Allsvenskan 2018 – kausiennakko

Edellisen kauden jälkeen odotukset uuteen kauteen olivat korkeat. Tiedossa oli, että joukkue tulee muuttamaan isosti, ja se näkyi heti alusta alkaen. Muutama huono hankinta pelasikin selvästi väärällä tasolla: scouttaus epäonnistui totaalisesti.

Merkittävimpiin lähtijöihin lukeutui Alexander Isak, joka siirtyi ruotsinennätyssummalla Dortmundiin. Ebenezer Ofori lähti puolestaan isolla summalla Stuttgartiin. Myös Patrik Cahlgren halusilähteä eikä tehnyt jatkosopimusta. Niklas Eliasson myytiin Norrköpingiin, kun Norling ei nähnyt roolia hänellä enää. Ilmaiseksi lähtivät John Chibuike, Dickson Etuhu, Jos Hooiveeld ja nopeasti fanien suosioon noussut Chinedu Obasi, joka siirtyi Kiinaan.

Lainalle lähti nuoria lupauksia, joista osa siirtyi kesän aikana muualle. Poislähtijöiden tilalle hankittiin Kristoffer Olsson Tanskasta, Sulejman Krpic Bosniasta, sekä Henok Goitom ja Jesper Nyholm ilmaissiirroilla. Lainalle tulivat Simon Thern Heerenveenistä ja Stipe Vrdoljak Novigradista osto-optiolla.

AIK pelasi talvella 2016-2017 yksitoista harjoitusottelua, joista voittivat 5, hävisivät 4 ja pelasivat kahdessa tasan. Näissä peleissä oli jo havaittavissa, että ongelmia tulee olemaan alkukaudella paljon. Maalinteko oli vaikeaa ja yhteenhitsautuminen vaati aikaa. Uusista hankinnoista varsinkin Itä-Euroopan suunnalta tulleesta kaksikosta näki, että pelaajat olivat tulleet aivan väärään sarjaan.

Ruotsin Cupin lohkovaiheesta AIK meni lohkovoittajana jatkoon voitettuaan kaksi ottelua ja pelattuaan yhden tasan. Puolivälierissä Häcken oli vahvempi 3-0.

Allsvenskan 2017

Sarja alkoi huhtikuussa kotipelillä Häckeniä vastaan. Odotettavissa oli, että alkukausi tulee olemaan vaikea, ja sitä se oliki. Sarja-avauksessa päädyttiin 0-0-tulokseen surkean pelin jälkeen, ja avausvieraspeliin Elfsborgia vastaan odotukset olivatkin monella nollissa. AIK haki kuitenkin todella yllättävän voiton pari päivää Tukholman terrori-iskun jälkeen, ja voitto omistettiinkin iskussa kuolleille.

Seuraavat kaksi peliä olivat todellista tervanjuontia, ja niissä AIK hävisi molemmat pelit 2-1, ensin Hammarbylle ja sen jälkeen Jönköpings Södralle. Pientä helpotusta tuli kotivoitosta Siriusta vastaan, mutta heti seuraavassa kotipelissä Sundsvall kävi nollaamassa AIK:n Friends Arenalla.

Touko- ja kesäkuu

AIK aloitti toukokuun vahvasti kolmella 1-0-voitolla. Fanit eivät olleet tyytyväisiä peliesityksiin, mutta päävalmentaja Rikard Norling ei tästä omaan tyyliinsä välittänyt: Norlingille on yksinkertaisesti tärkeämpää voittaa 1-0 kuin 4-3. Kevään kolmas tappio tuli toukokuun päätöspelissä Malmötä vastaan kotipelissä, jossa oli kaikki saumat voittoon. Kesäkuun alussa AIK:lla oli kaksi peliä ennen noin kuukauden mittaista kesätaukoa. Niistä toisessa AIK pelasi tasan ja päätti lopulta kevätkaudensa 3-1-vierasvoittoon Eskilstunasta.

AIK oli suhteellisen hyvissä asemissa sarjassa, mutta mestaruuteen oli pitkä matka, koska peliesitykset eivät vakuuttaneet ja pistemenetyksiä tuli heikompia vastaan liikaa varsinkin kotipeleissä. Toisaalta tämä epätasaisuus on ollut AIK:n normaalipiirre jo useamman vuoden, joten se ei tullut yllätyksenä isolle yleisölle.

Kesäsiirrot

Sulejman Krpic ja Stipe Vrdoljak, jotka eivät vakuuttaneet lainkaan, lähtivät heti kevätkauden jälkeen muualle. Muita poislähtijöitä olivat Sauli Väisänen Italian Serie A:han SPALin riveihin ja Patrick Kpozo lainalta Tromsosta Östersundiin pysyvällä siirrolla. Ahmed Yasin, Eero Markkanen ja Anton Saletros lainattiin muualle.

AIK osti kesällä Nicolas Stefanellin, Rasmus Lindkvistin ja Robert Taylorin vahvistamaan joukkuetta, Maalinteko-ongelmiin hankittu Stefanelli oli vaikeuksissa ensimmäisissä peleissä, kun osumia ei tullut, mutta oli lopulta AIK:n kauden paras maalintekijä, vaikka pelasi vain puoli kautta. Se kertoo joukkueen ongelmista maalinteon suhteen.

Vasemmalle laidalle hankittu Lindkvist osoitti heti alusta alkaen, että hän on loistava pelaaja Allsvenskaniin ja sai fanit heti taakseen niin kuin Stefanelli. Chinedu Obasi tuli myös heinäkuun lopulla AIK:n riveihin ja oli myös edelliskauden tapaan selvä vahvistus.

Heinä- ja elokuu

AIK aloitti syyskauden 2-2-tasurilla Östersundia vastaan, jota seurasi kaksi voittoa tutuin 1-0-lukemin. Heinäkuun viimeisessä pelissä Kalmar haki 1-0-voiton ansaitusti Friends Arenalta.

Elokuun AIK aloitti hienolla 4-1 voitolla Siriuksen vieraana, mutta sitä seurasi Göteborgia vastaan kärsitty 2-1-tappio ison tuomarivirheen jälkeen, kun Goitomin tasoitusmaali hylättiin lisäajalla väärin perustein. Elokuun viimeisestä kolmesta pelistä AIK voitti yhden ja pelasi kaksi kertaa tasan. Voiton AIK haki Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen päässeestä Östersundista hienolla ja lupauksia herättäneellä esityksellä lukemin 3-0.

Loppukausi

Syyskuun AIK aloitti tasapelillä derbyssä Hammarbytä vastaan, jota seurasi hieno 4-1-voitto Halmstadista, mutta sitten Sundsvall nollasi toistamiseen AIK:n 0-0-lukemin. Syyskuun AIK päätti todella komeaan 6-1-vierasvoittoon Häckenistä, jota seurasi myös komea 5-2-kotivoitto Elfsborgista, ja Jönköpings Södra kaatui 2-0 ennen 0-0-tasapeliä Malmön vieraana.

Kauden AIK päätti kahteen 2-1-voittoon, ensin kotipelissä Göteborgia vastaan ja kauden päätöspelissä Örebron vieraana.

Lopputulema

AIK jäi lopulta kuuden pisteen päähän Malmöstä, mikä oli hyvä suoritus vaikean alkukauden jälkeen. AIK päästi vähiten maaleja koko sarjassa (22 kpl), mutta toisaalta teki peräti 16 maalia vähemmän kuin mestaruuden vienyt Malmö. Kolmanneksi sijoittunut Djurgården teki myös seitsemän maalia enemmän, mutta toisaalta päästi kahdeksan enemmän kuin AIK.

Syyskausi ja sarja päättyi peräti kahdentoista ottelun tappiottomaan putkeen, josta on hyvä ammentaa uuteen kauteen.

Europelit

AIK sai vastaansa ensimmäisellä karsintakierroksella färsaarelaisen Klaksvikin. Avausosa päättyi saarella 0-0, mutta kotipelissä AIK latoi nopeasti 5-0 taululle ja otteluparin pakettiin. Toiselle kierrokselle vastaan arvottiin kovempi seura, kun vastaan asettui bosnialainen FK Zeljeznicar. Kuten ensimmäisellä kierroksella, avausosa päättyi 0-0-lukemin, ja toisessa osassa AIK oli hyvän pelin jälkeen lukemin 2-0 vahvempi.

Kolmannelle karsintakierrokselle vastustajaksi arvottiin portugalilainen SC Braga, joten AIK joutui kovaan testiin. Avausosa pelattiin Friends Arenalla Tukholmassa, jossa päädyttiin loistavan pelin jälkeen tasatulokseen 1-1. Norling ei ollut tyytyväinen tulokseen, kun joukkueella oli kaikki avaimet jopa voittoon asti, mutta AIK tuhlaili tuttuun tapaan.

Toinen osaottelu sai AIKn kannalta loistavan startin kun Chinedu Obasi vei heti ekalla kympillä AIK:n 1-0-vierasjohtoon, joka oli lähellä riittää, mutta Oscar Linnerin todella iso moka vajaa kymmenen minuuttia ennen loppua toi Bragan tasoihin, joten jatkoaika kutsui. Rankkarikilpailu oli jo edessä, mutta viimeisellä jatkoajan minuutilla Braga teki 2-1-johtomaalin kulman jälkitilanteesta. AIK:n tie tuli siis päätökseensä Eurooppa-liigan kolmannella karsintakierroksella.

Kauden loppuveto

AIK pelasi 41 ottelua, joista se voitti 21, pelasi 13 tasapeliä ja hävisi vain seitsemän peliä. Maaleja AIK teki näissä peleissä 61 ja päästi 28. Kotisaldo oli 10 voittoa, seitsemän tasuria ja kolme tappiota maalieron ollessa 30 tehtyä ja 13 päästettyä. Vieraissa AIK pelasi 11 peliä, joista kuusi tasan ja häviten neljä maalieron ollessa 31-15.

Pelaaja-arvostelut 2017

Maalivahdit

Oscar Linner            7,5/10

Pelasi kahta vaille kaikki ottelut kauden aikana, joten pelejä ehti tulemaan paljon ja sitä myöten kehitystä huonoimmille osa-alueille. Heti ensimmäisistä peleistä näki, että kolme pahinta ongelmaa ovat avauspelaaminen jalalla, vastaantulot ja keskityspallot. Loppujen lopuksi nämä ongelmat eivät johtaneet kovinkaan moneen maaliin, mutta faneilla riitti silti kauhunaiheita pelistä toiseen. Pallonpudotus helpossa keskityspallossa Braga-vieraspelissä, josta kotijoukkue teki maalin, tiputtaa arvosanan.

Kyriakos Stamatopoulos          10/10

Pelasi loppujen lopuksi vain yhden sarjapelin, mutta torjui siinä voiton derbyssä Djurgårdenia vastaan. Muistetaan parhaiten siitä, kun hän ilmoitti ennen Göteborg-vieraspeliä AIKn seurajohdolle, että häneen on otettu yhteyttä lahjomismielessä, josta AIKn seurajohto ilmoitti heti Ruotsin jalkapalloliitolle; peli peruttiin ja siirrettin elokuulle. Stamatopoulos palkittiin teostaan joulukuussa Allsvenskan-gaalassa.

 

Puolustajat

Daniel Sundgren      9/10

Loistavaa työtä pelistä toiseen omalla laidalla. Oli yksi ainoista, joka pelasi melkein jokaisen ottelun omalla tasollaan ja siinä ohessa teki myös neljä sarjamaalia. Asenne on aina sataprosenttinen, kun peli alkaa. Kehittynyt paljon parissa kaudessa ja on yksi tärkeimmistä pelaajista AIK:n pelitavassa. Pari viimeistä peliä jäi välistä, kun sairastui keuhkoveritulppaan, mutta toivotaan että pystyy pelaamaan vielä.

Nils-Eric Johansson 8/10

Kapteeni, johtohahmo niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Ei pärjää vauhdissa hirveästi enää, mutta oikealla sijoittumisella ja kolmen topparin taktiikalla eivät virheetkään näy hirveästi. Pelasi neljää vaille kaikki ottelut sarjassa ja teki niissä kaksi maalia. Tosiasia on, ettei pitäisi olla enää avauksen pelaaja – hidastuu vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.

Per Karlsson 8/10

Fanien suursuosikki. Taso pysyy yleensä samana ottelusta toiseen, huonoja iltoja tulee vain pari kaudessa. Kolmen topparin linjassa se, joka pystyy parhaiten avaamaan peliä pitkillä palloilla. Ei pidä itsestään hirveää meteliä.

Jesper Nyholm         9/10

Tuli tammikuussa ilmaissiirrolla ja vähän kuin varkain nousi avaukseen, kun Sauli Väisänen ei pelannut omalla tasollaan. Joukkueen suurin kehittyjä, joka tulee olemaan tärkeä pelaaja tulevaisuudessa. Nopea, hyvä avaamaan peliä. Välillä tulee kokemattomuudesta johtuvia sijoittumisvirheitä, mutta omissa ei hirveästi soi.

Rasmus Lindkvist    10/10

Lindkvist saapui heinäkuussa Norjasta ja nousi nopeasti avainpelaajiin ja fanien suosikiksi asenteen ja taitojensa vuoksi. Todella nopea pelaaja, jolla on loistava vasen jalka. Toi heti parannusta vasemmalle laidalle ja hyökkäyspeliin. Maaleja olisi voinut tulla paljon enemmän kuin neljä.

Haukur Hauksson   7,5/10

Loukkaantumisista johtuen pelasi vain kaksitoista ottelua, ja vähän jäi fiilis, että Norling ei jostain kumman syystä luota häneen. Pelasi välillä hyvin, kun taasvälillä tuli virheitä pelaamattomuudesta johtuen. Nopea ja päällä hyvä Hauksson on hyvä pelaaja Allsvenskan-tasolle. Sopii ehkä paremmin toppariksi kuin laitalinkiksi, kun jalalla pelaaminen ei ehkä ole se paras vahvuus.

Sauli Väisänen                           7/10

Edelliskauden syyskauden jälkeen odotukset olivat todella kovat hänen suhteen, mutta talvella jostain syystä taso tipahti vähäsen ja kotiderbyssä Hammarbytä vastaan aiheutti Hammarbyn voittomaalin huonolla purulla, minkä jälkeen menetti avauspaikkansa Nyholmille. Siirtyi kesällä Serie A:han ja SPALin riveihin. Pelasti kahdessa pelissä AIK:n varmalta takaiskulta, mutta muuten ei juuri noussut valokeilaan edelliskauden tapaan.

Stipe Vrdoljak                           5/10

Odotukset siitä, että Vrdoljak tuo vasemmalle laidalle vahvistusta, olivat isot. Ensimmäisestä pelistä näki kuitenkin, että pelaa väärässä sarjassa. Pallolliset ratkaisut olivat jatkuvasti huonoja, eikä puolustaminen kiinnostanut hirveästi. Onneksi oli vain laina osto-optiolla. AIK:n ei hirveästi tarvinnut miettiä, ostaako vai eikö osta.

 

Keskikenttä

Kristoffer Olsson     7,5/10

Tuli tammikuussa isolla rahalla Tanskasta, joten odotukset olivat hänen suhteensa kovat. Alkukausi oli vähän huono, sillä Olsson ei oikein sopinut rooliinsa niin sanottuna puolustavana keskikenttänä, kun vahvuudet ovat avauspelaamisessa ja hyökkäysalueella hyvässä syöttövalikoimassa. Aikaa meni myös taktiikan oppimiseen. Paransi kesätauon jälkeen huomattavasti ja alkoi olla hehkutuksen arvoinen pelaaja.

Johan Blomberg                        7/10

Pelasi kolmea ottelua vaille kaikki ottelut. Oli tasainen, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Moni olisi halunnut nähdä vähän hyökkäävämmän pelaajan hänen tilallaan avauksessa, mutta Blomberg oli Norlingin lempipelaajia. Asenne oli toki aina loistava, vaikka pelasi välillä huonosti ja sai kritiikkiä. Parempia vaihtoehtoja oli, joten ikävä ei tule, vaikka lähtikin MLS:ään pelaamaan.

Stefan Ishizaki         7/10

Fanien suursuosikki ja myös Norlingin lempipelaajia. Tärkeä pelaaja avauspelaamisessa, mutta ikä alkoi hieman painamaan, eikä jalka enää liikkunutkaan parin kauden takaiseen tahtiin. Teki ainoan maalinsa lähivaparista jo kevätkaudella, joten vähäisestä maalimäärästä miinusta. Potkutekniikka huipputasoa. Tulevalle kaudelle oli tiedossa parempia vaihtoehtoja, joten AIK ei tehnyt jatkosopimusta, ja Ishizaki siirtyi Elfsborgiin.

Amin Affane             7/10

Hyvä pelaaja Allsvenskan-tasolle, mutta jostain syystä Norling ei nähnyt käyttöä. Hyvä potkutekniikka, jonka myötä avauspelaaminen luonnistuu. Affanen suurin heikkous on hitaus, joka saattoi olla yksi syy vähäiseen peliaikaan varsinkin avauspaikkojen osalta. Tulevaksi kaudeksi siirtyi Göteborgiin.

Simon Thern 8/10

Norling halusi Thernin tammikuussa, ja keskikenttäpelaaja siirtyikin lainalle, mutta jostain kumman syystä ei pelannutkaan niin paljoa kuin odotettiin. Alkukaudesta oli pieniä käynnistymisvaikeuksia pelaamattomuudesta johtuen, mutta oli toukokuussa AIKn paras pelaaja. Kesätauolla tapahtui jotain, ja Thern joutui Norlingin koirankoppiin, vaikka olisi ollut parempi vaihtoehto avaukseen Blombergin tilalle. Tulevaksi kaudeksi siirtyi Norrköpingiin.

Robert Taylor          Ei arvosanaa

Tuli kesällä, eikä moni odottanut, että pelaisi hirveästi. Lopulta pelasi neljä ottelua, joista kaksi viimeistä Sundgrenin tilalla, ja pelasikin loistavasti. Taylorilla on loistava potkutekniikka, ja hän nousi myös fanien suosiksi asenteensa vuoksi. Siirtyi tulevaksi kaudeksi lainalle Tromsoon.

Anton Saletros         Ei arvosanaa

Ei pelannut alkukaudella hirveästi varsinkaan avauksessa, ja vaihdosta kentälle tultuaan ei esittänyt hirveästi muuta kuin varmaa pelaamista. Kesällä siirtyi lainalle peliajan perässä.

 

Hyökkääjät

Henok Goitom         7/10

Pelasi hyökkääjistä eniten. Eiollut lähelläkään sitä tasoa, jolla pelasi toissa kaudella AIKssa. Pelaamattomuus ja keskenkuntoisuus näkyivät alkukaudella. 31 peliä ja vain kuusi maalia kertoo kaiken. Todella paljon parannettavaa varsinkin maalinteon suhteen. Asenteessa ei mitään  vikaa – fanit rakastavat.

Denni Avdic              5/10

29 peliä ja neljä maalia. Tarvitseeko sanoa enempää? Pelasi suurimmaksi osaksi keskikentällä, mutta kun ei riitä, niin ei riitä. En tiedä mitä Norling hänesssä näkee. Ei pitäisi pelata AIK:ssa, mutta kaipa hän jatkaa tulevallakin kaudella. Avdicilla oli jopa pientä asennevammaa laiskuudesta johtuen.

Nicolas Stefanelli     8/10

Pelasi puolet vähemmän kuin muut kärkipelaajat ja oli silti paras maalintekijä. Olisi voinut tehdä maaleja vielä tuplaten, mutta oli välillä ongelmissa maalinteon suhteen. Ensimmäisessä pelissä ensimmäisellä kaksiminuuttisella otti kotiyleisön haltuun yrittämällä ensin vastustajan purun estämistä liukutaklauksella ja sitten viemällä ensimmäisellä kosketuksella vastustajalta puikot.

Chinedu Obasi                           7,5/10

Tuli jälleen kesän siirtoikkunan loppuvaiheessa ja oli heti tärkeä pelaaja. 10 peliä ja kuusi maalia. Olisi varmasti tehnyt enemmänkin, mutta oli pitkään sivussa loukkaantumisen vuoksi. Molemmilla osapuolilla oli halua jatkaa sopimusta, mutta palkkaneuvotteluissa ero oli liian suuri ja Obasi jatkaa matkaa jälleen muualle.

Daniel Mushitu                         Ei arvosanaa

Pelasi kolmessa ottelussa, joista yhden avauksessa Norrköpingiä vastaan. Allsvenskan oli kuitenkin Mushitulle väärä sarja. Nopealla ja nuorella hyökkääjällä on potentiaalia, mutta tarvitsee reilusti peliaikaa muualla ennen kuin voi nousta AIK:n edustusryhmään vakituisesti.

Eero Markkanen     7/10

22 peliä ja viisi maalia. Lähti kuitenkin kesällä lainalle, vaikka oli paljon hyödyllisempi kuin Avdic. Ei jostain syystä kuulunut Norlingin lempipelaajiin, vaikka pelillisesti olisi ollut hyödyllinen.

Sulejman Krpic                         0/10

Suoraan sanoen täysin turha hankinta. Ei tuonut yhtään mitään, ja silti Norling peluutti häntä useassa pelissä putkeen avauksessa. Ei päässyt edes maalipaikoille, ja liikkuminen oli kuin kaljaliigan peleistä. Hidas ja kankea, minkä lisäksi myös asennevammaa oli selvästi näkyvissä. Onneksi lähti kesällä muualle.

 

Tulleet		Lähteneet
Enoch Kofi Adu	Akhisar Belediyesspo	Stefan Ishizaki	IF Elfsborg
Ahmed Yasin	BK Häcken (paluu lainalta)	Simon Thern	Laina päättyi
Budimir Janosevic	IF Brommapojkarna	Agustin Gomez	Laina päättyi
Robert Lundström	Vålerenga	Johan Blomberg	Colorado Rapids
Anton Salétros	Újpest (paluu lainalta)	Chinedu Obasi	Sarpsborg 08
Stefan Silva	Palermo	Christos Gravius	Degerfors IF (laina)
Joel Ekstrand	Rotherham United	Noah Sonko Sundberg	Östersunds FK
Tarik Elyounoussi	Olympiacos	Eero Markkanen	Randers FC (laina)
Nabil Bahoui	Grasshopper (laina)	Amin Affane	IFK Göteborg
Alexander Milosevic	Besiktas	Gustav Nyberg	IK Sirius
		Nils-Eric Johansson	Lopetti
		Daniel Mushitu	Vasalunds IF (laina)
		Robert Taylor	Tromsø IL (laina)

 

Harj.	20-01-2018	IK Frej	1-0	Stefanelli
Harj.	27-01-2018	FC Inter	3-0	Stefanelli (2), Silva
Harj.	03-02-2018	FC Midtjylland	1-3	Saletros
Harj.	07-02-2018	Shakhtar Donetsk	0-2
Cup	17-02-2018	Syrianska FC	2-1	Goitom, Yasin
Cup	24-02-2018	IK Oddevold	2-1	Eloyounossi, Bahoui
Cup	04-03-2018	Halmstads BK	3-1	Eloyounoussi, Olsson, Lindkvist
Cup	13-03-2018	Örebro SK	2-0	Eloyounoussi, Silva
Cup	18-03-2018	Djurgårdens IF	0-2
Harj.	25-03-2018	Helsingborgs IF	1-3	Stefanelli

 

Rikard Norlingilla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin johdattaa AIK mestaruuteen yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Muussa tapauksessa kauden jälkeen Norling saa potkut.

Viime vuoden jälkeen, kun oli selvää, että keskikenttäpelaajia lähtee, ainakin allekirjoittaneelle oli pieni pelko hankintojen suhteen, varsinkin kun Adun siirron ilmoittamisen jälkeen oli pitkä jakso, jonka aikana ei ollut edes huhuja. Loppujen lopuksi AIK:n joukkue on kuitenkin vahvempi ja parempi kuin moneen vuoteen. Paperilla AIK on kovin joukkue Allsvenskanissa tällä hetkellä, varsinkin kun Malmö on kärsinyt pahoja menetyksiä ja korvaajat eivät ainakaan lähtökohtaisesti ole samaa tasoa. Paperilla AIK on ykkössuosikki mestariksi, mutta paljon riippuu siitä, miten uudet pelaajat sopeutuvat Norlingin taktiikkaan. Useana vuonna AIK on hävinnyt mestaruuden jo kevätkaudella, vaikka syyskaudella joukkue on sarjan paras. Yhtenä perisyntinä ovat myös helpot pistemenetykset: viime kaudella niitä tuli kotipeleissä liikaa.

Tämän vuoden Ruotsin Cupissa tavoitteena oli tuttuun tapaan cup-mestaruus. Ensin piti selvittää kunnialla alkulohko, ja pienien vaikeuksien kautta AIK etenikin lohkovoittajana jatkoon. Kahdesta ekasta pelistä tuli molemmista 2-1-voitot, joten parannettavaa jäi, kun vastassa olivat vain Syrianska ja Oddevold. Viimeisestä lohkovaiheen pelistä Halmstadia vastaan AIK otti myös pienien vaikeuksien jälkeen 3-1-voiton, ja matka jatkui puolivälieriin, jossa vastaan asettui Örebro. Hyvällä esityksellä tuli 2-0-voitto, ja AIK meni välieriin, joissa vastaan asettui puolestaan paikallisvastustaja Djurgården.

Cup-välierässä vastaan asettunut Djurgården oli ensimmäistä kymppiä lukuun ottamatta mukana paremmalla asenteella ja halulla, ja Djurgården meni ansaitusti finaaliin. Tappio jätti paljon kysymysmerkkejä ilmaan, kun kauden alkuun ei ollut välierän aikana kuin pari viikkoa. AIK aloitti jälleen kerran todella vahvasti, mutta peli lopahti jälleen ensimmäisen kympin jälkeen. Myös pelaajien halu ja asenne jättivät kysymysmerkin eivätkä olleet lähelläkään sitä, mitä derbyjen voittoon vaaditaan.

Ensimmäisessä kolmessa pelissä vastaan asettuu Dalkurd (K), Malmö (V) ja Djurgården (K). Jos AIK saa näistä otteluista 6–9 pistettä, kyseessä on erinomainen tulos, 4–5 pistettä keskivertoaloitus ja 0–3 pistettä pettymys. Tänä vuonna on pakko onnistua myös kauden avauspeleissä, jotka ovat olleet ongelma monena vuonna: mestaruus on yleensä jo melkein hävitty ensimmäisen viiden tai kuuden pelin aikana.

Kirjoittanut: Markus Nurmio

 

Kaudella 2017 Brommapojkarna pelasi lähes täydellisesti koko sarjakauden, jo keväällä joukkue karkasi kärjessä, kun muut pelasivat ristiin. Jos miettii lähtökohtia, Brommapojkarna nousi kaudeksi 2017 Superettaniin, BP teki sensaatiomaisen kauden.

Kelataan nauhaa jokunen vuoksi taaksepäin: kaudella 2014 umpisurkea Brommapojkarna pelasi suhteellisen menestyksekkäästi Eurooppa-liigan karsintaa, ensimmäisellä kierroksella taipui VPS, ja BP karsiutui turnauksesta vasta kolmannella kierroksella italialaista Torinoa vastaan. Toki BP oli vuotta aiemmin saanut Europaikan vanhalla “fair play”-säännöllä, mutta menestys karsinnoissa oli jopa huikea, jos katsoo kuinka syvällä seura konttasi, Allsvenskanissa, ja jäi lopulta jumbosijalle, 20 pistettä karsintapaikan taakse. Kaiken lisäksi kapteeni Pontus Segerstöm hävisi taistelun syöpää vastaan kesken kautta.

Seuraavalla kaudella, 2015, syöksykierre vain jatkui, ja Brommapojkarna putosi myös toiseksi korkeimmalta sarjatasolta, taas kerran sarjajumbona. Kaudella 2016 alkavaan Division 1 Norra-sarjaan palkattiin entinen maajoukkuelegenda Olof Mellberg päävalmentajaksi. Ehkä hieman yllättävä valinta, Mellbergille tämä oli ensimmäinen valmentajapesti.

Mellberg lähti ajamaan sisään BP:lle tuttua pallonhallintapeliä, mutta ehkä hiukan omalla ideallaan. Suurimmat suosionosoitukset Mellberg on kuitenkin siitä, miten hän käyttäytyy johtajana. Ensimmäisellä kaudella Mellbergin BP hävisi vain yhden ottelun Division 1:issä, ja nousi suoraan takaisin Superettaniin.

Brommapojkarna valmistautui Superettaniin viime kaudella etenemällä Ruotsin Cupin semifinaaleihin asti, jossa IFK Norrköping oli selvästi parempi (4-0). BP voitti oman lohkonsa, ennen Degerforsia, Djurgårdenia ja Helsingborgia. Puolivälierissä kaatui Elfsborg vieraissa, ja vaikkakin Boråsin ylpeys alisuoritti viime kaudella, oli BP:n jatkoon meno varsin iso yllätys.

BP menetti keväällä myös tärkeitä pelaajia, muun muassa lupaava laitapakki Felix Beijmo siirtyi Djurgårdeniin, ja Serge-Junior Martinsson Ngouali Hammarbyhyn. Voidaan myös todeta, että tällä kaudella SJK:n pelipaidassa pelaava Anders Bååth ei saanut luottoa BP:ssä 2017 ja jätti seuran kesäkuussa.

Brommapojkarna pelasi erittäin vahvan ensimmäisen puoliskon sarjassa, heillä oli 15 kierroksen jälkeen 37 pistettä mahdollisesta 45 kasassa. Vain pieni notkahdus syksyä kohti esti ylivoimaisen sarjavoiton (kts. alla oleva kuvio).

Loppujen lopuksi sarjapaikka varmistui Mellbergin johdolla, kun he voittivat Dalkurdin kolmanneksi viimeisellä sarjakierroksella lukemin 1-0 Grimstalla 3 866 katsojan edessä. Koska Mellbergillä ei ole tarvittavia lisenssejä valmentaa Allsvenskanissa, hän oli jo Superettanissa poikkeusluvalla, Brommapojkarna anoi ja sai hänelle poikkeusluvan myös Allsvenskaniin, mutta Mellberg irtisanoutui kauden jälkeen.

Brommapojkarna joutui hieman ahtaaseen tilaan, kun Mellberg jätti seuran viime kauden jälkeen. Valmentajahaku kestikin ehkä yllättävän kauan, ja loppujen lopuksi Luis Pimenta naarattiin seuraan Mellbergin jatkajaksi. 36-vuotias portugalilainen Pimenta valmensi viime kaudella Norjan Kongsvingerissa, joka oli ensimmäinen päävalmentajapesti hänelle. Ylipäätänsä hänen valmentajatausta on aika vaatimaton, ainoa pesti ennen Kongsvingeriä oli avustava valmentaja Hønefossissa.

Talvella BP on pelannut runsaasti harjoitusotteluita sekä myös kolme peliä cupin lohkovaiheessa., ja suoritukset ovat olleet tuloksellisesti kiitettäviä. Ainoat tappiot tulivat Malmölle, IFK Göteborgille, SJK:lle ja Djurgårdenille. Viime kauden kaltaista menestystä cupissa ei ollut odotettavissa, vaikka BP:llä olikin viimeisessä ottelussa jatkoon meno omissa käsissä Malmön vieraissa. Tavallaan BP:n otteluohjelma on koventunut vastustajien suhteen kohti kautta, kaikki tappiot tulivat kovasti satsaavia joukkueita vastaan maaliskuussa. Ennen sitä vastustajat olivat lähinnä Superettan-tasoa.

Puolustus on ollut vaiheittain hyvää, mutta BP:n suurin kysymysmerkki on hyökkäyspäässä. Pallolliseen peliin pyrkivä BP tarvitsee kovasti läpimurtoa joillekin hyökkääjille, jos haluavat pysyä sarjassa. Seurassa ei ole periaatteessa ollenkaan pelaajaa tällä hetkellä joka olisi iskenyt maaleja Allsvenskanissa, ja varsinkin nouseva tähtihyökkääjä Viktor Gyökeres jätti ison aukon taakseen, kun hän talvella suuntasi Brightoniin.

Tulleet		Lähteneet
Nikola Petric	FK Mladost Lucani	Viktor Göranzon	Umeå FC (laina)
Fritiof Björkén	Östers IF	Budimir Janosevic	AIK
Martin Rauschenberg	Gefle IF	Carl Starfelt	IFK Göteborg
David Ochieng	Al Taawun	Victor Fors	IK Frej
Ludvig Öhman	AFC Eskilstuna	Kevin Kabran	IK Start
Mohanad Jeahze	IFK Norrköping (laina)	Viktor Gyökeres	Brighton FC
Moustafa Zeidan	Syrianska FC	Kyle Konwea	SJK
Petar Petrovic	IFK Värnamo	Love Reuterswärd	Assyriska FF (laina)
Eric Johana Omondi	Vasalunds IF	Joel Qwiberg	San Jose Earthquakes
Maikel Nieves Martin	Kongsvinger IL
Alexander Nilsson	IK Sirius
Rasmus Alm	Landskrona BoIS
Bajram Ajeti	Gefle IF

Harj.	20-01-2018	AFC Eskilstuna	2-0	Maikel, Omondi
Harj.	27-01-2018	IK Sirius	1-1	Gustafsson
Harj.	03-02-2018	IK Frej	2-1	Ajeti, Ochieng
Harj.	10-02-2018	Cukaricki	2-1	Öhman, Rauschenberg
Cup	18-02-2018	Gefle IF	2-0	Sanberg-Magnusson, Ajeti
Cup	25-02-2018	Dalkurd FF	2-0	Nikolic, Rauschenberg
Cup	04-03-2018	Malmö FF	1-3	Ajeti
Harj.	10-03-2018	VPS	0-0
Harj.	16-03-2018	IFK Göteborg	0-3
Harj.	24-03-2018	Djurgårdens IF	0-1

Lähtökohtaisesti Brommapojkarna taistelee heti alusta putoamista vastaan. Melkein kaikki vastustajat seitsemällä ensimmäisellä kierroksella tulevat lähtökohtaisesti kilpailemaan europaikoista tällä kaudella, pois lukien Hammarby ja ehkä Elfsborg kun katsoo ennakkoveikkauksia. Eikä siis pelkästään oman toimituksemme veikkauksia.

Jos Mellberg olisi saanut jatkaa, niin usko olisi lähtökohtaisesti hieman korkeampi. Viime kaudella Pimentan Kongsvinger ei vakuuttanut Norjan divarissa, mutta toki pitää muistaa, että sitä edellisenä kaudella he pelasivat cupin finaalissa. Mutta aina valmentajavaihdoksissa jotain muuttuu, ja vaikea sanoa onko BP samassa harmoniassa kuin Mellbergin alla. Pimentan ja hänen tiiminsä isoimmat haasteet tulevat olemaan kuten todettua hyökkäyspelissä, ja kun BP:llä ei ole yhtä lailla kärkiosaamista hyökkääjän roolissa kuten esimerkiksi Trelleborgilla ja Dalkurdilla, voi tästä kaudesta tulla hyvinkin pitkä. Mutta pitää myös muistaa, että BP tekee työtä pitkällä tähtäimellä, Grimstaa ollaan kohennettu, ja organisaatiokin on edistynyt. Ja kuten viimeksi nähtiin, putoaminen Allsvenskanista ei tapa BP:tä.

 

Kirjoittanut: Sebastian Pundars

Dalkurd oli Superettan-kauden 2017 alkaessa sarjan kiistaton nousijasuosikki. Seuralla oli pelaajamateriaali, valmennus sekä talous huipputasolla.

