Elias Tamburinin seikkailu on kantanut Yhdysvalloista Islannin liigaan

Suomalaiset jalkapalloilijat ovat kolunneet vuosien varrella monta maailman kolkkaa, mutta vain muutama on kokeillut siipiään Islannin pääsarjassa. Menneinä vuosina poikamaajoukkueissakin pelannut Elias Tamburini (kuvassa keltapaidassa vasemmalla) päätti 23-vuotiaana seurata Max Peltosen, Jan Bergin sekä Denis Abdulahin jalanjälkiä.

Tamburini pelasi toistaiseksi viimeiset ottelunsa Suomessa kesällä 2014. Klubi 04:stä tie vei Yhdysvaltoihin, josta hän sai opiskelupaikan Virginian teknillisestä yliopistosta. Kun psykologian opinnot ja yliopistopelit Virginia Tech Hokiesissa olivat tulossa päätökseen tänä keväänä, Tamburini sai hyvältä ystävältään ehdotuksen.   
– Kämppä- ja joukkuekaverini Jón Ingason pelasi itse Grindavikissa viime kesänä. Hän kertoi, että joukkue tarvitsi vasenta pakkia. Hänen mielestään olin potentiaalinen pelaaja sinne, Tamburini kertoo.

– Grindavikin päävalmentaja Óli Stefán Flóventsson pyysi minua lähettämään videoita peleistäni. Hän piti näkemästään, mutta totesi, ettei sopimusta voida allekirjoittaa ennen kuin olen käynyt testissä. Sovimme, että lähden Islantiin näytille heti, kun valmistun.

Tamburini osallistui tammikuussa MLS:n varaustilaisuuteen, josta ei kuitenkaan sopimusta löytynyt. Miehen pöydällä oli samaan aikaan pari tarjousta Yhdysvaltojen toiselta sarjaportaalta. USL-sarjan joukkueet olisivat halunneet miehen liittyvän harjoitusrinkeihinsä helmikuussa, mutta Tamburini ei tahtonut jättää loppusuoralla ollutta tutkintoaan kesken.

Lopulta Tamburini valmistui opinahjostaan pari päivää ennen siirtorajan umpeutumista, eikä hän ehtinyt matkustaa Islantiin näyttämään taitojaan.

– Harjoittelin seuraavat pari kuukautta joukkueen kanssa ja pyrin antamaan valmentajalleni mahdollisimman hyvät näytöt. Matsit seurasin katsomosta, koska en ollut pelikelpoinen.

Suomalainen käytti näytönpaikkansa

Kesän siirtoikkuna aukesi 15. heinäkuuta, ja osapuolet allekirjoittivat loppukauden mittaisen sopimuksen. Grindavikilla oli siinä vaiheessa varsin selkeä avauskokoonpano, ja Tamburini toteaa kuvitelleensa itsensä vaihtomieheksi. Joukkue taisteli europaikoista, mutta kolmen ottelun tappioputki antoi Tamburinille mahdollisuuden heti ensi kättelyssä.

Suomalainen debytoi 23. heinäkuuta Keflavikia vastaan 3–0-derbyvoitossa. Peli kulki mukavasti, ja vastuuta kertyi täyden 90-minuuttisen verran. Tamburini uurasti koko ottelun myös maan suurseura KR Reykjavikia vastaan, kun Grindavik koki tappion pääkaupungissa.

Kolmas ottelu toi kolmannen avauskokoonpanopaikan, ja tärkeän voiton – täydet pisteet Vikingur Reykjavikin isäntänä pitävät Grindavikin europaikkataistelussa, kun otteluita on jäljellä seitsemän. Tamburini muistelee, että Grindavik pelasi Euroopassa viimeksi Intertoto Cupissa kaudella 2001, joten paluu kansainvälisille kentille olisi iso asia perinteiselle seuralle.

Grindavik pelaa 3–4–3-muodostelmalla, ja Tamburini on löytänyt oman pelipaikkansa vasemman wing-backin tontilta. Rooli vaihtelee vastustajien mukaan – esimerkiksi sarjajumbo Keflavikia vastaan hän sai tehdä laidalta paljon nousuja.

– Koutsi tietää vahvuuteni, joita ovat nopeus ja hyökkäyksien tukeminen. Yliopistosarjassa piti olla hyvässä kunnossa, ja kehityin siellä fyysisesti. Etenkin räjähtävyyteni on kehittynyt paljon.

“Koulutus on minulle tosi iso juttu”

Tamburini pärjäsi yliopistosarjassa hyvin, vaikka pelityyli oli täysin erilainen esimerkiksi Suomen Kakkoseen verrattuna. Yliopistossa oli ammattimaiset fysiikkavalmentajat, joiden avulla hoikkana poikana rapakon taakse lähtenyt Tamburini sai paljon lihasmassaa.

– Islannin pääsarja on tasoltaan todella paljon parempi kuin Yhdysvaltojen yliopistosarja. Täällä on runsaasti älykkäitä, taitavia ja kokeneita pelaajia. Pallo liikkuu todella nopeasti.

Oman joukkueensa pelaajista Tamburini nostaa esiin espanjalaiset Rodrin ja Siton sekä aikoinaan Manchester Unitedin junioreissa kapteeninnauhaa kantaneen Sam Hewsonin. Tamburini on oppinut tuntemaan heidät hyvin, sillä hän viettää vapaa-aikaansa pitkälti muiden ulkomaalaisten kanssa.

– Grindavik on alle neljän tuhannen asukkaan kylä, eikä täällä ole hirveästi tekemistä – ainakin täällä pääsee keskittymään täysillä futikseen. Reykjavik on 25 minuutin ajomatkan päässä, ja siellä on helppoa käydä. Islanti on todella kaunis maa – täällä on hienoja maisemia ja vuoristoa. Blue Lagoonillekin menee vain viisi minuuttia.

Vaikka Tamburini panostaa tällä hetkellä jalkapalloon, on hänellä mielessään myös opinnot. Maisterin paperit kiinnostavat häntä tulevaisuudessa, mutta ne saavat toistaiseksi odottaa.

– Tiedän, ettei jalkapalloilijan ammatti ole hirveän pitkäaikainen. Minulla on kaikki auki – ehkä saatan jatkaa opiskelemista jo ensi vuonna jossain toisessa maassa, tai sitten suoritan opinnot netissä täällä. Koulutus on futiksen tavoin minulle tosi iso juttu.