Emiliano Sala – Hontelo poika Cululústa

Emiliano Raúl Sala Taffarel katosi tammikuun 21. päivä häntä kuljettaneen pienkoneen pudottua oletettavasti mereen Alderneyn saaren lähistöllä. Sala oli matkalla Englannin Valioliigassa pelaavaan Cardiff Cityyn, joka oli juuri hankkinut argentiinalaisen seuran ennätyssummalla – 15 miljoonalla punnalla. Salan matka Argentiinan maaseudulta aina Valioliigan porteille saakka ei ollut helppo, eikä se ansainnut tällaista loppua.

Lapsesta saakka pallon perässä

Kolmevuotias pikkupoika potkii palloa kulahtaneella nurmikolla. Äiti katsoo pojan perään päivittäin, kun isä tienaa perheelle elantoaan tien päällä, rekkakuskina. Muutaman sadan asukkaan Cululússa ei ole käytännössä mitään.

Argentiinan maaseudulla sijaitsevasta kylästä löytyy katolinen kirkko, pari koulua ja pieni virtaava puro, Kolú Kolú, kuten sen vartta asuttaneet alkuperäiset asukkaat tapasivat sanoa. Kesät ovat kuumia ja talvet leutoja. Otollinen paikka viljanviljelylle ja karjanhoidolle.

Pojan isä, Horacio Sala, ja äiti, Mercedes Taffarel, pohtivat muuttoa reilun kymmenen kilometrin päähän Progreson kaupunkiin. Muutto olisi perheelle merkittävä, sillä uudessa kotipaikassa asuisi yli 2 000 asukasta, ja Emi pääsisi aloittamaan futisharrastuksen ensimmäisessä seurassaan, Club San Martín de Progresossa.

Perhe muuttaa ja Emiliano ottaa ensimmäiset askeleet kohti futisuraa.

Emiliano Sala liittyi neljän vanhana Progreson junioreihin. Hän ihaili pienestä pitäen Gabriel Batistutaa, joka oli kotoisin Avellanedasta. Kaupunki kuuluu Progreson tavoin Santa Fen maakuntaan, joten kyse oli oman alueen supertähdestä. Hieman myöhemmällä iällä Sala sai tutulta kuulostavan lempinimen: Emigol.

Sala pelasi Progreson junioreissa 15-vuotiaaksi asti, kunnes hän siirtyi skoutin suosittelemana Proyecto Crecerin jalkapalloakatemiaan. Naapurimaakunnassa Córdobassa sijainnut jalkapallokoulu tarjosi suorat yhteydet RCD Mallorcaan ja FC Girondins de Bordeauxiin. Sala muutti nuorena asumaan muiden teini-ikäisten kanssa ja pisti kaikki munat yhteen koriin, tavoitteenaan ammattilaisura.

Sinnikkyys palkitaan

Jo nuorella iällä Salan kehityksessä alkoi näkyä hyökkääjän vahvuus sekä fyysisellä että henkisellä puolella. Hän ei ollut erityisen taitava, pelasi hyökkääjänä selkä maalia kohti ja sai treenata tuplasti päästäkseen eroon hontelon pojan maineestaan. 19-vuotiaana Sala oli käynyt useamman kerran Bordeaux’n testeissä, mutta Ranskassa ei oltu vakuuttuneita maalaispojan kyvyistä.

Sala kävi Ranskan testien ohella pelaamassa yhden ottelun portugalilaisen alasarjaseura FC Craton riveissä ja teki ainoassa pelissään kaksi maalia. Henkilökohtaisiin syihin vedoten Sala matkusti Portugalista takaisin Argentiinaan, Proyecto Creceriin. Tulevaisuus näytti vaikealta.

Kesällä 2010 viimein tärppäsi. Sala kirjoitti sopimuksen Bordeaux’n kanssa ja siirtyi pelaamaan seuran kakkosjoukkueeseen. Puolentoista vuoden päästä Sala debytoi ykkösmiehistön mukana Ranskan cupin ottelussa Lyonia vastaan tullen vaihdosta kentälle. Luottoa ei kuitenkaan sen enempää tullut, ja edessä oli uuden seuran etsiminen.

Hektisten ja haastavien vuosien aikana Sala rentoutui dekkareita lukemalla. Emilianon veli Dario on kuvaillut kadonnutta hyökkääjää haastatteluissa hiljaiseksi ja maanläheiseksi ihmiseksi. Sellaiseksi, joka jo nuoresta iästä lähtien teki kaikkensa uransa eteen.