Yhteiskuntaprojektina 13 vuotta aiemmin perustettu borlängeläisseura oli myös itse yhtä ehdoton omasta tavoitteestaan. Perustamisen jälkeen Dalkurd voitti jokaisen sarjatason aina Division Norrettaniin eli kakkosdivisioonaan asti. Viiden kauden jälkeen oli jälleen nousun vuoro syksyllä 2015. Ratkaisevassa ottelussa PS Kemistäkin tuttu Erik Törnros teki 2-0-maalin.

Vaikka debyyttikausi eliittitasolla päättyikin kunnioitettavaan neljänteen sijaan, koettiin noususijojen ulkopuolelle jäänti Borlängessä pettymyksenä. Nousuun pyrittiin saman tien kiitos kurdiveljesten Kawa ja Sarkat Junadin miljoonien, jotka mahdollistivat muun muassa taitavan Rawez Lawanin pestaamisen IFK Norrköpingistä.

Pettymyksen karvasta kalkkia ei suinkaan jääty nielemään, vaan Taalainmaalla satsattiin entistä kovemmin nousuun.

Päävalmentajaksi palasi vuoden 2016 Hammarbyn junioreissa viettänyt Andreas Brännström. 41-vuotias valmensi Dalkurdia kausina 2014-2015.

Norjan IK Startista saapui atleettinen jenkkitoppari Alex DeJohn. Åtvidabergiä ja Östersundiä edustanut keskikenttä Ammar Ahmed palasi Borlängeen, ja Allsvenskanissa tuhoja tehnyt Mohamed Bangura tuli tähtistatuksella valtaamaan Superettania.

Nousuun päättyvä kausi alkoi sarjan tulevaa voittajaa Brommapojkarnaa vastaan. Tasainen ja korkealaatuinen vääntö päättyi maalittomaan tasapeliin.

Kevät jatkui kelvollisesti, ja kesäkuuhun mennessä Dalkurd oli hävinnyt vain kahdesti ja majaili sarjataulukossa toisena.

Kesällä alkoi kahdentoista ottelun mittainen tappioton putki, mikä nosti seuran kärkipaikalle. Peli oli suorastaan suvereenia, eikä noususta vaikuttanut olevan kysymystäkään. Syksyn lähestyessä Norrbystä saapunut Richard Yarsuvat alkoi yhä selkeämmin lunastamaan statustaan ykköskärkenä, kun Bangura puolestaan oli loukkaantuneena lähes koko kauden.

Sarjanousu ei ollut kuitenkaan kiveen hakattu. Brommapojkarna pelasi vähintään yhtä hyvin ja tasaisesti, ja kolmantena majaillut Trelleborg alkoi hengittämään niskaan. Dalkurd alkoi Rawez Lawanin johdolla jäätymään, ja varmalta näyttänyt nousu venyi toiseksi viimeiselle kierrokselle. Lawan kertoi toimittaja Olof Lundhin podcastissa paineiden vaivanneen häntä ja koko muuta joukkuetta.

GAIS-ottelussa raskas taakka putosi vihdoin harteilta, kun Lawan nousi kapteenina ratkaisevaan rooliin. Noin tunnin pelin jälkeen Lawan iski voittolukemat 1-0, ja Dalkurdin peli-ilme muuttui paljon rennommaksi. Nousu oli vihdoin todellisuutta.

 

Dalkurdin talvi oli Allsvenskanin sekavin offseason miesmuistiin. Nousun luulisi aiheuttavan hurmosta ja harmoniaa, mutta Taalainmaalla alkoi myrskyinen jakso.

Borlängessä hädin tuskin ehdittiin juhlia nousua, kun seura ilmoitti jättävänsä paikkakunnan. Dalkurd oli jo muutaman vuoden ehtinyt kinastella kunnanvaltuuston kanssa, mutta oikeastaan nousu sai seuran siirtymään sanoista tekoihin.

Kokonaisuudessaan muutto Uppsalaan on absurdi, sillä se perusteltiin urheilullisin syin. Paremmat olosuhteet ja stadionremontti laskettiin suurimmiksi syiksi, mutta seura joutuu pelaamaan kaudet 2018 ja 2019 evakossa Gävlessä. Muutosta ja siihen liittyvästä kiistelystä voi lukea tarkemmin erillisestä artikkelista.

Pelkästään seura ei ollut nopea kohdistamaan katsettaan muualle nousun jälkeen. Päävalmentaja Brännström oli medioiden mukaan saman tien yhteydessä IFK Göteborgiin, joka etsi uutta valmentajaa kovan identiteettiuudistuksen liideriksi. Brännström sai potkut Dalkurdista, eikä häntä palkattu Blåvittiin. Sinivalkoiset valitsivat Brännströmin sijaan tämän entisen apuvalmentajan Poya Asbaghin.

Uusi koutsi löytyi Superettanin voittaneesta Brommapojkarnasta. Olof Mellbergin aisaparina toiminut Azrudin Valentic on pääkaupunkiseudulla tunnettu kehittävänä valmentajana. Bosnialainen on ilmoittanut haluavansa Dalkurdin jatkavan pallon hallitsemista, kuten se teki Superettanissa.

Maalivahtiosasto laitettiin kokonaan uusiksi, eikä mikään ihme, sillä Dalkurdissa ei ole aikoihin nautittu korkeatasoisesta maalivahtipelaamisesta. Ruotsin U17-maajoukkueen kanssa MM-pronssia vuonna 2013 voittanut Sixten Mohlin ei ole vielä onnistunut läpimurrossaan. 22-vuotias oli kaksi viime kautta Malmösta lainalla Kristianstadissa.

Cupissa ykkösmaalivahtina pelasi Konyasporista värvätty Abdülaziz Demicran. Turkkilainen ei ole pelannut säännöllisesti kauden 2015 jälkeen, joten Mohlinilla on hyvät saumat napata ykkösveskarin titteli.

Dalkurd hankki kaksi laitapakkia, jotka eivät ole vielä näyttäneet tasonsa riittävän Allsvenskaniin. Östers IF:ssä vakuuttanut Simon Strand sai saman tien paikan avauksessa vasempana wingbackina. Irfan Jasarevic on todennäköisesti floppivärväys. Bosnialainen pelaa myös vasemmalla, mutta aiemmat Allsvenskan-hankinnat Bosnian liigasta ovat olleet poikkeuksetta floppeja. AIK:n Sulejman Krpic on tästä viimeisin esimerkki.

Norjan Odds BK:sta tullut Oliver Berg on box-to-box-keskikenttä, jonka hankkimisesta useimmat nousijajoukkueet voivat vain unelmoida. Bergillä tulee olemaan tärkeä rooli tasapainottamassa transitioita.

Ferhad Ayaz on toistaiseksi kauden ainoa niin sanottu maajoukkuevärväys. Hyökkäävä keskikenttä jätti Örebron kesken sopimuskautensa pelatakseen kurdina kurdiseurassa Allsvenskania. Ayaz on oiva jokerikortti heitettäväksi vaihdosta kentälle.

Marokkolainen Younes Bnou Marzouk oli talven kiinnostavin hankinta. FC Luganosta lainattu kärki on FC Metzin kasvatti ja on viettänyt vuosia myös Juventuksen akatemiassa. Bnou Marzouk on väläytellyt talven otteluissa.

Siirtopommia saatiin odotella lähes viimeiselle viikolle saakka. AFC Eskilstunassa kahdeksan maalia viime kaudella iskenyt Mohamed Buya Turay oli kuuma nimi läpi koko talven. Muun muassa Djurgårdenin huhuiltiin olevan kärjen perässä, mutta hintalappu karkotti tukholmalaisseuran. Siirtohintaa ei ole julkaistu, mutta medioiden mukaan hintapyyntö majaili noin miljoonan euron tienoilla.

Hankinnat eivät loppuneet Turayhin, vaan juuri ennen pääsiäistä Dalkurd pudotti toisen siirtopommin. Kirjoituksen aikana seura ei itse ole vahvistanut siirtoa, mutta luotettavan Fotbollskanalen-toimittajan Martin Peterssonin mukaan Östersundissä loukkaantumisten takia pieneen rooliin jäänyt Johan Bertilsson siirtyy Dalkurdiin. Bertilsson on lisäys Dalkurdin offensiiviseen tulivoimaan, ja voi pelata myös vasemmalla laidalla.

 

Tulleet		Lähteneet
Irfan Jasarevic	FK Krupa	Oscar Lundin	IK Brage
Oliver Berg	Odds BK	Frank Pettersson	Jönköpings Södra
Abdulaziz Demircan	Konyaspor	Richard Yarsuvat	Norrby IF
Simon Strand	Östers IF	Kujtim Bala	Lopetti
Malkolm Moënza	GAIS	Robertino Kljajic
Sixten Mohlin	Malmö FF	Predrag Randelovic	IFK Värnamo
Ferhard Ayaz	Örebro SK	Mohamed Bangura
Mohamed Buya Turay	AFC Eskilstuna
Johan Bertilsson	Östersunds FK

Ennen Ruotsin cupia Dalkurd osallistui kansainväliseen harjoitusotteluturnaukseen.

Tulokset esiturnauksessa olivat paljon vakuuttavampia kuin kansallisessa cupissa. Vaikka cuplohko oli kovatasoinen, ja Malmölle hävittiin vain yhdellä maalilla, ei tappio Brommapojkarnaa ja tasuri Superettanin keskikastiin kuuluvaan Gefleä vastaan imartele tulokasseuraa.

Harj.	25-01-2018	IK Frej	2-1	Sugita, Pllana
Harj.	30-01-2018	Shamrock Rovers	0-0
Harj.	03-02-2018	Jablonec	1-1	Marzouk
Harj.	05-02-2018	Beijing Gouan	3-1	Berg, De John, Marzouk
Cup	18-02-2018	Malmö FF	0-1
Cup	25-02-2018	IF Brommapojkarna	0-2
Cup	04-03-2018	Gefle IF	2-2	Ahmed, Sugita
Harj.	25-03-2018	Akropolis	3-0	Turay, Lawan, Moenza

Dalkurdista tulee väkisinkin mieleen AFC Eskilstuna. Uusi tulokas, uhoa ja itseluottamusta täynnä oleva outolintu.

Seuralla on myös poikkeuksellisia ulkopuolisia resursseja tehdä Turayn tai Bertilssonin kaltaisia hankintoja. Ero Eskilstunaan on Dalkurdin yhteisöllisyys, vaikka seura ei olekaan perinteiseen tyyliin paikkakuntaan sidottu. Dalkurdin projektissa on myös jokseenkin järkevää pitkäjänteisyyttä, vaikka rahoittajaveljesten puheet Mestarien liigasta muutama vuosi sitten olivatkin hämmentäviä.

Vaikka talven pelit menivätkin penkin alle, on kokoonpano leveydeltään ja laadultaan huomattavasti montaa muuta seuraa edellä.

Kolmen topparin linjassa ei ole kysymysmerkkejä leveyttä lukuun ottamatta. Avaustrio, Djurgårdenista tutun Kebba Ceesayn johtamana, on suhteellisen stabiili, mutta loukkaantumisten tai pelikieltojen sattuessa tilalle ei ole juurikaan varteenotettavia vaihtoehtoja. Laitapakkina Bosniassa ja Hertsegovinassa pelannut Jasarevic stunttasi yhden ottelun topparina talvella. Sundsvallista viime kaudeksi hankittu Robin Tranberg on paras tuuraajavaihtoehto toppariksi. Tranberg pelasi enemmistön viime kauden otteluista ja on osoittanut olevansa kelvollinen keskuspuolustaja.

Leveyttä löytyy sen sijaa ylempää kentältä.

Oliver Berga ja Rewan Amin muodostavat ihailtavan keskikenttäduon, missä Amin toimii registana. Heidän lisäksi penkiltä löytyy teknisempi vaihtoehto Ammar Ahmed. Myös kapteeni Rawez Lawan voi pelata keskustassa.

Laidoilla tilanne on kimurantimpi. Vasemmalle löytyy kolmekin vaihtoehtoa, joista Strand jatkanee avauksessa, ellei tuoreinta hankintaa Bertilssonia ole kaavailtu wingbackin rooliin. Oikealle Heradi Rashidin tilalle ei löydy ketään.

Hyökkäyksen kolmio on todella iskukykyinen. Aiemmin mainittujen Turayn, Ayazin, Lawanin sekä Bnou Marzoukin lisäksi on jopa neljä vahvaa vaihtoehtoa. Japanilainen Yukiya Sugita on räjähtävä ja tekninen pelintekijä, joka on saanut pelata myös talvella. Ahmed Awad on oma kasvatti ja oli nousukaudella tärkeä tekijä.

Kosovolainen Leonard Pllana on mielenkiintoinen lupaus ja jenkki Andrew Stadler on hyökkäyksen jokapaikan höylä.

Kuten todettu, Dalkurdin hyökkäys pystyy haastamaan useamman seuran Allsvenskanissa. Vaikka puolustuslinja pelasikin viime kauden yhdessä, on vastus Allsvenskanissa niin paljon kovempi haaste, etten ole täysin vakuuttunut siitä, kuinka hyvin DFF tulee pärjäämään puolustuspäässä.

Myös Valenticin kunnianhimoinen halu jatkaa pallonhallintaa Allsvenskanissa on enemmän uhka kuin mahdollisuus. Moni joukkue on asettanut mitalisijan tavoitteekseen, ja kaikkien peli perustuu enemmän tai vähemmän pallonhallintaan. Kun yli puolet sarjasta haluaa pitää palloa, kuinka hyvin Dalkurd tulee pärjäämään kisassa?

Kiistatta suurin murheenkryyni on kuitenkin evakko. Organisaation muutto tilapäisesti Gävleen, pelaajien hotelliasuminen sekä kotikenttä, jossa ei kotifaneja juuri näe, ovat pelin ulkopuolisia tekijöitä, jotka voivat holistisesti aiheuttaa paljon enemmän hallaa kuin mitä omistajaveljesten miljoonat voivat paikata.

 

Kirjoittanut: Petteri Räisänen

 

Djurgården hankki yllättäen Özcan Melkemichelin päävalmentajaksi marraskuussa 2016. Melkemichel on tehnyt välillä loistavaa työtä pienillä budjeteilla Syrianskassa ja AFC Eskilstunassa, mutta häneltä ei löytynyt aiempia näyttöjä suurseurassa. Urheilutoimenjohtaja Bo ”Bosse” Andersson hankki Melkemichelille kovat pelinappulat viime kaudelle, kun Kim Källström palasi Djurgårdeniin, sekä kymmenisen vuotta Englannissa pelannut Jonas Olsson liittyi kauden kynnyksellä seuraan. Lisäksi pitkäaikainen maajoukkuemaalivahti Andreas Isaksson hankittiin kesällä 2016.

Källströmillä ja Isakssonilla on yhteensä yli 250 maajoukkuepeliä, joten kokemuksesta ei ollut puutetta. Molemmat olivat myös osa Djurgårdenin kulta-aikaa 2000-luvun alussa. Myös entinen IFK Göteborg-hyökkääjä Gustav Engvall lainattiin Bristol Citystä, joten kauden alussa kiima oli suhteellisen kova kannattajien keskuudessa.

Cupissa joukkue konttasi, kuten on ollut tapana, ja jäi lohkovaiheeseen, vaikka vastustajina oli Degerfors (Superettan), Superettaniin takaisin noussut Brommapojkarna ja Superettaniin pudonnut Helsingborg. Allsvenskan toisaalta lähti avausottelun traumaattisen Sirius-tappion jälkeen sujumaan suht mukavasti.

Voittoja napsittiin hyvään tahtiin ja jopa derbyvoiton mahdollisuus saattoi käväistä joidenkin kannattajien mielessä.

Melkemichelin ja Djurgårdenin ongelma pitkin kautta oli kuitenkin epätasaisuus. Keskikesällä esimerkiksi Östersundille hävittiin vieraissa, mutta voitettiin suhteellisen helposti 3-0 viikkoa myöhemmin kotona. Tämä näkyi välillä myös otteluiden sisällä. Vaikka huiput pelisuorituksissa olivat ajoittain erittäin korkeat, niin myös pelitason laaksot olivat välillä pelottavan syviä, varsinkin jos suhteuttaa nämä loppusijoitukseen (3.).

Suurin syy pelilliseen ailahtelevuuteen oli puolustuspelaaminen, tai itse asiassa joukkueen tasapaino, jota oli kallistettu ehkä vähän liikaa eteenpäin pelaajahankintojen suhteen. Keskikentän keskustassa pelaava kaksikko oli melkein aina avain hyvään tai huonoon otteluun. Silloin kun Källström oli pelituulella, oli tulos myöskin sen mukaista.

Ei ollut kovin yllättävää, että Källström sittemmin lopetti peliuransa kauden jälkeen.

Vaikka seura yrittikin mainostaa syksyä ”mestaruusjahdiksi”, oli Malmö kuitenkin jo liian kaukana ja jahti jäi alkutelineisiin. Djurgårdenilla oli pitkään kakkospaikka omassa taskussa, mutta loppukauden tuloksellisesti vaisu jakso päätyi kohtaloksi.

Viimeisillä kierroksilla Djurgårdenilla oli parikin paikkaa varmistaa toinen sija, mutta tasapeli Häckeniä vastaan ja vaisu esitys kotona sarjapaikastaan pelaavaa J-Södraa vastaan siirsi kaikki paineet viimeiselle kierrokselle Kalmaria vastaan vieraissa. Guldfågeln Arenalle saapuikin vierasfaneja kiitettävä määrä, vähän yli 2000, ja kentällä joukkue hoiti mallikkaasti kolme pistettä kotiin.

Näin ollen Djurgården otti korkeimman sarjasijoituksen Allsvenskanissa sitten vuoden 2007. Myös silloin Djurgården päätyi kolmannelle sijalle, jota Ruotsissa jalkapallosarjoissa kutsutaan ”pikkuhopeaksi”. Neljäs sija oikeuttaa pronssimitalin.

Viime syksynä nousi harmaita pilviä siniraitaisten taivaalle. Suurella todennäköisyydellä Djurgårdenista tulisi lähtemään merkittäviä pelaajia. Kim Källström päätti, ettei hän enää jatka peliuraansa ja Magnus Erikssonin hihasta revittiin kunnolla MLS:n suunnasta. Lopulta Eriksson lähtikin Häckenin valmentajan Mikael Stahren perässä San Jose Earthquakesiin.

Syksyn alusta asti oli myös selvää, että suurta luottoa omaava Elliot Käck siirtyy muualle, jättäen aukon pelipaikalleen (vasen laitapakki), joka on ollut Djurgårdenin ongelma viime kausina. Ei sen takia, että Käck olisi ollut huono, mutta hänen takanaan on ollut aika tyhjää.

Myös taitava laituri Othmaan El Kabir pakkasi laukkunsa ja suuntasi Venäjälle. Pitää toki muistaa, että Djurgården sai ihan hyvät korvaukset sekä Erikssonista että El Kabirista. Myös viime vuonna alkukaudella hyvin pelannut Gustav Engvall palasi Bristol Cityyn.

Verrattuna viime vuosiin urheilutoimenjohtaja Bo ”Super-Bo” Andersson oli aktiivinen pelaajahankinnoissa jo ennen joulua, ja lähteneitä paikattiin neljällä pelaajalla jo ennen uutta vuotta. Johan Andersson tuli Felix Beijmon kirittäjäksi Siriuksesta, Jonathan Ring (Kalmar FF) täydensi laituripulaa Dzenis Kozican (Jönköpings Södra) kanssa ja lupaava 17-vuotias Hampus Finndell naarattiin FC Groningenista keskikentälle.

Kozica on kuulunut Jönköping Södran parhaimpiin pelaajiin viime kausina.

Seura pelasi hiukan erilaisen harjoituskauden tänä vuonna. Perinteinen harjoitusleiri pidettiin Etelä-Afrikassa, jossa loppujen lopuksi saatiin yksi harjoituspeli Ajax Cape Townia vastaan (0-0). Sen jälkeen pelattiin kahteen kertaan parin päivän aikana kaksi peliä, ensiksi ns. kakkosmiehistö pääsi näyttäytymään Syrianskaa sekä Assyriskaa vastaan. Ykkösmiehistö pelasi sitten Syrianska-pelin jälkeen HJK:ta vastaan, ja Assyriska-pelin jälkeen Bodø/Glimtiä vastaan.

Saldona kolme voittoa ja kaksi tasapeliä (Assyriska 1-1) ennen kilpailukauden avausta.

Vielä ennen cupin lohkovaihetta keskikentälle saatiin mielenkiintoinen lisävahvistus, kun Valioliigan Burnleyn organisaatiosta saapui Fredrik Ulvestad kolmen vuoden sopimuksella. Ulvestad ei päässyt pelaamaan Burnleyn edustusjoukkueessa sen enempää, mutta viimeistään cup-derbyssä AIK:ta vastaan hän näytti tasonsa. Norjalainen on ilman muuta sarjan mielenkiintoisimpia hankintoja kuluneen talven aikana.

Silly season on taas ollut suhteellisen vilkas, mutta kannattajat ovat olleet maltillisia, vaikka toiset joukkueet ovat koonneet Los Galacticosmaisia pelaajaryhmityksiä. Suurin kysymysmerkki on leijunut hyökkäysosaston yläpuolella, kun Engvall sekä Eriksson jättivät ison aukon maalisarakkeeseen lähtiessään Tukholmasta.

Viikko ennen sarja-avausta ”Super-Bo” julkaisi pienoisen pommin, kun Yura Movsisyan oli solminut kuuden kuukauden mittaisen lainan seuran kanssa. Movsisyan on ollut MLS-seura Real Salt Lake Cityn ”designated player”, mutta jäi vähille peliminuuteille viime kaudella. El Kabir-myynnin yhteydessä ostajaseura FC Ural sai tiedon, että Djurgården etsii hyökkääjää, ja halusi hyvänä tekona auttaa seuraa tässä prosessissa.

Uralin toimesta Movsisyanin nimi tuli esille, ja kuukauden mittaisen profiloinnin jälkeen sopimuksesta löydettiin yhteisymmärrys. Anderssonin mukaan viimeinen sinetti tuli Movsisyanin nähdessä derbyvoitto paikan päällä. Armenialainen maajoukkuepelaaja Movsisyan on pelannut monta kautta Spartak Moskovassa, missä hän oli joukkuekaveri muun muassa Kim Källströmin kanssa, joka itse kehui hyökkääjää Super-Bolle.

Tulleet		Lähteneet
Denis Kozica	Jönköpings Södra IF	Magnus Eriksson	San Jose Earthquakes
Jonathan Ring	Kalmar FF	Elliot Käck	IK Start
Hampus Finndell	FC Groningen	Tim Björkström	IK Sirius
Fredrik Ulvestad	Burnley FC	Haruna Garba	Gzira United (laina)
Marcus Danielsson	GIF Sundsvall	Othman El Kabir	FC Ural
Yura Movsisyan	Real Salt Lake (laina)	Amadou Jawo	IK Frej (laina)
Johan Andersson	IK Sirius	Joseph Ceesay	IK Frej (laina)
		Marcus Hansson	IK Frej (laina)
		Gustav Engvall	Bristol City (laina päättyi)
		Kim Källström	Lopetti
		Souleymane Kone	Dunajska Streda (laina)
		Mihlali Mayambela	IK Brage (laina

Harj.	24-01-2018	Ajax Cape Town	0-0
Harj.	02-02-2018	Syrianska FC	3-1	Kadewere, Kielin, Granberg
Harj.	03-02-2018	HJK	2-1	Kozica, El Kabir
Harj.	09-02-2018	Assyriska FF	1-1	Gunnarsson
Harj.	10-02-2018	FK Bodø/Glimt	3-1	Walker, Badji, oma maali
Cup	19-02-2018	Degerfors IF	6-0	Radetinac (2), Mrabti, Augustinsson, Kadewere (2)
Cup	24-02-2018	IK Frej	1-0	Gunnarsson
Cup	03-03-2018	Jönköpings Södra IF	1-0	Walker
Cup	12-03-2018	BK Häcken	1-0	Kadewere
Cup	18-03-2018	AIK	2-0	Kadewere, Mrabti
Harj.	24-03-2018	IF Brommapojkarna	1-0	Une Larsson

Joissakin piireissä ollaan viljelty Djurgårdenille katastrofikautta 2018, koska muun muassa pistenikkari Magnus Eriksson sekä viimekauden luottopelaaja Kim Källström eivät ole enää ringissä. Eriksson lähti MLS:ään, ja Källström lopetti uransa. Tilalle tulleet pelaajat ovat ehkä vähemmän seksikkäämpiä nimiä, mutta varsinkin Dzenis Kozica on ollut hyvän tason Allsvenskan-pelaaja, vaikka hän pelasikin konservatiivisessa Jönköping Södrassa.

Harmonia on ainakin talven aikana parantunut selvästi joukkueen sisällä, ja jos katsoo Melkemichelin vanhoja seuroja, on hyvä joukkuehenki usein ollut avain hänen menestykseen. Fredrik Ulvestad ja Hampus Finndell ovat myös tuoneet keskikentälle ketteryyttä ja enemmän vauhtia. Kaikki kunnia Källströmille, mutta välillä hänen suoritukset suorastaan huokuivat välinpitämättömyyttä.

Talven ja kevään aikana ollaan nähty, että Djurgårdenin puolustuspelaaminen on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Viime kaudella puolustuspeli oli välillä ailahtelevaa, mutta ainakin tähän mennessä puolustuspelille ei voi antaa muuta kuin täydet pisteet. DIF pelasi viisi ottelua Ruotsin Cupissa matkalla finaaliin, eikä päästänyt ainuttakaan maalia. Alkulohkon vastustajista voi olla montaa eri mieltä, mutta Häcken ja AIK jotka asettuivat vastaan pudotuspeleissä tulevat olemaan kovia sarjassa myös ensi kesänä, ja molemmilla joukkueilla on laadukas hyökkäyskalusto.

Varmasti kovasti käytetty klisee, mutta Djurgårdenilla on todella kova alkuohjelma Allsvenskanissa, mikä tulee näyttämään tien koko kautta ajatellen. Ensimmäisiin seitsemään sarjaotteluun kuuluu kaksi paikalliskamppailua, kaksi Malmö-ottelua, ja niin Östersund kuin Elfsborg vieraissa.

Malmö-ottelu siirrettiin aikaisemmaksi molempien seurojen todetessa, että on parempi pelata elokuun peli aikaisemmin alta pois, jotta eurokarsintaotteluiden tiheään otteluohjelmaan jäisi enemmän välipäiviä. Mutta jos katsoo tuloksia cupista, Djurgårdenilla on hyvät mahdollisuudet saada lentävä lähtö sarjakauteen, ja myös maukas itseluottamuksen kohotus loppukautta ajatellen.

Kannattajille olisi pettymys, jos viime kauden kolmossija ei uusiudu, ja heidän odotukset europeleihin ovat niin ikään korkeat. Mielenkiintoista tulee olemaan minkälaisen invaasion he saavat aikaiseksi Eurooppaan, kunhan vastustaja saadaan arvottua. Myös joukkueen sisäinen tavoite on europaikan uusiminen ja voisi jopa uskoa, että vähäiset ulkopuoliset odotukset antavat hyvän mahdollisuuden Djurgårdenille näyttää, että viime kausi ei ollut mikään kertalento.

 

Kirjoittanut: Sebastian Pundars

Elfsborgille kausi 2017 oli suuri pettymys. Otteet kentällä olivat odotettua heikompia ja sisäiset erimielisyydet painoivat joukkuetta. Lopulta seurajohdon olikin hieman ennen kauden loppua raskain mielin ilmoitettava, että yhteistyö valmentaja Magnus Haglundin kanssa oli ohi.

Päätös oli varmasti vaikea. Vuonna 2006 Haglund johdatti Elfsborgin Allsvenskanin mestariksi 45 vuoden tauon jälkeen, ja oli mukana käynnistämässä seuran näihin päiviin asti jatkunutta menestyksekästä aikakautta. Haglundin ensimmäinen valmennuspesti Elfsborgissa kesti kahdeksan vuotta (2004-2011).

Hän palasi kuitenkin seuraan vuoden 2014 lopulla. Elfsborgin silloinen päävalmentaja Klas Ingesson menehtyi traagisesti syöpään juuri ennen kauden päättymistä. Hänen viimeisiä toiveitaan oli Haglundin palkkaaminen uudelleen ja hän miehen myös Norjasta ehti takaisin houkutella. Haglundin toinen kierros Elfsborgin peräsimessä kesti lähes kolme kokonaista kautta.

Elfsborg päätyi sarjataulukossa lopulta kahdeksanneksi, mikä oli sen huonoin sijoitus vuosikausiin. Tätä heikommin oli mennyt edellisen kerran kaudella 2004, joka oli Magnus Haglundin ensimmäinen kausi joukkueen valmentajana.

Menestykseen tottunut boråsilaisyleisö kaikkosi kauden mittaan katsomoista. Joukkueen haluttoman oloinen kamppailu ei Elfsborgin kannattajia miellyttänyt. Paikan päälle tulleiden katsojien määrä romahti vielä paljon ilmoitettuja lukemia enemmän.

Maaleja peleissä kyllä nähtiin, sillä Elfsborgin otteluissa niitä tehtiin ylivoimaisesti eniten koko Allsvenskanissa, 112 kappaletta. Edes Superettanissa yksikään joukkue ei yltänyt samaan. Myös päästettyjen maalien määrä 59 oli sarjan suurin.

Talvikaudella Elfsborg selvisi jatkoon cupin lohkovaiheesta, mutta hävisi heti puolivälierissä kotonaan Superettanin Brommapojkarnalle. Nolo tappio kuitattiin puolittaisella lupauksella, että seuraikoni Samuel “Sampa” Holmén olisi ulkomailla viettämiensä vuosien jälkeen palaamassa kesällä takaisin kotiin.

Tässä vaiheessa alkoi tosin jo olla melko selvää, että joukkue ei pelillisesti ollut lainkaan tasapainossa. Hyökkäyspeli kulki välillä mainiosti, mutta puolustus oli jatkuvasti ongelmissa. Talvella Venäjälle myydyn Victor Claessonin muttei myöskään Norjaan palanneen Henning Haugerin jättämää aukkoa keskikentän pohjalla ei oltu paikattu millään tavalla.

Allsvenskan alkoi Elfsborgin osalta selkeällä 1-5 vierasvoitolla Kalmarista, mutta ongelmat kentällä kävivät kierros kierrokselta selvemmiksi. Pelaajien tyytymättömyys Haglundia kohtaan kasvoi, eikä tämä jäänyt medialtakaan huomaamatta.

Toukokuussa Siriukselle kärsityn 1-4 tappion jälkeen joukkue oli täysin kriisissä. Julkisuuteen päätyi myös tieto, että yhtä vaille kaikki pelaajat olivat äänestyksessä halunneet valmentajan vaihtamista jo ennen kauden alkua. Äänestyksen tulos oli luovutettu seurajohdolle, muttei ollut johtanut sen suurempiin toimenpiteisiin.

Seuraikoni Anders Svenssonin harjoiteltua yhdessä pelaajien kanssa saatiin joukkue vielä ryhdistäytymään. Elfsborg pääsi pitkähköön tappiottomien otteluiden putkeen, ja kun Samuel Holmén sitten heinäkuussa juhlittuna sankarina saapui, vaikutti kaikki olevan kunnossa.

Sampa johdattikin ensimmäisessä ottelussaan Elfsborgin riemukkaaseen 3-0 kotivoittoon Hammarbystä, kauden ennätysyleisön (11,092) edessä. Toiveet hyvästä syksystä Boråsissa kasvoivat, mutta hetkellinen riemu loppui lyhyeen.

Holmén ei ollut pitkään pelikuntoinen, eikä hänestä ollut tilkitsemään vuotavaa alakertaa. Pelaajien otteet kentällä vaikuttivat välillä suorastaan haluttomilta, eikä joukkueen hyväksi pelaaminen tuntunut aina kiinnostavan. Huolimattomat pallonmenetykset johtivat turhan usein vastustajan ylivoimahyökkäyksiin.

Malmö FF:lle syyskuun lopulla kärsityn 6-0 murskatappion jälkeen Haglund sai viimein väistyä valmentajan paikalta. Elfsborg oli tuolloin voittanut kymmenestä edellisestä Allsvenskanin ottelustaan vain yhden. Lisäksi se oli selvinnyt cupissa jatkoon, kukistettuaan Söderettanissa pelanneen Landskronan 4-3, jatkoajan jälkeen.

Kautta oli tuolloin jäljellä enää viisi kierrosta ja niiden ajan valmennusvastuusta huolehtivat aiemmin apuvalmentajina toimineet Jan Mian ja Nemanja Miljanovic. Heistä Mian oli hoitanut monia päävalmentajan tehtäviä jo vuonna 2014 Klas Ingessonin oltua virallisesti joukkueen manageri.

Pelaajat siis saivat lopulta mitä halusivat, mutta otteet kentällä eivät valmentajan vaihdoksesta huolimatta merkittävästi parantuneet. Ainoastaan seuran kulttipelaajiin kuuluva Lars “Lasse” Nilsson toipui pelikuntoon.

Elfsborg ei kuitenkaan tarjonnut Lasselle enää jatkosopimusta ja niinpä kauden päätösottelusta IFK Norrköpingiä vastaan rakennettiin Borås Arenalle hänen jäähyväisottelunsa.

Kaikki sujui kuin käsikirjoituksen mukaan. Lasse tuli vaihdosta kentälle ja sai kannattajakatsomon edessä laukoa 83. minuutilla 3-2 johtomaalin rangaistuspotkusta. Osuma oli hänen uransa 59. maali Allsvenskanissa.

Voittoon asti tämä johtoasema ei kuitenkaan riittänyt. Hetkeä myöhemmin lahjoitti Elfsborgin puolustus jälleen kerran pallon vastustajalle, ja ottelu päättyi 3-3. Eikä Lassekaan malttanut hyvästejä Borås Arenalle heittää, vaan solmi talvella seuraavasta kaudesta sopimuksen kaupungin kakkosseura Norrby IF:n kanssa.

 

Uudeksi valmentajakseen Elfsborg nappasi naapurikaupunki Jönköpingistä Jimmy Thelinin. Hän oli pitkään tehnyt Jönköpings Södran kanssa hyvää työtä melko rajallisilla resursseilla. Päättynyt kausi oli tosin karsintojen kautta päättynyt putoamiseen Allsvenskanista.

Avustajikseen Thelin sai aiemmin Elfsborgin junioreita valmentaneen entisen huippupelaajan Tobias Linderothin sekä espanjalaisen Miguel Beasin, joka oli ollut hänellä apunaan myös Jönköpingissä.

Jönköpingistä liittyi myöhemmin rinkiin vielä maalivahtivalmentaja Ulf Thorsson. Hän seurasi tehtävässään Gert Hansenia, joka kauden päätteeksi vetäytyi ansaitulle eläkkeelle huolehdittuaan Elfsborgin maalivahdeista yli 20 vuotta.

Keväällä päättyi vielä toinenkin merkittävä aikakausi, kun seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Bosse Johansson lopetti hallitustehtävät. Hän ehti toimia Elfsborgin puheenjohtajana 13 vuotta.

Edelliskauden loppuun vieneistä valmentajista Janne Mian siirtyi vuorostaan valmentamaan Elfsborgin junioreita. Nemanja Miljanovic puolestaan lähti Superettaniin pudonneen AFC Eskilstunan urheilutoimenjohtajaksi, miltä paikalta hänet myöhemmin nimitettiin myös joukkueen päävalmentajaksi.

