Englannissa pelasi suomalaisfutareita jo 1920-luvulla – Leo Leivo ja Niilo Tammisalo ovat brittikenttien suomalaiset pioneerit

HJK:n joukkue vuodelta 1911. Tammisalo keskellä pallon kanssa.

Suomalaista urheilua seuraavat ovat varmasti joskus kuulleet Niilo (“Tammari” tai “Nipa”) Tammisalon nimen ja vielä useissa eri yhteyksissä. Mies pelasi jalkapalloa, jääkiekkoa ja jääpalloa maajoukkuetasolla, toimi myöhemmin jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana ja oli perustamassa Tampereen Ilvestä, jossa valmentajana voitti seuransa kanssa kaksi Suomen mestaruutta.

Tammisalo myös keskittyi koulutukseen, toimi kansainvälisenä erotuomarina sekä kirjoitti valmennuskirjoja.

Mistä välttämättä kaikki eivät ole tietoisia, on Tammisalon aika Englannissa, jossa mies vietti useamman kuukauden vuonna 1922.

Niilo Tammisalo

Niilo Tammisalo syntyi Helsingissä 15.10.1894 ja hänellä oli neljä veljeä. Tammisalon isä, Henrik Ekbom, oli tunnettu verhoiluliikkeen omistaja ja jopa valtioneuvosto käytti hänen liikettään koristelutöissä. Äiti, Ida Maria Ekbom (os. Dahlberg), oli kotoisin alun perin Tampereelta. Isä ei urheilusta juuri välittänyt, mutta kaikki viisi poikaa olivat hyvinkin kiinnostuneita pallopeleistä.

Kaisaniemen läheisyydessä asunut Tammisalo aloitti jalkapallon pelaamisen 10-vuotiaana vuonna 1904 ja kulutti lähes kaiken vapaa-aikansa Kaisaniemen kentällä. Siellä pelattiin esimerkiksi koululuokkien välisiä otteluita ja kentällä muutenkin melkein asuttiin.

Tammisalo huomasi, että maalivahdit olivat usein joukkueensa huonoimpia pelaajia, ja niinpä hän päätti ruveta itse harjoittelemaan tuon pelipaikan pelaamista. Hän säästi rahaa, jotta sai ostettua oman pallon, joka mahdollisti paremman harjoittelun.

Norssin kuudennella luokalla Tammisalo pelasi ensimmäistä kertaa maalivahtina, tosin huonolla menestyksellä. Tammisalo oli lyhyt, eikä yltänyt ylärimaan edes hyppäämällä ja pelasi muutenkin huonosti. Niilo-poika sai toisen mahdollisuutensa myöhemmin, kun hänet korvannut maalivahti ei saapunutkaan peliin. Norssi voitti Ressun 1–0, eikä Tammisaloa enää tämän jälkeen maalilta syrjäytetty.

Vuonna 1909 Tammisalo liittyi Helsingin Jalkapalloklubiin, johon alkuvuosina liittyi paljon Norssin ja Ressun oppilaita, jotka asuivat Kaisaniemen lähistöllä. Tammisalon koti oli niin lähellä kenttää, että hän sai toimia joukkueen pallojenhoitajana. Tästä tehtävästä hänelle maksettiin 5 markkaa vuodessa ja samalla Tammisalo oli varmasti aina harjoituksissa paikalla oppimassa uutta.

Seuraavana vuonna Tammisalo oli HJK:n kakkosjoukkueen varamaalivahti, mutta jo kaudeksi 1911 kävi kutsu ykkösjoukkueeseen, kun maalivahtina aiemmin toiminut Saarikko jätti joukkueen. Pienikokoinen Tammisalo jäi kevään otteluissa vastapuolen isojen pelaajien jyräämäksi, mutta kehittyi vuoden mittaan. Syksyllä HJK ja Tammisalo kruunattiin Suomen mestareiksi.

Kaisaniemen urheilukenttä vuonna 1912 (kuva: Signe Brander, Helsingin kaupunginmuseo).

Tammisalon ura lähti tästä nousukiitoon ja vuosikymmenen vaihteessa hän oli pokannut HJK:n kanssa jo viisi Suomen mestaruutta. Maajoukkueen maalivahdiksi hän nousi suhteellisen myöhään, vasta 25-vuotiaana vuonna 1919. Tammisalo oli ehdolla vuoden 1912 Olympialaisiin maalivahdiksi, mutta hänet jätettiin pois joukkueesta kokemattomuuteen vedoten.

Kisojen jälkeen Suomi ei pelannut kuin yhden maaottelun vuonna 1914, ja tämän jälkeen ensimmäinen maailmansota keskeytti kansainväliset ottelut täysin. Suomen maajoukkueelle tuo tarkoitti viiden vuoden taukoa “liitto-otteluista”.