Tuosta työnteosta parhaat esimerkit ovat vuodet 2012–2014 Ranskassa. Sala ei päästänyt unelmastaan irti, vaan paukutti ensin US Orléansin riveissä 19 maalia Ranskan kolmostasolla, ja seuraavalla kaudella 18 maalia Chamois Niortaisin paidassa Ligue 2:ssa. Onnistuneiden lainapestien jälkeen Bordeaux tarjosi Salalle palkinnoksi jatkosopimuksen ja lupauksen peliajasta uuden kauden alla.

Peliaikaa ja mahdollisuus tulikin, mutta se kesti vain puolen kauden ajan. Maaleja syntyi syyskaudella yksi, joten vauhtia oli jälleen haettava lainasopimuksella, tällä kertaa SM Caenista. Lainapesti sujui mallikkaasti ja loppukauden aikana Sala viimeisteli viisi maalia.

Aika Bordeaux’n kanssa oli epäonnistumisten myötä tullut kuitenkin päätökseensä ja Emiliano Sala siirtyi heinäkuussa miljoonan euron kaupassa ”Länsi-Ranskan Venetsiaan”, Nantesiin.

Jäähyväiset

Viiden vuoden sopimuksen Nantesin kanssa tehnyt Sala koitettiin ostaa Englantiin jo seuraavassa siirtoikkunassa. Nantes hylkäsi Wolvesin tarjouksen, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Ensimmäisen kauden kuusi maalia muuttui kahdeksitoista seuraavalla kaudella, ja viime syksynä argentiinalainen pelasi uransa parasta futista 28-vuotiaana.

Sala keikkui Ranskan liigan maalipörssin kärkisijoilla Cavanin ja Mbappen kaltaisten nimien kanssa ja oli pitkään parhaiten onnistunut argentiinalaiskärki Euroopassa. Puheita oli jopa maajoukkuekutsusta miehelle, joka ei ollut edustanut maataan edes junioritasolla. Se, jos mikä, kertoo myöhäisestä kukkaan puhkeamisesta.

Salan 13 maalia käsittänyt huippuvire noteerattiin ympäri maailmaa ja kaksi tiedettyä tarjousta tuli Kiinasta sekä Walesista. Kiinan Superliigassa olisi ollut tarjolla suurempi palkka ja isompi siirtokorvaus Nantesille sekä Bordeauxille, joka oli sopinut 50% osuudesta miehen siirtyessä eteenpäin, mutta Walesin päässä odotti monen pikkupojan unelma – Valioliiga.

Asiat etenivät sutjakkaasti, Sala valitsi pienemmän palkan ja Valioliigan, ja läpäisi lääkärintarkastuksen tammikuun 18. päivä. Enää täytyi hoitaa asiat kuntoon Ranskan päässä, kiittää seuraa ja kannattajia. Sen jälkeen edessä siintäisi debyytti Arsenalia vastaan.

Emiliano Sala jätti viimeiseksi jääneen viestin lentokoneesta matkalla takaisin Cardiffiin. Miehen ääni ei kuulostanut pelokkaalta, vaikka viestin sisältö kielikin toista. Ohessa on ääniviestin vapaa käännös:

’’Moikka kundit, miten menee? Hitto, että voikin väsyttää. Mulla oli Nantesissa miljoona asiaa hoidettavana. Olin varma ettei ne ikinä lopu. Oon nyt menossa Cardiffiin lentokoneella, joka tuntuu hajoavan palasiksi. Hullua ajatella, että huomenna alkaa duunit täällä. Iltapäivällä treenaan uuden jengin kanssa, mutta saa nähdä mitä siitä tulee. Mutta joo, miten teillä menee? Kaikki hyvin? Jos ette kuule musta seuraavaan puoleentoista tuntiin, niin ehkä ne lähettää jonkun etsimään. Isä, mua pelottaa tosi paljon.’’

Salan etsinnät lopetettiin jo kertaalleen, mutta uuden rahoituksen myötä, johon osallistui useita huippufutareita, etsintöjä jatkettiin tällä viikolla. Maanantaina Ranskan valtion viranomaiset raportoivat Cotentin niemimaan läheltä löytyneen koneen istuintyynyjä.

Nantesin keskiviikkona pelatussa kotiottelussa tuomari keskeytti pelin yhdeksännellä minuutilla ja koko stadion yhtyi kunnianosoitukseen. Kuvat kyynelehtivästä päävalmentaja Vahid Halilhodžićista toivat liikutuksen kotisohvalle asti. Bosnialainen oli Salan viimeiseksi jäänyt valmentaja ja itse entinen Nantesin huippuhyökkääjä.

Edessä siintää kuoleman vahvistaminen ja sen hyväksyminen, mutta älkäämme unohtako Salan kulkemaa matkaa Argentiinan maaseudulta Euroopan huippusarjoihin. Se tarina ansaitsee tulla kuulluksi.



Byyri.com