Pelaajamarkkinoilla Elfsborg oli jälleen rauhallinen ja hankki edellistalven tapaan vain kaksi uutta pelaajaa. Kokenut Stefan Ishizaki palasi Boråsiin viiden vuoden tauon jälkeen. Hän pelasi Elfsborgissa kausilla 2006-2013 ja oli mukana voittamassa kumpaakin seuran tämän vuosituhannen mestaruuksista (2006 ja 2012).

Robert Gojani puolestaan tuli valmentaja Thelinin perässä Jönköpingistä. Hän myös edusti tammikuussa Ruotsia Abu Dhabin maaotteluissa, oltuaan tuolloin vielä virallisesti Jönköpings Södran pelaaja. Elfsborgista mukaan talvimaajoukkueeseen mahtui hieman ironisesti vain puolustaja Joakim Nilsson.

Kahden uuden pelaajan lisäksi Elfsborg teki sopimuksen neljän oman juniorinsa kanssa. Nuorten sarjoissa Elfsborgilla onkin mennyt mainiosti ja se valtasi viime kaudella jo toisena vuonna peräkkäin paikan kolmessa neljästä nuorten SM-finaaleista. Voitto ja Ruotsin mestaruus irtosivat niistä arvostetuimmista, eli U19 ja U17 -ikäluokissa.

Lähtijöitäkään ei ollut montaa. Lasse Nilssonin lisäksi vain viime vuonna yli puolet otteluista aloittanut puolustaja Anders Degn Randrup siirtyi kiivasti nousua takaisin Allsvenskaniin tavoittelevaan Helsingborgiin. Koko viime kauden Falkenbergissa Superettania lainalla pelannut Viktor Götesson puolestaan jatkaa uraansa saman sarjan Degerforsissa.

 

Tulleet		Lähteneet
Stefan Ishizaki	AIK	Lars Nilsson	Norrby IF
Robert Gojani	Jönköpings Södra	Anders Randrup	Helsingborgs IF
Arian Kabashi	Akatemia	Viktor Götesson	Degerfors IF (lainalta paluu)
Christopher McVey	Akatemia
Marokhy Ndione	Akatemia
Tim Rönning	Akatemia

 

Talven ensimmäisissä harjoitusotteluissa Jimmy Thelin antoi tasaisesti peliaikaa kaikille ringissä olleille pelaajilleen. Hän alkoi myös vähitellen ajaa sisään 4-1-4-1 –muodostelmaa, jossa pelaajien paikat ottelun kuluessa vaihtelevat.

Ensimmäinen merkityksellinen ottelu oli cupin avauskierroksen kamppailu GAIS:ia vastaan Borås Arenalla. Elfsborg sai vasta ottelupäivänä varmistuksen, että joukkueen ykkösmaalivahti ja kapteenina alkavalla kaudellakin jatkava Kevin Stuhr Ellegaard oli pelikiellossa. Hänet poistettiin viime elokuussa kentältä cupin ottelussa Landskronaa vastaan.

Maaliin asteli David Olsson, jolle ottelusta muodostui melkoinen painajainen. Nuorukainen imaisi avauspuoliskolla ensin löysähkön vedon jalkojensa välistä ja tuli vielä hetkeä myöhemmin yllätetyksi puolesta kentästä lähteneellä laukauksella.

GAIS voitti ottelun lopulta 2-3, eikä lohkovoitto ollut enää Elfsborgin omissa käsissä. Göteborgilaisten kerättyä lopuista otteluistaan neljä pistettä, eivät Elfsborgin voitot Vasalundista (0-4) ja Hammarbystä (2-1) riittäneet jatkopaikkaan.

Cupista putoamisensa jälkeen Elfsborg on pelannut vain kaksi harjoitusottelua. Superettaniin noussutta Landskronaa vastaan maaleja jouduttiin odottelemaan toiselle puoliajalle asti, mutta Elfsborg kuitenkin voitti ottelun 2-0. Borås Arenalle ottelua seuraamaan saapuneet 183 katsojaa eivät olleet täysin tyytyväisiä näkemäänsä. Elfsborg tuntui keskittyvän enemmän paikkojen vaihtamiseen kuin maalitilanteiden luomiseen.

Viikkoa myöhemmin pelatussa kenraaliharjoituksessaan Elfsborg kaatoi viime kauden päätteeksi Superettaniin pudonneen Halmstadin selvin lukemin 3-0. Ottelu ratkesi jo ensimmäisen vartin aikana Elfsborgin tehtyä kaksi maalia erilaisten kulmapotkukuvioiden päätteeksi. Ennen puoliaikaa johto kasvoi jo kolmeen maaliin rangaistuspotkusta. Toisella jaksolla ottelussa ei maalipaikoilla juhlittu.

Elfsborg pelasi talven aikana kaikkiaan yhdeksän ottelua, voitti niistä seitsemän ja hävisi vain cupissa GAIS:lle. Tuon surullisen pelin ympäröimissä kahdeksassa ottelussa Elfsborgille tehtiin yhteensä vain kaksi maalia. Elfsborg tosin pelasi lähes kaikki harjoitusottelut kotikentällään ja alempien sarjatasojen vastustajia vastaan.

Harj.	20-01-2018	Sarpsborg 08	1-1	Prodell
Harj.	29-01-2018	SK Brann	2-0	Salobre, Lundevall, Kabashi
Harj.	10-02-2018	Örgryte IS	1-0	Jebali
Harj.	13-02-2018	Skövde AIK	2-0	Kabashi, Jebali
Cup	19-02-2018	GAIS	2-3	Nilsson, Jebali
Cup	25-02-2018	Vasalunds IF	4-0	Nilsson, Dresevic, Prodell, Jebali
Cup	04-03-2018	Hammarby IF	2-1	Frick, Holmén
Harj.	16-03-2018	Landskrona BoIS	2-0	Olsson, Karlsson
Harj.	24-03-2018	Halmstads BK	3-0	Lundevall (2), Prodell

 

Jimmy Thelin on jo tähän mennessä miltei kyllästymiseen asti puhunut suhteiden luomisesta, vastuun kantamisesta, toisten auttamisesta sekä kollektiivisuudesta. Ja vaikka kuinka monesta muusta jalosta asiasta, joita vailla Elfsborg viime kaudella joukkueena kieltämättä vaikutti olevan. Muista pelillisistä asioista puhetta on ollut paljon vähemmän.

Tulevan kauden teemoina voi ymmärtää olevan ainakin puolustuksesta koko joukkueena huolehtimisen. Harjoitusotteluissaan Elfsborg on välillä korostetustikin keskittynyt puolustamaan ja ottamaan pieniä askeleita uuden pelitapansa kanssa. Sen ainoan kerran, kun maalia todella olisi tarvittu, se jäi tekemättä.

Puolustus ja hyökkäys eivät Elfsborgilla kenties ole aivan Allsvenskanin parhaimmistoa, ainakaan laajuudellaan mitattuna. Keskikentällä sen sijaan tasoa ja etenkin leveyttä riittää vertailussa minkä tahansa muun seuran kanssa. Kevin Stuhr Ellegaard on talven pelien perusteella selkeä ykkösmaalivahti, eikä joukkueen menestys todennäköisesti ainakaan häneen kaadu.

Keskikentälle Elfsborgilla on siis tarjolla melkoinen määrä laadukkaita pelaajia, jotka eivät kaikki millään mahdu samaan aikaan kentälle. Thelin on lähtenyt osittain ratkaisemaan tilannetta sijoittamalla hyvin tuntemansa Robert Gojanin pelisysteemissään oikean puolustajan paikalle. Erikoiselta kuulostavaa päätöstä lienee auttanut, että perinteisempi oikea puolustaja Jesper Manns on loukkaantuneena ainakin heinäkuulle asti.

Gojani ei kuitenkaan pelaa perinteistä oikean pakin roolia, vaan nousee hyökkäyksiin lähdettäessä herkästi keskikentälle, muiden ottaessa hänen paikkansa puolustuksessa. Kyseessä on yksi niistä otteluissa toistuvista paikanvaihdoista, joita Elfsborg koko talvikauden on harjoitellut.

Selkeä ykkösvaihtoehto vasemmaksi puolustajaksi on viime kesänä alle 21-vuotiaitten maajoukkueessakin Ruotsia edustanut Adam Lundqvist. Toppareina kauden aloittavat niin nuorten kuin aikuistenkin talvimaajoukkueessa nähty Joakim Nilsson sekä kokenut, mutta loukkaantumisherkkä Jon Jönsson. Pelipaikoista heidän kanssaan kilvoittelevat koko talven loukkaantuneena ollut Jørgen Horn sekä nuori ja lahjakas Ibrahim Dresevic.

Keskikentän pohja vaikuttaa ainakin kauden alussa Samuel Holménille varatulta. Vasemmalla pelaa viime kaudella eniten maaliin johtaneita syöttöjä koko Allsvenskanissa antanut Simon Lundevall. Oikealle laidalle ovat vaihtoehtoina lähinnä vauhdikas Jesper Karlsson sekä puolustavampi vaihtoehto Daniel Gustafsson.

Keskikentän keskustan paikoista kilvoittelevat kiivaimmin aakkosjärjestyksessä Alex Dyer, Stefan Ishizaki, Issam Jebali ja Simon Olsson. Myös Rasmus Rosenqvist on esiintynyt aina kentälle päästyään pirteästi, mutta peliajan saaminen voi tässä porukassa olla hänellä tiukassa. Erilaisia vaihtoehtoja ryhmittää keskikenttä on Elfsborgilla runsaasti, ja pelipaikka voi joillekin mainituista löytyä myös laidalta tai hyökkäyksestä.

Puhtaita hyökkääjiä Elfsborgilla on käytössään niukemmin. Avauksen vaihtoehtoina ovat hieman erityyppiset Per Frick ja Viktor Prodell. Vaihdossa tilaisuuttaan odottelee nuori Arian Kabashi.

Pelisysteemin täydelliseen sisäistämiseen mennee joukkueelta varmasti vielä aikaa. Kuinka nopeasti pelaajat systeemin sisäistävät ja millaisia tuloksia sillä saavutetaan, se jää nähtäväksi. Materiaalinsa puolesta Elfsborgilla on kaiken onnistuessa mahdollisuudet sijoittua sarjassa korkeallekin.

Vielä sarjasijoituksia tärkeämpi tavoite lienee silti joukkueen kunnian palauttaminen ja yleisön houkuttelu takaisin Borås Arenalle. Avauskierroksen ottelu hallitsevaa mestaria Malmö FF:ää vastaan onkin heti sekä uhka että mahdollisuus.

 

Kirjoittanut: Henri Holli

Kausi alkoi tasapelillä Malmöa vastaan lupaavan peliesityksen jälkeen. Seuraavassa ottelussa kaatui Sirius vieraissa 2-0 ja hätäisimmät ennustivat Jörgen Lennartssonin miehistölle menestyksellistä kautta ja lupaavaa tulevaisuutta.

Seuraavat kolme ottelua päättyivät kuitenkin tasapeliin ja toukokuun alussa Häcken löi heikosti pelanneen IFK:n 4-0. Peliesitykset eivät vastanneet odotuksia ja kauden alussa syntynyt optimismi oli kadonnut. Samaan aikaan mediaan alkoi tihkua tietoja pelaajien luottamuspulasta urheilutoimenjohtajaa Mats Greniä kohtaan.

Pelaajisto oli pettynyt Grenin toimiin jatkosopimusten hoidosta, ja peräti yhdeksän pelaajan sopimukset olivat katkolla kauden jälkeen. Tämän lisäksi Mix Diskerudin ja Henrik Björdalin lainasopimukset olivat päättymässä kesällä. Lisäksi urheilutoimenjohtajan käyttäytyminen ja kommunikaatiotapa eivät miellyttäneet pelaajia.

Bristol Cityyn edellisenä vuonna siirtynyt Gustav Engvall kritisoi Grenin käyttäytymistä ”Bara Blåvitt”-podissa. Engvallin mukaan Gren oli valehdellut hänelle ennen siirtoa Englantiin. ”Se oli kaikkea mahdollista, hänen mielestään en kehittynyt enää pelaajana, valmentaja ei enää luottanut minuun ja että valehtelin olevani loukkaantunut”. Tästä johtuen Engvall siirtyi kauden alla lainalle IFK:n siasta Djurgårdeniin.

Samalla paljastui organisaation sisäinen valtakamppailu, jossa olivat vastakkain Gren ja seuran puheenjohtaja Frank Andersson sekä valmentaja Jörgen Lennartsson.

Anderson tahtoi jatkaa Lennartssonin valmentajasopimusta johon Gren ei suostunut. Andersson paljasti Radiosportenin haastattelussa helmikuussa, että hän oli luvannut Lennartssonille jatkosopimuksen mikäli hän kieltäytyisi hänelle tarjotusta maajoukkueen valmentajan pestistä. Lennartsson kieltäytyi tehtävstä ja Janne Anderssonista tuli maajoukkueen uusi luotsi. Frank Andersson sen sijaan joutui vaikeaan tilanteeseen kun ei pystynyt pitämään lupaustaan ystävälleen Lennartssonille.

Valtataistelu päättyi heinäkuussa, kun Lennartssonille annetiin potkut Örebro-tappion jälkeen. Samalla kannattajat vaativat puheenjohtaja Anderssonin eroa ja myöhemmin syksyllä hän ilmoitti ettei aio jatkaa tehtävässään.

Lennartssonin korvaajaksi valittiin aikaisemmin avustavana valmentajana toiminut Alf Westerberg kauden loppuun kestäneellä sopimuksella ja avustajaksi palkattiin IFK-ikoni Torbjörn Nilsson. Muutokset eivät jääneet ainoastaan valmentajiin; joukkueen kapteeni ja Lennartssonin luottomies Mattias Bjärsmyr siirtyi heinäkuussa Sivasporiin ja keskikentän dynamo Mads Albæk Kaiserslauterniin. Lisäksi Thomas Rogne ilmoitti tehneensä Bosman-sopimuksen Lech Poznanin kanssa seuraavasta kahdesta kaudesta.

Westbergin alaisuudessa IFK voitti 5 ottelua 16 ja päätti kauden kolmeen peräkkäiseen tappioon, joista kauden päättänyt 1-3 kotitappio Sundsvallille oli todellinen pohjakosketus. Loppusijoitus oli 10, vain 7 pistettä karsimaan joutunutta Jönköpingiä edellä.

Syksyn ainoat valopilkut olivat sarjapaikan varmistuminen, Pontus Dahlbergin pelaaminen sekä Sebastian Erikssonin rooli joukkueen kapteenina. Dahlberg oli koko kauden ajan joukkueen parhaimmistoa ja nousi aina maajoukkueeseen asti. Sebastian Eriksonista tehtiin kapteeni Bjärsmyrin siirryttyä Turkkiin. Muutoksen jälkeen Eriksonin pelaaminen ja käyttäytyminen kentällä rauhoittui ja hän kasvoi selvästi rooliinsa.

Kyynikko sanoisi ehkä että tällä muutoksella IFK säästyy ainakin viideltä protestoinnista annetusta keltaisesta kortista per kausi.

2017 ei ollut ainoastaan pelillisesti haastava. IFK:n vuosikertomus paljasti, että seura teki viime vuonna 12,5 miljoonan kruunun tappiot, kun tavoite oli saavuttaa nollatulos. Yleisömäärien lasku ja europelien puuttuminen selittävät osan tappioista, mutta suurin syy löytyy pienentyneistä sponsoritulosta. Aftonbladetin mukaan IFK sponsoritulot laskivat kahdella miljoonalla 36,7 miljoonaan kruunuun.

Referenssinä voi käyttää Göteborgin jääkiekkoseura Frölunda Indiansia jossa vastaava luku oli viime vuonna 58 miljoonaa.

Joukkue sai pitkällisen prosessin jälkeen uuden valmentajan marraskuussa, kun Poya Asbaghi kirjoitti kolmen vuoden sopimuksen. Neuvottelut olivat pitkät, ja hetken näytti jos sille että Andreas Brännströmistä olisi tulossa uusi valmentaja. IFK ja Dalkurd eivät kuitenkaan päässeet sopuun Brännströmin sopimuksen purkamisesta ja IFK päätyi Iranissa syntyneeseen Poya Asbaghiin.

Asbaghi on vasta 32-vuotias ja varsin tuntematon suurelle yleisölle. Hän toimi Dalkurdin apuvalmentajana 2016 ja päävalmentajana toukokuuhun 2017 ennen siirtymistä Geflen IF:n päävalmentajaksi. Ennen Poyan saapumista Gävleen joukkue oli kerännyt 10 ottelusta viisi pistettä ja oli matkalla kohti 1. divisioonaa.

Taktiikka muuttui klassisesta 4-4-2:sta hyökkäysvoittoisempaan ja pallonhallintaan pohjautuvaan 3-4-3:een. Kauden loppuessa joukkue oli kerännyt 36 pistettä ja säilytti sarjapaikkansa suoraan.

Samanlaista pelillistä muutosta Poyalta odotetaan myös IFK:ssa. Seura on yrittänyt hallita median ja kannattajien odotuksia ilmoittamalla että organisaation muutos vie aikaa eikä mestaruuden voittaminen ole mahdollista ennen vuotta 2021.

Uuden valmentajan varmistuminen aloitti myös uusien pelaajien hankinnat. BP:stä Rognen korvaajaksi tullut Carl Starfelt on lupaava toppari jolla on potentiaalia kasvaa avainpelaajaksi. Jönköpings Södrasta saapunut André Calisir oli viime vuonna joukkueensa paras pelaaja ja sopii avaavana topparina hyvin Asbaghin taktiikkaan ja on ainakin August Erlingmarkin mukaan jo nyt valmentajan luottopelaaja.

Vasemmalle laidalle saatiin Malmön kasvatti Victor Wernersson, joka siirtyi Tanskasta Vejle BK:sta. Hyvän liikkeen omaava Wernersson onnistui kohtuullisesti harjoitusotteluissa ja on ykkösvaihtoehto keskikentän vasemmalle laidalle.

Keskikentälle saatiin Göteborgissa kasvanut Amin Affane. joka siirtyi länsirannikolle AIK:sta. Affanella on kyky löytää syötöillä tilaa puolustuslinjojen välistä ja on vaarallinen erikoistilanteissa. Läpimurto ei suuresta potentiaalista huolimatta onnistunut AIK:ssa, mutta rooli tulee olemaan huomattavasti suurempi Göteborgissa.

Hyökkäykseen hankittiin Mikael Ingebritsen Tromsöstä. Vikkelä Norjalainen on saanut yllättävän vähän peliaikaa harjoituskaudella ja kilpailee samasta paikasta hyökkäyksen oikealla laidalla hyvässä vireessä olleen Elias Ómarssonin kanssa. Kauden tähän asti viimeinen hankinta oli Georgian maajoukkuemies Giorgi Kharaishvili.

Pelaajaa on kuvailtu suurlupaukseksi, mutta kausi näyttää onko miehestä vastuunkantajaksi IFK hyökkäyksessä. Vuoden sopimus kolmen vuoden optiolla kertonee, ettei Kamratgårdenissakaan olla täysin varmoja pelaajan potentiaalista.

Pontus Dahlberg myytiin tammikuussa Valioliigan Watfordiin 35 miljoonalla kruunulla. Nuorukainen siirtyy Lontooseen vasta kesällä, mutta korvaaja täytyy löytää nykyisen ryhmän ulkopuolelta. John Alvbåge voi mahdollisesti paikata Dahlbergiä, mikäli palaa seuraan kesällä lainalta Kyprokselta.

Tulleet		Lähteneet
André Calisir	Jönköpings Södra IF	John Alvbåge	Omonia Nikosia (laina)
Carl Starfelt	IF Brommapojkarna	Thomas Rogne	Lech Poznan
Viktor Wernersson	Vejle BK	Martin Smedberg-Dalence	Bólivar
Amin Affane	AIK	Mikael Boman	Randers FC
Mikael Ingebrigtsen	Tromsø IL	Søren Rieks	Malmö FF
Giorgi Kharaishvili	Saburtalo Tbilisi	Abdul Razak	IK Sirius
		Sam Adekugbe	Vancouver Whitecaps (laina päättyi)

Harj.	20-01-2018	Aalborg	1-3	Salomonsson
Harj.	27-01-2018	Stabaek	3-2	Salomonsson, Ohlsson (2)
Harj.	03-02-2018	Odense BK	2-1	Salomonsson, Ómarsson
Harj.	09-02-2018	Meixian Techand	3-1	Ómarsson, Affane, Nordström
Cup	17-02-2018	Varbergs BoIS	1-0	Diskerud
Cup	24-02-2018	Östers IF	1-1	Diskerud
Cup	04-03-2018	IK Sirius	2-2	Ómarsson, Ohlsson
Cup	10-03-2018	Malmö FF	0-1
Harj.	16-03-2018	IF Brommapojkarna	3-0	Ómarsson (2), Kharaishvili
Harj.	24-03-2018	Örgryte IS	1-0	Nygren

Pelaajaryhmässä on tapahtunut paljon muutoksia ja varsinkin hyökkäys näyttää varsin ohuelle. Tobias Hysen on jo 36 vuotias, Elias Ómarsson ei onnistunut viime vuonna tekemään yhtään maalia Allsvenskanissa ja Patrik Karlsson Lagemyrin loukkaantumiset eivät ota loppuakseen.

Onneksi sekä Òmarsson että Sebastian Ohlsson ovat onnistuneet harjoitusotteluissa otteluissa. Lisäksi Mix Diskerud voidaan tarvittaessa nostaa hyökkäykseen.

Keskikentällä ja puolustuksessa tilanne on hieman parempi. Lupaava August Erlingmark taistelee avauksen paikasta Sakorin, Diskerydin ja Affanen kanssa. Billy Nordström on vaihtoehto vasemmalle laidalle.

Puolustukseen siirretty Sebastian Eriksson on sopeutunut uuteen pelipaikkaan hyvin pystyy avaamaan peliä yhdessä André Calisirin kanssa. David Boo Viklander ja kookas Kristopher da Graca ovat vaihtoehtoja toppareiksi.

Joukkueen keski-ikä on laskenut viime kaudesta ja monen pelaajan kohdalla parasta potentiaalia ei olla vielä saavutettu. Joukkue ei kuitenkaan kestä avain pelaajien loukkaantumisia ja ryhmä on varsin pienikokoinen. Varsinkin ottelussa Malmöa vastaa IFK oli vaikeuksissa Skoonelaisten suurikokoisten hyökkääjien kanssa.

Katastrofaalisen viime kauden jälkeen päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä ja tällä kaudella tullaan rakentamaan seuran identiteettiä ja pelitapaa uudelleen. Suoraviivainen 4-4-2 on ollut osa Blåvittin DNA:ta jo vuosikymmeniä, ja pelitavan modernisoiminen hyökkäysvoittoiseen 3-4-3:een tulee viemään aikaa.

IFK:lta vaaditaan aina menestystä, mutta tämän kauden tavoitteena täytyy olla joukkueen ja organisaation kehittäminen. Asbaghi onnistui tekemään ihmeitä Gävlessä vain muutamassa kuukaudessa pienillä resursseilla. Nyt tarjolla on huomattavasti paremmat toimintaedellytykset, mutta myös kovemmat odotukset. Kärsivällisyyttä tullaan kauden aikana varmasti kysymään seurajohdolta, kannattajilta ja medialta.

Moni asia on muuttunut viime kaudesta. Menestystä on turha odottaa tänä vuonna mutta toivottavasti seura saa otettua askeleen eteenpäin sekä pelillisesti, että taloudellisesti.

Kirjoittanut: Toni Räihä

Hammarby, tutummin Bajen, oli Nanne Bergstrandin komennossa, viiden Superettanissa vietetyn vuoden jälkeen, kaksi kertaa peräkkäin 11. Joukkue lähti kaudelle 2017 parantamaan sijoitusta Tanskasta SønderjyskEstä ostetun, uuden nousevan valmentajan Jakob Michelsenin johdolla. Tanskalaisen kolmen vuoden sopimuksen aikana joukkueen oli tarkoitus kehittää peliä ja sopeutua vastustajan pelitapaan, toisin kuin Bergstrandin aikana, jolloin luotettiin enemmän yhteen ja ainoaan pelitapaan.

Vaikka cupista tulikin lähtö lohkovaiheessa Östersundille kärsityllä 0-1-tappiolla, oli Bajenin alkukausi tuloksellisesti hyvä. Totuttuun tapaan Hammarby voitti AIK:n (2-1) ja Djurgårdenin (3-1) derbyissä ja joukkue olikin 12 kierroksen jälkeen kuudentena.

Jo ennen kauden alkua Bajen teki kovia hankintoja, suurimpana nimenä Malmö FF:ssä mestaruusvuosina loistanut ja loukkaantumisista toipunut Jiloan Hamad palasi Saksasta. Kesällä Bajen laittoi kunnolla hihat heilumaan toukokuussa aloittaneen uuden urheilutoimenjohtaja Jesper Janssonin toimesta, sillä yhdeksän uutta miestä ostettiin ja kahdeksan sai lähteä.

Suurin isku menestyksen kannalta oli Belgiaan Genkiin 1,2 miljoonalla eurolla myyty puolustaja Joseph Aidoo, joka oli suuri syy puolustuksen pitävyyteen. Kun kesällä Aidoon paikkaajaksi hankittu tanskalainen Mads Fenger ja alkukaudesta keskikentän pohjalla pakan kasassa pitänyt Serge-Junior Martinsson Ngouali (Junior) luokkaantuivat, alkoi Bajenin alamäki.

Michelsenin alati vaihtunutta pelitapaa eivät pelaajat kyenneet omaksumaan ja Södermalmin ylpeys sai melkeinpä taistella sarjapaikkansa puolesta. Suurempaa hätää sarjapaikan puolesta ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut, sillä kesän hankinnat olivat riittävän laadukkaita.

Malmöstä tullut maalivahti Johan Wiland syrjäytti Excelsioriin siirtyneen Islannin maajoukkueen Ögmundur Kristinssonin maalilla, ja Tanskasta tuli Fengerin lisäksi loukkaantumisista kärsinyt Jeppe Andersen. Hyökkäyspäähän hommattiin Norjan yksi lupaavimmista nuorista, Sander Svendsen, ja Ruotsin maajoukkueessakin muutaman pelin pelannut, nuorena maailmalle lähtenyt Muamer Tanković.

Vaikeasta loppukaudesta huolimatta Michelsenin johdolla joukkue sijoittui yhdeksänneksi, ja mikä tärkeintä, uusi siemen oli kylvetty tulevaa kautta odottamaan.

 

Jo syksyn aikana liikkui huhuja, että joukkue ja sen kokeneimmat pelaajat eivät tulleet toimeen valmentaja Michelsenin kanssa. Huhumylly vain kiihtyi loppuvuotta kohden ja tammikuun alussa vain muutama päivä ennen harjoituskauden alkua Michelsen sai potkut. Huhut uudesta valmentajasta kävivät kuumina, mutta Bajen yllättikin nostamalla Michelsenin apuvalmentajana toimineen Stefan Billbornin päävalmentajakseen.

Nuorten pelaajien kehittäjänä paremminkin tunnettu ja pari vuotta sitten Brommapojkarnasta Hammarbyhyn tulleen Billbornin apuvalmentajana jatkoi Pablo Piñones-Arce sekä Ruotsin 94-MM-joukkueessa pelannut Joakim Björklund, joka tuli Espanjasta laittamaan Bajenin puolustuspelaamista uomiinsa.

Pelaajavaihtorikkaan kesän jälkeen Bajen teki talven aikana tarkoin harkittuja täsmähankintoja puolustuspäähän. Levski Sofiasta hommattiin Häckenistä pari vuotta sitten Bulgariaan muuttanut laitapuolustajan tontilla viihtyvä Simon Sandberg, josta odotetaan Islannin maajoukkuemies Birkir Már Saevarssonin korvaajaa. Vasemman laitapakin paikka on ollut muutaman vuoden Bajenin akilleenkantapää ja sinne tukholmalaiset ostivat nuoren Neto Borgesin.

Keskuspuolustukseen Bajen sai houkuteltua David Fällmanin sekä maalille varamaalivahdiksi kokeneen Davor Blazevićin, joka tuli lyhyellä kesään ylettyvällä sopimuksella Wilandin oltua alkukauden olkapääleikkauksen jälkeen sairaslomalla.

Juuri kun näytti, että siirtoikkuna ei mitään suurempia pommeja sisältänyt, räjäytti Bajen pankin. Jo muutamana vuotena ovat fanit uneksineet yhdeksän vuotta sitten Bajenista Turkkiin siirtyneen Erkan Zenginin paluuta takaisin, ja nyt se tapahtui. Sopimuksensa Turkissa purkanut Zengin tuo entisestään kilpailua hyökkäyspäähän, vaikka miehen sopimus nyt aluksi kestääkin vain kesään saakka. Kun vielä todellista maalitykkiä viimevuodet etsinyt Bajen esitteli samalla kertaa myös Malmö FF:ssä ja Helsingborgissa maaleja menneinä vuosina iskeneen Nikola Djurdjicin, nousivat fanien odotukset kautta ajatellen kovasti.

 

Tulleet		Lähteneet
Simon Sandberg	Levski Sofia	Birkir Már Sævarsson	Valur
Neto Borges	CA Tubarao	Stefan Batan	Assyriska FF
Davor Blazevic	Assyriska FF	Rômulo	Suphanburi
David Fällman	Dalian Transcendence	Oliver Silverholt	Östers IF
Erkan Zengin	Eskişehirspor (laina)
Nikola Djurdjic	Randers FC

Hammarby aloitti harjoituspelinsä Helsingissä HJK:n vieraana, joka kaatui 3-4. Ensimmäisellä puoliajalla ykkösmiehistöllä pelannut HJK oli hallitsevampi osapuoli, mutta toisella puoliajalla Bajen nousi voittoon Klubi 04:stä koostunutta miehistöä vastaan. Tämän jälkeen Bajen matkasi Portugalin leirille, jossa joukkue viimeisteli kuntoaan cupia varten kolmen pelin kera.

Cupia ennen Bajen jäi Superettan-joukkue IK Frej:n jalkoihin, eikä Ruotsin cup Vasalund-voittoa lukuun ottamatta putkeen mennyt. Yllättäen lohkosta jatkoon mennyt GAISia vastaan Bajen nousi kotona 1-3-tappioasemasta tasoihin, mutta Elfsborgin vieraana tuloksena oli tuttu tappio.

Cupin jälkeen Bajen on viimeistellyt kuntoaan voittamalla helpohkosti Västerås SK:n ja IFK Mariehamnin.

Harj.	13-01-2018	HJK	4-3	Pa Dibba (2), Hamad, Asaad
Harj.	30-01-2018	Jablonec	1-2	Bengtsson
Harj.	03-02-2018	Shamrock Rovers	0-0
Harj.	06-02-2018	Stade Nyonnais	2-1	Tankovic (2)
Harj.	10-02-2018	IK Frej	1-4	Tankovic
Cup	18-02-2018	Vasalunds IF	3-1	Hamad (2), Martinsson-Ngouali
Cup	25-02-2018	GAIS	3-3	Svendsen, Pa Dibba, Khalili
Cup	04-03-2018	IF Elfsborg	2-1	Bakircioglu
Harj.	07-03-2018	Västerås SK	4-1	Svendsen (2), Solheim
Harj.	18-03-2018	IFK Mariehamn	3-0	Hamad, Dibba, Svendsen
Harj.	25-03-2018	IFK Norrköping	3-2	Khalili, Bakircioglu, Pa Dibba

Bajenissa on urheilutoimenjohtaja Jansson johdolla pyrkimys rakentaa voittajamentaliteettia enemmänkin häviäjäkulttuurin omaavaan seuraan. Kovat viime hetken hankinnat ovat tuoneet entisestään kilpailua pelipaikoista, jonka odotetaan näkyvän myös kentällä.

Vaikka kyseessä onkin Billbornin ensimmäinen kausi kolmivuotisesta sopimuksesta, ei faneille ja seurajohdolle riitä muu kuin viimevuotista paremmat sijoitukset. Billbornin paletti voi olla vielä hieman auki, sillä viime hetken hankintojen takia Bajenin käyttämä pelitapaa saattaa kokea muutoksen. Talven aikana joukkue on käyttänyt enimmäkseen 4-4-1-1-taktiikkaa, mutta uusien kärkipään hankintojen jälkeen saattaa kärkeen olla tarvetta heittää useampaakin miestä.

Maalivahtiosasto on Bajenissa viime kesän Johan Wilandin tulon jälkeen kunnossa. Siinä missä Kristinssonille saattoi lipsahtaa helppoja maaleja, näytti Wiland loppukauden aikana, että häneen joukkue voi luottaa vaikeina hetkinä.

Puolustuspäässä ihannekoostumus on helpompi hahmottaa, kunhan vain loukkaantumisista kärsineet saadaan lopulliseen pelikuntoon. Neljän alakertaan luottava Billborn on ajamassa vasempaan laitaan brasilialaisnuorta Neto Borgesta, jonka vahvuudet ovat enemmän ylöspäin pelaamisessa. Oikean laitapakin paikan ottaa Simon Sandberg. Kaksikon takana peliminuutteja kärkkyvät kokenut norjalainen Mats Solheim ja nuori Oscar Krusnell.

Puolustuksen keskustan kaikkien ollessa kunnossa miehittävät Mads Fenger sekä Kiinasta Ruotsiin palanut David Fällman. Taustalla tason hyvänä pitävät nuori Marcus Degerlund sekä käytännössä minne vain kentälle heitettävissä oleva ja fanien viime kauden pelaajaksi valitsema Bjørn Paulsen.

Neljän keskikentällä vasemman laidan paikan ottanee Jiloan Hamad, jonka vierellä, keskikentän keskellä puolustussuuntaan peliä tasapainottaa Junior. Toisen keskikentän paikasta käydäänkin kovempi kilpailu, sillä Jeppe Andersenin kanssa siihen on tyrkyllä Paulsen, viimeistä kauttaan pelaava kokenut kapteeni Kennedy Bakircioglu, Gershon Koffie, IK Frejhin lainalle todennäköisesti lähtevä Dusan Jajic sekä laidoillakin pelipaikkaa kärkkyvät Rebin Asaad, Leo Bengstsson ja Arnór Smárason.

Oikeassa laidassa talven aikana on hyvin pelannut, uutta tulemistaan tekevä Imad Khalili, joka saa tosissaan tehdä töitä, ettei Erkan Zengin vie miehen paikkaa avauksessa.

Kärjen takana vapaassa hyökkääjän roolissa on harjoituskaudella nähty useimmin Muamer Tanković. Jos Bajen nojaa 4-4-1-1-taktiikkaan, on ylimmän hyökkääjän tontti vielä täysin auki. Talven aikana tehokkaimmin Bajen-hyökkäyksessä esiintynyt Pa Dibba on paikassa tiukimmin kiinni, mutta tuskin norjalainen hyökkäyslupaus Sander Svendsen vähälle peliajalle haluaa jäädä.

Siirtoikkunan viime hetkillä vihreävalkoisiin saapunut Nikola Djurdjic ei myöskään halua jäädä ilman vastuuta.

Koska kamppailu hyökkäyssuuntaan pelipaikoista on kova, ei 4-4-1-1-taktiikan muuntuminen joksikin muuksi ole mahdotonta. Djurdjickin tulon myötä on täysin mahdollista myös kahdella hyökkääjällä pelaaminen, jossa target-tyyppisen Djurdjicin pariksi tulee nopea ja väkkärä Svendsen.