Toukokuussa 1919 Tukholman olympiastadionilla Tammisalo seisoi vihdoin maajoukkueen maalilla, kun Suomi kärsi 1–0-tappion. Ottelun ainoalle rangaistuspotkusta tulleelle maalille ei Tammisalo voinut mitään. Tästä kuitenkin alkoi neljä vuotta kestänyt jakso maajoukkueen maalilla, jona aikana Tammisalo pelasi 29 maaottelua. Hänen edesottamuksiansa päästiin näkemään Norjaa, Unkaria ja Itävaltaa myöten – mutta suurimpana saavutuksena voidaan ehkäpä pitää Saksasta haettua sensaatiomaista 2–1-vierasvoittoa vuonna 1923.

Suomen joukkue ennen Dresdenissä pelattua Saksa-ottelua vuonna 1923 (kuva: http://www.jukkajoutsi.com).

Leo Leivo

Leo Leivo (s. 1896) oli viipurilaislähtöinen jalkapalloilija, joka oli muuttanut Englantiin 1920-luvun alussa. Leivo asusteli Kaakkois-Lontoon Catfordissa ja pelasi jalkapalloa naapurikaupunginosan Bromleyn joukkueessa. Tammisalo matkusti Englantiin heti vuoden 1922 alussa ja käytännössä muutti asumaan Leivon luokse – olivathan he joukkuetovereita HJK:sta muutaman vuoden takaa.

Se minkä takia Leivo Englannissa asui, on jäänyt arvoitukseksi. On hyvin mahdollista, että hän on ollut luonteeltaan seikkailija, uuden oppija, samoin kuin Tammisalo.

Muutettuaan takaisin Viipuriin huhtikuussa 1922, Leivo otti kapteeniuden lisäksi vastuun Viipurin Reippaan valmennuksesta. Heti ensitöikseen hän piti luennon englantilaisesta jalkapallosta 20 Reippaan pelaajalle ja suunnitelmissa oli ottaa harjoituksissa käyttöön ulkomailla opitut menetelmät. Reipas eteni tuolla kaudella SM-kilpailun loppuotteluun saakka, mutta hävisi finaalin Helsingin Palloseuralle maalein 4–2.

11.1.1922 QPR – Arsenal 1–2 (FA cupin 1.kierroksen uusinta)

Kun Tammisalo vuoden alussa saapui Englantiin, kaverukset löysivät itsensä heti jalkapallokatsomosta. Tammikuun 11. päivä pelattiin FA Cupin uusintaottelu Queens Park Rangersin ja Arsenalin välillä ensin mainitun kotikentällä. Tästä ottelusta tulisi Niilo Tammisalolle ensimmäinen ammattilaisottelu, jota hän pääsi seuraamaan paikan päällä.

Ottelussa käynti vei paljon aikaa. Peli alkoi kello 14.15 joka tarkoitti sitä, että kaksikon oli lähdettävä Leivon Catfordin kodista jo yhdentoista aikaan liikenteeseen. Ensin junalla 30 minuuttia keskikaupungille, sen jälkeen maanalaisella sähköjunalla Pohjois-Lontoon kautta kiertäen länsipuolelle. Tähän meni aikaa noin tunnin verran.

Tammisalo ei ilmeisesti juurikaan englantia puhunut, joten Leo Leivon läsnäolo oli miehelle iso apu. Lisäksi Leivo oli kerennyt luomaan jo jonkin verran suhteita, sillä mies oli “suurilta jalkapalloherroilta” hankkinut vapaaliput stadionin parhaimmille paikoille joukkueiden tärkeimpien edustajien viereen. Ulkomaalaiset vieraat olivat sen verran harvinaisia, että joutuivat selittelemään aitiossa oloaan vieressä istuneelle katsojalle.

Loftus Roadille ahtautui noin 17 000 katsojaa ja lipputuloja tästä kertyi £1,000, mikä oli siihen aikaan merkittävä summa. Nurmi oli Tammisalon mukaan tasainen, mutta ei lainkaan yhtä “tiheäruohoinen” kuin Pallokentällä – toki muistaen, että Englannissa on talvi ja pelejä pelataan usein. Itse stadion käsittää vain varsinaisen katsomon yhdellä kentän pitkällä sivulla, kun muilla sivuilla on pengermäiset seisomapaikat.

QPR:n kotikenttä Loftus Road 1920-luvulla.

Katsojat ovat kiinnittäneet rinnuksiinsa paperikukkasen, jonka värit kertovat kumman joukkueen kannattajia ovat. Tämän lisäksi ihmisten siisti olemus ja ajettu parta kertoo Tammarin mukaan sen, että ihmisillä on hyvin aikaa jalkapalloon ja parranajoon, koska edes katukauppiailla ei ole pienintäkään parransänkeä!

