarkastamaan, josko Teemu Pukki ja kumppanit onnistuisivat jatkamaan Kansojen liigan virettään tämän vuoden puolelle.
Olettaen, että lukijan kiinnostus jalkapalloa kohtaan ulottuu Huuhkajien ulkopuolelle, on Udinen naapurikaupunki Triestellä tarjota maaottelua seuraavana päivänä – toivottavasti voitonkrapulaiselle – maailmanmatkaajalle lisää jalkapalloviihdettä.
Aliarvostettu Pikku-Wien Adrianmeren rannalla
Yllättävän harvan Eurooppaa nähneen reissaajan listalta löytyvä Trieste on jalkapallotarjontakin ohittaen mainio päiväkohde. Slovenian kupeessa sijaitseva, suunnilleen Tampereen kokoinen satamakaupunki on historiallisesti ollut monen eri kulttuurin kohtaamispiste. Erityisen merkittävää roolia se näytteli Itävalta-Unkarin imperiumissa, jossa sen edelle tärkeydessä ulottuivat kenties vain suurimmalle osalle huomattavasti tutummat Wien, Budapest ja Praha.
Toisen maailmansodan jälkeen hetken vapaakaupungin statustakin nauttinut, mutta Italiaan uudelleen 1954 liitetty Trieste viettää tänä vuonna tietyllä tapaa satavuotissyntymäpäiväänsä, sillä pitkästä historiastaan huolimatta se on ollut virallisesti osa Italian valtiota vasta vuodesta 1919. Tämä kaikki näkyy edelleen Triestessä, jossa paikallistunne on jopa väkevämpää kuin vahvasti alueellistuneessa Italiassa keskimäärin – tuhansia ihmisiä kaduille vetävän itsenäisyysliikkeen keulakuva Vito Potenza lausui taannoin muun muassa seuraavaa: ”Skotlannin [itsenäisyysäänestykseen liittyvä] tilanne ei ole vertailukelpoinen. Me emme tavoittele itsenäisyyttä; olemme jo itsenäisiä. Maailman täytyy vain huomata se.
Erityislaatuisesta kaupungista löytyy jalkapallon ohella nähtävää ja tehtävää lähes matkailijalla kuin matkailijalle, oli Huuhkajien koitosta lähtenyt seuraamaan sitten yksin, ystävän tai elämänkumppanin kanssa. Esimerkiksi Lonely Planet on tuskin aivan perusteettomasti nimittänyt Triesteä jopa maailman aliarvostetuimmaksi matkakohteeksi.
Arkkitehtuuristaan tunnettu Trieste ei ole sijainnistaan huolimatta varsinainen rantalomakohde, vaan kävelemisen kannalta kompaktiin kaupunkiin tutustuvan kannattaa keskittyä esimerkiksi kulttuurisiin ja historiallisiin nähtävyyksiin. Triesten tunnetuinta tarjontaa niiden saralla edustavat sen roomalainen teatteri, Pyhän Justuksen katedraali ja etenkin Miramaren linna.
Italian tärkeimpiin kahvintuottajiin kuuluvan Triesten kulttuurinen erikoislaatuisuus ja monimuotoisuus näkyy myös sen ruokaperinteessä; esimerkiksi cappuccinon kyljessä saatetaan sujuvasti nauttia kermavaahtoa wieniläiseen tapaan. Mikäli ruoka- ja juomakulttuuri kuuluvat intohimoihin, kannattaa päiväreissu siis varmasti. Voi olla, että paikallisiin suosikkeihin kuuluva suolattu turska uppoaa sekin pitkäksi venähtäneen lauantain jälkeen paremmin kuin tyypillisemmät italialaiset herkut.
… Mikä ihmeen Triestina?
Niin, entä se jalkapallo? Maaottelutauoilla ylempien sarjatasojen otteluita ei tunnetusti ole tarjolla, joten Serie C:ssä tällä hetkellä palloileva Triesten paikallinen ylpeys Unione Sportiva Triestina Calcio 1918, tai ihan vain Triestina, tarjoaa EM-karsintaottelun jälkeen viikonlopun korkealaatuisimman jalkapalloelämyksen.
Kuten sukkelimmat jo seuran nimestä saattavat huomata, vietti Triestina viime vuonna satavuotispäiviään, vaikka on toki italialaiseen (ja myönnettävästi suomalaiseen, aivan kuin olisi kotona!) tapaan kerennyt historiansa aikana vaipua konkurssin syövereihin jo useampaan otteeseen – viimeksi seitsemän vuotta sitten.
Tuolloin kuudennelta sarjatasolta viimeisimmän taipaleensa aloittamaan joutunut Triestina taisteli tiensä kolmannelle portaalle kaksi vuotta sitten, ja kaupungissa elätellään varmasti toiveita korkeammistakin sfääreistä.
Triestina ei kuulu varsinaisesti italialaisen jalkapallon kestomenestyjiin, mutta kahden kansallisesti korkeimman sarjatason otteluiden seuraaminen on seuran faneille silti ollut historiallisesti aladivisioonapelejä tutumpaa illanvietettä, vaikka viimeisimmästä Serie A -visiitistä onkin jo yli puoli vuosisataa. Kuriositeettina mainittakoon, että tuolloin todetusti vapaakaupunkina operoineen Triesten edustajana Triestina oli, ja on edelleen, ainoa Italian korkeimmalla sarjatasolla pelannut ”ulkomaalaisseura”.