Tänä talvena harjoituspeleissä onkin nähty hyökkäyskombinaatioista aiempia kausia parempia merkkejä, mutta Bajenin suurin murheenkryyni viime vuosina onkin ollut enemmän omaan pään puhtaana pysyminen. Jotta oma pää saadaan pysymään kasassa, vaatii se puolustuslinjan runkopelaajien, kuin myös yhdessä keskikentän tasapainottavana pelaajana toimivan Juniorin terveenä pysymistä.

Vaikka Bajen-fanit lähtevätkin taas toiveikkaina kauteen, jää vielä muutama kysymys vellomaan pinnalle.

Nouseeko tällä kaudella joku hyökkääjistä muiden yläpuolelle tehden yli kymmenen maalia, ja mille paikalle Billborn meinaa sijoittaa viime kauden Bajenin maalikuninkuuden yhdessä Pa Dibban kanssa voittaneen Paulsenin?

Paljon on siis ratkaisemattomia kysymyksiä ilmassa ennen kauden alkua. Mutta yksi asia on kuitenkin jo melko varma, että Bajen tullee voittamaan Allsvenskanin yleisökeskiarvon kolmantena vuonna peräkkäin. Vaikka viime vuonna takapakkia tuli 748 katsojan verran, oli 22 137 keskiarvo täysin omassa luokassaan Pohjolassa!

 

Kirjoittanut: Jukka Määttälä

Kausi 2017 oli ensimmäinen Peter Gerhardssonin aikakauden (2009-2016) jälkeen. Häcken oli jo uutta valmentajaa (Mikael Stahre) rekrytoidessa päättänyt luoda uudet lähitulevaisuuden suuntaviivat. Vakaa talous ja kunnossa olevat olosuhteet olivat hyvä perusta nostaa vaatimustasoa.

Voitettu cupmestaruus ja seuran ensimmäinen titteli vuonna 2015 loi myös osaltaan odotuksia ja toiveita kilpailullisista satsauksista kannattajien keskuudessa. Pelaajaryhmästä löytyi sekä kokemusta että potentiaalia. Harjoituskaudella pääpaino oli puolustuspelaamisessa. Cupin välieräpaikka tuli hienolla 3-0 voitolla AIK:sta, mutta toinen peräkkäinen finaali jäi haaveeksi Östersundin haettua 1-3 vierasvoiton Bravidalta.

Kevätkausi alkoi hyvin, mutta avainpelaajien loukkaantumiset toivat ailahtelevuutta. Blåvitt kaatui kotona 4-0, mutta turhia pistemenetyksiä tuli muun muassa tasapeleistä Siriusta ja AFC:ta vastaan. Lisäksi ennen sarjatauolle menoa ensin kotitappio Östersundille ja sitten vielä pisteetön ilta Boråsissa Elfsborgin vieraana. 12 kierroksen jälkeen sijoituksena oli alemman keskikastin 10.

Sarjan toinen puolisko alkoi 2-0 kotivoitolla Hammarbysta, muta Malmö palautti nopeasti takaisin maan pinnalle hakemalla 0-1 vierasvoiton. Seuraavalla kierroksella Ahmed Yasinin debyytti ja ratkaisumaalin teko J-Södran vieraana käynnisti yhdeksän tappiottoman ottelun putken. Tätä seurasi sitten synkkä viikko, kun Norrköpingin vieraana Nya Parkenilla tullutta 4-1 tappiota seurasi 1-6 nöyryytys AIK:lle kotona Bravidalla.

Loppukaudelle tuntui jäävän tavoitteeksi enää eheys, jota voitaisiin hyödyntää seuraavaan sarjakauteen valmistautuessa. Europaikoille oli tungosta eikä Häckenin vaikea loppuohjelma puhunut sinne nousemisen puolesta.

Joukkue teki sen mitä oli tehtävissä ja pelasi viimeiset viisi ottelua saldolla 3-2-0. Kauden päätösottelussa Malmön vieraana tullut 2-1 voitto takasi neljännen sijan tuomat pronssiset mitalit. Seurahistorian toiseksi paras sarjasijoitus ja mahdollisuus päästä eurokentille, mikäli seuraavan kerran cup-kannua nostelee sarjassa sijoille 1-4 tullut joukkue.

Kausi oli Häckenin osalta yhtä vuoristorata-ajelua, mutta loppuarvosanaksi annan kaudesta kuitenkin 4/5. Positiivista oli nollapelien määrä (14), vähiten erikoistilanteista päästettyjä maaleja kaikki joukkueet huomioiden sekä sarjan paras joukkue keräämään pisteitä sijoille 7-16 jääneitä vastaan. Parannettavaa tuloksissa muita kärkijoukkueita vastaan sekä yleisömäärän (ka. 2 996) kasvattaminen.

 

Häcken aloitti joukkueharjoitukset perinteisesti loppiaisen jälkeen. Ensimmäiset treenit Bravida Arenalla houkuttelivat epätavallisen paljon katsojia, ja loukkaantumisten sekä lomanpidennysten takia harjoitusvahvuudessa oli runsaasti täydennystä omista akatemiapelaajista.

Andreas Alm oli luonnollisesti se kaikkein kiinnostavin persoona. Valmistautuminen sarjakauteen noudatti tuttua kaavaa. Ensin pari treeniviikkoa alle ennen ensimmäisiä harjoitusmatseja, joissa kaikille pelikuntoisille annettiin peliaikaa. Tämän jälkeen odotti kahden viikon harjoitusleiri Dubain lämmössä helmikuun alussa. Siellä kahden ottelun ohessa odotettiin jo vastauksia ryhmän toimivuudesta.

Suurin huomio keskittyi hyökkäyspään pelaajiin. Mikä oli Paulinhon, Celikin, Hasse Kamaran ja edustukseen sopimuksen saaneen Lucas Hedlundin fyysinen tila.

Värväyslinjalle ei lähdetty suoraan, vaan päätettiin antaa pelaajille lisäaikaa osoittaa kykynsä. Kuitenkin hyökkäyspään vahvistuksia on kartoitettu koko talven ajan ja todennäköisesti joukkuetta tullaan vielä vahvistamaan ennen kauden alkua.

 

Tulleet		Lähteneet
Karl Bohm	Utsiktens BK	Albin Skoglund	Varberg BoIS
Alexander Angelin	Utsiktens BK	Mohammed Abubakari	Helsingborgs IF
Johan Hammar	Örgryte IS	David Engström	Örgryte IS
Viktor Lundberg	CS Maritimo	Jakob Lindström	Örgryte IS
Gustav Berggren	Varberg BoIS (palasi lainalta)	Mathias Ranégie	Syrianska FC
Lucas Hedlund	Akatemia	Alexander Farnerud	Ei uutta seuraa
Moestafa El Kabir	Antalyaspot (laina)	Egzon Binaku	Malmö FF
		Chisom Egbuchulam	Enugu Rangers (laina loppui)
		Ahmed Yasin	AIK (laina loppui)

Harj.	23-01-2018	Utsiktens BK	5-0	Faltsetas, Celik, Friberg, Lundberg, J. Andersson
Harj.	27-01-2018	Sarpsborg 08	3-0	Lundberg, Irandust, Mohammed
Harj.	04-02-2018	FC Astana	2-0	Lundberg, Berggren
Harj.	10-02-2018	Shandong Luneng FC	3-0	Celik, A. Andersson, Bohm
Cup	18-02-2018	IFK Värnamo	2-0	Irandust, Paulinho
Cup	25-02-2018	Norrby IF	4-0	Irandust, Arkivuo, Paulinho, Friberg
Cup	03-03-2018	GIF Sundsvall	1-1	Kamara
Cup	12-03-2018	Djurgårdens IF	0-1
Harj.	17-03-2018	IK Sirius	1-1	Lindgren
Harj.	24-03-2018	Falkenbergs FF	4-1	Mohammed, Paulinho, Bohm, Crespo

 

Häckenin tavoitteena on lähteä parantamaan edelliskauden neljättä sijaa. Pelaajaryhmä kestää vertailun viimevuotisen kanssa. Se on kenties vähemmän nimivahva, mutta toisaalta se omaa enemmän potentiaalia. On kuitenkin muistettava, että viime kaudella suurimmat ongelmat tulivat tärkeiden avainpelaajien loukkantumisten myötä.

Lindgren, Faltsetas, Irandust, Paulinho ja Lundberg ovat kaikista vaikeimpia korvattavia.

Maalivahtiosasto on hyvä, sillä ykkösvahti Abrahamssonin takana kärkkyy peliaikaa lupaava Rasheed. Hätätilassa myös uraansa lopetteleva Källqvistkin voidaan luottavaisin mielin laittaa tolppien väliin.

Puolustuksesta löytyy vaihtoehtoja eri ryhmitysten varalle. Eniten juoksuvoimaa löytyy Anderssonin kaksosilta. Tämän takia joukkueesta eniten peliminuutteja viime kaudella keränneen Joelin hyvät otteet nostavat odotuksia myös Adamin läpimurron puolesta. Kolmella topparilla pelatessa Emil Wahlström noussee Kari Arkivuon lisäksi avaukseen.

Keskikentällä Faltsetas on avainroolissa. Hän laskeutuu mielellään alas toppareiden väliin hakemaan palloja. Samoin puolustussuuntaan Falle on ominut hyvin roolinsa, eikä mies päästä vastustajan pelaajia helpolla. Tämä nähtäneen myös kerättyjen korttien lukumäärässä.

Erik Friberg on enemmän hyökkäävässä roolissa. Tilaa sekä aikaa saadessaan, hän pystyy hyvän pelikäsityksen omaavana jakelemaan namupasseja maalipaikoille. Gustav Berggren on hyvä paikkaaja keskelle rikkomaan vastustajien peliä.

Hyökkäyspäässä Farnerudin kymppipaikan perinyt Irandust on noussut jo avainpelaajaksi. Viktor Lundberg on parhaimmillan myöskin kymppipaikalla, vaikkakin sveitsiläisen linkkuveitsen tapaan hänen monipuolisuutta käytetään joukkueen hyväksi muihinkin tehtäviin. Paulinhon paras paikka on vasemmalla laidalla, mutta Mohammed Kamaran vielä hakiessa kuntoaan, voidaan Paulinhoa käyttää myöskin yksinäisenä kärkenä.

Pelijärjestelmänä nähdään erilaisia ryhmityksiä, joista 4-2-3-1 on perustana. Alm on erittäin analyyttinen valmentaja ja käyttää mielellään aikaansa nopeaan palautteeseen pelaajilleen. Hän suosii hyvän pelikäsityksen omaavia pelaajia. Toivottavasti ainakin hänen hyökkäyspelin mottonsa ”fötterna mot mål – jalat maalia kohti”, näkyy myöskin pistepussissa.

Häckenin heikkoutena on fyysisyyden puute, mikä enteilee ongelmia tiettyjä joukkueita vastaan. Fyysisyyden puute näkyy myös erikoistilannepelaamisessa.

Avauspeliä kotona Kalmaria vastaan seuraavat kohtaamiset sarjanousijoita vastaan. Brommapojkarnan kohtaaminen vieraissa ja kotiavaus Dalkurdia vastaan tuovat omat haasteensa, ja aivan varmasti pohjaavat jo kannattajien odotuksia loppukaudelle. Häcken on ollut perinteisesti enemmän syksyn joukkue, ja kun muistissa on Almin aikaisen AIK:n tahmeat sarja-alut, niin tietty pelonsekaisuus on ymmärrettävä olotila tässä vaiheessa kevättä.

Selviytyminen neljäntenä ruotsalaisjoukkueena tämän vuoden Europa-liigan karsintaan tuo myöskin omat haasteensa jo valmiiksi otteluruuhkaiseen heinä- ja elokuuhun. Toivottavasti Andreas Almin monivuotinen kokemus eurokentiltä pystytään hyödyntämään mahdollisimman hyvin.

Häckenin avainsanana on tasaisuuden löytäminen. Se on yksi monista joukkueista, joka taistelee europaikoista. Mestaruustaisteluun en jaksa uskoa, vaikka unelmille pitääkin löytyä aina tilaa.

Nyt alkava kymmenes peräkkäinen pääsarjakausi on merkki jatkuvuudesta ja vakaudesta, mutta pelkkä osallistuminen ei enää jatkossa täytä edes minimivaatimuksia. BK Häcken on mielenkiintoinen seurattava, muutenkin kuin pelkästään suomalaispelaajien takia.

Kirjoittanut: OivaNr1

 

Kaudella 2016 Kalmar sijoittui kuudennelle sijalle Allsvenskanissa, ja vaikkei joukkueen uskottu parantavan sijoitustaan viime kaudella, ainakin tasaisempi suoritus oli odotettua.

Legendaariset Elmin veljekset olivat vihdoin koossa, ja kaikki muutkin pelikunnossa.

Lisäksi joukkue oli saanut takaisin edellisenä kesänä Måns Söderqvistin ja hankkinut Mahmoud Eidin, joka jo syksyllä väläytteli potentiaaliaan. Lisäksi Udinesesta saapui lainalle oma kasvatti Melker Hallberg.

Cupin lohkovaiheessa Kalmar kohtasi Superettanissa pelaavat Trelleborgin, Geflen sekä I-divisioonan isoihin kuuluvan Landskronan. David Elm pelasti maaleillaan Kalmarin tappioilta skånelaisia vastaan, kun taas Gefle taipui selkein 3-0 lukemin. Viisi pistettä ei kuitenkaan riittänyt puolivälieräpaikkaan, vaan Kalmar jäi lohkossaan toiselle sijalle.

Peter Swärdhin luotsaaman joukkueen sarjakausi alkoi synkeissä merkeissä. Avausottelunsa se hävisi Elfsborgille kotona 1-5. Jo toisessa kotiottelussa tapahtui ehkä se pahin painajainen. Jönköping haki pisteet Kalmarista 3-1 lukemin, ja joukkueen kapteeni Rasmus Elm loukkaantui vakavasti ja joutui olemaan koko loppu kauden sivussa.

Joukkueen alkukausi oli karmea ja ensimmäisestä 15 ottelusta Kalmar keräsi vain 8 pistettä.

Peter Swärdh saikin potkut kevätkierroksen jälkeen ja tilalle tuli joukkueen kaudella 2008 mestariksi luotsannut Nanne Bergstrand. Kesätauon jälkeen meno ei juurikaan parantunut vaan Kalmar kärsi vielä tappiot Djurgårdenia, AIK:ta sekä AFC Eskilstunaa vastaan.

Heinäkuun 23.päivä Kalmar kohtasi AFC Eskilstunan kotona, tuplakierroksen toisessa ottelussa. Tämän joukkue voitti 2-0 ja tästä ottelusta alkoi KFF:n marssi kohti säilymistä. Se hävisi vain kahdesti 12 ottelussa ja napsi yhteensä 24 pistettä. Kauden lopussakaan kärsityt kolme tappiota ei sitä enää saattanut vaaraan sarjapaikan suhteen, vaan viimeisen ottelun voittanut ja suoraan säilynyt GIF Sundsvall jäi pisteen Kalmarista.

Joukkueen suurimpana tähtenä voidaan pitää kokenutta brassia Romariota, joka teki kauden aikana 8 maalia. Jonathan Ring ja kokenut Victor Elm olivat muita joukkueen harvoja onnistujia. Tolppien välissä vaihtui myös valta, sillä Ole Söderbergin (osittain loukkaantumisten vuoksi) syrjäyttänyt 23-vuotias Lucas Hägg Johansson pelasi vahvan kauden.

 

Vuonna 2011 Kalmar rakennutti 12 000 katsojaa vetävän modernin Guldfågeln Arenan palvellen isompaa yleisömäärää. Seura ei ole kuitenkaan pystynyt keräämään odotetun laisesti katsojia, joten kalliin stadionin omistaminen on aiheuttanut taloudellista päänvaivaa seuralle. Viimeinkin Kalmarin kaupunki on päättänyt ostaa stadionin, mikä helpottaa huomattavasti seuran taloustilannetta.

Kultavalmentaja Nanne Bergstrand palasi siis viime kaudella pelastamaan seuran putoamistaistelusta ja on nyt talven aikana saanut kasata joukkuetta oman mielensä mukaan. Elmin veljeskolmikon “heikoin lenkki”, David lopetti eliittiuransa ja siirtyi 6-divarissa pelaavaan kasvattiseuraansa Johansforsiin. Miehen sopimus loppui viime kauteen, mutta Elm oli yhä toiveikas jatkon suhteen.

Puhelua ei kuitenkaan ikinä tullut, joten Fulhamissakin pelannut sentteri teki omat johtopäätöksensä ja siirtyi dominoimaan alasarjoihin.

Myös toinen 2008 kultapelaaja, vasen pakki Stefan Larsson löi nappulakenkänsä naulaan 35-vuoden iässä. Larsson kärsi viimeisinä vuosina paljon loukkaantumisista, joten peliura jatkui siinä mielessä hyvinkin pitkään.

Suurin menetys oli kuitenkin laituri Jonathan Ring, joka siirtyi Djurgårdeniin. Laituri palasi viime kesänä epäonnistuneelta Turkin reissulta ja oli tärkeä tekijä syksyn peleissä yhdessä Romarion kanssa. Loput lähteneistä olivat vähemmän pelanneita tai muihin seuroihin lainattuja junioreita.  Ainoastaan chileläinen 18 ottelua pelannut toppari Marko Biskupovic voitaneen laskea pieneksi menetykseksi – toki Kalmarin tämänhetkisen alakerran laajuudella ei oikein edes siksi.

Kalmar on talven aikana vahvistanut puolustusta sekä hyökkäyspäätä. Aiemmin Mjällbytä Allsvenkanissa melkein 50 pelin verran edustanut toppari Gbenga Arokoyo palasi Ruotsiin. Nigerialainen pelasi viime vuodet Turkissa ja Yhdysvalloissa ja on parhaimmillaan hyvän tason Allsvenskan-pelaaja.

Toinen alakerran tulokas saapui nigerialaisesta Enyimbasta. 23-vuotias Chima Akas saapui marraskuussa testijaksolle ja vakuutti Nanne Bergstandin 3-vuotisen sopimuksen arvoisesti. Myös maajoukkueessa esiintynyttä vasenta puolustajaa kuvaillaan nopeaksi ja todella hyvän potkun omaavaksi vasuriksi.

Hyökkäyspäähän saapui perinteen mukaisesti kaksi brassia. Paljon kiertänyt laituri Hiago on pelannut muun muassa Romanian ja Slovakian toisilla sarjatasolla. Pikakiituri kykenee pelaamaan hyökkäyksen molemmilla laidoilla.

Suurimmat odotukset laskeutuvat Flamengosta tulleen Nixonin harteille. 25-vuotias brassikärki debytoi Flamengossa 2012 ja nousi parissa vuodessa avauksen pelaajaksi. Vaikka loukkaantumiset ovat ajaneet Nixonin lainakierteeseen, on miehellä rahakas voimassa oleva sopimus Flamengon kanssa.

Huhujen mukaan Nixon nauttii 100 000 kruunun kuukausipalkkaa.

 

Tulleet		Lähteneet
Gbenga Arokoyo	Atlanta United	Jonathan Ring	Djurgårdens IF
Nixon Dalanio Reis Cardoso	Flamengo	Marko Biskupovic	Unión la Calera
Chimas Akas	Enyimba	Philip Hellquist	PAS Giannina
Hampus Strömgren		Harmeet Singh	Sarpsborg 08
Hiago de Oliveira Ramiro	Fortaleza	Adel Ziarat	Umeå FC
		David Elm	Lopettaa
		Stefan Larsson	Lopettaa
		John Håkansson	Åtvidabergs FF (laina)
		Lumala Abdu	IFK Värnamo (laina)
		Anton Maikkula	IFK Värnamo (laina)
		Calle Johansson	Östers IF (laina)

 

Talven osalta ottelut ovat menneet hieman alakanttiin. Harjoitusottelussa Lokomotiv Moskovaa vastaan Kalmar pelasi tasapelin hyvän esityksen jälkeen, mutta kotitasuri Ruotsin cupin lohkovaiheessa I-divisioonaan pudonnutta Åtvidabergia vastaan ei sen sijaan aiheuttanut riemunkiljahduksia.

Muutenkin jatkopaikka cupin lohkovaiheesta oli aika kaukana. Huolimatta siitä, että Kalmar kaatoi Trelleborgin, oli Östersund ratkaisevassa pelissä liian vahva voittaen 3-0.

Harj.	05-02-2018	Lokomotiv Moskova	1-1	Nixon
Harj.	08-02-2018	Sarpsborg 08	0-1
Cup	17-02-2018	Åtvidabergs FF	0-0
Cup	25-02-2018	Trelleborgs FF	2-1	Romario (2)
Cup	03-03-2018	Östersunds FK	0-3
Harj.	10-03-2018	Jönköpings Södra	1-0	Söderqvist
Harj.	17-03-2018	IFK Norrköping	1-1	R. Elm
Harj.	25-03-2018	Östers IF	3-2	Fejzullahu, Söderqvist, Romario

Nanne Bergstrand tuli viime vuonna ja toi perinteisen 4-4-2-formaation, jonka selkeyden avulla Kalmar säilytti sarjapaikkansa. Talven aikana Kalmar on kokeillut muodissa olevaa kolmen miehen alakertaa muutamissa otteluissa. Vahva uskomus kyllä on, että Bergstrand tuskin lähtee radikaalisti muuttamaan hyväksi toteamaansa pelijärjestelmää. Toki on hienoa havaita, että myös vanhakin valmentaja yrittää uudistua.

Kalmarin pelaajarinki on todella laaja, mikä voi olla hyvä asia mutta kääntyä myös itseään vastaan. Tällä hetkellä Kalmarilla ei tästä negatiivista vaikutusta ole, sillä ringissä on paljon loukkaantumisista kärsiviä pelaajia. Kalmarin pelaajarinki on melkein 30 pelaajan kokoinen ja ehkä hieman mystisesti rakennettu 4-4-2-formaatiota silmällä pitäen, sillä se käsittää ison läjän toppareita.

Alakerta rakennetaan Viktor Elmin ympärille, joka on vuosien saatossa valunut topparin tontille. Keskustaan Kalmarilla on myös leveyttä, joka toki mahdollistaa Elmin hyödyntämisen myös keskikentällä. Viime vuonna loistanut Mikael Dyrestam, Arokoyo, Thorbjörnsson ja Agardius ovat kaikki kokeneita Allsvenskan-pelaajia. Heidän takanaan peliaikaa kärkkyy nuoret Sebastian Starke Hedlund sekä Ramhornin kaksoset, Sebastian ja Johan.

Voi hyvinkin olla että, yksi jos toinenkin pelaaja lainataan alemmille sarjatasoille.

Vasemman puolustajan paikalla pelannee uusi nigerialainen Chima Akas. Mies on esiintynyt talven peleissä lupaavasti ja on saanut vastuuta myös erikoistilanteissa. Oikean pakin paikka menee kokeneelle Emin Nourille, joka on tosin kärsinyt loukkaantumisista talven aikana. Bergstrand on yllättänyt kaikki ja korvannut Nourin talven aikana 19-vuotiaalla hyökkääjällä Isak Magnussonilla. Jo ennen Magnussonia oikeana pakkina pelasi nuori Olle Lindqvist, mutta Magnusson on ominut paikan itselleen.

Sikäli mikäli Rasmus Elm on pelikunnossa, keskikenttää lähdetään rakentamaan miehen ympärille. Miltei koko viime kauden sivussa ollut entinen maajoukkuepelaaja on palaamassa kuntoon ja osoittanut talven aikana jo merkkejä paremmasta. Muutoin Kalmarin keskikentälle on myös tyrkyllä läjäpäin pelaajia. Brassi Romario ottanee itseoikeutetusti paikan oikealta laidalta. Kokenut Tobias Eriksson taistelee avauspaikasta keskikentän keskellä. Hallbergin veljeskolmikko (Melker, Herman & Adam) ovat kaikki keskikenttäpelaajia.

Myös melkein 100 Allsvenskan-peliä pelannut 20-vuotias Filip Sachpekidiskin pitäisi saada mahtumaan kentälle.

Hyökkäyksen osalta uudelta brassilta Nixonilta odotetaan paljon. Mies tosin loukkaantui treenipelissä Jönköpingiä vastaan eikä pelaa kauden avauskierroksilla. Kokenut Erton Fejzullahu ei ole Mjällby-vuosien jälkeen päässyt samaan vireeseen, mutta mies osaa kyllä tehdä maaleja. Oma kasvatti Måns Söderqvist palasi toissa vuonna Hammarbystä mutta viime kausi meni penkin alle. Kunnossa ollessaan Söderqvist on hyvä hyökkäyspään pelaaja – kaudella 2014 Söderqvist iski 10 maalia Kalmarille.

Åtvidabergissä 2016 läpilyönyt ja Kalmariin siirtynyt Mahmoud Eid tuli ryminällä sisään Allsvenskaniin, mutta viime kausi jäi todella pahasti piippuun. 15 ottelussa ei syntynyt yhtään maalia.

Kalmar voinee lähteä tulevaan kauteen luottavaisena tutun ja turvallisen Nanne Bergstrandin johtamana. Seuran talouspuoli on paremmassa jamassa stadionin myynnin jäljiltä ja joukkueen rinki on hyvinkin Allsvenskan-tasoa.

Leveyttä löytyy ja kaikkien ollessa kunnossa joukkue on todella kovatasoinen.

Pelityyliltään Kalmar tulee tuskin ilahduttamaan ketään muita kuin omia kannattajiaan. Pitkät sivurajaheitot on otettu takaisin käyttöön työkalupakista Rasmus Elmin tervehdyttyä, mutta myös nigerialaisen Chima Akasin käsistä pallo lentää kanssa ihan mukavasti.

Kalmarilla tuskin on vaaraa putoamisesta, sillä joukkue on parempi kuin mitä viime kauden sarjataulukko antaa ymmärtää. Loukkaantumisherkät avainpelaajat voivat kuitenkin muuttaa tätä tilannetta radikaalisti. Bergstrand tullee hieman muuttamaan taktiikkaansa vastustajien mukaan ja yrittää näin iskeä vastustajan heikkouksiin.

Bergstrandin joukkueet ovat historian saatossa keränneet tasaisesti noin 1,5 pistettä ottelua kohden, joten Kalmarinkin voidaan olettavan keräävän noin 35-45 pistettä, jolla ollaan sijoituttu viime vuosina 6.sijan ja 12.sijan välille. Tasapaksua kautta siis odotellessa.

Kirjoittanut: Finsvenskan

 

Malmö, Di Blåe, lähti viime kaudella totuttuun tapaan ennakkosuosikkina Allsvenskaniin, vaikkakin valmentajaa oli kauden 2016 mestaruuden jälkeen vaihdettu. Uusi valmentaja Magnus Pehrsson oli ennen Malmö-pestiään käynyt jo aiemmin valmentamassa kahdessa eri Allsvenskan-seurassa (GAIS ja Djurgården) sekä Viron maajoukkueessa nuoresta iästään huolimatta, mutta kuitenkin CV ei ehkä ollut sitä luokkaa, että kukaan odotti sitä, että MFF palkkaisi hänet. Mestaruussuosikilla oli sitä myöten myös hiukan kysymysmerkkejä ympärillään.

Alkukausi sujui varsin mallikkaasti, ja vasta kymmenennellä kierroksella tuli ensimmäinen tappio, kun IFK Norrköping kaatoi Malmön vieraissa lukemin 1-2. Toinen puoliaika oli Malmölle alusta loppuun vahva, ja monesti pelit kääntyivätkin voitoksi vasta viimeisellä vartilla.

Osittain tämä kertoo jotain Malmön hyvyydestä, mutta useasti vastustaja ei osannut sulkea peliä ollessaan johtoasemassa.

Tosin kevään aikana MFF kokeilikin erilaisia kuvioita ja vaihtoehtoja valmistautuessaan kesän Mestarien liiga-karsintaan. Syy Allan Kuhnin potkuihin kauden 2016 jälkeen oli osittain euromenestyksen puute, tosin Kuhn ei onnistunut voittamaan cupia (hävisivät finaalin Häckeniä vastaan) että olisivat päässeet eurokentille.

Pehrssonin tärkein tavoite valmentajana on ollut pärjätä nimenomaan eurokentillä, joten tämä oli huolellisesti ajateltua toimintaa Pehrssonilta.

Kesä koitti ja Malmö sai suhteellisen hyvän arvan. Pallokulhosta nousi makedonialainen FK Vardar. Ei ehkä niin tunnettu seura, mutta omistaja on panostanut viime vuosina paljon rahaa monilajiseuraan. Malmö avasi kotona, ja odotukset olivat korkealla. Stadionin ympärillä pystyi aistimaan odotuksia, että vähintään kahden tai kolmen maalin voitto oli otettava vieraista ensimmäisestä osaottelusta. Vardar oli kuitenkin erittäin organisoitunut, ja pystyi hidastamaan tempoa kotiyleisön harmiksi. Loppujen lopuksi ottelu päättyi 1-1, ja tiedossa oli kova haaste Makedonian helteessä viikkoa myöhemmin.

Viikkoa myöhemmin Malmön eurotaival kuitenkin päättyi ennen kuin se oli edes kunnolla alkanut.

Vardar oli vahvempi lukemin 3-1, ja Malmön suoritusta eurokentillä voidaan kutsua jopa fiaskoksi. Malmön lähimmät kilpailijat Allsvenskanissa tuskin huokasivat helpotuksesta. Vaikkakin kauden aikana haastajat olivat iskuetäisyydellä, niin varsinkin euroexitin jälkeen Malmön mestaruus oli sinettiä vaille valmis.

Kuudentoista pelatun ottelun jälkeen Malmön johto sarjassa oli kasvanut jo yhdeksään pisteeseen, ja tämän jälkeen Di Blåe ei päästänyt ketään lähelle. Jos joukkue olisi jatkanut eurokarsinnoissa, tilanne olisi voinut olla toinen kotimaassa. Suurin huoli Malmössä syksyllä oli tulevan talven pelaajaruletti, sekä kuinka aikaisin ja missä he pääsisivät juhlimaan 20. mestaruutta.

Sinetti tuli lopulta Norrköpingissa 16. lokakuuta, ottelu oli Malmölle klassinen kaudella 2017. IFK meni alussa 1-0-johtoon, mutta Malmön dieselkone heräsi toisella puoliajalla ja loppulukemat 1-3 olisivat voineet olla vielä tylymmät. Kaikki Malmön kolme maalia tuli toisella puoliajalla, ja kannattajien viljelemä sanonta ”We will kill you in the second half” ei ole pelkkää paskapuhetta.

Mestaruus oli Malmölle 20., ja tästä muut suurseurojen kannattajat saavat kuulla tulevien vuosien aikana, sillä Malmö voi nykyään tituleerata itsensä ”Mesta Mästarna”-tittelillä. IFK Göteborg on voittanut toiseksi eniten mestaruuksia (19), mutta Göteborgissa saadaan odottaa vielä uusia kultajuhlia jokunen vuosi.

Parin vuoden tauon jälkeen MFF leireili taas Floridan lämmössä ansiokkaassa IMG Academy-harjoituskeskuksessa. Viimeksi kuin Malmö siellä leireili, he pelasivat syksyllä Mestarien liigan lohkovaiheessa. Tuskin tässä on sen enempää korrelaatiota, mutta IMG Academy on yksi maailman laadukkaimmista huippu-urheilun harjoituskeskuksista.

Malmön lohko Ruotsin Cupissa oli hyvin suosiva, tämä on luontevaa kun korkeimmaksi seedattu joukkue saa huonoimmaksi seedatun lisäksi kaksi arvottua seuraa, jotka ovat maksimissaan viime kaudella pelannut Superettania. Ensimmäinen cup-ottelu oli sarjanousijaa Dalkurdia vastaan, jossa vieraat ehkä yllättivät juuri leiriltä palanneen Malmön kovalla prässi- ja syöttöpelillä, mutta Markus Rosenbergin rangaistuspotkumaali loppuhetkillä ratkaisi ottelun Malmön eduksi.

Seuraavassa pelissä Gefle siivottiin rutiininomaisesti alta pois 3-0 vieraissa. Viimeisestä ja ratkaisevasta ottelusta Brommapojkarnaa vastaan odotettiin tasaista, mutta hiukan väsynyt sarjanousija taipui lukemin 3-1.

Puolivälierissä sivustakatsojat saivat varsin kiimaisen pelin, kun historiallinen antagonisti IFK Göteborg arvottiin Malmöhön. Uusiutunut Blåvitt saapui Malmö IP:lle ilman paineita, Malmö oli kaikella järjellä ennakkosuosikki. Blåvitt pitikin pakkansa aika tiiviinä koko ottelun läpi, pois lukien Lasse Nielsenin tekemä ainoa maali ensimmäisellä puoliajalla, joka riitti kotijoukkueelle. Tobias Hysénillä oli valtava paikka ottelun lopussa viedä ottelu jatkoajalle, mutta läpiajosta chipattu vetoyritys oli varsin löysä ja Malmö marssi semifinaaleihin.

Semifinaalissa odotti hallitseva cup-mestari ja median sekä monien muiden lempimä Östersunds FK. Euromenestyksestä huolimatta Östersundilla oli vielä seuraavalle kaudelle europaikka lunastamatta. Malmön harmiksi ottelu pelattiin talvisessa Östersundissa tekonurmella, vaikka toisaalta Malmökin oli pelannut kaikki cupin pelit, sekä kotona että vieraissa, tekonurmella.

Molemmat joukkueet pelasivat taktisesti mielenkiintoisen pelin, ja maalipaikat varsinkin ensimmäisellä puoliajalla olivat vähissä. Malmö kuitenkin piti hyvänä kotijoukkueena tunnetun Östersundin aika hyvin kuosissa, ja kymmenen minuuttia ennen ottelun loppua Árnor Traustason iski ottelun ainoan maalin.

Östersund ei kuitenkaan ollut vaaraton, ja ”expected goals”-piirien raporttien perusteella ÖFK:n olisikin ehkä pitänyt voittaa ottelu. Mutta maali(t) ratkaisevat ja Malmö pelaa loppuottelussa toista kertaa kolmeen vuoteen. Vastustajaksi asettuu Djurgården, pelipaikkana Tele2 Arena 10 toukokuuta. Mainittakoon että Malmö on viimeksi voittanut cupin (tai Malmöläisittäin: ”cupajäveln”) kaudella 1989.

Vähemmän yllättäen Malmöllä on myös eniten cupmestaruuksia.

Tulleet		Lähteneet
Eric Larsson	GIF Sundsvall	Marko Johansson	Trelleborgs FF (laina)
Egzon Binaku	BK Häcken	Luis Felipe Carvalho	Vålerenga
Fouad Bachirou	Östersunds FK	Anton Tinnerholm	New York City FC
Søren Rieks	IFK Göteborg	Jo Inge Berget	New York City FC
Arnor Traustason	AEK Aten	Anders Christiansen	Gent
Isak Ssewankambo	Molde FK (laina)	Erdal Rakip	Benfica
		Magnus Wolff Eikrem	Seattle Sounders

Harj.	20-01-2018	Fremad Amager	1-0	Bergqvist
Harj.	26-01-2018	FC Flora	4-0	Oma maali, Jeremejeff, Strandberg, Bergqvist
Harj.	03-02-2018	New England Revolution	1-0	Strandberg
Harj.	08-02-2018	DC United	2-1	Strandberg (2)
Cup	18-02-2018	Dalkurd FF	2-0	Rosenberg
Cup	25-02-2018	Gefle IF	3-0	Jeremejeff, Bengtsson, Strandberg
Harj.	27-02-2018	FC Roskilde	2-2	Hansson, Brorsson
Cup	04-03-2018	IF Brommapojkarna	3-1	Jeremejeff, Strandberg, Svanberg
Harj.	06-03-2018	FC Nordsjälland	2-2	Rosenberg (2)
Cup	10-03-2018	IFK Göteborg	1-0	Nielsen
Cup	17-03-2018	Östersund FK	1-0	Nielsen

Malmö FF on voittanut viisi kultaa viimeisen kahdeksan vuoden aikana, joten kotimaassa tavoite ei voi olla muuta kuin Allsvenskanin voitto. Malmö pelaa myös cupfinaalissa Djurgårdenia vastaan, joten kotimainen ”tuplamestaruus” on myös tavoite ja mahdollisuus seuralle. Tästä huolimatta viime kauden aikainen karsiutuminen europeleissä on jättänyt jotain seuran hampaankoloon.