Ennen kuin vihreä-valkoraitainen QPR ja punapaitainen Arsenal aloittavat pelinsä, järjestetään rahankeräys loukkaantuneiden pelaajien hyväksi. Kentälle saavuttuaan päivän tähdet näyttävät Tammisalon silmiin tanakoilta, treenatuilta ja hyvin syötetyiltä.

Joukkueiden pelityyli on paljon kovempaa kuin Suomessa. Pelaajia taklataan kovaa, ja pallollista pelaaja ahdistellaan aggressiivisesti. Pelaajat liikkuvat laajaan ja nopeaan, mutta erityisesti esiin nousee heidän pallonhallintansa.

Syötöissä käytetään kierrepalloja, jotka potkaistaan jalan sisäosalla. Pelaajat potkaisevat myös kengän kärjen päällyställä, toisin kuin Suomessa, jossa potkitaan kärjen pohjalla. Pääpallot puolestaan pusketaan alaviistoon, ei yläilmoihin kuten meillä tuppaa menemään.

Varsinkin Arsenalin maata pitkin tapahtuva syöttöpeli ja hyökkäävien pelaajien pienet pallon suuntaa muuttavat sysäykset ovat katsomossa ihmettelevän suomalaisen mieleen.

Varsinaisia triksejä käytetään ammattipelissä harvoin, sillä ne eivät ole koskaan varmoja. Koko pallonhallintahomma kierrepalloineen ja sysäyksineen tekee toisinaan biljardipelin tapaisen vaikutuksen. Ollapa meillä kinttutaitoa edes sinnepäin!

Arsenal ottaa uusinnasta 2–1-voiton.

Alex Graham tekee ensin johtomaalin rangaistuspotkusta ensimmäisellä jaksolla ja Billy Milne viimeistelee voiton uransa ensimmäisellä Arsenal-maalilla puskien kulmapotkun jälkitilanteesta yläkulmaan. Ottelu oli Tammisalon mukaan todella jännittävä ja siitä riittää puhetta useaksi päiväksi. Juttua riittäisi kokonaiseksi Urheilulehden numeroksi asti, mutta se olisi ollut hänen mukaansa ennennäkemätön hävyttömyys talviaikaan.

Tällainen jalkapallo-ottelu jännittää suunnattomasti ja jättää valtavan muiston, vaikkakaan nämä joukkueet eivät olleet parhaita eikä pienelle kentälle mahtunut kuin “vähän” yleisöä. Minkälaiset lienevät sitten loppuottelut!

Catfordissa kaverukset olivat 18.30 aikaan. Jo silloin iltalehdistä oli luettavissa kattavat otteluraportit kuvineen.

24.1.1922 QPR:n harjoituksissa

Oltuaan seuraamassa QPR:n ja Arsenalin ottelua, Tammisalo ja Leivo olivat keskustelleet kotijoukkueen sihteerin kanssa. Suomalaisilla oli Englannin jalkapalloliiton sihteerin Fredrick Wallin suositukset ja he tiedustelivat mahdollisuutta päästä seuraamaan QPR:n harjoituksia. Sihteeri puolestaan näki heti mahdollisuuden pistää Tammisalo testiin ja kutsui miehet harjoituksiin mukaan kahden viikon kuluttua. Lisäksi sihteeri ojensi Tammarille lehtimieskortin, jolla pääsee koko kauden ajan seuran kentälle.

Vaikka QPR oli ammattilaisseura tuolloin, varsinkin maalivahdit olivat usein amatööristatuksella, jolla Tammisalokin tulisi pelaamaan, mikäli joukkueen riveihin kelpuutettaisiin. Yleinen mielipide Englannissa tosin oli tuolloin (ja hyvin pitkään), ettei ulkomaalaisten kannata yrittää paikallisiin joukkueisiin, koska eivät kuitenkaan osaa pelata jalkapalloa.

Tiistaiaamuna Tammisalo ja Leivo saapuivat QPR:n harjoituksiin. Heidät ensin ohjattiin pukuhuoneeseen, jossa ykkös- ja reservijoukkueen pelaajat olivat pukeutumassa. Kuultuaan kaverusten olevan ulkomailta, muiden pelaajien yleinen mielipide oli että “turhaan yritätte!”

Ammattijoukkueiden harjoituskalenteri oli Tammisalon mukaan säännöllinen. Mikäli lauantaina oli ottelu, niin perjantai, sunnuntai ja maanantai levätään. Tiistaisin harjoitellaan kentällä pallon kanssa, keskiviikkoisin ja torstaisin on pikajuoksuharjoitukset sekä hieronta.

Oli oikein suomalainen talvi-ilma, kylmää oli 4-5 astetta, tuuli ja pyrytteli lunta. Kenttä oli lujasti jäässä. Aivan epätasainen ja mahdoton. Maalissa oli kuin kuraiseksi jäätyneellä maantiellä. Pelaajat ottivat harjoitukset leikin kannalta.

