Byyrin erikoishaastattelussa Suomifutis-ekspertti barbarian: Millainen hahmo löytyy suomalaisfutareiden otteita seuraavan Twitter-nimimerkin takaa?

20 000 twiittiä ja tuhansia viestejä FutisForumille. Valtaosa niistä käsittelee suomalaisfutareiden, niin miesten kuin naisten, otteita ulkomaiden kentillä viime vuosikymmenen aikana. Mistä kaikki sai alkunsa ja millainen henkilö nimimerkin takana on?

Mehujäätä ja selkäsaunoja

Lähetin kysymykset tätä haastattelua varten tasan vuosi sitten. Olin oikeastaan jo unohtanut asian ja luopunut toivosta. Vaikutti ettei haastateltava haluaisi antaa itsestään mitään irti tai sitten hän testasi kärsivällisyyttäni. Maanantaina sähköpostiini kilahti yllätyksekseni uusi viesti. Tasan vuosi kysymysten esittämisen jälkeen sain niihin vastaukset, ja mystisyyden verho barbarianin ympäriltä hälveni hieman.

– Olen eteläsuomalainen ihminen. Siviiliammatissani työskentelen tietotyöläisenä tiettyjen näinä päivinä korostuvien yhteiskunnan perustoimintojen parissa. En siis kuitenkaan jalkapallon parissa. Jalkapallo on minulle hyvä renki mutta huono isäntä. Haluan säilyttää omaehtoisen suhteen maailman kauneimpaan urheilulajiin, ja varmasti osittain sen takia minulla kesti vastata näihin kysymyksiin.

Peli avattiin erittäin varovasti. Ymmärrän sen kyllä hyvin. Vuosikymmenen Twitterissä ja FutisForumilla anonyyminä pysynyt henkilö tulisi pysymään sellaisena jatkossakin, mutta jotain tästä kaverista olisi saatava irti. Palataan siis ajassa taaksepäin.

Millainen on futistaustasi?

– Kylvin juniori-iässä kauhua laitapakkina Länsi-Uudenmaan hiekkakentillä ja kuplahalleissa – luultavasti kauhua esiintyi tosin lähinnä omissa joukkuetovereissa. Kokemukset futisuralta olivat kaksijakoiset. Olin lähestulkoon ummikkoruotsinkielisen joukkueen ainoa suomenkielinen introvertti, ja ainakaan tähän aikaan ja omassa joukkueessani ei erilaisia temperamentteja osattu juuri lainkaan huomioida. Tämä varmasti vaikutti isosti lopettamispäätökseeni. Toivon ja uskon, että tilanne on tältä osin muuttunut.

Hyviä muistojakin uralta jäi mieleen aina mehujäistä Helsinki Cupiin.

– Saatiin aina LoPalta ja SUMUlta pataan 7–0, mutta muutama mitali ja jukkaraitalamaiset pari maaliakin pelivuosiin mahtui: ensimmäinen oli itsenikin yllättänyt vähän epätoivoinen kaukolaukaus, toinen varma tökkäisy lähietäisyydeltä. Turnauksissa pelien välissä ostettiin porukalla aina vadelmanmakuisia Lipsi-mehujäitä, koska niitä oli jostain syystä aina tarjolla paikkakunnasta ja turnauksesta riippumatta. Ne olivat kai oman aikansa mokkapaloja, barbarian muistelee.

– Erityisesti on jäänyt mieleen yksi Helsinki Cup, joka kului lähinnä sateessa ja mudassa rämpien, mutta jossa etenimme lopulta sensaatiomaisesti kahdeksan parhaan joukkoon. Tai tällaisen muiston olen ainakin itselleni kehitellyt. Todellisuudessa en ole edes varma kerrottiinko meille pelaajille, kuinka pitkälle olimme turnauksessa edenneet, eikä se varmaan meitä siinä vaiheessa kiinnostanutkaan.

Omien sanojensa mukaan barbarianin peliura jäi vaatimattomaksi ja se näkyy edelleen tietyissä peliin liittyvissä asioissa.

– Osin tämän takia en myöskään ymmärrä jalkapalloa pelinä juuri ollenkaan. Osaan pelin tärkeimmät säännöt rimaa hipoen. Jalkapallo on minulle ilmiöitä, tarinoita ja tunnetta, mutta jotkut helkkarin negatiiviset transitiot eivät kyllä oikein jaksa kiinnostaa.

Kotimaisessa jalkapallokeskustelussa onkin ollut nähtävissä tiettyä leiriytymistä ja siihen myös barbarian viittaa sanomassaan.

– Minulle jalkapallon kiinnostavimmat ilmiöt esiintyvät jalkapallon ja muun yhteiskunnan kohtaamispisteissä, usein varsin kaukana pelikentiltä. Molemmille lähestymistavoille on meillä tilaa, mutta mielestäni suomalainen futismedia toimii aivan oikein antaessaan tilaa tarinoille ja ilmiöille, vaikka joissain piireissä näitä sitten tuomitaankin urakalla höpinäksi.