Magnus Pehrssonin työpaikka on pitkälle kiinni siinä, miten Malmö pärjää Euroopassa. Pitää myös muistaa, että uuden formaatin takia on vaikeampi karsia sekä Mestarien Liigaan että Eurooppa-liigaan. Toisaalta tänä kesänä Malmö saa uuden mahdollisuuden Eurooppa-liigan karsinnoissa, jos häviävät ensimmäisellä kierroksella Mestarien liigassa.

Kokonaisuudessaan tie on pidempi ja vaikeampi lohkovaiheeseen oli loppupysäkki sitten Mestarien liiga tai Eurooppa-liiga.

Talvikauden aikana kultataisteluun on ilmoittanut AIK hankintoineen ja Östersund jonka puheenjohtaja Daniel Kindberg jatkuvasti puhuu mestaruuksista ja Mestarien liigan voitosta. Vertauksena AIK on myös näyttänyt voimansa hankkimalla kovan luokan pelaajia seuraan, mutta kone on yskinyt pahasti.

Malmössä taas paineet eivät ole yhtä kovat kuin esimerkiksi Tukholmalaisseuroissa, vaikka MFF ovat joutuneet uusimaan pelaajarinkinsä isolla pensselillä Magnus Pehrssonilla ei ole samalla tavalla ulkoisia paineita kuten esimerkiksi Rikard Norlingilla. Malmössa voittajakulttuuri istuu syvällä, mutta kannattajat eivät yhtä nopeasti käännä takkiaan tuulen perään. Huonokin alku Malmölle sarjapelissä ei pitkässä juoksussa välttämättä tarkoita mitään.

Malmön talvikausi on osoittanut siihen suuntaan, että Magnus Pehrsson on ajanut peli-ideaan enemmän syynisyyttä. Pehrsson mainitsi myös Allsvenskanin mediatilaisuudessa kauden alla, että MFF on hänen allaan enemmän sopeuttanut pelinsä vastustajan mukaan, mikä ei ole ollut tapana Skånelaisessa (hieman ylimielisessä) kulttuurissa. Markus Rosenberg myönsi tämän samassa tilaisuudessa, ja lisäsi että tämähän on vain osa uudistunutta taktiikka-ajattelua.

Östersund-ottelu oli tästä hyvä esimerkki, Malmö ei lähtenyt väkisin puskemaan päätä seinään, vaikka materiaaliero on kokonaisuudessaan valtava ÖFK:n verrattuna.

En usko, että tätä nähdään liian usein Allsvenskanissa, mutta europeleissä tämä tulee varmasti esille. Pehrsson ja kumppanit ovat varmasti tehneet läksynsä viime kauden europelien perusteella missä Vardar yllätti heidät kotiottelussa. Pääainekset Malmön pelissä tulee jatkossakin kuitenkin olemaan nopea tempo ja pallollinen peli. Sen näkee myös hankituista pelaajista, kovaa työtä tekeviä atleetteja jotka ovat pallollisesti teknisiä.

Malmö lähtee kauteen ylivoimaisena ennakkosuosikkina, ja jos jostain syystä mestaruutta ei tule niin Malmö tulee uudestaan seuraavana vuonna. Mutta europeleissä Pehrssonin on pakko menestyä, jos haluaa pitää työpaikkansa.

 

Kirjoittanut: Sebastian Pundars

Kauden 2015 yllätysmestarien moottori köhisi aivan viime kauden alussa, hävittyään avausvoiton jälkeen Östersundille sekä Siriukselle.

Lyhyen notkahduksen jälkeen alkoi kymmenen ottelun tappioton putki, mikä antoi ”Pekingille” toisen sijan kesän maaottelutauon alkaessa. Laituri Niclas Eliasson oli hirmuvireessä, ja iski 13 ottelussa kolme maalia ja kahdeksan maaliin johtanutta syöttöä. Eliassonin tarjoilusta nautti etenkin Örebrossa epäonnistunut Kalle Holmberg.

Tauon jälkeen kolmen pisteen ero Malmöön oli realistisesti kurottavissa, sillä hallitseva mestari ei ollut niin dominoiva, kuin moni oli odottanut. Takaa-ajosta tuli täysi pannukakku, sillä maaottelutauon päätyttyä ”Snoka” hävisi neljä ottelua putkeen.

Ensimmäisen 13 ottelun pistekeskiarvo oli kiitettävät 2,07 pistettä/ottelu, seuraavan 13 ottelun pistetahti oli laimeat 1,23 pistettä/ottelut. Eliassonin myynti Bristol Cityyn oli kova kolaus tähtirintojen hyökkäykselle, josta katosi iso osa luovuutta ja vastuuta.

Romahduksen aikana Norrköpingin peli oli todella huonossa tilassa. Se ei näyttänyt lainkaan paremmalta joukkueelta, kuin esimerkiksi Jönköping tai Sirius, joita vastaan se kuitenkin voitti. Suurin kiitos Norrköpingin pisteille synkän jakson ajalta kuuluu Holmbergille, joka jatkoi maalien tehtailua.

Seuran olematon aktiivisuus kesän siirtoikkunassa ja etenkin päävalmentaja Jens Gustafssonin kunnianhimottomat puheet närkästyttivät kannattajia pahemman kerran. Seurajohdon passivisuus ja kommentit viestivät heidän olevan sinut mestaruuskamppailusta putoamisen kanssa. Ainoaksi merkittäväksi hankinnaksi jäi Tanskan Viborgista pestattu Alexander Jakobsen, joka suoritti hyvin syyskauden, muttei pystynyt täyttämään Eliassonin giganttisia saappaita.

Makedonian maajoukkueveskari David Mitov Nilsson palasi vihdoin maaliin toivottuaan toisesta perättäisestä vakavasta loukkaantumisesta. Mitovia tuurannut itävaltalainen Michael Langer pelasi yli odotusten, ja lähti elokuussa Schalkeen. DMV teki Peking Fanzin onneksi vahvan paluun, ja osoitti kuuluvansa sarjan maalivahtieliittiin.

Sauma mitalisijoille ja Eurooppa liigan karsintaan oli silti vielä elossa 26 kierroksen jälkeen. Djurgården oli viiden pisteen edellä, ja AIK neljän. 27. kierroksella oli siis paljon pelissä, ja vastassa oli kaiken lisäksi Malmö. Taivaansinisillä oli mahdollisuus varmistaa seuran 20. mestaruus.

Kiihkeä iltaottelu Östgötaportenilla oli vieraiden dominanssia. Malmö sai toisen mestaruustähden rintaansa, ja Peking menetti saumansa europeleihin.

Viimeiset kolme ottelua olivat yhdentekeviä ja yhtä hurlumheitä. Kausi päättyi selkeään pettymykseen ja kuudenteen sijaan. Talvella oli tapahduttava jotain.

Kannattajien marinat Gustafssonin ja seurajohdon kunnianhimon puutteesta saivat talven aikana kaikuunsa selkeän vastauksen.

Hammarbyssä kauden 2016 lainalla ollut costaricalainen laitapakki Ian Smith palasi Ruotsiin ennen uutta vuotta, kun Norrköping ja Smithin kotimaan Santos de Guápiles pääsivät yhteisymmärrykseen. Smith on ns. moderni laitapakki, joka sopii mainiosti Pekingin pelisysteemiin.

Kultakauden juuri missannut norjalaisluxemburgilainen Lars Krogh Gerson palasi GIF Sundsvallista Östgötaportenille. Krogh Gerson on rutinoitunut keskikenttä, jolle seura on tuttu ja vahvistaa seurakulttuuria.

AIK:ssa viime kauden Heerenveenistä lainalla ollut Simon Thern ei saanut kaivattua nostetta uralleen Solnassa. Malmössä läpimurtonsa tehnyt 25-vuotias keskikenttä on juuri sen kaliiberin värväys, mitä kannattajat ovat himoinneet.

Thernin hankinta ei ollut pelkkää juhlintaa kannattajien parissa, sillä Danielin pojan sopivuus Gustafssonin filosofiaan kyseenalaistettiin. Norrköpingin keskikenttä pelaa matalalla, missä Thern ei ole mukavimmillaan. Hyökkäävä keskikenttä on Thernille sopivampi pelipaikka, tai jopa laitalinkki.

Talven kovin siirtopommi koko Allsvenskanissa räjähti kenties Norrköpingissä, kun Jordan Larsson palasi Allsvenskanin viheriöille. Helsingborgin pudottua Henrikin poika siirtyi NEC Nijmegeniin. Hollannin visiitti epäonnistui täysin, ja Larsson saa Norrköpingissä oivan mahdollisuuden saada ura raiteilleen.

Larssonin värväys on tärkeä etenkin siltä kannalta, ettei Holmberg ollut ennen viime kautta heiluttanut verkkoja viittä kertaa enempää Allsvenskanissa. Hankinnassa piilee kuitenkin riskinsä, sillä Larsson on mahdollisesti seuran kaikkien aikojen kallein värväys. Sekä palkka että sign-on bonus ovat kalliimpia kuin venäläinen kaviaari.

Talvella IFK:n jätti lähinnä joukko rivimiehiä, muun muassa varaveskari Aslak Falch. Halmstadissa viime vuonna hyviä otteita tarjonnut Isak Pettersson on oiva hankinta maalivahtiosastolle. 20-vuotias on nuoresta iästään huolimatta kelpo kirittäjä Mitoville, ja on tulevaisuutta ajatellen nappivärväys.

Laitapakkina pitkään seuraa palvellut Nikola Tkalcic kiitti ja pakkasi kamansa, siirtyen Falchin tavoin Sarpsborgiin. Wingbackeja tähtirinnoissa riittää kuitenkin hyvin, ottaen huomioon suomalaisen Simon Skrabbin pelanneen viime kautena enimmäkseen vasemmalla laidalla.

Tulleet		Lähteneet
Jordan Larsson	NEC Nijmegen	Aslak Falch	Sarpsborg 08
Isak Pettersson	Halmstad BK	Andreas Hadenius	Halmstad BK
Lars Krogh Gerson	GIF Sundsvall	Mohanad Jeahze	IF Brommapojkarna
Simon Thern	Heerenveen	Marcus Falk Olander	Lopetti
Ian Smith	Santos FC	Nikola Tkalcic	Sarpsborg 08

Norrköping osallistui samaan harjoitusotteluturnaukseen kuin Dalkurd. Jordan Larsson sai heti avausottelussa tärkeän debyyttimaalin, muuten esiturnauksesta ei ollut paljoa mukaan otettavaa.

Cupissa Peking jäi lohkovaiheeseen, mitä ei voi pitää muuta kuin pettymyksenä, vaikka lohko olikin haastava. Jatkosta putoamisessa oli myös hieman epäonnea, sillä Örebro teki ratkaisevan tasoitusmaalin viidennellä lisäminuutilla.

Talven otteluista mieluisin merkki on Jakobsenin jatko vahvalle syksylle. Gustafssonille jäi kuitenkin paljon mietittävää kauden avausotteluun. Pettersson oli hutera kenraaliharjoituksessa Hammarbytä vastaan, vaikka ottaisikin huomioon nuoren iän. Tämän lisäksi uudet hankinnat Thern ja Larsson ovat surffaileet kentällä. Thern on tehnyt paljon huonoja ratkaisuja, ja Larsson on ollut näkymätön.

	Pvm.	Vastustaja	Tulos	Maalintekijät
Harj.	29-01-2018	Beijng Guoan	1-1	Larsson
Harj.	02-02-2018	Rijeka	1-1	Jakobsen
Harj.	06-02-2018	Shamrock Rovers	1-1	Holmberg
Harj.	13-02-2018	Jönköpings Södra IF	1-0	Jakobsen
Cup	17-02-2018	Helsingborgs IF	1-1	Johansson
Cup	24-02-2018	Tvååkers IF	3-2	Jakobsen, Tjern, Fjoluson
Cup	03-03-2018	Örebro SK	2-2	Jakobsen, Holmberg
Harj.	17-03-2018	Kalmar FF	1-1	Sigurdsson
Harj.	25-03-2018	Hammarby IF	2-3	Thorarinson, Lönn

Norrköpingiä on povattu monessa ennakossa neljän joukkoon, ja niin Thernin kuin Larssonin sainausta on ylistetty taivaisiin.

Offseasonin tulokset kielivät kuitenkin muusta. Toisen polven tähtipelaajat ovat kummatkin alisuorittaneet pahasti. Thernin ongelmana näen väärän roolin, ja uskon hänen muutenkin olevan yliarvostettu. Hyökkäävämmissä rooleissa aiemmin pelannut Thern ei ole koskaan tehnyt neljää ”pistettä” enempää kaudessa. Vaatimattomat tehot eivät kieli siitä, että hän olisi sen tyyppinen pelaaja, joka luo maalipaikkoja pidemmän syöttökombinaation kautta. Argumenttini puolesta puhuu myös hänen epäonnistumisensa talven peleissä syvempänä keskikenttänä.

Larssonin maine taitaa rakentua enemmän isänsä meriitteihin. Jordan ei ollut viimeisenä Helsingborg-kautenaan mitenkään häikäisevä, toki niin nuoreksi suht vakuuttava. Hän ei kuitenkaan taikonut ihmeitä Skånessa, vaan siirtyi pitkälti isänsä ansiosta Nijmegeniin. Larssonilla on enemmän todistettavaa, kuin mitä medioissa on ehkä uskallettu myöntää.

Kolmen topparin linja on myös ollut toistaiseksi helisemässä. Norrköpingissä ei oikeastaan ole tarpeeksi toppareita kolmen linjalle, minkä takia Krogh Gerson ja Daniel Sjölund ovat pelanneet toppareina. Sjölundille siirtyminen toppariksi voisi olla ihan järkeväkin ratkaisu, sillä räjähtävyyden ja nopeuden menetys iän myötä näkyy yhä enemmän keskikentällä. Daja on myös pelannut vasempana wingbackina, mutta Skrabb tullee olemaan enemmän siinä roolissa, kunhan pietarsaarelainen tervehtyy.

Avauksessa wingbackeina toimivat Linus Wahlqvist ja Gudmundur Thorarinsson ovat sen sijaan pelanneet hyvin. Etenkin Thorarinssonin talvikausi sujui mallikkaasti. Skrabbin tuleekin olemaan vaikeaa löytämään paikkansa kentällä, joka tullee olemaan loukkaantumisten varassa.

Kärkikolmikon laidat on toinen alue, mihin Skrabbilla on asiaa. Talven valopilkku Jakobsen ravaa oikealla, Holmberg keskellä ja Larsson vasemmalla. Penkiltä löytyy tammikuussa maajoukkuekutsun saanut David Moberg Karlsson. DMK ei ole mikään maalitykki, mutta hyvä paineen luoja. Moberg Karlssonin ongelma on huonot ratkaisut rangaistusalueella, päätyy hän sitten laukaukseen tai syöttöön.

Norrköpingillä on lähes kaikki ainekset mitaleille, mutta päävalmentaja Gustafssonin kompetenssi on edelleen iso kysymysmerkki. Muodostelma ei vaikuta vastaavan lainkaan materiaaliin, sillä niin moni pelaaja on poissa omalta pelipaikaltaan.

3-4-3 on muuten hyvä variaatio muihin tavallisempiin muodostelmiin Allsvenskanissa, mutta kun rahkeet eivät riitä siihen, on tulos todella lähellä alisuorittamista. Norrköpingin kausi tulee ratkeamaan tähtihankintojen sopeutumiseen, tai päävalmentajan vaihtoon. Jommankumman on toteuduttava, sillä tällä hetkellä tilanne ei näytä sitten lainkaan lupaavalta.

Kirjoittanut: Petteri Räisänen

Uppsalalaisjoukkue IK Sirius Fotboll nousi 42 vuoden tauon jälkeen takaisin pääsarjatasolle voittamalla Superettanin. Seuraa vuodesta 2012 asti valmentanut Kim Bergstrand oli selkeällä peli-identiteetillä aiemmin nostanut Siriuksen Norrettanista Superettaniin, ja prosessi jatkui maltillisesti, joskin myös menestyksekkäästi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Tavoite oli selkeä: säilyminen.

Kokoonpanossa ei Allsvenskan-kokemuksella juhlittu, eikä pieni budjetti sallinut Bergstrandin tehdä yhtäkään profiilihankintaa. Siitä huolimatta lyhytsyöttöpeliin rakentuva ideologia oli jäädäkseen. Osasyy siihen on kokoonpanon pitkäkestoinen runko. Moni pelaaja oli myös mukana nousemassa Superettaniin, ja peli-identiteetti oli vuosien myöten vahvasti iskostunut pelaajiin.

Rinki kaipasi kuitenkin leveyttä, vaikka Sirius ei juurikaan kärsinyt pelaajamenetyksistä talvella. Ykkösveskariksi saapui toisesta nousijajoukkueesta AFC Eskilstunasta Joshua Wicks, joka on Veikkausliigan ystäville tuttu IFK Mariehamnin riveistä. Värikäs maalivahti oli pelannut vahvan Superettan-kauden, ja oli useammalta kaudelta tuttu vastustaja Siriukselle.

Keskikentälle Sirius teki merkittävimmät kiinnityksensä. Philip Haglund toi rutkasti Allsvenskan-kokemusta jätettyään Hammarbyn. Myös Oscar Kindlund oli ehtinyt pelata muutaman ottelun IFK Göteborgin riveissä kaudella 2016. Brommapojkarnasta värvättyyn Stefano Vecchiaan kohdistui suurimmat odotukset. Laituri oli säväyttänyt viime kaudella, ja Bergstrand ylisti vuolaasti 22-vuotiasta talvella.

Nousijatulokkaat saivat unelma-alun, kun Kim Källströmin ja Andreas Isakssonin Djurgården kaatui Tele2 Arenalla 2-0. Kymmenestä ensimmäisestä ottelusta Sirius hävisi vain kotona IFK Göteborgia ja vieraissa AIK:ta vastaan.

Kesällä vahva vire sai jatkoa. Sinimustat voittivat viidesti, tasasi pisteet kahdesti ja hävisi vain kerran elokuun 12. mennessä. Kingsley Sarfo lunasti kovat odotukset, ja oli oivimmillaan 3-3 tasurissa Swedbank Stadionilla Malmöta vastaan.

Sarfon otteet olivat niin vakuuttavia, että Malmö päätti ostaa ghanalaisen kesken kauden. 22-vuotiaan ura taivaansinisissä ja kaiken järjen mukaan koko jalkapalloura jäi lyhyeksi, kun mies joutui oikeuteen lasten hyväksikäytöstä.

Sarfon siirryttyä alkoi Siriuksessa samalla paha loukkaantumiskierre. Etenkin seuraikonien Ante Erikssonin ja Ante Björkebaumin loukkaantumiset harmittivat kauden aikana kannattajaryhmä Västra Sidania. Elokuun lopusta lähtien uppsalalaiset hävisivät seitsemän ottelua putkeen, ja peli oli sietämättömän näköistä.

Syyskauden ainoa valopilkku oli Häckenistä saapunut Shkodran Maholli, joka sai uutta nostetta hyökkääjauralleen.

Kausi päättyi kuitenkin positiivisesti seitsemänteen sijaan. Samaan sijaan ylsi Östersund debyyttikaudellaan, mutta jostain syystä Siriuksen suoritus jäi paljon vähäisemmälle huomiolle.

Bergstrand oli saanut pidettyä joukkuerungon kasassa pitkään, mutta talvella oli luonnollisen muutoksen aika. Seuraa pitkään palvelleet Niklas Busch Thor, ja aiemmin mainitut Björkebaum sekä Eriksson päättivät jättää ammattilaiskentät taakseen. Laitapakkina synkempinäkin aikoina edukseen pelannut Johan Andreasson lähti kannattajien harmiksi Djurgårdeniin.

Eniten kannattajia jäi vaivaamaan keskikentän tsempparin Kim Skoglundin muutto pohjoisemmaksi Sundsvalliin.

Menetyksistä huolimatta Sirius on onnistunut kasaamaan kiinnostavan uuden joukkueen. Hyökkäyssuuntaan Bergstrandin Sirius tulee olemaan freesimpi ja nimekkäämpi kuin koskaan aiemmin.

Viime kauden Allsvenskanissa taapertanut AFC Eskilstuna tarjosi vähän iloa pelaajilleen, mutta Omar Eddahri oli yksi niistä, jotka onnistuivat pelaamaan edukseen. Eddahri ei ole mikään tyypillinen hankinta Bergstrandilta, mutta on juuri sellainen, mitä uudistukseen tarvitaan. Hyökkäävänä keskikenttänä ja vasempana laiturina viihtyvä 28-vuotias tuo paljon kaivattua luovuutta hyökkäykseen. Eddahrin värväys saa lisäarvoa siitä, että mies kieltäytyi yli kymmenestä muusta tarjouksesta, muun muassa Djurgårdenin ja Melbourne Victoryn.

Viime syyskauden Eddahrin seuratoverina IFK Göteborgista lainalla ollut Abdul Razak on toinen hyvä esimerkki Siriuksen uudistumisesta. Lontoossa kasvanut norsunluurannikkolainen on tekninen ja sähäkkä keskikenttäpeluri, joka saa uuden mahdollisuuden läpimurtoon. Manchester Cityn akatemian tuotos oli pettymys Göteborgissa, eikä Eskilstuna tarjonnut hyvää kehittymismiljöötä.

Eskilstunan pajatsoa tyhjennettiin lisää pestaamalla puolustava keskikenttä Mauricio Albornoz. Chileläis-suomalaisperäinen Allsvenskanin reissumies pääsee vihdoin stabiilimpaan seuraan, käytyään Eskilstunan lisäksi Åtvidabergin uppoavassa laivassa ja GIF Sundsvallissa viime kausina. Albornoz on Bergstrandin vanha tuttu Brommapojkarnasta.

Superettanista kontaten pudonnut Syrianska koitui kauden alla epäilyyn sopupelistä, mutta Charbel Georges pystyi silti pelaamaan henkilökohtaisesti vahvan kauden. Keskikenttä iski tehot 9+3, ja tuo kaivattua leveyttä rinkiin.

Nuori laitapakki Axel Björnström teki pitkän sopimuksen Uppsalaan siirryttyään Vasalundista. Vaikka Björnström onkin hankittu tulevaisuutta varten, voi nuorukaiselle irtoutua peliminuutteja puolustuksen loukkaantumisten takia.

Tulleet		Lähteneet
Omar Eddahri	AFC Eskilstuna	Lukas Jonsson	Mjölndalen (laina)
Abdul Razak	IFK Göteborg	Niklas Busch Thor	Lopetti
Mauricio Albornoz	AFC Eskilstuna	Ante Björkebaum	Lopetti
Axel Björnström	Vasalunds IF	Andreas Eriksson	Lopetti
Charbel Georges	Syrianska FC	Johan Andersson	Djurgårdens IF
		Jakob Bergman	Varbergs BoIS
		Gustav Thörn	Sandvikens IF
		Kyria Kambusi	Sandvikens IF
		Diego Montiel	Örgryte IS
		Alexander Nilsson	IF Brommapojkarna
		Kim Skoglund	GIF Sundsvall

Harj.	20-01-2018	IK Sirius	0-4
Harj.	27-01-2018	IF Brommapojkarna	1-1	Gustafsson
Cup	17-02-2018	Östers IF	1-1	Vecchia
Cup	25-02-2018	Varbergs BoIS	1-2	Vecchia
Cup	04-03-2018	IFK Göteborg	2-2	Arvidsson, Nygren
Harj.	17-03-2018	BK Häcken	1-1	Vecchia
Harj.	24-03-2018	Gefle IF	2-2	Vecchia, Kindlund

Katastrofaalinen talvi antaa huonot lähtökohdat Siriuksen kaudenavaukseen. Edes kannattajat eivät pysty kiistämään heikkoa kevätkautta.

Arvidsson on sanonut viihtyvänsä uudessa roolissaan keskuspuolustajana, mutta tosiasia on se, että Siriuksen on saatava stabiili ja ehjä puolustuslinja kasaan. Talvella pelannut linja ei todistetusti kestä edes Superettanin joukkueita vastaan.

Suuri vaihtuvuus rosterissa tarvitsee myös aikansa. Keistä on nousta uusiksi johtajahahmoiksi, ja ketkä ottavat ratkaisijan viitan harteilleen? Molempiin kysymyksiin on alustavasti vastauksensa, mutta rooleihin kasvaminen ja sopeutuminen kollektiivisesti ei tapahdu yön yli.

Oli miten oli Arvidssonin kommenttien, on hän tärkeä hahmo joukkueelle. Toppari tai vasen pakki, on Arvidssonin taidot erikoistilanteissa sarjan eliittiä. Hän ei puolustajana aivan syyttä voittanut joukkueen sisäistä maalipörssiä seitsemällä täysosumalla. Puolustuslinja tulee muuttumaan terveyden mukaan, mutta Arvidsson tulee olemaan puolustuksen keskeisin pelaaja.

Keskikentän pohja koostuu monipuolisesta nelikosta. Christer Gustafsson ja Razak edustavat nuorempaa ja teknisempää sukupolvea. Vastakohtana löytyy loukkaantumisesta palautuva Haglund, joka todennäköisesti tulee pelaamaan myös topparina, sekä Albornoz. Bergstrandin purtava pähkinä on, minkälaisen kombinaation hän haluaa keskikentän pohjan muodostavan – uljasta ja uskaliasta verta Razakin ja Gustafssonin muodossa, vai yhdistettynä järkeen ja kokemukseen joko Haglundin tai Albornozin kanssa.

Ylemmästä kolmikosta Moses Ogbulla on kausikortti avaukseen, sillä nigerialainen nimettiin joukkueen uudeksi kapteeniksi Busch Thorin lopetettua.

Viime kaudella läpimurtoa hakenut Vecchia on jäänyt useimmilta tutkan ulkopuolelle, kun viime kausi jäi loukkaantumisten takia vajavaiseksi. Brommapojkarnasta viime kaudeksi hankittu vasen laituri on ollut talvella hirmuvireessä, ja tullee olemaan poikkeuksetta avauksessa.

Myös Omar Eddahrilla on hyvät lähtökohdat avaukseen oikealle laidalle. Kilpailu pelipaikoista niin oikealla kuin vasemmalla laidalla on kuitenkin kova, joten mikäli Eddahri tai Vecchia ei pelaa edukseen, löytyy penkiltä vaihtoehtoja.

Randersista kesken viime kauden saapunut entinen AIK-peluri Sam Lundholm oli myös loukkaantunut suuremman osan Sirius-kaudestaan 2017. Lundholmilta voi silti odottaa paljon, vaikkei hän lähtökohtaisesti välttämättä olekaan avauksen miehiä. Aiemmin mainitulla Georgesilla on myös näytönhaluja, joten näillä pelipaikoilla tulee olemaan kova kilpailu minuuteista.

Yksinäisenä kärkenä luuraa Maholli. Häckenissä koirankoppiin joutunut hyökkääjä koki renessanssin Uppsalassa syyskaudella. Mikäli Mahollin vire on alakuloinen, voi esimerkiksi Ogbu tai Eddahri pelata hänen tilallaan piikissä.

Kuten totesin aiemmin, tulee Siriuksen alkukausi olemaan huomattavasti mollivoittoisempi kuin vuosi sitten. Työrauha, loukkaantumisista toipuminen, rooleihin mukautuminen ja fiksu valmentaja tulevat silti pitämään huolen siitä, ettei Sirius tule putoamaan Superettaniin. Loppusijoitus tulee kuitenkin väistämättä olemaan huonompi kuin viime kaudella, sillä edes kymmenen joukkoon on nykypäivänä vaikea tunkea.

Kirjoittanut: Petteri Räisänen

Runar Mar Sigurdsson, Shpetim Hasani, Pa Dibba, Johan Eklund, Stefan Silva, Robbin Sellin, Maurizio Albornoz, Joel Enarsson, Robin Tranberg, Stefan Ålander, Marcus Danielsson, Noah Sonko Sundberg, Sebastian Rajalakso, Smalj Suljevic, Kristinn Steindorsson, Lars Krogh Gerson, Kristin Freyr Sigurdsson ja Eric Larsson.

Kaikki ylläolevat nimet ovat poistuneet GIF Sundsvallin pelaajistosta vuoden 2016 kesästä lähtien. Iso liuta Allsvenskan-kokemusta, lupaavia pelaajia tai Allsvenskanin parhaimpiin kuuluneita pelimiehiä kuten Runar Mar Sigurjonsson, Marcus Danielsson ja Eric Larsson. Menetyksistä huolimatta, Giffarna taisteli loppuun saakka viime kaudella ja väänsi itsensä pois putoajien paikalta ja varmisti suoraan sarjapaikkansa.

Lähtökohdat kauteen 2017 eivät olleet kovin kaksiset. Kevällä 2016 Allsvenskanin kärjessäkin käynyt joukkue tyhjennettiin saman vuoden kesänä tärkeistä pelaajista. Keskikentän moottori Runar Mar Sigurjonsson siirtyi Sveitsiin, hyökkäyspään pallotaituri Stefan Silva Italian Serie A-joukkue Palermoon ja vastustajien puolustusta pystyjuoksuilla rikkonut Pa Dibba Bajeniin.

Ennen kesätaukoa joukkue roikkui sarjataulukon kärkipäässä mutta siirtoikkunan auettua, pisteitä rupesi tulemaan vähemmän. Joukkue voitti jäljellä olevasta 18 ottelustaan vain kaksi ja keräsi vaivaiset 11 pistettä. Kiitos hyvän alkukauden sarjapaikka säilyi, vaikka turpaan tuli vielä kolmessa viimeisessä pelissä maalierolla 3-10.

Talousvaikuksissa taisteleva seura teki selkeän linjauksen ja rupesi luottamaan enemmän nuoriin lupauksiin. Jonathan Morsay debytoi jo vuonna 2016 mutta viime kaudelle oli vastuuta luvassa enemmän. Kärjessä viilettävää omaa kasvattia Peter Wilsonia kohtaan odotukset kaudelle kasvoivat syksyn -16 onnistumisten myötä. Paukuttihan mies hattutempun Jönköpingiä vastaan ja osui muutenkin kiitettävällä tahdilla syksyn peleissä.

Lisäksi joukkue onnistui pitämään kiinni tärkeistä kokeneemmista pelaajista kuten Eric Larsson, Marcus Danielsson ja Lars Krogh Gerson.

Hyökkäyspäähän uutena miehenä tuli Giffarna-kasvatti Linus Hallenius. Sohvakeisari poistui nuorena ja koppavana miehenä aikanaan Sundsvallista mutta palasi nyt nöyrempänä 27-vuotiaana kotiin palauttamaan uraansa raiteilleen. Halleniuksen taidoilla varustetulla miehellä oli kuitenkin Sundsvallin muuten köykäiseen hyökkäyspäähän tilausta. Wilsonin ja Halleniuksen ohella sentterin paikasta taisteli 25-vuotias Samuel Aziz.

Aikanaan todella lupaavana pidetyn Azizin cv ei juurikaan odotuksia herättänyt – listalta löytyi vain kaksi Allsvenskan-ottelua, yksi tehty maali Superettanissa ja pari hassua maalia Söderettanissa. Vaikka kaudella 2016 Aziz osui II-divarin Huddingessa 25 pelissä 21 kertaa, mitään odotuksia ei oikukkaan kärjen niskaan voitu asettaa.

Toinen alasarjojen löyty, ranskalais-yhdysvaltalainen Romain Gall puolestaan nostatti enemmän odotuksia. Norrettanin Nyköpingissä 20 pelissä 9 maalia tehnyt hyökkäävä keskikenttä osoitti lupaavia otteita talvikauden otteluissa. Oli selvää, että nämä tehot myös siirtyisivät kentälle, kunhan Gall saisi hieman alle kovempitempoisia Allsvenskanin otteluita.

Islannin liigan parhaimmaksi pelaajaksi valittu Kristin Freyr Sigurdsson otettiin rinkiin pienellä riskillä. Mies oli kärsinyt koko edellisen kauden loukkaantumisista mutta silti pelannut hienon kauden kotisaarellaan. Nyt kuitenkin Sigurdssonin talvikausi meni täysin pilalle loukkaantumisten takia.

Joel Cedergrenin kakkosmieheksi löytyi Espanjasta Tanoken nimiin vannova Ferran Sibila. Soccer Services yrityksen palkkalistoilla oleva Sibila on osa projektia, jossa Sundsvallin toimintaa ja toimintaympäristöä muokataan. Sibilan johdolla rinkiin löytyi kaksi spanskipelaajaa Espanjan alasarjoista.

Keskikentän keskellä operoiva David Batanero on pelinrakentaja, jonka vasen jalka on tappavan hyvä. Monikäyttöisempi Carlos Gracia puolestaan pystyy pelaamaan keskikentän pohjalla tai topparina. Sundsvallin harmiksi molempien pelaajien siirroissa sössittiin pahasti eikä heitä voitu käyttää peleissä ennen kesän siirtoikkunan aukeamista.

Alakertaa vahvistettiin paluumuuttaja David Myrestamilla. Vasempana puolustajana läpi lyönyt Myrestam hankittiin Sundsvalliin ennen kaikkea topparin tontille – olihan vasemman winbackin tontille jo Dennis Olsson. Lisäksi toppari Sonko-Sundbergin lainaa jatkettiin vuodella ja Suomesta ostettiin kovin odotuksin HIFK:n toppari Juho Pirttijoki.

Joel Cedergren lähti ajamaan viime kaudella 352-taktiikkaa sisään. Kolmen alakerta oli kuin luotu kolmikolle Pirttijoki-Sonko Sundberg-Danielsson mutta kaikkien yllätykseksi Eric Björkander otti keskimmäisen roolin Danielssonin ja Sonko Sundbergin rinnalla. Alkukausi sujuikin lupaavasti Eric Larssonin dominoidessa koko oikeaa laitaa wingbackin tontiltaan.

Sundsvall hävisi vain kaksi peliä ensimmäisestä yhdeksästä ottelustaan, mutta lukuisten tasapelien takia pistesaldo ei karttunut riittävästi.

Kesä sujui mollivoittoisesti sillä 11 ottelusta voittoja tuli vain yksi ja pisteitä vaivaiset viisi kappaletta. Tuplaottelut putoamistaistossa mukana olevaa Halmstadia vastaan käänsivät kurssin. Eric Larsson ratkaisi voiton Idrottsparkenilla, ja vieraissa Giffarna taisteli 2-2 tasapelin Larssonin ja Marcus Danielssonin maaleilla.