Kentän huonon kunnon takia treenit eivät tällä kertaa jatkuneet pitkään, vaan pelaajat komennettiin takaisin pukuhuoneisiin.

Peseytymistilat olivat käytännössä kaksi kylpyammetta, sementtipurtiloa, Tammarin sanoin kuin Suomen uusimmissa navetoissa olevat sikakarsinat. Toisessa ammeessa oli kuumaa vettä peseytymistä varten, toisessa kylmää vettä, jossa käytiin jäähdyttelemässä. Peseytymisen jälkeen suomalaiset saivat käskyn tulla viikon päästä uudestaan. Silloin olisi seuraava palloharjoitus.

28.1.1922 Woolwich Polytechnic – Bromley reservit 2–2

Leo Leivo oli pelannut toista vuotta hyökkääjänä Bromleyssa joten oli luonnollista että mies yritti puhua Tammisaloa joukkueeseensa.

Hyvänä suosittelijana allekirjoittaneella on ollut Leivo, joka kehuu ja puhuu “kuin Ruuneperi”, niin että punastua saa, mikäli puhetta ymmärtää.

Bromley oli amatöörijoukkue ja sijaitsi luonnollisesti saman nimisessä kaupunginosassa, joka oli Leivon kotipaikan Catfordin naapurissa. Seuran ykkösjoukkue pelasi Athenian Leaguessa ja seuralla oli myös reservijoukkue. Tammisalon mukaan joukkueella oli mainio ja tasainen ruohokenttä, josta monet ammattijoukkueet olisivat kateellisia.

Bromleyn molemmilla joukkueilla oli omat sihteerinsä, jotka postitse ilmoittivat alkuviikosta kuka pelaa ja missä joukkueessa. Pelaavista kokoonpanoista päätökset tekee komitea, joka kokontui maanantaisin.

Tammisalo ja Leivo saivat molemmat kutsun pelata reservijoukkueen kanssa vierasottelun lauantaina 28.1. Woolwich Polytechnicia vastaan. Uutiset Tammisalon pelaamisesta olivat saavuttaneet myös Bromleyn paikallisen lehdistön, sillä reservijoukkueen uudesta maalivahdista oli mainittu oikein otsikkotasolla – tosin nimellä Tamisara.

Suomalaiset saivat käskyn tulla odottamaan kyytiä Bromleysta tulevan valtatien varteen. Seuralla oli vierasreissuihin käytössä pienehkö kuorma-auto, jonka lavalle oli laitettu istuimet. Ajomatka kohti koillista kesti noin puoli tuntia ja tämän jälkeen kenttäalueelle oli vielä käveltävä parinsadan metrin verran mutaista maantietä.

Pelaajien saapuessa kenttäalueelle, avautui suomalaisten silmien eteen peräti viiden täysikokoisen futiskentän alue, joista neljä oli yhtäaikaisesti käytössä.

Kun koko viikon oli runsaasti satanut (täällä sataa melkein joka päivä!) oli kenttä, joka oli lisäksi vielä “liian uusi”, aivan liian liukas ja vellimäinen. Vaikka tällaisissa olosuhteissa täällä usein pelataan! Ulkomaalainen, joka on tottunut kuivilla ja kiinteillä kentillä pelaamaan, joutuu täällä aivan umpikujaan. Ei tahdo käydä peli lainkaan. Kun lisäksi tulee vielä kylmä ja raaka ilma, sumu ja muut vastukset, tahtoo koko peli-into mennä menojaan.

Koska lauantai oli perinteinen pelipäivä Englannissa, ei tämä ottelu kerännyt kovin paljoa yleisöä. Vastustaja Woolwich Polytechnic pelasi Tammisalon mukaan samanlaisissa paidoissa kuin jo edesmennyt helsinkiläinen Unitas, eli puna-keltaraitaisissa paidoissa. Bromleyn paita oli puolestaan puoliksi valkoinen ja puoliksi sininen.

Olimme todennäköisesti ainoa ei-suomalainen joukkue koko maailmassa, jossa pelasi samalla kertaa kaksi suomalaista!

Kun peli alkaa, Tammisaloa jännittää hieman. Bromley ottaa pelin haltuunsa ja kotijoukkue vain harvoin vierailee suomalaisen vartioimalla maalilla. Kenttä on todella liukas ja Tammisalo toivoo joukkueensa pitävän hallinnan, ettei hänen tarvitsisi puuttua peliin.

Vieraat menevätkin pikaisesti 2–0-johtoon, mutta ensimmäisellä jaksolla Tammisalo tulee myös yllätetyksi – hän ei voi mitään maalin läheltä tulleelle laukaukselle. Englannin paraskaan maalivahti ei olisi sitä ottanut, Tammisaloa lohdutetaan.