Suomalaispelaajista sisältöä elämään

Varovaisen alun jälkeen olemme päässeet vauhtiin. Minulle selviää barbarianin kannattavan yhtä Veikkausliigan seuraa, yhtä Kakkosen seuraa ja tietysti FC St. Paulia. Viimeiseksi mainittua kuulemma sen takia, koska hänen isänsä on ollut antifasisti jo 70-luvulta lähtien. Mennään kuitenkin asiaan, eli siihen, miksi barbarianilla on lähes 4000 seuraajaa Twitterissä.

Milloin aloit aktiivisemmin seuraamaan suomalaispelaajia?

– Tarvitsin reilu vuosikymmen sitten omaan elämääni sisältöä, ja ulkomailla pelaavat suomalaiset, varsinkin siinä kaikkein tunnetuimpien A-maajoukkuetason pelaajien taustalla, olivat jotenkin erityisen kiehtova ilmiö. Huomasin että näitä pelaajia koskevalle sisällölle oli enemmän kysyntää kuin mihin media ja muu futisväki pystyi vastaamaan, joten lähden täyttämään tätä aukkoa omalla tiedonhankinnallani.

Tilanne uutisoinnin suhteen on vuosikymmenessä parantunut, mutta edelleen suomalaispelaaja saattaa pudota näkyvyydessä mustaan aukkoon, kun hän siirtyy ulkomaille.

– Kuka tietää miten Johannes Laaksosella on viime aikoina mennyt Norjassa tai miten Sebastian Dahlströmin hommat ovat lähteneet liikkeelle Moldovassa? Toivoisin, että myös pelaajien entiset seurat Suomessa voisivat toteuttaa tämäntyyppistä seuraidentiteettiä rakentavaa journalismia ja tuoda maailmalle päässeiden ex-pelaajiensa kuulumisia jalkapallokansan tietoisuuteen. Haastan ainakin Ilveksen mediatiimin haastattelemaan välittömästi 165 miljoonan asukkaan Bangladeshin hallitsevaan mestarijoukkueeseen siirtynyttä Tariq Kazia!

Miten seuraat uutisointia suomalaispelaajista?

– Eipä tässä mitään erityisiä taikatemppuja ole käytössä. Lähinnä hyödynnän tiedonhankinnassa Googlen hakukonetta aikarajauksilla sekä twitter-hakuja. Transfermarktin ja Soccerwayn Players abroad -listaukset ovat myös hyödyllisiä listatessani kattavasti ulkomailla pelaavia matalammankin profiilin pelaajia. Koitan nykyisin tuoda itse ilmoille etupäässä sellaista lisäarvoa tuottavaa sisältöä, jota ei ole vielä Suomessa huomattu.

Viime joulukuussa barbarian kertoi Kasper Paanasen onnistumisista.

Keitä ulkomailla pelaavia tuntemattomampia suomalaisia kannattaa laittaa seurantaan?

Ensiksi kaikki naispelaajat! Jos miehistä pitää yksi valita, niin Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueessakin esiintyneen Kimmo Hovin ulkomaanvalloitusta kaikkien tutkien alla on ollut erittäin mielenkiintoista seurata. Erittäin tyylikästä ja tasaisen varmaa eteenpäinmenoa.

Tärkeää työtä

En voi kieltää, etteikö Byyrin sosiaalisen median tekemisessä sekä Huuhkajat– ja Helmarit maailmalla -sarjoissa näkyisi barbarianin vaikutus. Suomalaispelaajien edesottamukset kiinnostavat varsin suurta osaa Byyrin seuraajista ja lukijoista, joten heidän kuulumisista kertominen joko sosiaalisessa mediassa tai uutismuodossa verkkosivuilla, on koettu tärkeäksi. Toivottavasti myös uusia suomalaispelaajien seuraajia ja heidän otteistaan raportoivia nousisi esiin, koska barbariankaan ei kaikkeen ennätä.

– Mitä muutakaan sitä ihminen elämällään tekisi? Viime aikoina olen tosin ollut hyvin epäaktiivinen. Perhe-elämä parin lapsen kanssa ja muut jalkapallon ulkopuoliset projektit ovat vieneet paljon aikaa. Harrastuksissa on se hieno etu, että ne voi tilanteen vaatiessa pistää tauolle, barbarian päättää ja lähettää vielä lopuksi terveiset Byyrin lukijoille.

– Ei vaivuta korona-apatiaan! Kuten muillakin elämän sektoreilla, myös suomalaisella jalkapallolla on nyt edessä todella kovat ja routaiset ajat. Tyhjät korulauseet eivät auta, vaan tarvitaan aitoja tekoja: juuri sellaisia kuin Byyrin Kannata paikallista -kampanja. Mutta toivoisin kyllä sitäkin, että AC Oulu ja kumppanit pistäisivät tuleville viikoille pystyyn ihan oikean kilpailullisen neljän suora -liigan sarjataulukkoineen ja kaikkineen. Eihän näistä karanteeniviikoista muuten tule yhtään mitään.

@barbaricfooty