Osasyynä kurssin muutokseen oli Joel Cedergrenin tekemät pienet muutokset pelaajaryhmitykseen. Ryhmitys muuttui enemmän 3-4-3 muotoon ja rinkiin saatiin ilman pelilupaa olleet espanjalaiset David Batanero sekä Carlos Gracia, jotka toivat mukavasti leveyttä loukkaantumisista kärsineeseen ryhmään. Myös David Myrestam toipui pitkästä loukkaantumisesta pelikuntoon kesän aikana.

Kotivoitto Örebrosta sekä tärkeät vierasvoitot Siriuksesta sekä AFC Eskilstunasta olivat osa viiden tappiottoman ottelun putkea, jonka ansiosta Giffarna nousi jo varsin turvallisen tuntuiseen karkumatkaan putoamistaistosta. Johtoaseman menettäminen lopussa Elfsborgia (1-2), IFK Norrköpingia (2-2) sekä Hammarbyta (1-4) vastaan viimeisissä otteluissa tarkoittivat, että Giffarnan oli voitettava viimeinen peli IFK Göteborgia vastaan eikä samaan aikaan pelattu Jönköping-Östersund saanut päättyä kotivoittoon.

Sundsvall pelasi todella vakuuttavan pelin ilman panosta otelleeseen IFK Göteborgiin verrattuna. Romain Gall, Peter Wilson ja Linus Hallenius aiheutti ongelmia IFK-alakerralle. 36.minuutilla David Myrestam teki johtomaalin ja vain muutamaa minuuttia myöhemmin Peter Wilson kasvatti vierasjohtoa. Lopullisen sinetin ottelulle iski Linus Hallenius toisella jaksolla. Kun Jönköping jäi samaan aikaa tasapeliin Östersundia vastaan tarkoitti se sitä, että Sundsvall säilytti sarjapaikkansa suoraan Jönköpingin joutuessa karsimaan sarjapaikastaan.

 

Talvi oli jälleen kerran tapahtumarikas Sundsvallissa. Pelaajia tuli ja meni läjäpäin ja lisää vetää myllyyn tuo todella surkea taloustilanne. Vuosien varrella taloustilanteessa ollaan eletty erinäköisiä aikoja. Muinoin oli pystyssä rahoittajaryhmä NorrlandsInvest, joka rahoitti pelaajakauppoja ja osti kovalla hinnalla muun muassa Hannes Sigurdssonin.

Asioiden piti olla paremmin kesällä 2016, kun pelaajia myytiin useaan eri seuraan ja Runar Mar Sigurjonssonista saatiin UEFA:n palkintorahoja, kiitos Islannin EM-kisapaikan. Puhuttiin jopa 10-15 miljoonan kruunun potista, jolla piti paikata taloutta. Viimeiset uutiset melkein 7 miljoonan kruunun tappioista ja lisenssin menettämisen uhasta, pistävät miettimään onko seurassa riittävää talousosaamista.

Viime kausi meni taloudellisesti penkin alle monestakin syystä. Seuran sopimus stadionin nimestä Norrportenin kanssa loppui eikä se saanut uutta sopimusta aikaiseksi. Samaan aikaan epäonnistuminen sponsorihankinnassa sekä yläkanttiin budjetoitu yleisökeskiarvo on mainittu osasyinä huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Yksi merkittävä syy on se, ettei viime kesänä onnistuttu myymään yhtään pelaajaa.

Kaksi sarjan parhaimmistoon kuuluvaa puolustajaa, Eric Nilsson ja Marcus Danielsson siirtyivät kauden päätteeksi ilmaisilla siirroilla. Myös keskikentän avainpelaajan, Lars Krogh Gersonin sopimus päättyi ja mies vaihtoi IFK Norrköpingiin. Ainakin jostain näistä kolmesta olisi pitänyt onnistua saamaan siirtokorvaus.

Taloustilanteen vakava kuva paljastui jo viime syksynä, jolloin seura lainasi viisi miljoonaa kruunua paikalllisilta yrityksiltä. Seuran puheenjohtaja Johan Nikula sanoo, että on olemassa kaksivuotinen suunnitelma taloustilanteen eheyttämisestä.

Suunnitelma varmaan on joo, mutta jos se lepää saman miehen aiemmin kertomissa Emil Forsbergin jatkomyynti prosenteissa tai vuonna 2020 jakoon tulevissa Discoveryn tv-rahoissa, ei tilannetta voi pitää mitenkään kontrollissa olevana. Varsinkaan jos tässä tilanteessa olevan seura heittää talvella viikon kestävän Espanjan-leirin. Puheenjohtaja Nikula myönsikin myöhemmin, että kalliin leirin toteuttaminen oli iso virhe.

Giffarnalla voi mennä tiukaksi saada lisenssi kaudella 2019. Edellisen kerran Allsvenskanista on huonon taloustilanteen takia lähtenyt Örebro 2000-luvun puolivälissä.

Pelaajapuolella joukkue koko siis todella kova menetykset. Allsvenskanin parhaimmistoon pelipaikoillaan kuuluvat toppari Marcus Danielsson ja oikea pakki, tai pikemminkin wingback Eric Larsson, eivät tehneet jatkosopimusta ja vaihtoivat maisemaa. Keskikentän keskustan tärkeä palanen Lars Krogh Gerson veti myös omat johtopäätöksensä ja painui sinne mistä tulikin, IFK Norrköpingiin.

Menetykseksi voidaan laskea lupaavan keskikenttäpelaajan Smalj Suljevicin siirtyminen Östersundiin. Kun tähän lähteneiden listaan lisätään kaksi kautta lainalla ollut Noah Sonko Sundberg, Sebastian Rajalakso sekä islantilaiset Kristinn Steindorsson ja Kristinn Freyr Sigurdsson, voidaan sanoa että lista on pelottavan pitkä. Varsinkin Sigurdssonin menetys jää harmittamaan, sillä 2016 Islannin liigan parhaaksi pelaajaksi valitulla piilokärjellä olisi varmasti ollut potentiaalia parempaan, kuin mitä viime kausi näytti. Mies kun oli pelannut koko kauden 2016 rikkinäisellä jalalla ja huilasi miltei koko preseasonin.

Vuosi sitten Sundsvall kiinnitti kakkosvalmentajaksi spanskivalmentaja Ferran Sibilan. Koska Islannin menestyminen on nostanut pelaajien hintoja jopa suoraan Islannista hankittuna, on Sundsvallin ollut pakko keksiä joku muu kohdemaa, josta voi löytää hyvällä hinta-/laatusuhteella pelimiehiä. Sibilan suhteet Espanjan futikseen ovat nousseet tässä kohtaa esille.

Jokainen voi varmaan kuvitella, että Espanjassa riittää materiaalia La Ligan ulkopuolella ja potentiaalisia menestyspelaajia pohjoismaisiin sarjoihin. Tähän rakoon Sundsvall on iskenyt ja jo viime talvena rinkiin hankittiin Carlos Gracia sekä David Batanero. Pelaajien lupa-asiat eivät olleet kunnossa keväällä, joten spanskien esiintymisiä jouduttiin odottamaan kesän siirtoikkunan avautumisen jälkeen. Varsinkin Batanero teki vaikutuksen. Parhaassa iässään oleva keskikentän vasuri nosti täksi kaudeksi odotuksia korkealle.

Myös tänä talvena on käyty Espanjassa etsimässä sopivia pelaajia. Badalonan kahden suunnan keskikenttäpelaaja Juanjo Cíercoles on muodostanut talven peleissä parivaljakon Bataneron kanssa ja miestä on pidetty vielä Bataneroa kovempana pelimiehenä. Jotain Cíercolesin pelityylistä kertoo esimerkiksi Espanjan 2.sarjatason tilastot – 105 ottelua, 51 keltaista korttia ja muutama punainen päälle. Mutta kuuleman mukaan mies osaa potkia myös muita kuin vastustajia.

Toinen etelästä tullut pelaaja on Samuel de los Reyes Dominguez. Cordobasta saapunut 26-vuotias vasen pakki teki kesään asti ylettyvän sopimuksen, eikä Sundsvallin päässä uskota että seuralla on varaa pitää miestä pidempään. Noin 100 pelin kokemuksen Espanjan toiselta tasolta omaava Reyes tähtääkin isompiin seuroihin ja sarjoihin Euroopassa.

Muut hankinnat Sundsvall suoritti Ruotsin rajojen sisäpuolelta. Hyökkäyspäähän hankittiin AFC Eskilstunasta Chidi Omeje. Nigerialainen kykenee pelaamaan piikissä sekä laidalla. Myös Tommy Naurinin poissaoloa paikkaamaan käytiin Eskilstunan raunioilla. Iranilaismaalivahti Alireza Haghigi liittyi joukkueeseen kesään asti yltävällä sopimuksella.

Peräti 12 vuotta Siriusta edustanut Kim Skoglund kokeilee ensimmäistä kertaa jalkapalloammattilaisen elämää Giffarna kanssa. Sirius ei uusinut miehen sopimusta, vaikka Sirius-fanit järjestivät vaatimuksen seuralegendan jatkosopimuksesta. Monikäyttöinen Skoglund sopii tämän hetken Sundsvalliin hyvin, mies pystyy pelaamaan käytännössä jokaista paikkaa kentällä.

Eric Larssonin isojen saappaiden korvaajaksi tulee Jönköpingistä Jonathan Tamimi. Mies teki läpimurtonsa viime kaudella, eikä Jönköpingin yrityksistä huolimatta halunnut jatkaa seurassa

Vielä aivan kauden kynnyksellä pelaajarinkiä kasvatettiin kahdella keskikenttäpelaajalla. Norjan Strömgodsetista tuli kesään asti ulottuvalle lainalle Christian Rubio Sivodedov. Sundsvallissa syntynyt nuorukainen on edustanut Schalken lisäksi myös Djurgårdenia. Toinen viime hetken hankinta on Maic Sema. 29-vuotias tullee kasvamaan kauden mittaan isoon rooliin.

Huomioitavaa näissä kahdessa viimeisessä siirrossa oli se, että seura informoi tiedotteen yhteydessä että pelaajien siirrot on rahoitettu ulkopuolisella rahalla, eivätkä siis kuluta seuran vähiä varoja.

 

Tulleet		Lähteneet
Jonathan Tamimi Syberg	Jönköpings Södra	Smajl Suljevic	Östersunds FK
Samuel Reyes Dominquez	Cordoba	Eric Larsson	Malmö FF
Kim Skoglund	IK Sirius	Marcus Danielsson	Djurgårdens IF
Chidi Omeje	AFC Eskilstuna	Noah Sonko Sundberg	Östersunds FK
Juanjo Ciercoles	CF Badalona	Kristinn Steindorsson	FH
Sebastian Friman	Akatemia	Kristinn Freyr Sigurdsson	Valur
Alireza Haghighi	AFC Eskilstuna	Lars Krogh Gerson	IFK Norrköping
Christian Rubio Sivodedov	Strømsgodset	Sebastian Rajalakso	Västerås SK
Maic Sema	NorthEast United	Jaudet Salih
		Linus Sahlin	Team TG
		Samuel Aziz	IK Brage

 

Ruotsin cupissa joukkue esitti hyviä otteita, kylläkin varsin helpohkossa lohkossa. Mukana olivat Superettanista IFK Värnamo ja Norrby sekä Allsvenskanista Häcken. Sundsvall kaatoi superettanilaiset ennen lohkofinaalia Häckeniä vastaan. Kim Skoglundin johto-osumasta huolimatta Häcken meni cupissa jatkoon tasapelin avulla.

Treenipelejä on talven aikana pelattu iso liuta. Sundsvall on ollut yllättävän vahva oman sarjatasonsa vastustajia vastaan, mutta voittanut vain yhden ottelun Superettanin tai Norjan toisen sarjatason vastustajia vastaan. Tammikuussa Giffarna kaatoi sarjakollegat Siriuksen ja Östersundin vahvojen esitysten jälkeen. Kuitenkin heikot ottelut alempisarjalaisia vastaan kertovat, ettei talven peleistä voi tehdä suurempia johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.

Talven pelillisiä onnistujia ovat olleet hyökkäyspään Romain Gall ja Linus Hallenius, jotka ovat tehneet puolet Sundsvallin maaleista. Muita onnistujia ovat olleet keskikentän spanskiduo Batanero-Cíercoles sekä ilahduttavasti toppari Juho Pirttijoki, jonka läpimurtoa odotetaan vesi kielellä.

Harj.	20-01-2018	IK Sirius	4-0	Gall (3), Hallenius
Harj.	24-01-2018	Östersunds FK	1-0	Gall
Harj.	03-02-2018	Helsingborgs IF	0-1
Harj.	06-02-2018	GAIS	3-5	Hallenius (2), Morsay
Harj.	10-02-2018	Levanger FK	0-0
Cup	11-02-2018	Hudiksvall FF	1-1	Myrestam
Cup	17-02-2018	Norrby IF	4-2	Wilson (2), Gall, Hallenius
Cup	24-02-2018	IFK Värnamo	2-1	Hallenius, Gall
Harj.	03-03-2018	BK Häcken	1-1	Skoglund
Harj.	10-03-2018	Dalkurd FF	0-1
Harj.	17-03-2018	Gefle IF	2-1	Batanero, Olsson
Harj.	24-03-2018	VPS	2-0	Reyes, Wilson

Monta avainpelaaja lähti. Miten talous kestää? Onko tusinaspanskeista mihinkään? Osuuko Hallenius maaliin? Entä Wilson edes koko palloon? Miten visio 2022 voi?

Paljon on kysymyksiä, joihin edes seuraa paljon seuraavien on vähän vaikea vastata. Vaihtuvuus pelaajistossa ollut valtava ja joukkuetta on vaikea sijoittaa pelillisesti mihinkään. Treenipelit ovat antaneet positiivisia lupauksia, mutta ne ovat silti vain treenipelejä. Sarjapelit ovat asia erikseen.

Varmaa on, että Sundsvallilla tekee sarjapaikan kanssa yhtä tiukkaa kuin viime kaudella. Valmennuksella on nyt iso rooli, miten uudistunut joukkue saadaan pelaamaan ja nivoutumaan yhteen. Neljästä espanjalaisesta kolme ei puhu englantia.

Nouseeko kuppikunta ongelmaksi, mikäli tulosta ei kaudella synny?

Onneksi Batanero ja Gracia ovat olleet seurassa jo sen vuoden verran, joten ihan uusia juttuja ei vastaan tule.

Viime kaudella vahvoja osa-alueita piti olla alakerta ja suuria kysymysmerkkejä puolestaan oli keskikenttä ja hyökkäys. Nyt osat ovat vaihtuneet. Hallenius tekee maaleja ja miehen asenne kentällä on ihailtavaa katseltavaa. Romain Gall tullee lyömään itsensä läpi tällä kaudella. Peter Wilson ja Jonathan Morsay ovat näyttäneet, että tulosta syntyy Allsvenskanissa hyvänä päivänä.

Luotto täysin espanjalaiseen keskikentän keskustaan on kova. Kolmekymppiset Batanero ja Cíercoles pärjäävät kyllä tasollisesti, mutta miten kielitaidottomien pelaajien keskeinen asema näkyy muuten pelaamisessa?

Kolmen alakerran varmistava rooli menee Eric Björkanderille. Juho Pirttijoki nousee avainasemaan pääpalloissa, varsinkin nyt kun Marcus Danielsson on lähtenyt. Pirttijoella on nyt elämänsä tilaisuus näyttää osaamisensa ja mahdollisesti herättää isompien joukkueiden mielenkiinto. David Myrestamilta odotetaan tänä vuonna todella paljon, viime kausihan meni mieheltä pääosin loukkaantumisten takia pilalle.

Aiemmin vahvaan laitapeliin pelinsä perustanut Sundvall on nyt tiukan paikan edessä, kun oikean laidan maestro Eric Larsson ei ole enää joukkueessa. Viime kaudella melkein puolet (42%) joukkueen hyökkäyspelistä rakentui juuri oikean laidan kautta, kun vasenta käytettiin vähiten koko sarjassa. Onko Jonathan Tamimista täyttämään Larssonin jättämää aukkoa edes vähän? Sinäänsä lupauksia antavaa, että juuri Tamimin viime kauden seura Jönköping hyökkäsi ainoana seurana Sundsvallia enemmän oikean laidan kautta (44%).

Sundsvall tullee olemaan mukana taas alakerran heikoimmassa viisikossa. Sillä on riittävän hyvä materiaali välttää suora putoaminen. Toisaalta materiaali on täynnä kysymysmerkkejä, joiden takia myökään suoraa putoamista ei voitaisi pitää yllätyksenä. Ehkäpä seuran vuosittaiset painepelit joko Allsvenskanista putoamista vastaan tai Superettanin nousutaistelut, ovat kasvattaneet sellaisen henkisen ilmapiirin seuraan, että se antaa pienen etulyöntiaseman muihin nähden.

Viimeisillä neljällä pelaamallaan Allsvenskan-kaudella Sundsvall on kerännyt 29-32 pistettä ja on noilla pisteillä sijoittunut sijoille 12.-14. Tähän saldoon tuskin ainakaan parannusta on luvassa ja varmaa onkin se, että tuskaisaa edesottamusten seuraaminen tulee taas kerran olemaan.

 

Pelaajaesittelyt

Tommy Naurin, maalivahti

Joukkueen kapteeni ja henkinen johtaja. Peliesitykset eivät vaan valitettavasti aina ole samalla tasolla tahdonvoiman kanssa. Välillä tekee loistavia lähitorjuntoja mutta saattaa heti perään imaista etukulmasta löysähkön kaukovedon. Jotain kertoo myös se, että valmennus penkitti Naurinin kauden viimeisessä pelissä josta oli saatava pakkovoitto. Ollut talvella loukaantuneena, mutta tullee menettämään paikkansa Eskeliselle jatkossa jokatapauksessa.

William Eskelinen, maalivahti

Legendaarisen Kaj Eskelisen poika sai vihdoin näytönpaikkansa pääsarjassa. Eskelisen pelatessa pisteitä kertyi keskimäärin 2,33 eikä nuorukainen hävinnyt peliäkään. Tulevaisuuden ykköveskari.

Lloyd Saxton, maalivahti

Ångesta löydetty brittiveskari ei ole juuri kentällä käynyt. On pelannut lainalla Norjassa ja seura olisi päästänyt Saxtonin pois, mutta mies ei suostunut sopimuksen purkuun. Selkeä kolmoskassari.

Alireza Haghigi, maalivahti

Iranin maajoukkuevahti pelasi viime kaudella Allsvenskanista pudonneessa AFC Eskilstunassa. Etsi nyt pelipaikkaa MM-kisojen alla ja sellainen löytyi kesään asti Sundsvallista, jossa tulee paikkaamaan Tommy Naurinin poissaoloa. Pelannut aiemmin muun muassa Maritimossa, Rubin Kazanissa sekä iranilaisessa suurseura Persepoliksessa. Torjui vuoden 2014 MM-kisoissa Iranin maalilla jokaisessa alkulohkon ottelussa.

Jonathan Tamimi, puolustaja

Bajen-kasvatti löi itsensä läpi Allsvenskanista pudonneessa Jönköpingissä, jossa pelasi viime kaudella 17 ottelua. Sopimus loppui ja Södra olisi halunnut laitapakin pitää, mutta mies ei halunnut Superettanissa jatkaa. Kaavailtu Eric Larssonin korvaajaksi oikean puolustajan/wingbackin tontille.

Samuel de los Reyes Domínguez, puolustaja

Joukkueen neljäs espanjalainen saapui helmikuun alussa. Liki 100 peliä Segundassa pelannut vasen pakki on Sundsvallin mukana ainakin kesään saakka. Giffarna on jo ilmaissut halunsa pitää Samu de los Reyes riveissään myös pidempään, mutta viimeksi Cordobaa edustaneelle miehelle lienee myös muita ottajia. Urban Hagbom onkin epäileväinen, kykeneekö Sundsvall kilpailemaan raha-asioissa muiden kanssa. Odotukset ovat siis kovat tämän 26-vuotiaan puolustajan osalta.

Juho Pirttijoki, puolustaja

Maajoukkueenkin ilmapiiriä haistelemaan päässyt Pirttijoki ei suurista odotuksista huolimatta saanut juuri yhtään peliaikaa. Osaltaan vähäiseen peliaikaan vaikutti varmasti totuttelu kovempaan sarjaan, mutta isompi syy olivat loukkaantumiset, jotka vaivasivat Pirttijokea pitkin kautta. Juho pelasi omalla paikallaan Malmöa vastaan vieraskentällä josta selvisi kuivin jaloin. Käytettiin loppukaudesta hyökkääjä otteluiden lopussa.

Pirttijoki on kerännyt kehuja faneilta talvikauden otteista ja mieheltä voidaankin odottaa todellista läpimurtoa tällä kaudella.

Dennis Olsson, puolustaja

Oma kasvatti ja vasemman laidan puolustava pelaaja. Ei ole täysin lunastanut niitä odotuksia mitä muutamava vuosi sitten asetettiin, mutta Olsson on näyttänyt, että taidot riittävät Allsvenskan-vauhtiin. Taistelee pelipaikasta Domínguezin ja mahdollisesti Myrestamin kanssa.

David Myrestam, puolustaja

Uumajalaislähtöinen Myrestam lähti aikanaan Giffarnasta Norjaan hyökkäävänä laitapakkina, mutta paluun yhteydessä puhuttiin uudesta paikasta topparina. Oli loukkaantuneena alkukauden ja paluu kentille ei ollut onnistunut. Nosti tasoaan kauden mittaan ja osoitti loppukaudesta jo merkkejä paremmasta. Teki tärkeän maalin viimeisessä IFK Göteborg voitossa. Pelaa joko vasemapana wingbackinä tai topparina. Avainpelaajia.

Eric Björkander, puolustaja

Nuori toppari nousi hieman yllättäen vakiomieheksi viime kaudella. Toimi keskimmäisenä topparina kolmen linjassa, hieman liberoroolissa. Jatkanee avauksen miehenä samassa roolissa myös tällä kaudella.

Filip Tägström, puolustaja

Nuori toppari joka ei ole vielä debytoinut virallisissa peleissä. Kärsinyt loukkaantumisista.

Carlos Gracia, puolustaja/keskikenttä

Espanjalainen joka kykenee operoimaan puolustavan keskikenttäpelaajana tai topparina. Viime kaudella pelasi paljon keskikentällä, johtuen pelaajapulasta. Ei mahdu optimiavaukseen. Ainoa spanskinelikosta joka osaa englantia.

Kim Skoglund, puolustaja/keskikenttä

Koko ikänsä Uppsalassa pelannut Sirius-ikoni vaihtoi vanhoilla päivillä vielä maisemaa. Vaikka Siriuksen fanit järjestivät kampanjan, Skoglundia tuskin Siriuksessa enää nähdään, sillä 30-vuotias peluri teki Sundsvallin kanssa kolmen vuoden sopimuksen. Pääsee nyt toteuttamaan haaveensa pelata täysin ammattilaisena, sillä teki muita töitä pelaamisen ohella Siriuksessa.

Skoglund on tullut tunnetuksi keskikentän keskustan pelaajana mutta viime kaudella pelejä tuli myös topparin tontilla. Pelannut käytännössä paikkaa kuin paikkaa, joten varsin sopiva mies Giffarnan rinkiin. Skoglund pelasi Siruksessa yli 250 virallista ottelua ja edusti seuraa neljällä sarjatasolla.

Sebastian Friman, keskikenttä

Keskikentän oikealla laidalla viihtyvä Friman on Sundsvallin oma kasvatti. On pelannut viime kaudella yhdessä cupin ottelussa.

Juanjo Ciércoles, keskikenttä

Ciécoles on uusi tuttavuus, jolla on yli 100 ottelua Espanjan toiselta sarjatasolta. Badalonasta lähtöisin oleva Espanyolin kasvatti liikahti Ruotsiin 100 000 kruunun siirtosummalla. Keskikentän keskellä viihtyvä spanski on huhujen mukaan varsin täydellinen paketti, joka on hyvä molempiin suuntiin. Valmentaja Cedergren on kehunut Ciércolesin maasta taivasiin ja pitää miestä laatupelaajana joka nostaa koko joukkueen tasoa. Pelannut nuorena poikana kakkosvalmentaja Ferran Sibilan kanssa samassa joukkueessa.

Erik Granat, keskikenttä

22-vuotiaan oman kasvatin läpilyöntiä on odotettu jo vuosia. Viime kaudella Granat saikin vastuuta entistä enemmän mutta pienikokoinen keskikenttäpelaaja vaikutti kovin heppoiselta Allsvenskan-ympyröissä. Pelasi kuitenkin valtaosassa pelejä ja pääsi tekemään myös ensimmäisen maalinsa Allsvenskanissa. On hakenut omaa paikkaansa ja miestä onkin käytetty lähes jokaisella paikalla, myös laitapuolustajana. On kuitenkin hyvä pelaaja rotaatioon.

Romain Gall, keskikenttä/hyökkääjä

Yhdysvaltalais-ranskalainen Gall on monikäyttöinen hyökkäyspään pelaaja, joka Sundsvallissa on pääsääntöisesti pelannut jommalla kummalla laidalla. Pari MLS-ottelua Columbus Crew’n riveissä pelannut Gall löydettiin kolmannen sarjatason Nyköpingistä, jossa mies iski 2016 komeat yhdeksän maalia 20 ottelussa. Viime kaudella Gall nousi avainpelaajaksi ja osui pari kertaa tolppien väliin. Odotukset ovat suuret tulevalle kaudelle, sillä Gall on ollut hurjassa vireessä talvikauden peleissä.

Amaro Bahtijar, keskikenttä

Nuori keskikenttäpelaaja joka debytoi viime kaudella Ruotsin Cupissa topparin tontilla. Pelasi myös ensimmäisen pelinsä Allsvenskanissa. Jos kehitys jatkuu samana, saanee enemmän peliaikaa tulevalla kaudella.

David Batanero, keskikenttä

Espanyolin kasvatti tuli Ruotsiin jo viime talvena mutta pelilupa asiat pitivät miehen pois kentiltä kesään saakka. Keskikentän keskustan pelaaja joka osoitti tasonsa viime kaudella pelaten yhteensä 14 ottelussa. Omaa todella hyvän vasemman jalan ja spanski on kerännyt kehuja muun muassa vastustajilta jo viime kaudella. Esitykset talven aikana Cíercolesin kanssa ovat nostaneet odotusarvoja tulevalle kaudelle.

Chidi Omeje, hyökkääjä

Nigerialainen sentteri tuli Superettaniin pudonneesta AFC Eskilstunasta. Ajautui Ruotsiin pelattuaan ensin tanskalaisessa Veljessä. Dalkurdissa Omeje teki kolmessa kaudessa 43 maalia ja se poiki siirron AFC Eskilstunaan. Teki viime kaudella Allsvenskanissa 20 ottelussa neljä maalia.

Jonathan Morsay, keskikenttä/hyökkääjä

Kaupungin oma poika mutta pikkuseura Kubikenborgin kasvatti. Hyökkäävä ja taitava laituri, joka viime kaudella löi itsensä läpi pelaten 26 ottelua, joissa teki yhden maalin ja syötti kolme. Morrella on edessään lupaava tulevaisuus.

Linus Hallenius, hyökkääjä

Oma kasvatti joka muinoin lähti hieman isolla egolla maailman valloitukseen, mutta palasi nöyrempänä ja kypsempänä 27-vuotiaana takaisin kasvattiseuraansa. Halleniuksen hankintaa pidettiin riskinä eikä sohvamiehen uskottu enää kykenevän toimittamaan palloa riittävästi maaliin. Vaikean alun jälkeen Hallenius kuitenkin osoitti olevansa pelimies vailla vertaa ja tuiki tärkeä Sundsvallille. Moni hieroi silmiään, kun katseli Halleniuksen pallotonta pelaamista, kun mies prässäsi viimeiseen asti vastustajien puolustajia. Jonnekin oli jäänyt se mies, joka huhujen mukaan nuorena poikana yökerhon edessä on huudellut “ettekö tiedä kuka mä oon?!?”.

Halleniuksen taito pitää palloa nousi arvoon arvaamattomaan, koska ringistä ei löytynyt samantasoista miestä. Ne pelit joista mies puuttui, menetti Sundsvall paljon hyökkäyspelistään. Hallenius on myös ainoa hyökkäyspään pelaaja, jota voidaan pitää uhkana myös pääpalloissa. Paluu kotiin oli miltei täydellinen – 27 ottelussa Hallenius teki kahdeksan maalia ja oli mukana syöttäjänä kuudessa maalissa.

Samuel Aziz, hyökkääjä

Aladivareista tullut Aziz pelasi viime kaudella vain 9 minuuttia Allsvenskania. Odotukset olivat kaverin suhteen aika nollissa, sillä harvoin 25-vuotiaana tullaan ja lyödään läpi Allsvenskanissa. Vaikka Aziz on nuorempana ollut suuri lupaus, käyden muun muassa Arsenalin, Feyenoordin, Juventuksen, Stoken ja Crystal Palacen testeissä, näyttää siltä, ettei kaverista ole lupauksia lunastamaan. On ollut myös hieman vaikea tapaus myös kentän ulkopuolella ja siitä kielii se, että Sundsvall on miehen kymmenes seura.

Kävi talvella Norjassa etsimässä uutta seuraa tuloksetta.

Peter Wilson, hyökkääjä

Toissa syksynä ryminällä avaukseen tullut Wilson piti silloin joukkueensa sarjassa miltei yksin maaleillaan. Odotukset Wilsonia kohtaa kasvoivatkin suuriksi eikä mies valitettavasti kyennyt vastaamaan toivotulla tavalla. Ongelmaksi muodostui puutteet peruspelaamisessa, jossa nuorukainen menettää pallon liian usein helposti, antaa harhasyöttöjä tai tekee täysin vääriä ratkaisuja. Viime kaudella myös Aleksi Ristola kasvoilla varustettu apina kiipesi Wilsonin selkään, sillä mies laittoi välillä tyhjästäkin maalista ohi. Vain viisi tehtyä maalia 27 ottelussa ei todellakaan ole sitä mitä tältä pelaajalta odotettiin.

Mutta Wilson on suhteellisen nuori pelaaja, jolla on kuitenkin ominaisuudet kunnossa. Viime kausi oli vasta ensimmäinen kokonainen kausi, jolloin nuorukainen sai kunnolla peliaikaa. Homma toiminee tällä kaudella jo paljon paremmin.

 

Kirjoittanut: Finsvenskan

 

Trelleborg ylsi viime kaudella ehkä hieman yllättäen karsintapaikalle Superettanissa. Trelleborg oli 90- ja 00-luvuilla tuttu näky Allsvenskanissa ja aina yhtä inhottava paikka vierailla kenelle tahansa. Vasta toissa kaudella (2016) Trelleborg oli palannut Superettaniin, joten toisella kaudella (2017) odotukset eivät olleet vielä Allsvenskanissa.

Myönteisimmissäkin ennakoissa TFF sijoitettiin korkeintaan ylempään keskikastiin.

Alkukausi viime vuonna oli aika vaatimaton, vaikka tappioita ei tullut kovinkaan montaa. Avausottelussa uusi Olympia vihittiin käyttöön, kun Trelleborg saapui Helsingborgin vieraaksi. Niukka tappio, ja TFF sai odottaa ensimmäistä voittoaan sarjassa neljännelle kierrokselle saakka.

Ennen juhannusta Trelleborg napsi vain neljä voittoa 13 kierroksen aikana, ja Allsvenskan oli vain kaukainen haave.

Trelleborg oli tässä vaiheessa sijalla seitsemän, kun taas Helsingborg hääri karsintapaikalla kuuden pisteen karkumatkalla. Juhannuksen jälkeen alkoi tapahtua, ja Trelleborg nousi hitaasti kohti karsintapaikkaa. Brommapojkarna oli jo karannut kärjessä, ja Dalkurdilla oli myös hieman kaulaa muihin.

Loppukautta kohti Trelleborg piileskeli haastajana Österin, Falkenbergin ja Helsingborgin takana. Näiden joukkueiden välillä surkeatkin,otteet petasivat Söderslätt-jengille paikan kohti karsintaa. Karsintapaikka varmistui vasta toiseksi viimeisellä kierroksella, ja Trelleborg pääsi hiukan lepuuttamaan pelaajiaan, kun vielä Allsvenskanissa käytiin kovaa kisaa säilymisestä.

Karsinnassa vastaan asettui Jönköpings Södra, joka on ollut Allsvenskan-aikakaudellaan varsin tiiviisti puolustava porukka. Trelleborgia vastaan puhui myös se, että useimmiten viimeisen kymmenen vuoden aikana Allsvenskanista tullut karsija on säilyttänyt sarjapaikkansa Superettan-kolmosta vastaan.

Trelleborg sai kuitenkin maukkaan alun ottelupariin, kun Zoran Jovanovic iski avausmaalin ottelun alussa, ja ennen puoliaikaa J-Södran André Calisir ajettiin ulos. Toisella puoliajalla Trelleborg myllytti vimmatusti kohti vieraiden maalia, ja Salif Camara Jönsson tuikkasi 2-0-lopputuloksen ensimmäiseen karsintaotteluun.

Lähtökohdat vierasotteluun olivat erinomaiset.

J-Södra teki toisessa ottelussa avausmaalin, mutta Dino Islamovic kuitti heti perään takasi käytännössä otteluparin ratkenneen siihen. Yhteistuloksella 3-1 Trelleborg nousi vihdoin takaisin parrasvaloihin.

Joukkueen vahvuus oli kauden aikana suhteellisen tasainen suorittaminen. Oikeastaan kauden aikana ei tullut ollenkaan isompaa notkahdusta, vaikka Trelleborg ei myöskään mitään voittoputkilla juhlinut. Enemmän kuin yhden maalin tappiota tuli kolme, ja kaksi näistä sarjan kärkipään porukoita, BP:tä ja Dalkurdia vastaan.

Golf-asiantuntijat voisivat verrata Trelleborgia viime kauden Jim Furykiin: tylsällä mutta varmalla pelillä kohti kärkeä.

Trelleborgin vahvuus on aina ollut kotikenttä. Söderslättin ylpeys hävisi ainoastaan yhden pelin kotona viime kaudella Superettanissa, Gefleä vastaan (0-1). Jotkut kutsuvat vieläkin Vångavallenia nimellä Tjångavallen, joka on tavallaan haukkumanimi, mutta myös kuitti siitä, miten vaikeaa on ollut voittaa Trelleborg vieraissa.

Esimerkiksi avausottelussa vastaan asettuva IFK Göteborg on viimeksi voittanut Trelleborgin vieraissa kaudella 2004. Sen jälkeen TFF:llä on kolme voittoa ja kaksi tasapeliä IFK:ta vastaan Vångavallenilla.

 

Muihin Allsvenskan-seuroihin verrattuna Trelleborg on jo poikkeuksellisesti saanut pitää saman valmentajan talven yli. Patrik Winqvist on neljänneksi pisin pestissään ollut valmentaja nykyisistä seuroista. Winqvist harrastaa perinteistä 4-4-2-systeemiä, ja on luottanut vekkulimaisiin laitahyökkääjiin sekä target-pelaajiin.

Uutta TFF:n valmentajapuolella on se, että Winqvist on vihdoin saanut apuvalmentajat. Tätä ennen, hän oli käytännössä luotsannut kentän laidalta yksin ennen kuin Kristian Haynes ja Magnus Andersson syksyllä päättivät lopettaa pelaajauransa.

Winqvist luopui myös osa-aikaistyöstään Malmö FF:n akatemiavalmentajana, joten hän on kunnolla vasta nyt päässyt täyspäiväisesti miettimään Trelleborgin asioita.