Lyhyempiaikaisen sitruunan imeskelyn jälkeen aloitettiin toinen puoliaika.

Ottelu jatkuu Bromleyn hallinnassa, mutta se ei kykene murtamaan kotijoukkueen puolustusta. Tammisalon mukaan joukkueen keskusta rikkoo pelin, koska pelaajat pyrkivät itse puskemaan läpi eivät täytä päätehtäväänsä eli yhteispelin johtamista. Oikeana laitahyökkääjänä pelaava Leivo jää täysin ilman palloja. Woolwich tulee tasoihin maalilla, joka oli Tammarin mukaan selvä paitsio. Ottelu päättyy 2–2.

Tammisalon mukaan pelin taso oli Suomen parhaiden seurojen tasolla. Pallonhallinta oli englantilaisilla paljon kehittyneempää kuin suomalaisilla joukkueilla, ja varsinkin maalin edessä britit olivat todella vaarallisia.

Ei voinut odottaa kuten kotona, että hyökkääjä ampuu pallon kaikkialle muualle paitsi maaliin.

Huolimatta heikosta avustuksesta, Leivo pelasi yritteliäästi, varsinkin toisella puoliajalla. Omaa peliäni, ne harvat kerrat kuin sain otteluun sekaantua, pidin itse tyydyttävänä. Sihteeri ja pelaajat olivat kyllä tyytyväisiä.

31.1.1922 QPR:n harjoitukset

Suomalaiset tulivat sovitusti Queens Park Rangersin harjoituksiin seuraavana tiistaina. Sadetta oli piisannut viime päivinä, eikä kenttä ollut hyvässä kunnossa. Alustavasti QPR:n pelaajille oli järjestetty korvaavaa harjoittelua, mutta ulkomaalaisten pelaajien vierailun takia, heidät oli kutsuttu takaisin pallon kanssa harjoittelemaan.

Tammisalo joutui kovaan testiin, omien sanojensa mukaan sellaiseen, johon ei ollut aiemmin joutunut. Kahdella pallolla mies pidettiin niin kiireisenä, että huolimatta melkein nollakelistä, Tammari joutui riisumaan villapaidan päältään.

Kädet eivät tahtoneet kestää ja nyrkitkin tuppasivat halkeamaan. Ja suurin osa palloista tuli aivan nurkkia kohden sellaisella varmuudella, ettei ollut toivoakaan niiden ohimenosta. Mutainen pallo on vaikea vangittava, varsinkin kun itse seisoo korttelin verran liejussa.

Huolimatta laadukkaista laukauksista, Tammisalo kuitenkin näytti torjuntataitojaan

Suuri joukko palloja pysähtyi kyllä ulkopuolelle, joukossa kai hyviäkin, mutta pääsipä niitä tiheässä pommituksessa aikamoinen joukko maalinkin. Oli ihmeellistä, kuinka tarkasti ja kovaa he ampuivat vaikeastakin asennosta!

Tammisalon mukaan pelaajat kerkesivät potkiskelun välihetkinä vitsailla ja kujeilla, mutta itse harjoittelu otettiin täysin vakavasti.

Harjoitusten lopuksi suomalaiset saivat ihmetellä, kuinka paikalliset pelaajat hoitivat pelikenkiään. Ennen pukuhuoneeseen menoa, jokainen puhdisti vedellä ja harjalla kenkänsä paksusta mutakerroksesta. Tammisalo oli itse niin mudan peitossa, että joutui naureskelun kohteeksi.

Vaikka QPR:n sihteeri ei ollutkaan paikalla harjoituksia seuraamassa, olivat suomalaiset saaneet luvan tulla harjoituksiin toistaiseksi, Muiden pelaajien mielipide Tammisalosta oli, “kun lujasti harjoittelee, niin tuleehan siitä kohtalainen maalivahti”.

1.2.1922 Millwall – Crystal Palace 2–0 (FA Cupin 2.kierroksen uusinta)

Keskiviikko ja FA Cupin uusintaottelut. Tällä kertaa Tammisalo ja Leivo matkasivat Kaakkois-Lontoon New Crossiin The Denille, Millwallin kotiluolaan. Vastaan asettui Crystal Palace, jonka kotona joukkueet olivat pelanneet edellisenä lauantaina maalittoman tasapelin.

Kun kaksikko pääsi julkisilla kulkuvälineillä perille, huomasivat he että jotain erikoista oli tapahtumassa. Stadionia kohden tulvi useammalta suunnalta ihmismassoja vajaa tunti ennen ottelun alkua. Tasarahalla pääsi sisään porteista, jotka jouduttiin sulkemaan hyvin nopeasti suomalaisten saapumisen jälkeen. Sisään pääsi 35 000 katsojaa kun taas tuhansia jäi ulkopuolelle.

