Berliini – futiskulttuurin sulatusuuni

Berliini on paitsi Euroopan Unionin toiseksi suurin metropoli ja urbaanin kaupunkikulttuurin mekka myös jalkapallokummajainen. Alueen futiskulttuuri on erittäin aktiivista, mutta maailmalla Saksa tunnetaan muualta tulevista seuroista. Berliini on silti jalkapalloturistin unelmakohde.

Kaudelta 2012-13 löytyy erikoinen tilastoknoppi futistrivioihin. Jalkapallon suurvalta Saksa oli tuolloin ainoa maa Euroopassa, jonka pääsarjassa ei pelannut joukkuetta maan pääkaupungista. Kaupungin lippulaiva Hertha oli valahtanut 2. Bundesliigaan visiitille, joka jäi lopulta yhden kauden mittaiseksi. Tämän jälkeen germaanien oma Vanha rouva on vakiinnuttanut asemansa pääsarjassa.

Kuriositeetti kuvaa kuitenkin hyvin lajin asemaa Berliinissä. Laji elää ja voi hyvin huolimatta siitä, että alueelta ei löydy todellista suurseuraa maanosan ykköskoriin.

Berliinin myrskyisää historiaa symboloi muuri, joka jakoi kaupungin tunnetusti itäiseen ja läntisen osaan. Kaiken tämän taustalla myös jalkapalloperinteet muovautuivat rajan molemmin puolin omanlaisikseen. Läntisen Berliinin suurin seura Hertha nojasi  vahvasti eurooppalaisen valtavirran tyyliin niin kentällä kuin seuratoiminnassakin. Itäpuolella Union ja BFC Dynamo toimivat DDR:n valtiomallin mukaisesti tiukan kurin vallitessa.

Sittemmin, Saksojen yhdistyttyä, pinnalle ovat jääneet metropolin länsiosan Hertha ja itäpuolen Union, siinä missä Dynamon ja Viktoria Berlinin kaltaiset seurat pelaavat aluesarjoissa. Aluesarjojen suosio on kuitenkin yllättävänkin korkealla tasolla, eikä pelillisessäkään tasossa ole moittimista.

Värikäs seurakavalkadi

Suurelle yleisölle Berliinin jalkapallosta tulee nopeasti mieleen kaksi suurta. Hertha on kaupungin suurin, katsottiinpa asiaa millä mittarilla tahansa. Saksan mestaruuksia löytyy kaksin kappalein 1930-luvulta, ja mantereen laajuisesti tähtihetkeksi puolestaan nousee eteneminen Mestarien liigan lohkovaiheeseen kaudelle 1999-00. Nykyisin seura on asemoitunut Bundesliigan keskikastiin.

Punavalkoinen Union on kaupungin itäosan kannatetuin seura. Seura on viime kausien aikana hätyytellyt jopa nousua pääsarjaan, mutta intohimoiset kannattajat seuraavat joukkuettaan lehtereillä sarjatasosta riippumatta samalla intensiteetillä. Metallimiesten pahin paikalliskilpailija ei ole läntisen kaupungin Hertha, vaan BFC Dynamo. Seuroista tuli verivihollisia rautaesiripun takana vietettyjen vuosikymmenten ja tiukkojen yhteenottojen myötä.

Mutta osataan sitä alemmillakin sarjaportailla., joille monien perinteisten seurojen tie on vienyt.

Saksan neljänneksi korkein sarjataso, Regional-liiga, on jaettu viiteen lohkoon. Koillislohkon kahdeksastatoista joukkueesta kolmasosa tulee Berliinin alueelta. Näihin kuuluvat muun muassa Itä-Saksan entinen valtias BFC Dynamo sekä Berliner AK ja Viktoria.  Kahta sarjaporrasta alempana sen sijaan on kokonaan oma lohko pelkästään kaupungin rajojen sisältä tuleville joukkueille. Berliinin kokoiseen kaupunkiin mahtuu runsaasti seuroja ja niiden taustalle mitä kiehtovampia tarinoita.

Union Berlinin vanha arkkivihollinen, jo yllä mainittu BFC Dynamo oli alkujaan vahvasti kytköksissä DDR:n suojelupoliisin Stasiin. Seura voitti DDR:n mestaruuden kymmenesti peräkkäin välillä 1979-88. Saksojen yhdistyttyä seura vaihtoi nimensä FC Berliniksi ottaakseen etäisyyttä historian siihen asettamaan leimaan. Nimi Dynamo otettiin käyttöön uudelleen vuonna 1999.