Winqvist on myös myöntänyt, että nousu Allsvenskaniin on ehkä tapahtunut vähän liian aikaisin, kun vielä kolme vuotta sitten seurajohdon tavoite oli säilyttää silloinen sarjapaikka.

Pelitapa säilynee viime kausilta samanlaisena. Virheet ovat jatkossakin pakko pitää vähissä, mutta toisaalta Winqvistin hieman suoraviivaisempi pelityyli voi sopia Allsvenskaniin tulevalla kaudella. Syy siihen on se, että monet seurat ovat talven aikana kohdistaneet katseensa pallonhallintapeliin, joka on peruja Östersundin menestyksestä.

Trelleborg on hieman moderni versio Gefle IF:stä, joka säilyi altavastaajana Allsvenskanissa pidempään kuin moni uskalsi odottaa.

Salif Camara Jönssonin loukkaantuminen on pakko nostaa esiin, sillä hänen osuutensa Trelleborgin pelissä oli viime kaudella valtava. Seuran onneksi loukkaantuminen tapahtui jo Österiä vastaan helmikuun alussa, joten Winqvistillä on ollut aikaa löytää paikkaaja. Deniz Hümmet on ennakkoon mielenkiintoinen ja hyvä haku Salifin paikalle.

 

Tulleet		Lähteneet
Sebastian Ohlsson	Degerfors IF	Fredrik Persson	Lopetti
Victor Nilsson	IFK Värnamo	Filip Andersson
Erik Andersson	Malmö FF	Kristian Haynes	Lopetti
Oscar Johansson	IFK Värnamo	Magnus Andersson	Lopetti
Lasse Nielsen	Lech Poznan	Dino Islamovic	Östersunds FK
Deniz Hümmet	Gefle IF	Robin Jacobsson
Marko Johansson	Malmö FF (laina)
Dennis Hadzikadunic	Malmö FF (laina)
Óttar Magnús Karlsson	Molde FK (laina)
Merlin Nuhanovic	Juniorit

Trelleborg osallistui talvella cupin lohkovaiheeseen, jossa se pelasi samassa lohkossa Östersundin, Kalmarin ja Åtvidabergin kanssa. Heti avausottelussa jatkohaaveet ajautuivat kuitenkin karille, kun Arsenal-otteluun valmistautumassa ollut Östersund kylvetti TFF:n 3-0 lukemin. Kalmaria vastaan esitys oli jo parempi, ja Åtvidabergille Trelleborg ei jättänyt mitään saumaa lohkovaiheen päätöskierroksella.

Selvät tappiot cupissa Östersundia vastaan sekä harjoituspelissä Norrköpingia vastaan osoittavat seuralla olevan vielä pitkä matka kohti Allsvenskanin parempia sijoituksia, ja myös tiukat ottelut Superettan-jengejä vastaan tuovat siniselle taivaalle tummia pilviä.

Harj.	27/01/2018	IFK Värnamo	3-1	Jovanovic, Christofferson, Camara-Jönsson
Harj.	03/02/2018	Östers IF	3-3	Hümmet, Pode, Tideman
Cup	09/02/2018	Östersunds FK	0-3
Cup	25/02/2018	Kalmar FF	1-2	Håkansson
Cup	03/03/2018	Åtvidabergs FF	3-0	Jovanovic, Hümmet, Christofferson
Harj.	09/03/2018	IFK Norrköping	1-4	Andersson
Harj.	17/03/2018	Halmstads BK	2-1	Óttar, Hümmet
Harj.	25/03/2018	GAIS	1-2	Damir

Trelleborg on lähtökohtaisesti yksi putoajakandidaateista. TFF on kuitenkin kelvollisella tasolla verrattuna toiseen putoajakandidaattiin, Brommapojkarnaan. Kun BP:llä on ollut erittäin iso pelaajaliikenne talven aikana, on TFF:n runko aika lailla sama kuin viime vuonna.

Kolmas nousija Dalkurd on taas seura, jonka takaa löytyy rahaa tarvittaessa, ja täten saa ison edun verrattuna skoonelaisiin.

Iso takaisku Trelleborgille oli Salif Camara Jönssonin loukkaantuminen, sekä Dino Islamovicin muutto Östersundiin. Kyseiset herrat tekivät viime kaudella peräti 40% Trelleborgin maaleista sarjapeleissä.

Myös kokeneet Kristian Haynes sekä Magnus Andersson lopettivat pelaajauran, ja siirtyivät penkin taakse päävalmentaja Patrick Winqvistin apuvalmentajiksi. Ehkä hiukan odottamaton lisävahvistus oli kuitenkin ennen Malmö FF:ssä pelannut Lasse Nielsen, joka tulee ehdottomasti olemaan yksi sarjan topparieliittiä. Nielsen tuo toivottua kokemusta Trelleborgin puolustuspäähän.

Trelleborgin säilyminen Allsvenskanissa kaipaisi joiltakin pelaajilta isoa läpimurtoa, sekä ripauksen onnea. Pisteitä TFF napsii kotona Vångavallenilla, mutta vieraspelit näyttävät suunnan säilymisen kannalta jo keväällä.

Seuraa heitä: Zoran Jovanivic, Alexander Blomqvist ja maalivahti Marko Johansson.

 

Kirjoittanut: Sebastian Pundars

Edelliskauden ennakossa povasin kauden 2017 jäävän Alexander Axénin viimeiseksi Örebron päävalmentajana. Arvioni osui nappiin, kun Axén lähti C Moren studion puolelle asiantuntijaksi 21 kierroksen jälkeen. Syynä ei suinkaan ollut huonot tulokset, vaan Axénin aikomus jättää seura kauden päätteeksi. Kehityksen ja tulevaisuuden tähden päävalmentajaksi nostettiin kesken kauden 36-vuotias Axel Kjäll, joka oli aiemmin toiminut apuvalmentajana.

Kauden 2017 tavoitteena oli stabiilimpi suoritus, sillä kaksi edeltävää kautta ÖSK oli pelannut puolet kaudesta vahvasti ja loput todella heikosti – sijoittuen lopulta yhdeksänneksi. Hyökkäyksen sielu Astrit Ajdarevic lähti AEK Ateenaan, mutta Nahir Besara osoitti pystyvänsä täyttää Ajdarevicin saappaat oivasti.

Avauskokoonpanoa uudistettiin hankkimalla Johan Mårtensson ja Filip Rogic keskikentälle, sekä kärkeen entinen AIK- ja DIF-hyökkääjä Kennedy Igboananike. Örebron kausi alkoi mallikkaasti voitoilla Jönköpingistä ja Östersundista, mutta 2-2 tasapeli Eskilstunaa vastaan aloitti keväisen korpivaelluksen. Igboananike hankki itselleen viiden ottelun pituisen pelikiellon iskemällä kyynärpäällä AFC:n puolustajaa selkään.

Kesän lähestyessä Axénin miehistö alkoi saada uutta nostetta. Suvivaihe kulminoitui 15. kierroksella IFK Göteborgia vastaan, kun valkonutut juhlivat 4-0 maalia Behrn Arenalla jo puolen tunnin jälkeen. Örebro ohitti Blåvitin taulukossa, ja lymyili sijalla 10.

Väistämätön fakta oli kuitenkin se, ettei Örebro pystynyt paljoa tätä parempaan. Ainakaan enää Axénin alla. Persoonallinen valmentaja luotsasi Örebrota vielä kuuden ottelun verran, voittaen kerran, tasaten pisteet kolmesti ja häviten kaksi viimeistä ottelua. Oli muutoksen aika, niin Axénin kuin seurajohdon mielestä.

Ja millä tavalla Axel Kjällin aikakausi saikaan alkunsa. Örebro kaatoi kotonaan sarjakärjen ja hallitsevan mestarin Malmön lukemin 2-1. Kotijoukkue hallitsi ottelua Besaran johdolla, mutta vieraiden Andreas Vindheim teki ottelun avausmaalin. Örebro ja Besara ei takaiskusta lannistunut, vaan jatkoi tilanteiden luomista. Nordin Gerzic iski tasoituksen Besaran kulmasta, ja kotiyleisön iloksi ottelun hahmo Besara niittasi lisäajalla voittomaalin.

Loppukausi ei ollut lainkaan yhtä mairitteleva. Kjällin joukot hävisivät muun muassa pohjamutiin jääneille Halmstadille sekä Eskilstunalle. Häviöitä tuli kuusi kappaletta, voittoja vain kaksi, ja nekin varsin mitäänsanomattomia Kalmaria ja Siriusta vastaan.

11. sija ei ollut huono, muttei mitenkään häävikään. Maalivahti Oscar Janssonin tasavahva kausi, toppari Brendan Hines-Iken kehitys sekä hyökkäyksen monipuolisuus jäivät positiivisesti mieleen kaudesta 2017.

 

Offseasonin fokus kohdistettiin puolustuksen petraamiseen. Kjällin luotsaamassa yhdeksässä Allsvenskan-ottelussa Örebro päästi karmittavat 19 maalia.

Viime kaudella Örebro pelasi 4-4-1-1 muodostelmalla, eikä Kjäll lähtenyt sitä muuttamaan loppukaudeksi. Talvella nuori valmentaja on saanut aikaa ajaa omaa systeemiään sisään. Örebro on siirtynyt muodostelmaan 3-4-3, missä wingbackit ovat suuressa roolissa. Hankinnat on myös tehty sen mukaan.

Oikea laitapuolustaja Daniel Björnquist saapui Superettaniin pudonneesta AFC Eskilstunasta ja Suomen maajoukkueessakin esiintynyt Albin Granlund hankittiin IFK Mariehamnista. Laitapakkien lisäksi seuraan saapui 22-vuotias maalivahti Mathias Karlsson sekä 19-vuotias keskikenttäpelaaja Alfred Ajdarevic.

Muita hankintoja ÖSK ei ole tehnyt. Laitapakkeja lähti kaksi kappaletta. Patrik Hagingen lopetti peliuransa, ja Hjörtur Logi Valgardsson palasi Islantiin. Tämän lisäksi hyökkäävä keskikenttä Ferhad Ayaz siirtyi ns. omaan maajoukkueeseensa Dalkurdiin, vaikka tällä oli sopimus vuoteen 2019. Tuntuvin menetys lienee Maic Sema, joka ei vielä ole löytänyt uutta osoitetta.

Talven aikana puolustuksen kehittämisen ja uuden muodostelman ohelle teemaksi on noussut nuorten pelaajien mahdollisuudet. Seuran oma kasvatti, 19-vuotias toppari Arvid Brorsson, on kehunut Kjälliä. Brorsson ei ole ainoa, sillä moni muu seurassa on ylistänyt nuorta valmentajaa tämän modernista valmennustyylistä.

Suurimmat paineet Kjällin tuomiin muutoksiin kohdistuu uuteen muodostelmaan. Kolmen topparin linja ja wingbackien käyttö on toiminut erinomaisesti Rickard Norlingin AIK:ssa, mutta vaatimukset siihen ovat perinteiseen neljän linjaan paljon kovemmat.

 

Tulleet		Lähteneet
Mathias Karlsson	Carlstad United	Anton Fagerström	Västerås SK
Albin Granlund	IFK Mariehamn	Patrik Haginge	Lopetti
Daniel Björnquist	AFC Eskilstuna	Maic Sema	NorthEast United
Simon Amin	Karlslunds IF	Hjörtur Logi Valgardsson	Hafnafjördur
		Ferhad Ayaz	Dalkurd DD
		Petteri Forsell	Miedz Legnica
		Jonathan Lundberg	Rynninge IK

Talven ottelut eivät tuloksellisesti imartele Kjällin uudistuksia.

Vaikeasta cuplohkosta lohkesi kuitenkin jatkopaikka, joskin pitkälti tuurin ansiosta. Alasarjajoukkue Tvååkers kaatui selvästi, mutta Superettanissa kovasti satsaava Helsingborg oli yllättämässä Örebrota Behrn Arenalla, kunnes Igboananike tasoitti ottelun lisäajalla. Norrköpingissä jatkopaikka näytti etäiseltä, mutta Örebro tasoitti jälleen lisäajalla. Tällä kertaa Filip Rogicin toimesta.

Puolivälieräottelussa AIK oli taas selkeästi vahvempi kotikentällään. Michael Omohin suora ulosajo puolen tunnin jälkeen ei edesauttanut takaa-ajoa tappiotilanteesta sen enempää.

Harj.	19-01-2018	Linköping City	6-2	Besara (2), Igboananike (3), Omoh
Harj.	23-01-2018	Karlslunds IF	4-1	Ajdarevic, Igboananike, Sköld (2)
Harj.	24-01-2018	Rynninge	0-1
Harj.	01-02-2018	Dudelange	0-0
Harj.	05-02-2018	Seoul	0-1
Harj.	11-02-2018	Degerfors IF	1-0	Igboananike
Cup	18-02-2018	Tvååkers IF	3-0	Igboananike, Besara (2)
Cup	24-02-2018	Helsingborgs IF	1-1	Igboananike
Cup	04-03-2018	IFK Norrköping	2-2	Besara, Rogic
Cup	13-03-2018	AIK	0-2

Uusi nuori päävalmentaja ja uusi identiteetti tulevat määräämään Örebron kauden tuloksen. Örebro on fiksusti operoiva seura, joka ei ylitä resurssejaan eikä päästä mopoa keulimaan. Uusi muodostelma tarvitsee vielä aikansa, vaikka talvella pelattiinkin yllin kyllin harjoitusotteluita ja cupissa edettiin jatkoon.

Vaikka muutokset aiheuttavatkin todennäköisesti alkukaudesta kasvukipuja, on Örebrolla niin tasokas avauskokoonpano, ettei sen tarvinne taistella putoamista vastaan. Hyökkäysosaston minimaaliset muutokset edelliskaudesta puhuvat sen puolesta, että Kjäll luottaa kokeneeseen ja tasonsa näyttäneeseen pelaajistoonsa.

Kuten talven pelit osoittivat, on Besara ja Igboananike yhä luotettavia maalintekijöitä. Filip Rogic on myös jatkanut kehitystään, joten maalinteko ei jää pelkästään edellä mainitun kaksikon harteille. Rogic on talven aikana huseerannut vasempana wingbackina, joten Albin Granlundin peliaika voi jäädä vähille. Suomalainen on ollut talven loukkaantuneena, ja tarvitsee toivuttuaan tilaisuuksia näyttää tasonsa.

Daniel Björnquistin paikka oikealla laidalla on kuin kiveen hakattu, mutta Granlund voi saada tilaisuutensa myös Björnquistin korvaajana.

Keskikentän pohjalla ei myöskään ole epäselvyyksiä avauspelaajista. Nordin Gerzic on elegantti regista, ja Johan Mårtensson jatkaa tämän vierellä stabiilina moottorina.

Kolmen topparin linja on oikeastaan se tekijä, mikä tullee ratkaisemaan Kjällin uudistuksen menestyksen. Talvella kolmikko on koostunut Martin Lorentzonista, puolustuksen kapellimestari Michael Almebäckistä sekä Brendan Hines-Ikesta. Omista junioreista viime kaudeksi pelaajarinkiin nostettu ja debyyttinsä saanut Arvid Brorsson voi saada nopeastikin paikkansa avauksessa, mikäli puolustuksen kolmikko helisee päivien pidentyessä.

Maaliin Oscar Jansson on itsestään selvä valinta. Jacob Rinteen lähtö kauden 2016 päätteeksi ulkomaille nosti jonkinlaisia huolenaiheita maalivahtiosastolle, mutta Jansson osoitti viime kaudella olevansa luotettava maalivahti Allsvenskanissa. Karlssonin näytönpaikat jäävät olemattomiin, ellei Jansson loukkaannu tai jostain syystä pelaa aiempaa epävarmemmin.

Huolenaiheet löytyvät tavan mukaan ringin leveydestä. Kuten aiemmin, on avauskokoonpano etenkin offensiivisesti kilpailukykyinen. Puolustuksessa on edelleen kysymysmerkkejä, mutta niihin on puututtu talven aikana.

Vaihtopenkiltä löytyy vaihtoehtoja todella heikosti. Kolmelle avauksen topparille on ainoastaan yksi varteenotettava kirittäjä, aiemmin mainittu Brorsson.

Laidalle löytyy sen sijaan niin Sebastian Ring kuin Albin Granlund, mikä on erittäin tärkeää Kjällin 3-4-3 muodostelmalle, missä wingbackien rooli on keskeinen. Keskikentän keskustaan sen sijaan ei löydy oikeastaan lainkaan vaihtoehtoja, mikäli Rogic jatkaa laidalla.

Hyökkäyksen trio koostuu Igboananikesta, Besarasta sekä Omohista. Kaksi aiemmin mainittua ovat luotettavia, mutta Omoh pelaa todella epätasaisesti ja temperamentti pettää silloin tällöin. Vaihdosta löytyy Victor Sköld, jonka tehot eivät puhu puolestaan. Sköld on rutinoitunut Allsvenskan-hyökkääjä 28-vuotiaaksi, mutta sopisi paremmin Superettaniin. Tämän lisäksi kärkeen on heittää nigerialainen Isaac Boye.

21-vuotiaasta on puhuttu lupauksena, mutta Allsvenskanissa näytöt ovat jääneet vähäisiksi. Kenties nyt Kjällin alaisuudessa tarjoutuu tilaisuus?

Örebron pelityyli tulee varmasti aiheuttamaan kannattajille harmaita hiuksia alkukaudesta, mutta tylsää jalkapalloa se tulee tuskin tarjoamaan neutraalille katsojalle. Kolmen topparin linja tarjoaa aina mahdollisuutensa sekä riskinsä, ja mikäli Besara jatkaa imartelevia otteitaan, on Örebrossa potentiaalia nousta alemman puoliskon seksikkäimmäksi joukkueeksi.

Besaran vireessä on myös riskinsä. Mikäli 27-vuotias jatkaa viime kauden tehokasta peliä (kymmenen maalia, seitsemän syöttöä), löytyy miehen osoite kesällä jostain muualta.

Kuten mainittu, tulee ÖSK tuskin taistelemaan putoamista vastaan. Etenkin ottaen huomioon kuinka monta paperilla heikompaa joukkuetta sarjasta löytyy. Suuri kysymys piilee siinä, onko Kjäll oikea mies johtamaan muutosta Örebrossa?

 

Kirjoittanut: Petteri Räisänen

Komeetan lailla ruotsalaisen jalkapallon huipun tuntumaan ja puheenaiheeksi noussut Östersunds FK, tuttuvallisemmin ÖFK, jatkoi debyyttikauden menestystä myös kaudella 2017. Jämtlandin maakunnan ensimmäinen pääsarjaseura yllätti debyyttikaudellaan (2016) kaikki sijoittumalla 8.sijalle. Graham Potterin luotsaama ryhmä jatkoi kehittymistään eikä toisesta kaudesta tullutkaan heikompaa, kuten yleisesti odotetaan.

Ruotsin cupissa lohkovaiheeseen selviytynyt Östersund sai samaan lohkoon I-divisioonan Nyköpingin, Superettanin Varbergin sekä Allsvenskanin Hammarbyn. Lohkovaihe sujuikin mallikkaasti ÖFK:n voittaessa kaikki ottelut maalierolla 8-2. Hosam Aiesh, Saman Ghoddos ja Johan Bertilsson vastasivat melkein kaikista Östersundin maaleista.

Puolivälierissä vastaan asettui Superettanissa pelaava Trelleborg, joka kaatui maalein 4-1. Välierissä ÖFK joutui todelliseen testiin Häckenin vieraana. Tom Pettersson ja Saman Ghoddos vei Östersundin 2-0 johtoon ensimmäisellä jaksolla. Alihassan Kamara teki kotijoukkueen kavennusmaalin, mutta Ghoddos naulasi pelin lopullisesti toisella jaksolla ja varmisti näin Östersundin paikan historiansa ensimmäisessa cup-finaalissa.

Finaali pelattiin Östersundissa ja vastaan asettui IFK Norrköping. Kotijoukkue ei antanut Pekingille mitään saumaa vaan vei historiallisesti pytyn kotiin 4-1 numeroin. Samalla varmistui että, Östersund pääsee osallistumaan kesällä Eurooppa-liigan karsintoihin.

Allsvenskan käynnistyi yskähdellen ja Östersund voitti ensimmäisestä yhdeksästä ottelustaan vain kolme ja se valahti alempaan keskikastiin. Toukokuun puolivälin jälkeen ÖFK kuitenkin löysi läpi kauden kantaneen pelivireen.

Se hävisi loppukaudella vain kolmesti ja nousi osaltaan hätyyttelemään kärkisijoja.

Tappiot se koki AIK:ta, Djurgårdenia sekä Kalmaria vastaan. Lopullisen niitin haaveille kärkisijoista, ÖFK:lle iski Malmön maalivahti Johan Dahlin. Östersund oli kotiottelussaan Malmöa vastaan tasoittanut pelin Ken Seman vapaapotkulla ottelun loppuhetkillä, kun se vielä lisäajalla onnistui hankkimaan pilkun. Vieraiden maalivahti Dahlin kuitenkin torjui Jamie Hopcuttin pilkun, ja näin ÖFK:n viimeisetkin haaveet mestaruudesta voitiin haudata.

Kausi päättyi kuitenkin sen historian parhaimpaan sijoitukseen, viidennelle sijalle.

Eurooppa-liigan karsintoihin valmistautuessa oli hieman epäselvää missä joukkue pelaisi kotiottelunsa. Cupin voiton varmistuttua seura kuitenkin yhdessä kaupungin kanssa päättivät tehdä tarvittavat parannukset Jämnkraft Arenalle, jotta pelit voitaisiin pelata Östersundissa.

Ensimmäiseksi vastustajaksi arvottiin turkkilainen suurseura Galatasaray, joka sai heti kokea ÖFK:n ennakkoluulottomuuden. Saman Ghoddos ja Jamie Hopcutt vastasivat maaleista, kun turkkilaiset saivat lähteä kotiin 2-0 tappio niskassaan. Vieraspeliin pelätylle Ali Sami Yen stadionille ÖFK lähti hakemaan jatkopaikkaa. Siihen tarjoutui loistava tilaisuus toisella jaksolla, kun vieraille tuomittiin pilkku. Kapteeni Brwa Nouri hoiti vastuunsa ja laittoi pallon reppuun. Vaikka Galatasaray teki tasoitusmaalin melkein heti perään, asteli Östersund seuraavalle kierrokselle yhteismaalein 3-1.

Arpaonni oli läsnä, kun seuraavaksi vastustajaksi arvottiin luxemburgilainen Fola Esch. Kotiottelu oli huonointa Östersundia mitä oltiin pitkään aikaan nähty, mutta silti ÖFK onnistui kaivamaan 1-0 voiton. Vierasottelussakin se joutui 0-1 tappiolle ennen kuin Gabriel Somi ja Tom Pettersson maaleillaan varmistivat paikan neljännelle kierrokselle. Siellä Östersundin lohkovaiheen tielle asettui kreikkalainen PAOK.

Ensimmäinen osaottelu pelattiin Kreikassa ja pelin henki oli sama kuin aiemmin. Kapteeni Nouri hoiti 21.minuutilla rankkarin sisään ja teki arvokkaan vierasmaalin. PAOK tasoitti pelin Leo Matosin maalilla ja näytti siltä, että ÖFK pääsee kotimuoville hyvistä asetelmista. Kotijoukkue oli asiasta eri mieltä ja entinen Djurgården-kärki Alexander Prijovic teki pelin lopussa kaksi maalia. Näytti siltä, että Östersundin eurotaival oli taputeltu.

Kotiottelu oli pakko voittaa kahdella maalilla ja päästämättä maaliakaan. Ottelu oli pitkään maaliton, kunnes Ruotsin alasarjoista löydetty britti Curtis Edwards herätti toivonkipinän 71.minuutilla tekemällä ottelun avausmaalin. ÖFK:n jahti ja kiima kohti jatkopaikkaa oli käsin kosketeltavissa, ja vain kuusi minuuttia myöhemmin Saman Ghoddos niittasi 2-0 maalin, ja Östersundin sensaatiomaisesti Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen.

 

Östersundilla ei ollut juurikaan taukoa kilpailullisten pelien välillä. Eurooppa-liigan viimeinen lohkovaiheen ottelu Hertha Berliniä vastaan pelattiin 9.12. ja Ruotsin cupin ensimmäinen peli oli 9.2. – käytännössä joukkueen preseason kesti siis vain kaksi kuukautta. Tähän väliin on pitänyt mahduttaa joukkueen loma, harjoitusten aloittaminen, parit treenipelit ja muutama pelaajasiirto, joten voidaan sanoa, että Östersundissa on ollut kiirettä talven aikana. Varsinkin kun koko jalkapalloilevan Euroopan mielenkiinto kohdistui tuleviin Arsenal-otteluihin.

Talven suurin pelaajamenetys oli keskikentän ankkurin Fouad Bachiroun siirtyminen Malmö FF:n riveihin. Pienikokoinen ranskalainen oli ollut seurassa vuodesta 2014 ja noussut pelipaikallaan sarjan eliittiin. Lisäksi riveistä poistui vasemman laidan puolustava pelaaja Gabriel Somi, joka siirtyi MLS-liigaan. Joukkueesta lähtivät myös lainapelaajat Tim Björkström ja Darjian Bojanic. Seuralegenda Bobo Sollander sen sijaan ripusti nappulakenkänsä naulaan. Sollanderilla ei pelillisesti juuri mitään annettavaa ollut, mutta mies oli tärkeä palanen kentän ulkopuolella.

Arvatenkin hyvien UEL-otteiden seurauksena kolmikko Ken Sema, Sotirios Papagiannopoulou ja Saman Ghoddos herättivät suurta mielenkiintoa seuroissa ympäri Eurooppaa. Kaksi edellä mainittua nousivat vuoden aikana Ruotsin maajoukkuerinkiin, kun Ghoddos puolestaan valitsi Iranin maajoukkueen.

Östersund sai La Ligassa pelaavalta Celta Vigolta huikean yli 50 miljoonan kruunun tarjouksen Ghoddosista, jonka seura hylkäsi.

Noin ison tarjouksen hylkääminen kertoo hyvin pitkälle sitä, kuinka Kindberg ja kumppanit haluavat pitää nykyisen joukkueen kasassa ja mahdollisesti taistella jopa Allsvenskanin voitosta.

Uusina pelaajina Östersundiin tuli naapuri Sundsvallista keskikenttäpelaaja Smalj Suljevic ja AIK:sta pari vuotta lainalla ollut Noah Sonko Sundberg. Suljevic nousi parin viime vuoden aikana Giffarnassa avaavaan kokoonpanoon mutta loukkaantuminen sotki viime kaudella pelit Sundsvallissa. Entinen Stoken akatemiapelaaja purki sopimuksensa viime syksynä.

Sonko Sundberg pelasi kaksi vuotta lainalla Sundsvallissa ja hankki tärkeää kokemusta avauskokoonpanon pelaajana. Toppari muistetaan parhaiten yhdestä kauden 2016 hienoimmista maaleista, kun mies laittoi pallon saksipotkulla maaliin Norrlandsderbyssä juuri Östersundia vastaan.

Allsvenskaniin nousseesta Trelleborgista napattiin kärki Dino Islamovic, joka oli todella tärkeässä roolissa joukkueen nousun takana. Mies iski viime kaudella kahdeksan maalia ja teki tärkeän vierasmaalin nousukarsinnassa Jönköpingiä vastaan. Ehkä suurimmat odotukset ovat kuitenkin belgialaisesta Gentistä lainattua Tesfaldet Tekieta kohtaan. Nuori ruotsalainen onkin esittänyt todella lupaavia otteita niin talven Ruotsin cupin otteluissa kuin myös Eurooppa-liigassa Arsenalia vastaan.

 

Tulleet		Lähteneet
Smajl Suljevic	GIF Sundsvall	Tim Björkström	Djurgårdens IF (laina loppui)
Noah Sonko Sundberg	GIF Sundsvall	Emil Hedvall	Lopetti
Tesfaldet Tekie	Gent (laina)	Bobo Sollander	Lopetti
Dino Islamovic	Trelleborgs FF	Gabriel Somi	New England Revolution
		Fouad Bachirou	Malmö FF
		Sebastian Lundbäck	Team TG

 

Niin kuin aiemmin mainittiin, Östersundilla ei ole ollut perinteistä lomaa kauden päätteeksi. Hertha Berliniä vastaan pelattiin 9.12 ja vain kuukautta myöhemmin joukkue pelasi jo Motherwellia vastaan Teneriffan leirillä, häviten 0-1. Ennen Ruotsin cupin lohkovaiheen ottelua Trelleborgia vastaan, Östersund hävisi myös GIF Sundsvallille sekä pelasi tasapelin Lokomotiv Moskovaa vastaan.

Kaikki huomio ja keskittyminen olivat kuitenkin helmikuussa pelatuissa Eurooppa-liigan jatkopeleissä Arsenalia vastaan. Täyteen pakattu Jämnkraft Arena odotti Valioliigajättiä vesi kielellä, mutta harmikseen Östersund antoi Tykkimiehille avaimet jatkoon menoon jo ensimmäisellä jaksolla.

Hämmästyttävän pelokkaasti ja puolustaen pelannut Östersund näytti kuin aladivarilaiselta ja Arsenal vaikutti kävelevän jatkoon otteluparista. Toisella jaksolla kotijoukkue kuitenkin kaivoi pelivaihteen esiin ja haki vimmatusti maalia. Se sai hyvän mahdollisuuden ottelun lopussa tehdä tärkeän 1-3 kavennuksen pilkulta. Normaali pilkunvetäjä Brwa Nouri oli otettu vaihtoon, joten vastuu lankesi kovalle Arsenal-fanille Tom Petterssonille, joka ei yrityksessään onnistunut.

Vieraspelissä Östersund oli aivan eri jalalla liikkeellä. Se vyörytti peliä kohti Arsenal-maalia ja kun Hosam Aiesh sekä Ken Sema iskivät pikatahtiin 2-0 Östersundille, oli ottelupari täysin auki.

Futisromantikot ympäri Euroopan haukkoivat henkeään, kun piskuinen ruotsalaisjengi pisti Arsene Wengerin suojatit selkä seinää vasten. Toisen jakson alussa ne perinteiset pienet asiat ratkaisivat. Ronald Mukiibi epäonnistui keskityksen purkamisessa potkaistuaan pallosta ohi ja Arsenal iski lopulta ratkaisevan maalin.

Ruotsin cupissa Östersund oli odotetun vahva ja meni puhtalla pelillä jatkoon. Putoamista vastaan taistelleella Kalmarilla, Allsvenskaniin nousseella Trelleborgilla eikä Superettanista pudonneella Åtvidabergillä ollut mitään saumaa – Östersund piti lohkovaiheessa maalinsa puhtaana. Puolivälierissä vastaan arvottiin Superettanissa pelaava GAIS, joka piti ÖFK:ta ahtaalla, mutta hävisi loppuhetken maalilla 0-1. Välierässä ÖFK kohtasi Malmön ja huolimatta hyvästä esityksestä, meni MFF finaaliin 1-0 voiton turvin.

Harj.	13-01-2018	Motherwell	0-1
Harj.	24-01-2018	GIF Sundsvall	0-1
Harj.	27-01-2018	Lokomotiv Moskova	3-3	Hopcutt, Ghoddos (2)
Cup	09-02-2018	Trelleborg	3-0	Pettersson, Islamovic, Tekie
EL	15-02-2018	Arsenal	0-3
EL	22-02-2018	Arsenal	2-1	Aiesh, Sema
Cup	26-02-2018	Åtvidaberg	2-0	Ghoddos, Hopcutt
Cup	03-03-2018	Kalmar	3-0	Nouri, Ghoddos, Islamovic
Cup	11-03-2018	GAIS	1-0	Gero
Cup	17-03-2018	Malmö FF	0-1

Östersundissa eletään mielenkiintoisia aikoja. Euromenestys ei varmaankaan pienennä odotuksia alkavalle kaudelle, kun seura pääsee keskittymään täysin Allsvenskaniin. Pelaajistossa muutokset ovat varsin pieniä, sillä vain Gabriel Somi ja Fouad Bachirou vaihtoivat maisemaa. Kun tilalle on tullut neljä potentiaalista avauksen pelaajaa, on siltä osin Östersundissa asiat hyvällä tolalla.

Valmentaja Graham Potter teki juuri kauden alla nelivuotisen jatkosopimuksen, joka osaltaan kertoo myös Potterin itsensä asenteesta tällä hetkellä. Mies on valmis sitoutumaan Östersundiin ja haluaa jatkaa seuran kehittämistä sekä myös Ruotsin mestaruuden tavoittelemista. Potteriahan on viime aikoina yhdistetty esimerkiksi Valioliiga-seuroihin. Mitä tapahtuukaan, mikäli joku Valioliigassa pelaava seura haluaa Potterin valmentajakseen.

Millä rahalla Kindberg on valmis irroittamaan kultakimpaleensa Östersundista? Löytyykö sellaista rahasummaa ollenkaan?

Varmaa on se, että niin kauan kuin Potter Jämtlandissa vaikuttaa, ei Östersundilla ole hätää. Pelaajat vaihtuvat ja tulevat vaihtumaan, mutta eipä se ole tämän seitsemän vuoden aikanakaan seuran menoa haitannut. Aina tilalle on löytynyt uusia potentiaalisia korvaajia, jotka Potter on osannut istuttaa ja valmentaa sisään joukkueen pelityyliin.

On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, jos Östersundin peli tökkii pahasti alkukaudesta ja kesällä oltaisiin tilanteessa, jossa kärkisijat olisivat kaukana. Mitä tekee tähtikolmikko Saman Ghoddos, Ken Sema ja Sotirios Papagiannopoulos? Tämä trio on kuitenkin seuran kirkkain sikermä, jolla on ottajia ympäri Eurooppaa.

Entä mitä tapahtuu, mikäli Östersund taistelee kärkisijoista?

Tarjouksia tulee, pelaajat saattavat itse haluta siirtoja myös. Pitääkö Kindberg tähtipelaajista kiinni jopa liikaa, mikäli Celta Vigon Ghoddosista tarjoamia rahasummia ei edelleenkään hyväksytä? Miten se vaikuttaa kyseenomaisiin pelaajiin, jotka kuitenkin pohjimmiltaan haaveilevat urasta myös isommissa sarjoissa ja seuroissa.

Jossittelut sikseen, sillä nyt jos koskaan Östersundilla on paikka iskeä. Sillä ei ole europelejä “riesana”, vaan se pääsee keskittymään pelkästään sarjaan. Sillä on käsissään todella lahjakas joukkue, joka tekee selvää parhaina päivinään melkein joukkueesta kuin joukkueesta. Kaikki muut mestaruustaistoon laskettavat joukkueet (Malmö, AIK, Djurgården ja Häcken) pelaavat myös europelejä, jotka väistämättä heijastuvat seurojen otteisiin sarjassa.

Itse ajattelin Östersundia alun perin mustana hevosena mestaruustaistoon. Nyt tekisi melkein mieli nostaa se AIK:n ohi pahimmaksi Malmön haastajista. Vai voisiko se oikeasti jopa hoitaa koko roskan? Potter ja pelaajat ovat osoittaneet, että kaikki on mahdollista, jopa hiihtokaupungissa.

Varmaa on se, että ÖFK parantaa roimasti viime kauden viidennestä sijasta.

 

Kirjoittanut: Finsvenskan

 

AFC Eskilstuna

AFC Eskilstunan nimellä viime kaudella Allsvenskania pelannut poppoo on monen mielestä menossa oikeaan suuntaan, eli sarjatasoissa alaspäin. Alex Ryssholmin seura on viime vuosien puhutuimpia joukkueita, eikä se moneltakaan saa yhtään sympatiapisteitä.