Erityisen huomion Tammisalo kiinnittää taas pelin kovuuteen.

Ottelu keskeytyykin tämän tästä, kun joku pelaaja on saanut sellaisen kolauksen, että jää kentälle makaamaan. Erotuomari viheltää välskärin kentälle ja pienemmän virvoittelun jälkeen mies on taas kunnossa, yleisön osoittaessa hänelle suosiota. Loukkaantumiset näissä peleissä on todellista eikä teeskenneltyä, niin kuin joskus täällä näkee amatööriotteluissa. Ruotsissakin tällainen näytteleminen on yleistä, on meilläkin sitä sattunut.

Millwall ottaa ottelun haltuunsa heti alussa ja saa rangaistuspotkun. Sen pelaaja iskee rankkarista 1–0, mutta pilkku uusitaan. Tämän Crystal Palacen maalivahti torjuu. Kotijoukkue kuitenkin menee 1–0-johtoon vapaapotkusta, kun rankkarin torjunut vierasmaalivahti epäonnistuu torjunnassaan. Toisen jakson lopussa Millwall viimeistelee toisen maalin ja sinetöi jatkopaikan.

Eräs Crystal Palacen tasoitusmahdollisuus pilataan, kun pallo parin metrin päästä nostetaan maalin yli – kuten HJK:n hyökkääjillä oli 10 vuotta sitten tapana tehdä!

Tammisalo ja Leivo tulivat otteluun niin myöhään, etteivät saaneet istumapaikkaa. Pojat “joutuivat” kulmauksen seisomakatsomoon, Tammisalon mukaan tämä oli samaan aikaan jännittävää, mutta myös vaarallista johtuen isoista ihmismassoista.

Kun ylimpänä olijat kurottautuvat katselemaan eteenpäin, he tulevat nojanneeksi edelläolijoihin jotka vuorostaan kaatuvat eteenpäin toisten niskoille. Tällä tavalla aalto kaatuu ja leviää alaspäin, joten alhaallaolijoille se on todellinen hengenvaara. Kyllä piti olla ketteränä, ettei jäänyt toisten jalkoihin vaan kaikella kunnialla suoriutui 3-4 metrin ilmamatkasta. Eipä sellaisessa tullut muistiinpanojen tekemisestä mitään! Ja me kuitenkin saatoimme tällä puolella naureskella, kun toisella pitkällä sivulla, jossa seisomapaikat ulottuivat puolta pidemmälle ja korkeammalle, tavantakaa oikein iso syöksyaalto pääsi vauhtiin.

Tuolla jossain olivat myös Tammisalo ja Leivo – kuva ottelusta Millwall-Crystal Palace 1.2.1922.

4.3.1922 Arsenal – Preston North End 1–1 (FA cupin 4.kierros, puolivälierä)

Maaliskuun alussa Tammari matkusti Pohjois-Lontooseen katsomaan puolivälierää Arsenalin ja Prestonin välillä. Highbury oli suomalaisen mielestä kaupungin hienoin stadion, mutta jälleen brittiläiset säät pääsivät valloilleen:

Arsenalin katsomot ja rakennukset ovat kaupungin parhaita ja uusimpia. Kenttä oli sitävastoin sinä päivänä kuran ja veden peitossa. Vaikka oli satanut koko päivän, oli yleisöä täysi huone eli 37 000. Oli nautinto seurata sitä kärsivällisyyttä, jolla englantilainen rankkasateessakin odottelee tuntikausia jalkapallo-ottelun alkua.

Koska pallot olivat tuolloin ruskeita ja kenttä oli mutainen, maalattiin peliväline ennen ottelun alkua keltaiseksi. Lisäksi Arsenalin paidan punainen väri auttoi varsinkin ottelun loppupuolella erottamaan joukkueet toisistaan, sen verran pelaajat kuraisena taistelivat jatkopaikasta.

Itse ottelussa Preston ottaa varhaisessa vaiheessa johdon, kun Arsenalin vasen puolustaja tekee virheen maalin edessä. Tämän jälkeen kotijoukkue vyörytti hyökkäyksiä kohti Prestonin maalia, mutta silmälaseja pelatessa käyttänyt vieraiden veskari James Mitchell pelasi loistavaa ottelua.

Juuri ennen taukoa Prestonin puolustajan syöttö Mitchellille pysähtyy vesilätäkköön ja Arsenal tasoittaa pelin. Toisella jaksolla kotijoukkue painoi päälle mutta Preston venyi uusintaan.