Berliner AK on kaupungin runsaan turkkilaisväestön kantaseura. Berliinissä on arviolta satatuhatta turkkilaistaustaista asukasta. Seuralla on vahvat siteet Turkkiin ja myös taustaa yhteistyöstä maan pääsarjaseura Ankarasporin kanssa.

Oberliigassa pelaavan Tennis Borussia Berlinin nimi herättää jo itsessään mielenkiintoa. Vuonna 1902 perustettu seura oli alun perin nimeltään Tennis und Ping-Pong Gesellscaft Borussia, mikä selittääkin nimen alkuperän hyvin selkeästi. Bundesliigassakin 70-luvulla käväissyt seura keskittyy nykyään vain jalkapalloon.  Seuran parhaat menestysvuodet sijoittuvat ajalle ennen toista maailmansotaa. Toisen maailmansodan jälkeen Tennis Borussian ja Herthan välille kehkeytyi intensiivinen kilpailuasetelma, joka myöhemmin esti suunnitelmat seurojen yhdistämiseksi.

Minne suunnata jalkapalloelämysten perässä?

Berliinissä riittää kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia nähtäväksi. Mukaan mahtuu myös must see -kategorian urheilupyhättöjä.

Vuoden 1936 olympialaisia varten rakennettu Olympiastadion Charlottenburgin kaupunginosassa on kaupungin tunnetuin urheilumonumentti, joka herättää vierailijan kunnioituksen jo kaukaa.  Olympiaportin alta kuljettaessa alue huokuu historiaa, sillä rakennuksen ulkofasadi on kauttaaltaan rosoinen muistutus vuosikymmenten takaisista kilpailuista. Sisältä stadion on remontoitu vastaamaan nykypäivän tarpeita ja täyttää mukavan ottelukokemuksen kriteerit. Päädystä, paikasta jossa olympiatuli aikanaan liekehti, puhaltaa kuitenkin ajoittain tuuli, joka muistuttaa areenan pitkästä historiasta. Stadionin isäntä Hertha vetää otteluihinsa väkeä lähes 45 000 katsojan keskiarvolla, mutta lippuja on silti yleensä helposti saatavilla.

Sarjatasoa alempana pelaavan Union Berlinin stadion tarjoaa tyystin erilaista tunnelmaa stadionbongareille.  Stadion An Der Alte Försterei, Vanhan metsänvartijan stadion, pistää silmään värikkäänä ilmestyksenä metsäalueen reunassa. Köpenickin kaupunginosassa sijaitseva pyhättö on isäntäjoukkueensa inspiroima värimaailmaltaan. Alun perin vuonna 1920 avatun stadionin viimeisimpään remonttiin 2010 osallistui kolmatta tuhatta seuran kannattajaa ja muuta vapaaehtoista. Huomattava osa 22 000 katsojan kapasiteetista koostuu seisomapaikoista, mikä luo lisätunnelmaa Unionin kamppailuihin. Vuoden 2014 MM-kilpailuiden aikaan seura järjesti stadionilla kisastudioita mahdollistaen otteluiden seuraamisen jättiruudulta.

Jälleen tyystin erilaisen katsomokokemuksen saa, kun suuntaa BFC Dynamon kotinurmelle Friedrich-Ludwig-Jahn Sportparkille. Entisen Stasi-seuran koti sijaitsee aivan Mauerparkin, muuripuiston vierellä. Kenttää reunustaa juoksurata, joka erottaa katsomot nurmesta. Kyseessä olevalla alueella on pitkät urheiluperinteet – alueella on tiettävästi urheiltu jo 1800- luvun alkupuolelta lähtien. Stadionia varten oli suunnitteilla laaja perusparannus, joka olisi toteutettu, mikäli Berliinille olisi myönnetty vuoden 2024 kesäolympialaiset. Kisojen mentyä Pariisille urakka on kuitenkin toistaiseksi jäissä.

Edellä mainittujen lisäksi metropolialueelta löytyy runsaasti myös pienempiä stadioneita, kuten ylempänä listattujen perinneseurojen kotikentät. Jalkapallon hallitsevan maailmanmestarimaan pääkaupunki ei ehkä kuulu seurakartalla maanosan menestyneimpiin, mutta perinteitä kyllä riittää. Matkustaminen Berliiniin on Suomesta käsin helppoa ja edullista, joten kaupunkia voi hyvillä mielin suositella kaikille jalkapallomatkailun ystäville.

Päivitetty: 19:15 – korjattu vääriä tietoja



Byyri.com