Helsingin olympiastadionin verran yleisöä vetävällä Stadio Nereo Roccolla kotiottelunsa pelaavan Triestinan hohdokkaimmat päivät sijoittuvatkin 1930- ja 1940-luvuille, jolloin seuraa ensin pelaajana ja myöhemmin valmentajana edustanut ja stadionille nimensä antanut Nereo Roccokin Adrianmeren rannalla vaikutti.
A.C Milanin peräsimessä myöhemmin pariakin Euroopan Cupia nostellut Roccokaan ei kuitenkaan onnistunut Triestinaa kakkossijaa korkeammalle johdattamaan, eli Italian mestaruutta ei seuran historiikista löydy.
Kaksi Roccon ohella tunnetuinta Triestinaan liitettyä nimeä lienevät tämän päävalmentajana korvannut Béla Guttman ja seuran paidassa ammattilaisena debytoinut, komeasta pelaajaurastaan huolimatta nykyään lähinnä Paolo Maldinin isänä tunnettu Cesare Maldini. Ensimmäinen heistä valmensi myöhemmin Benfican Roccon tavoin kahteen Euroopan Cupin ykkössijaan, ja jälkimmäinen oli puolestaan juhlimassa saman kilpailun voittoa Roccon valmennettavana.
Vaikka historia on pitkä ja kaupungissa vallitsee vankka paikallisylpeys, kannatus ei ole valitettavasti realisoitunut varsinaisesti yleisömeriksi, mikä ei toki italialaisessa jalkapallossa ole nykyään tavatonta. 30 tuhannen katsojapaikan stadion kumisee ottelupäivinä usein tyhjyyttään; esimerkiksi tämän kauden yleisökeskiarvo on pyörinyt neljän tuhannen hujakoilla.
Curva Furlaniin edelleen uskollisesti tiensä löytävien fanien määrä ei ole tyydyttänyt seurajohtoakaan, joka ajautui kansainvälisiä otsikoitakin aiheuttaneen kiusallisen episodin kohteeksi pelatessaan Serie B:ssä ennen viimeisintä konkurssia. Jotteivat televisiokamerat kuvaisi kiusallisen tyhjää katsomonosaa, täytti Triestina sen – kirjaimellisesti – muovisilla faneilla.
Sunnuntaina pelataan nousupaikoista
Mikäli Triesten ja Triestinan idiosynkraattisuus on herättänyt Huuhkajien perässä Italiaan suuntaamassa olevan fanin mielenkiinnon, lienee syytä taustoittaa, mitä sunnuntain Serie C -kamppailussa on panoksena. Triestinan vieraaksi saapuva nimihirviö Sambenedettese pitää majaansa niin ikään Adrianmeren rannalla, mutta Triestestä poiketen sen kotikaupunki San Benedetto del Tronto sijaitsee vertikaalisesti Keski-Italiassa.
Vierailijat ovat tällä hetkellä Serie C:n B-lohkon kymmenennellä sijalla, mutta Italian kolmannen sarjatason monimutkaisesti nousujärjestelmästä johtuen sillä he lunastaisivat itselleen vielä viimeisen nousupudotuspelipaikan. Hajurakoa yhdenteentoista sijaan on viisi pistettä, eli heikon loppukauden osuessa kohdalle on pudotuspelien vielä hyvinkin mahdollista livetä vierasjoukkueen käsistä.
Triestina istuu puolestaan taulukossa tukevasti toisella sijalla, mutta koska jokaisesta kolmesta Serie C:n lohkosta vain voittaja kuittaa itselleen suoran nousun, on triesteläisilläkin vielä rutkasti, mistä pelata kauden viimeisellä seitsemällä kierroksella. Ottelun Triestinaa vähemmän pelannut Pordenone on päässyt livahtamaan jo seitsemän pisteen karkumatkalle, mutta niskaan hengittävään FeralpiSalòon on eroa vain kolme pistettä. Vaikka Triestinan nousukarsintapaikka on jo matemaattisestikin lähes paketissa, lohkon kakkossija oikeuttaisi ohittamaan nousukarsintojen ensimmäisen vaiheen, eli syytä löysäilyyn ei ole.
Pistetilin kartuttamisessa Triestina asettanee paljon lohkon maalipörssiä jaetusti johtavan uruguaylaishyökkääjä Pablo Granochen hartioille, jotka ovat tehneet tilaa parin kauden verran Italian pääsarjassakin.
Ottelu potkaistaan käyntiin puoli kuudelta Suomen aikaa, eli ainakin maanantain vapaaksi ottaneet matkailijat ehtivät hyvin otteluun toipuessaan joko lauantai-illan pettymyksestä tai pistejuhlista. Udinesta pääsee Triesteen mainitusti autolla noin tunnissa, mutta myös aina luotettava italialainen junaverkosto kuljettaa matkustajan perille suunnilleen samassa ajassa. Lippujen hinnat vaihtelevat noin 15 eurosta 20 euroon, ja niitä voi lunastaa paikan päältä (tai internetistä, jos italia taittuu) puolitoista tuntia ennen aloituspotkua – kesken piletit tuskin tulevat loppumaan.
Artikkelikuva: Severinson / Pixabay