Jälleen kerran suomalaiset saivat ihailla englantilaisten pallonkäsittelytaitoa ja syöttöpeliä

Oli ihmeellistä, kuinka varmasti pelaajat hallitsivat palloa niin vaikeissa oloissa. Hyökkäyksessä huomasi usein ovelia ja hyvinkin harkittuja yhdistelmiä lyhyt- ja pitkäsyöttöpelien vaihdellessa keskenään. Etenkin kotijoukkue oli keskikenttäpelissään onnistunut. Vieraiden hyökkääjät olivat kyllä parempia pallonhallitsijoita, mutta liian yksilöllisiä. Heidän tukimiesketjuaan ajoittain tuskin huomasi lainkaan, kun taas isäntien ketju oli heidän selkärankansa.

Preston voitti uusinnassa Arsenalin kotonaan 2–1 ja eteni välierien kautta lopulta aina finaaliin.

8.3.1922 Tottenham – Cardiff (FA cupin 4.kierros, puolivälierän uusinta)

Tottenham ja Cardiff ratkoivat paremmuuttaan uusinnassa Lontoossa. Suomalaiset olivat matkaamassa katsomaan ottelua, joka pelattiin kauniissa kevätilmassa. Mielenkiintoinen ottelu ja hyvä ilma olikin saanut ihmisiä runsain joukoin liikkeelle.

Tammisalo lähti keskikaupungilta raitioteitä pitkin liikkeelle, mutta saavuttaessa lähemmäksi pelipaikkaa, ihmisten paljous hidasti matkantekoa. Pari kilometriä ennen päätepistettä Tammisalo hyppäsi ulos ja lähti juoksemaan kohti stadionia.

Ottelun alkuun oli vajaa tunti aikaa, mutta stadionin portit olivat jo kiinni ja tupa täynnä. Porttien ulkopuolelle jäi noin 25 000 ihmistä.

White Hart Lanelta ulos jääneitä katsojia 8.3.1922.

Kun kaikkia keinoja oli kokeiltu jotta olisi päästy sisään niiden onnellisten 54 000 joukkoon, jotka olivat kuin sillit tynnyrissä muurien sisäpuolella, ei auttanut muu kuin painua kotiin päin lohdutellen itseään “sattuuhan sitä – – -”.

Tottenham voitti ottelun 2–1, mutta hävisi välierän Prestonille myöhemmin Sheffieldissä pelatussa välierässä. Kun Tottenham ja Preston ottelun jälkeen matkasivat junalla pois, oli Prestonin ensimmäisen maalin tekijä Archie Rawlings naureskellut ja puhutellut epäkunnioittavasti Tottenhamin pelaajia. Pelimies erotettiin seuraavalla viikolla seurasta tämän kieltäydyttyä pyytämästä anteeksi. Rawlings pelasi kuitenkin FA Cupin finaalissa, joten tämän yhden maaottelun pelanneen hyökkääjän hyllytys ei ollut siis kovin pitkäkestoinen.

Liikkuvaa kuvaa vuoden 1922 FA Cupin finaalista Huddersfield-Preston (1-0)

Dulwich Hamlet

Myöhemmin keväällä Niilo Tammisalo nousi esiin lontoolaisessa Dulwich Hamletissa, joka oli 1900-luvun alkupuoliskon yksi Lontoon parhaista amatööriseuroista. Kun muut samoissa sarjoissa pelanneet seurat kuten esimerkiksi Wimbledon, Barnet, Yeovil ja Wycombe siirtyivät kohti ammattilaisuutta, Dulwich Hamlet ei tätä tehnyt ja putosi näidän kelkasta.

Viimeisen 10 vuoden aikana seuran yleisömäärät ovat kasvaneet muutamasta sadasta 2000-3000 tuntumaan. Seura on ruvennut kiinnostamaan erityisesti nuoria ja varsinkin naisia – nykyään Dulwich Hamletilla on niin sanottu hipsteriseuran maine, eikä tästä pitkän linjan Hamlet-fanit välttämättä pidä.

Seuran pelipaidassa jo vuodesta 1893 esiintyvä pinkki väri, on varmasti yksi uusiin kannattajiin vetoava asia – se on peräisin Westministerin koulusta, jota seuran toinen perustaja kävi.

Tammisalon aikaan seuralla oli kolme eri joukkuetta: ykkösjoukkue, reservijoukkue ja kolmosjoukkue nimeltä Strollers.

Ykkösjoukkueeseen Tammarilla ei ollut asiaa, sillä siihen aikaan Hamletin maalilla vaikutti legendaarinen maalivahti Herbert Coleman, joka pelasi jopa yhden Englannin maaottelun amatöörinä vuonna 1921. Tämä sementoi Colemanin aseman seurassa niin vahvaksi, että mies pelasi, kunhan vaan maalille pääsi.

Reservijoukkueen maalia vartioi Claude Longhurst, joka pelasi ykkösjoukkueessa silloin kun Coleman oli syystä tai toisesta estynyt ykkösjoukkueen pelistä.

Lisäksi ykkösjoukkueessa pelasi myös hyökkääjä Edgar Kail, joka niin ikään pelasi Englannin maajoukkueessa edustaessaan Hamletia – viimeisenä amatööripelaajana vuonna 1929. Maaleja Kail teki Hamletille 427 kappaletta, jolla mies on itseoikeutetusti seuran kaikkien aikojen maalintekijä.

Tammisalo löysi paikkansa Strollersista eli kolmosjoukkueesta. Strollers ei varsinaisesti mitään sarjaa pelannut, vaan osallistui erilaisiin cup-kilpailuihin, esimerkiksi London Junior Cupiin ja Surrey Junior Cupiin. Lisäksi se teki kiertueita eri puolelle Englantia eikä joukkueella ollut kiinteää kotikenttää.

Vaikka Tammisalo pelasi “vain” kolmosjoukkueessa, oli kyseessä ilmeisen laadukas ryhmä.

Strollers voitti kaudella pelatusta 36:sta ottelusta peräti 27 maalieron ollessa 131-33. Tammisalo oli mukana myös, kun Strollers kiersi Englannin kanaalin rannikolla pelireissulla, voittaen kaikki ottelut. Tuolloin hän pääsi tutustumaan paremmin joukkuetovereihinsa, jotka olivat kiinnostuneita suomalaisesta ja Suomesta ylipäätänsä. Tammisalo tietenkin opetti pelikavereilleen sanan jalkapallo, jota sitten huudettiin ennen otteluita.

Dulwich Hamletin Strollers-joukkue kuvattuna Brightonin lähellä. Tammisalo kuvassa oikealla (kuva: Urheilulehti).

Tammisalon ajasta Dulwich Hamletissa tiedetään kuitenkin aika vähän. Se kuitenkin tiedetään, että ykkösjoukkueen ovi oli raollaan Tammarille hetken aikaa, kun ykkösvahti Herbert Coleman loukkaantui alkukeväästä. Tammisaloa mietittiin hänen paikkaajaksensa ykkösjoukkueeseen, mutta tätä ei kuitenkaan tapahtunut, koska suomalainen ei ollut jäämässä pitkäksi aikaa Englantiin.

Colemanin paikan otti Claude Longhurst ja Tammisalo puolestaan nostettiin hänen tilalleen reserveihin.

Varmuudella tiedetään, että Tammisalo pelasi kolmessa Dulwich Hamletin reservijoukkueen ottelussa – tai ainakin tuolta ajalta säilyneiden pelaajalistojen perusteella. Todellisuudessa Tammarin ottelumäärä nousee 4-6 väliin, mutta varmuutta tähän ei tulla valitettavasti ikinä saamaan.

Huhtikuun alussa Tammari seisoi maalilla ottelussa Claptonin reservejä vastaan. Myöhemmin samassa kuussa hän vartioi maalia Leytonstonea vastaan ja viimeiseksi otteluksi jäi 6.5.1922 pelattu ottelu Oxford Cityä vastaan. Dulwich Hamletin reservien ottelut olivat suosittuja, sillä ne keräsivät tuolloin useasti neljänumeroisia yleisömääriä.

Oxford Cityä vastaan pelatun ottelun iltana Tammisalo pakkasi matkalaukkunsa ja matkusti kohti Suomea. Edessä oli ottelut HJK:n maalilla ja myöhemmin kesäkuussa Suomen maajoukkueen paidassa Ruotsia vastaan. 

Dulwich Hamletin reservien otteluohjelma ottelusta Oxford Cityä vastaan 6.5.1922. Tämä oli Niilo Tammisalon viimeinen ottelu Englannissa.

Nykypäivänä sitä ei ymmärrä, miten poikkeuksellista Niilon Tammisalon ja Leo Leivon Englannin seikkailut olivat tuohon maailman aikaan.

Tosin sitä ei voi kieltää, etteikö nuorten jalkapalloilijoiden elämä ollut juuri sitä, mistä moni haaveilee tänäkin päivänä. Asut ulkomailla, pelailet paikallisissa joukkueissa jalkapalloa sekä käyt katsomassa otteluita paikan päällä. Sata vuotta sitten tuo oli ennenkuulumatonta ja on varmasti jossain piireissä herättänyt paheksuntaa. Varmaa on, että molemmat suomalaiset saivat itselleen runsaasti ymmärrystä ja näkemystä reissuiltaan.

28.1.1922 pelattu ottelu Woolwich Polytechnic – Bromleyn reservit jää kotimaisen futiksen historiaan. Tämä on suurella varmuudella ensimmäinen kerta, kun kaksi suomalaista pelaajaa on pelannut samanaikaisesti ulkomaisessa seurajoukkueessa. 

Lähteet: Helsingin Sanomat, The Hamlet Historian – Jack McInroy, Tähtien tarina, Helsingin jalkapalloklubi 100 vuotta, Urheilulehti

Kirjoittaja Twitterissä