Cafe Operaksi 90-luvun alussa perustettu seura nousi Superettaniin asti, kunnes se yhdistyi Väsby IK:n kanssa ja nimeksi tuli Väsby United. Hieman tämän jälkeen oltiin taas nimenmuutosasialla, tällä kertaa taikurinhatusta oksennettiin omalaatuinen kyhäelmä, Athletic Football Club United.

Todella nerokasta.

Kun sitten vihdoin nimihirviö oli (melkein) saanut lopullisen nimensä, alkoi muuttolaatikot täyttyä ennen viime kautta ja uudeksi kotikaupungiksi tuli hulppean stadionin omaava, mutta ilman kunnollista futisseuraa oleva Eskilstuna. Ja pitihän se nimi vielä leipoa oikeaan muotoon eli AFC Eskilstuna.

Viime kauden alku kertoi kaiken oleellisen. Ensimmäiseen peliin Sundsvallia vastaan vieraissa saivat “joukkueen fanit” peräti kolme kannattajaa paikan päälle. Ei liene yllätys että kovin monella futiksen ystävällä ei tule tätä tekelettä ikävä.

Tosiasia kuitenkin on, että AFC jatkaa pelejään Superettanissa kaikkien iloksi. Pelle Olssonin saatua potkut, tilalle tullut brittikoutsi Michael Jolley ei kyennyt hinaamaan joukkuetta kuiville. Myös Jolley sai lähteä kauden päätteeksi seurasta ja tämän kauden kivirekeä vetää Nemanja Miljanovic, jolla on aiempaa kokemusta Syrianskasta. Ei siis poikkea ihan hirveästi nykyisestä ympäristöstä.

Joukkueen pelaajistosta ovat lähteneet kovalla kohulla tulleet Emmanuel Frimpong, Abdul Razak, Taye Taiwo sekä Omar Eddahri.

Tähtihyökkääjä Mohamed Buya Turay oli vielä seurassa viikkoa ennen kauden alkua, Ryssholmin asettaman kovan hintalapun takia. Useat seurat olivat miehen kintereillä, mutta lopulta Allsvenskaniin noussut Dalkurd sai Buya Turayn lainasopimuksella riveihinsä.

AFC onnistui hankkimaan maalille italialaisen Gianluca Curcin. 32-vuotiaalla Italian U21-maajoukkueessa pelanneella veskarilla on vyöllään melkein 200 Serie A-ottelua Bolognan, Roman ja Sampdorian riveissä. Toki italialaisen viimeinen virallinen ottelu on kaudelta 2013/14, joka selittänee hieman kaverin hankintaa.

Kaiken kaikkiaan AFC Eskilstuna on todella sekalainen seurakunta. On vaikea sanoa mitä joukkueelta voi odottaa. Sillä on käsissä muutamia hyviä yksilöitä, esimerkiksi Anelj Raskaj, mutta vastapainona ulkolaisia jokerikortteja. Eiköhän taso riitä kevyesti kuitenkin säilymiseen.

IK Brage

Borlängeläiset tekevät paluun useamman vuoden poissaolon jälkeen kahdelle korkeimmalle tasolle. Bragehan lähti Superettanista hieman sen jälkeen, kun joukkueeseen panostettiin kovasti ja puhuttiin paluusta Allsvenskaniin. Homma meni niin sanotusti pahasti metsään.

Nyt palasia ja Dalkurdin aiheuttamia haavoja on paranneltu I-divisioonassa ja seura tekee paluun Superettaniin. Penkinpäässä valmentajana on Kleber Saarenpää, joka pelaajaurallaan edusti Hammarbytä, IFK Norrköpingiä sekä Djurgårdenia sekä pelasi 11 Ruotsin maaottelua.

Joukkueessa on käynyt ovet hieman viime kauden jälkeen. Maalikunkku ja kapteeni Johan Eklund lopetti pelaamisen ja keskittyy jatkossa asuntojen myyntiin. Stefan Ilic vaihtoi GAISin riveihin ja remmistä lähti myös Ardian Rexhepi, Viktor Adebahr sekä Linus Zetterström.

Tulopuolella isoimmat odotukset kohdistuvat kotikaupunkiin ja seuraan palanneeseen Robbin Selliniin. Viime kaudella Veikkausliigassa ihastuttanut Sellin on todella kovan luokan vahvistus Superettaniin.

Sellinille lyötiin myös välittömästi kapteeninnauha käsivarteen.

Myös Marcus Astvaldin hankinta Norjan Levangerista on kovaa valuuttaa. Entinen Örebro-lupaus ei ole ihan odotuksia lunastanut, mutta Superettanissa mies on parhaimmillaan pitelemätön. Lisäksi rinkiin on tullut AFC Eskilstunasta Simon Alexandersson, toppari Mattias Liljestrand Syrianskasta sekä Djurgårdenista Mihlaili Mayambela.

Brage on osoittanut potentiaalinsa antamalla isolla kädellä kyytiä sarjakollegoille treenipeleissä. Gefle kaatui 4-0, AFC Eskilstuna 4-1 ja Frej 3-0. Legendaarisella seuralla näyttäisi olevan sen verran kova meno päällä, että tuskin Domnarsvallenilla tarvitsee putoamisesta huolehtia. Kaupungin ykkösseura on takaisin kartalle, kiitos Dalkurdin poistumiselle Borlängen katukuvasta.

Degerfors IF

Legendaarisen Degerforsin viimeisimmästä Allsvenskan-kaudesta tulee kuluneeksi 21 vuotta. Superettanissa DIF on tutumpi näky, sillä vuoden 2005 jälkeen se on pelannut vain yhden vuoden sarjatasoa alempana. Degerfors onkin tänä päivänä stabiili toisen sarjatason seura, joka ei noususta taistele, mutta ei toisaalta myöskään ole juuri putoamisvaarassa.

Joukkueen valmentajana jatkaa Stefan Jacobsson nyt kolmatta vuotta putkeen, korvattuaan pitkäaikaisen Patrick Wernerin. Apulaisina Jacobssonilla on nykyajan Degerfors-legendat, 435 sarjapelin Tobias Solberg sekä Andreas Holmberg.

Molemmat “apukoutsit” heittivät copat naulaan lopullisesti viime kauden päätteeksi, mutta mistä sitä tietää vaikka veteraanien osaamista tarvitaan myös kentällä.

Joukkueesta lähti muutama avainpelaaja. Hampus Zachariasson vaihtoi saman sarjatason Varbergiin, Mihlaili Mayambela palasi lainalta takaisin Djurgårdeniin mutta jatkoi matkaan Brageen. Keskikentän dynamo Sebastian Ohlsson siirtyi pääsarjapalloilun pariin, Trelleborgiin.

Samoin teki Jesse Öst, joka muutti takaisin Suomeen ja Seinäjoelle. Lisäksi veteraanikärki Shpetim Hasani lopetti pelaajauransa.

Pelaajahankinnoissa Degerfors on keskittynyt löytämään lahjakkaita pelaajia alasarjoista. Oliver Ekroth (Kristianstad), Ismael Diawara (Motala), Erik Björndahl (Forward) ja Andreas Jernarp (Torslanda) ovat näitä löytöjä. Lisäksi Elfsborgista tuli nuori hyökkääjä Viktor Götesson, joka viime vuoden lainapestillään Falkenbergissä teki 10 maalia Superettanissa. AIK:sta lainalle saapui Christos Gravius.

Joukkue tullee pelaamaan 343-formaatiolla. Maalivahdin paikasta taistelevat viime kaudella vakavasti loukkaantunut Dario Miskic sekä uusi hankinta Ismael Diawara. Puolustuslinja on täynnä kokemusta; Christoffer Wiktorsson, Marcus De Bruin sekä Jonas Olsson (ei se toisen DIF:in Olsson) muodostavat kolmen linjan.

Wingbackeina ovat oletettavasti nuori britti Kevin Wright sekä IFK Norrköpingistä lainattu Erik Lindell.

Keskikentän keskustan paikat menevät Allsvenskanissa minuutteja saaneelle AIK-lainalle Christos Graviukselle sekä Nikola Ladanille. Jälkimmäinen on myös 12-kertainen maajoukkuepelaaja futsalissa, joten taitoa keskeltä pitäisi löytyä ihan riittävästi.

Heidän yläpuolellaan kärjessä pelaa Sargon Abraham, niin ikään futsalin maajoukkuemies. Abraham on kokeneella iällä noussut eliittisarjoihin, ja taidoista miehen onnistuminen ei ainakaan jää kiinni. Viime kaudella Superettanissa syntyi 12 maalia, Skövdessä 2016 verkot heilui sarjatasoa alempana peräti 22 kertaa.

Aluksi voisi kuvitella että ainakin Victor Götesson sekä kokenut Alexander “Nutt” Andersson ovat lähellä avauksen paikkoja.

Ruotsin cupissa Degerfors otti kunnon selkäsaunan Djurgårdenilta häviten peräti 0-6. Tämän jälkeen pelattu tasapeli Jönköpingiä vastaan sekä kolme pistettä Frejtä vastaan, tuntuvat todenmukaisemmilta tuloksilta. Kapealla ringillä jälleen kerran kauteen lähtevä Degerfors tuskin tälläkään kaudella taistelee mistään muusta kuin keskikastin sijoituksista.

Falkenbergs FF

Muutaman kauden Allsvenskania nollabudjetilla vääntänyt Falkenberg on asettanut tavoitteet pelata Allsvenskania kaudella 2020. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevalla kaudella otteet pitäisi jo olla ensi vuonna tapahtuvan nousun mukaiset. Tuskinpa kuitenkaan rantakaupungissa ollaan pahoillaan, vaikka keltapaidat livahtaisivat nousupaikoille jo tänä vuonna.

Viime vuoden neljäs sija antaa osviittaa, että tähän voisi saumat olla.

Falkenberg täyttää 90-vuotta tänä vuonna, ja peräti 18 kauden ajan kapteeni David Svensson on edustanut seuraa. Nyt kuitenkin tämä tarina on ohi, sillä Svensson lopetti pelaajauransa. Myös toinen veteraani, Stefan Rodevåg ilmoitti lopettavansa, kuin myös toppari David Johansson. Tämä trio on joidenkin laskujen mukaan pelannut reilusti 1000 ottelua FFF-paidassa.

Nyt puhaltavat kuitenkin uudet tuulet siis pelaajistossa, mutta myös kenttätilanteessa. Falkenberghän siirtyi yleisurheilukentältä uudelle Falcon Alkoholfri Arenalle, joten ei ole suinkaan ihme, että seurajohto haluaisi joukkueen nähdä pääsarjassa.

Lopettaneiden pelaajien lisäksi 10 maalia paukuttanut lainakärki Victor Götesson on poistunut riveistä, mutta myös paluuliikennettä on ollut. Weden kaksosista osaavampi eli Anton Wede on tehnyt paluun. Naapuri Varbergistä tuli nopeajalkainen laituri Kalle Söderström ja Österistä Veikkausliigaa pelannut Robin Östlind. Ja kun valmentajana toimii Hans Eklund, joka oli myös mukana historiallisen nousun aikana, voidaan menestystä odottaa jo nyt.

Eklundin joukkueet menevät perinteisesti 442-ryhmityksellä, eikä tähän liene muutosta luvassa.

Joukkueen puolustuspää on rutinoitunut, mutta kuka tekee maalit? Ykköskärjen paikka mennee kuitenkin Erik Pärssonille, joka osui viime kaudella yhdeksän kertaa, mutta hänen vieressään on todella tyhjää.

GAIS

Maineikas göteborgilainen GAIS putosi Allsvenskanista kaudella 2012 eikä ole sen jälkeen onnistunut nousemaan takaisin. Putoaminen kuusi vuotta sitten oli shokki, sillä vain vuotta aiemmin GAIS oli taistellut Allsvenskanin kärkipäässä sijoittuen Alexander Axenin johdolla viidennelle sijalle.

Seuraavan vuoden heinäkuussa Axen sai kenkää eikä hollantilainen Jan Mak onnistunut pelastamaan Makrilleja putoamiselta.

Nyt joukkueen peräsimessä on Bosko Orovic, jolla on aiempaa kokemusta muun muassa Syrianskasta ja Utsiktenistä. 43-vuotias Orovic on entinen superlupaus, jonka italialainen lehti Gazetta Dello Sport nimesi vuonna 1990 suuremmaksi lupaukseksi kuin Zinedine Zidanen. Orovicin lupaava ura kuitenkin loppui lukuisiin polvivammoihin.

GAISin taival Superettanissa on ollut todellista keskitiellä kulkemista. Sijoitukset 7-11-11-8-9 kertovat että meno on ollut varsin tasapaksua. Pelaajavaihtuvuus on ollut vuosittain suurta, mutta tänä talvena joukkueen otteet Ruotsin cupissa ovat vihdoin antaeet toivoa paremmasta.

Se taisteli itsensä jatkoon lohkosta jossa I-divisioonassa pelaavan Vasalundin lisäksi olivat Allsvenskanin Elfsborg ja Hammarby. GAIS voitti Elfsborgin vieraissa 3-2 ja tasasi pisteet 3-3 numeroin Hammarbyn kanssa. Viimeisessä pelissään se kaatoi Vasalundin 4-0 ja varmisti paikan puolivälierissä. Siellä vastaan asettui tämän vuoden poppisjoukkue Östersund, joka oli liian vahva ja voitti 1-0.

Kuten sanottu, joukkueen pelaajarintamalla tapahtui taas paljon talven aikana. Simon Silverholt siirtyi IFK Mariehamniin, Anton Wede palasi Falkenbergiin ja liuta muitakin pelaajia vaihtoi maisemaa. Tulleista pelaajista Jonas Lindberg nostaa taitotasoa keskikentällä, Junes Barny tuo vaarallisuutta hyökkäyspäähän, kun taas Stefan Ilic on todella luova keskikenttäpelaaja. Myös Marcus Bergholtzin hankinnalle voidaan vetää iso plus-merkki.

Joukkue vaikuttaa todella hyvältä. Maalivahtikaksikko Demir Mehic & Alexander Nadj on tasainen ja molemmilla riittää rahkeet Superettanissa ykkösvahdinkin tehtäviin. Kapteeni Carl Nyström on todella vahva johtaja ja hyvä ilmassa. Keskikenttä on myös vahva hankintojen jälkeen – Dusan Djuric häärii isossa roolissa keskialueella. Aladivareissa hirveitä määriä maaleja mättäneet Jesper Westermark ja Edin Hamidovic tarjoavat kilpailutilannetta Junes Barnylle.

GAIS vaikuttaa tällä hetkellä todella valmiilta paketilta, eikä talven tulokset vähennä odotuksia. Joukkue on tasaisen vahva ja se voi hyvinkin olla sekoittamassa nousutaistelua.

Gefle IF

Geflen pitkä taival Allsvenskanissa päättyi 2016 putoamiseen. Se oli matkalla kohti toista peräkkäistä katastrofia, mutta oikeaan aikaan tehty valmentajan vaihdos pelasti seuran sarjapaikan Superettanissa. Thomas Andersson sai lähteä viime kesänä ja tilalle valittu nuori Poya Asbaghi hoiti tehtävän kunniakkaasti loppuun.

Aiemmin Dalkurdissa menestyksekkäästi toiminut Asbaghi keräsi pisteitä 21 ottelussa 1,62 pisteen keskiarvolla ja lopulta seura varmisti sarjapaikkansa maalieron turvin. Pisteitä tällä jaksolla kertyi 31, mikä on aika hyvin sillä ensimmäisestä yhdeksästä ottelustaan Gefle oli saanut vain viisi pistettä.

Kuten arvata saattaa, hieno työ palkitaan ja talvella IFK Göteborg kiinnostui siinä määrin Poya Asbaghista, että mies vaihtoi Allsvenskan-jengin peräsimeen. Gefle onnistui kuitenkin hankkimaan hänen tilalleen Västeråsissa hieno työtä tehneen entisen Celtic-pelaaja Johan Mjällbyn.

Heikosti mennen kauden jälkeen pelaajistoa uusittiin isolla kädellä. Joukkueesta lähti seitsemän pelaajaa – Allsvenskaniin kelpasivat Deniz Hümmet (Trelleborg), norskikärki Bajram Ajeti & toppari Martin Rauschberg (Brommapojkarna), sekä jo viime kaudella Östersundissa lainalla ollut Andreas Andersson, jonka siirto vakinaistettiin.

Tulopuolella ollaan keskitytty lähinnä halvempiin miehiin alasarjoista. IFK Luleåsta saapui Sebastian Sandlund, Norjan aladivareista laituri Fitim Kastrati ja toppari Stefan Zarkovic Karlstadista.  PS Kemissä maaleja mättänyt Erik Törnroos saapui kasvattiseuraansa Tanskasta, Walsallissa Englannin sarjoja pelannut laitapakki Netan Sansara tuli Kanadasta ja Ukrainasta saapui keskikentälle Igor Zhurakhovsky.

Joukkue on muuttunut parissa vuodessa aika rajusti ja Allsvenskania pelanneita on mukana enää Jesper Floren, kapteeni Jonas Lantto sekä kärki Jacob Hjelte. Ikärakenne on myös heilahtanut aika paljon nuorempaan suuntaan, sillä Geflen rosterissa on vain neljä yli 25-vuotiasta pelaajaa. Nyt onkin hyvä aika ruveta odottelemaan lopullista läpilyöntiä esimerkiksi Tshutshu Tshakasuan ja Piotr Johanssonin kaltaisilta lupauksilta. Myös nuori toppari Samuel Gussman on saanut kiitettävästi vastuuta talven aikana.

Johan Mjällby on peluuttanut joukkuetta kevään Ruotsin cupissa joko 4-2-3-1 tai 3-5-2-formaatioilla. Geflen pelin sielu on Kiirunasta lähtöisin oleva joukkueen kapteeni, Jonas Lantto. Tänä vuonna 31 vuotta täyttävä pienikokoinen keskikenttäpelaaja on edustanut Gefleä jo vuodesta 2007 alkaen. Aiemmin pikakiituri pelasi laidalla, mutta nyt uusi rooli on löytynyt keskikentän keskeltä.

Kärjessä tehoja odotellaan Jacob Hjelteltä sekä Erik Törnrosilta. 24-vuotias Törnros debytoi Geflessä jo 2010 – ollessaan vasta 17-vuotias.

Geflen materiaali ei päätä huimaan mutta ei sillä pitäisi vaaraa putoamisesta olla. Oletettavasti lupaavan valmentaja Johan Mjällbyn opeilla joukkue saattaa jopa sijoittua hieman yläkanttiin.

Halmstads BK

Halmstad teki paluun Allsvenskaniin, mutta rahkeet eivät riittäneet ja edessä on taas Superettan-jalkapalloa. Legendaarinen seura on valunut pikkuhiljaa hissiseuraksi eikä paluuta enää menestyksen loistoon taida olla. Halmstadin kunniakasta paitaa ovat edustaneet muun muassa Ruotsin maajoukkueessa esiintyneet Fredrik Ljungberg, Stefan Selakovic, Niclas Alexandersson, Magnus Svensson, Michael Svensson ja Mikael Nilsson.

Noista ajoista on siis tultu tasollisesti alaspäin ja HBK onkin normaali näky Superettanissa tai Allsvenskanin peräpäässä. Joukkueen valmentajaksi valittiin 29-vuotias Igor Krulj, jonka tavoitteena on uudistaa joukkue ja johdattaa se Helsingborgin vanavedessä Allsvenskaniin.

Joukkueesta lähti iso osa viime kauden pelaajia. Nikolai Alho palasi Suomeen, Isak Pettersson vaihtoi IFK Norrköpingiin, Abubakar Keita palasi Tanskaan ja Fredrik Liverstam meni kilpailija Helsingborgiin. Kun vielä muistetaan että viime kaudella ringistä häipyi superlupaus Sead Haksabanovic West Hamiin, joutuu Krujl rakentamaan joukkueensa uusiksi.

Puolustuslinja rakentuu kokemuksen varaan. Oikea pakki Jesper Westerberg ja toppari Peter Larsson ovat todella kokeneita. IFK Norrköpingistä tullut Andreas Hadenius saanee nyt 27-vuotiaana ensimmäistä kertaa vakiopaikan avauskokoonpanossa.

Joukkueessa on myös kaksi mielenkiintoista islantilaista. Tryggvi Hrafn Haraldsson tuli viime kaudella Akranesista ja iski jo muutaman maalin syksyn aikana. Myös keskikenttäpelaaja Höskuldur Gunnlaugsson tuli kesken viime kauden ja vakiinnutti paikkansa avauskokoonpanossa. Kohutun japanilaisen Kosuke Kinositan viime kausi jäi vähän piippuun, mutta oletettavasti kaikki kolme ovat tulevalla kaudella joukkueen avainpelaajia.

Halmstad voi hyvinkin taistella nousupaikoista, mutta perinteisesti putoajilla on ollut vaikeaa, kuten Helsingborgin viime kaudesta nähtiin. Oletettavaa on, että HBK kuitenkin voisi taistella nousupaikoista.

Helsingborgs IF

Viime vuonna Helsingborgin piti hoitaa nousu suoraan putoamisen jälkeen, mutta toisin kävi. Tälle kaudelle joukkueen niskaan on asetettu, ei enempää eikä vähempää, tavoitteeksi nousu takaisin Allsvenskaniin. Ja sinnehän kyllä seura kuuluukin. Se on yksi kolmesta ruotsalaisjoukkueesta, joka on kyennyt pelaamaan Mestarien liigan lohkovaiheessa vuonna 2000, eivätkä kaikki ole vielä lopettaneet kauden 2011 mestaruudenkaan juhlimista.

Heikko talousosaaminen on ollut iso syy miksi Helsingborg on Superettanissa, eikä seuralegenda Henke Larssonin ura “kotona” mennyt ihan putkeen. Henke ja poikansa Jordan ajautuivat putoamisen jälkeen käsirysyyn fanien kanssa eikä mies tule omien sanojensa mukaan enää ikinä toimimaan seurassa.

Tällä hetkellä valmennusvastuu on Per-Ola Ljungilla, jonka apurina toimii seuralegenda Christoffer Andersson. Ja mikään muu kuin nousu ei ole hyväksyttävää. Tästä kertoo jotain se, että Ruotsin maajoukkueen kapteeni, Andreas Granqvist tekee ennen näkemättömän paluun seuraan kesän MM-kisojen jälkeen.

Ilman Granqvistiakin Helsingborgin pelaajisto on täyttä rautaa Superettaniin. Feyenoordissa käväissyt Pär Hansson on kovan luokan maalivahti. Laitapakit Adam Eriksson ja tanskalainen Anders Randrup ovat hyviä Allsvenskan-pelaajia. Keskikentän Johan Persson, Andreas Landgren tai Mohammed Abubakari ovat taatusti tuttuja ruotsalaisen jalkapallon ystäville.

Kärkeen Helsingborg voi heittää islantilaisen Andri Runar Bjarnasonin, Mikael Dahlbergin tai Superettanissa tuhoja tehneen nigerialaisen Oke Akpovetan.

Heidän takanaan peliaikaa kärkkyy 17-vuotias Alex Timossi Andersson, joka teki viime kaudella 18 pelissä kaksi maalia ja on vuoden 2019 kesällä siirtymässä Bayern Muncheniin. Jos jotain heikkouksia ryhmästä pitää löytää, on se toppariosastolla.

Sinnekin siis saapuu kesällä kovan luokan paikkaaja Granqvistin muodossa.

Yksinkertaisesti mikään muu kuin nousu ei ole Helsingborgille hyväksyttävää, niin kova ryhmä skånelaisilla on jalkeilla Superettanissa. Ruotsin cupissa se piinasi Allsvenskanissa pelaavia Norrköpingiä ja Örebrota mutta jäi tasapeleistä huolimatta täpärästi ulos puolivälieristä. Helsingborg on sarjan suurin ennakkosuosikki.

IFK Värnamo

IFK on kuulunut Superettanin vakiokalustoon jo vuosien ajan. Aikanaan lähes naurettavalla tavalla lyhytsyöttöpeliin paneutunut ja tulevaisuuden “tähtiä” vilissyt joukkue (Victor Claesson, Loret Sadiku, Jonathan Ring, Dzenis Kozica) tyhjennettiin pelaajista ja IFK:n tilanne normalisoitui. Jokavuotiset taistelut on käyty sarjan peräpäässä, mutta viime kaudella joukkue otti historiallisen 6.sijan Superettanissa Christian Järdlerin johdolla.

Talven aikana saman sarjan paikallisvastustaja Öster houkutteli Järdlerin riveihinsä ja tämä synnytti varsinaisen sodan seurojen välillä. Järdlerin mukaan kaikki olisi sujunut hienosti, mikäli uusi seura olisi ollut ihan mikä muu tahansa kuin Öster. Korvaajaksi IFK hankki entisen Öster ja Helsingborg valmentaja Roar Hansenin, joka sai viime kaudella potkut Åtvidabergista.

Vanhaa valmentajaansa Österiin seurasi myös kaksi pelaajaa, keskikentän keskustan Liridon Silka sekä topparin Fredrik Lundgren. Trelleborg nappasi Victor Nilssonin sekä Oscar Johanssonin sekä Brommapojkarna Peter Petrovicin. Myös liuta muita pelaajia poistui Värnamosta.

Uusi valmentaja Roar Hansen on keskittynyt hankkimaan pääasiassa nuoria lupaavia pelaajia. Åtvidabergista Hansenin perässä tuli toppari Jon Birkenfeldt. Kalmarista tulivat ruotsinsuomalainen puolustaja Anton Maikkula, oikea pakki Victor Nilsson sekä Lumalu Abdu. Lisäksi Malmö/Helsingborg-akselilta kiinnitettiin Alexander Achinioti Jönsson, Max Ottoson sekä Victor Christiansson.

Koska joukkue tarvitsee myös kokemusta, hankki joukkue Dalkurdista kolme Makedonian maaottelua pelanneen Predrag Randelovicin, joka jäi Allsvenskaniin nousseessa joukkueessa ilman sopimusta.

Kaudesta tuskin tulee helppo joukkueelle, joka on uudistunut paljon. Suorasta putoamisesta ei ole vaaraa, mutta IFK saa tehdä täyden työn sarjapaikan eteen.

Hansen peluuttaa joukkuetta 433-formaatiossa ja seuraan uudelleen palannut Jonas Thern tullee takaamaan sen, että Värnamossa palataan pallon hieromiseen ja lyhytsyöttöpeliin. Myös kaikkien aikojen Superettan-maalintekijä, 38-vuotias Pär Cederqvist tulee iskemään taas ison läjän maaleja. Viime kaudella iso sentteri teki 26 pelissä 12 maalia.

IK Frej

Täbyläinen IF Frej starttaa nyt neljännen peräkkäisen kautensa Superettanissa. Se on vuosi toisensa jälkeen ollut sarja peräpäässä, niin viime vuonna myös kunnes se onnistui kaatamaan karsinnassa Akropoliksen ja varmisti sarjapaikan tulevalle kaudelle. Valmennuspuolella tapahtui isoja muutoksia viime kaudella kun pitkäaikainen koutsi Bartosz Grzelak värvättiin AIK:n organisaatioon ja tilalle tuli entinen Brommapojkarnan valmentaja Robert Björkensjö.

Joukkue koki talven aikana pari isompaa menetystä. Halmstad poimi pois Dida Rashidin, kun taas laitapelaaja Pontus Åsbrink suuntasi Veikkausliigaan ja IFK Mariehamniin. Molemmat edellä mainitut olivat tärkeitä palasia joukkueen pelissä ja vain kahdeksan kertaa osunut Peter Nsima teki enemmän häkkejä menneellä kaudella.

Joukkue on vahvistunut varsin isoilla nimillä. Djurgårdenista on tullut lainalle kaksikko Josef Ceesay sekä Marcus Hansson. Kärkeen maalintekijöiksi on hankittu BP:n italialainen Luca Gerbino Polo sekä rahakkaan sopparin päällä Djurgårdenissa istunut Amadou Jawo, joka ei ole juuri sarjapeleissä viime vuosina esiintynyt.

Ehkäpä suurin suurimmat otsikot keräsi kuitenkin nuoren Amadeus Sögaardin hankinta. Puolustaja on meinaa legendaarisen laulaja Carolan poika. Myös Akropoliksen maalipyssyn ja jokaisen selostajan unelmapelaajan Kostas Stavrothanasopouloksen hankintaa täytyy hehkuttaa. Entinen Kreikan U19-maajoukkuepelaaja teki viime kaudella tuhoja I-divisioonassa pelanneen Akropoliksen hyökkäyspäässä.

Talven aikana pelit ovat olleet varsin lupauksia herättäviä ja Frej on antanut selkäsaunan esimerkiksi Hammarbylle. Ruotsin cupissakin se kaatoi Allsvenskanista pudonneen Jönköpingin ja piinasi Djurgårdenia. Toki vastapainona voidaan mainita häviöt sarjakollegoille Bragelle sekä Degerforsille.

Joukkueen alakerrasta löytyy varsin lupaavaa materiaalia eikä uusien hankintojen myötä myöskään muualla ole pulaa laatupelaajista. Joukkue on parhaimmillaan hyvää tasoa mutta rinki ei ole laaja. Ainoastaan Adam Graden sekä Joakim Runnemo pistävät hieman viisaria värähtämään, kun materiaalia silmäilee.

Frej tullee taistelemaan alemmassa keskikastissa mutta voi hyvinkin välttää putoamiskarsinnat.

Jönköpings Södra IF

Jönköpings Södra nousi kauden 2015 päätteeksi Allsvenskaniin mutta taistelu kesti vain kaksi vuotta. Viime kaudella joukkueella oli kaikki ensin omissa käsissä, mutta viimeisen ottelun tasapeli ei riittänyt välttämään putoamiskarsintoja. Trelleborg osoittautui karsinnoissa vahvemmaksi, joten Södralla oli edessä paluu Superettaniin.

Menestysvalmentaja Jimmy Thelin pakkasi kamansa ja siirtyi naapurikaupunki Boråsiiin koutsaamaan paikallista ylpeyttä Elfsborgia. Hänen tilalleen tuli 90-luvulla Ljungskileä alasarjoista Allsvenskaniin pelaajana nostanut Jörgen Wålemark, joka oli vielä viime kaudella Varbergin valmentajana. Superettan on siis todella tuttu sarja Wålemarkille.

Putoamisen jälkeen on normaalia, että pelaajisto muuttaa radikaalisti. Näin on käynyt myös Jönköpingissä. Allsvenskaniin kelpasivat toppari Andre Calisir (IFK Göteborg), Jonathan Tamimi Syberg (GIF Sundsvall), hyökkäävä keskikenttä Robert Gojani (Elfsborg) sekä Dzenis Kozica (Djurgården). Laitapakki Stefan Karlsson siirtyi kovasti satsaavaan Österiin ja ulkomaalaisia pelaajia poistui myös ringistä iso liuta. Wålemark on vahvistanut erityisesti puolustusta hankkiessaan kolme topparia; kokenut Erik Moberg tuli Viborgista, Marcus Johansson Halmstadista sekä Anton Liljenbäck, joka seurasi valmentajaansa Varbergista.

Myös veskariosasto on uusittu. Kokenut Frank Pettersson ja HIFK:sta saapunut Carljohan Eriksson ovat tällä hetkellä päävastuulliset. Homma maalivahtiosastolla elää hieman, sillä selkeä ykkösveskari Anton Cajtoft loukkaantui pahasti karsintaotteluissa Trelleborgia vastaan ja on pitkään sivussa.

Jönköpingillä on varsin vahva ryhmä Superettaniin. Seurassa silmiinpistävää on tietyn rungon kasassa pysyminen. Juonikas Tommy Thelin, Daryl Smylie, Fredrif Fendrich, Jesper Svensson, Tom Siwe ja Joakim Karlsson ovat pelanneet seurassa vähintään kuusi vuotta, osa pelaajista paljon kauemin.

Tätä runkoa on nyt sitten talven aikana vahvistettu vielä edellä mainittujen alakerran pelaajien lisäksi muun muassa Österin keskikenttäpelaajalla Sebastian Cronalla, sekä tälle tasolle todella kovilla kärkipelaajilla Jacob Orlovilla sekä Fredrik Olssonilla. Orlov palaa Ruotsiin neljän Brannissa vietetyn vuoden jälkeen. Olsson on puolestaan takuuvarma pussittaja Superettanissa –  mies on tehnyt 217 pelaamassaan Superettan-pelissä peräti 88 maalia.

Mikäli kaikki menee oikein Vätternin rannalla, on Jönköping pistämässä kapuloita rattaisiin nousukamppailuissa. Pelaajamateriaalin taso sekä leveys tähän kamppailuun riittää.

Landskrona BoIS

Legendaarinen Landskrona tekee paluun Superettaniin kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Sinne seura todellakin kuuluu, sillä se on pelannut yhteensä 86 vuotta kahdella ylimmällä sarjatasolla. Näistä vuosista 34 on kulunut Allsvenskanissa.

Joukkue oli hyvässä iskussa Söderettanissa ja näytti varmistavan sarjanousun hyvissä ajoin. Viimeisten otteluiden surkea vire vei ratkaisun kauden viimeiseen otteluun, jossa Landskrona kohtasi kotonaan Karlskronan. Yli 4000 katsojan riemuksi kotijoukkue otti ohjat heti alussa ja hoiti homman kotiin 2-0 voitolla.

Talven aikana kulisseissa on noususta huolimatta kuohunut. Rasmus Alm päästettiin Brommapojkarnaan ilman valmentaja Agim Sopin suostumusta. Tämä kiristi Sopin sekä seuran varapuheenjohtajan Peter Condrupin välejä. Condrup myös halusi korvata sopimuksen alaisen Sopin Peter Swärdhillä, joka ei kuitenkaan toteutunut.

Oman soppansa oli myös seuran vuosikokous. Condrup yritti seuraan 250 uutta jäsenyyttä ja yritti saada näin “vallan” seurassa. Vuosikokousta jouduttiin siirtämään koska kaikki paikalle saapuneet 200 ihmistä eivät mahtuneet kokoustiloihin sisään. Lopuksi jäsenyyskauppa peruttiin ja Condrup sijoitti rahat + 100 000 kruunua ylimääräistä junnutoimintaan. BoISin a-junioreissa pelaa muuan Edwin Condrup. Yhteenvetona voidaan kertoa että Condrup ei enää vaikuta seurassa, rahaa pitää seuraavan 2 vuoden aikana kerätä 2,5 miljoonaa kruunua jotta Landskrona saa lisenssin.

Pelaajistossa tärkeän Rasmus Almin lisäksi maalivahti Ivo Vazgec poistui joukkueesta, muutoin Landskrona sai pidettyä viime kautisen rungon. Ykkösvahdiksi tulee Skotlannista Viktor Noring, joka on Superettaniin todella kovan luokan tekijä. Keskikenttää vahvistettiin entisellä Helsingborgin Monday Samuelilla ja kärkeen tuli muun muassa Celticissa ja SJK:ssa pelannut Bahrudin Atajic.

Joukkue on pelannut kymmenkunta treenipeliä talven aikana ja tulokset ovat vaihdelleet aika lailla. Maaleja joukkue osaa tehdä, kuten se osoitti jo viime talvena. Toisaalta taas myös peräpää on vuotanut aikalailla, se on päästänyt peräti 16 maalia. Landskrona pelaa 4-2-3-1-formaatiolla. Victor Svensson ja kapteeni Philip Andersson muodostavat vahvan toppariparin. Serbialainen Igor Arsenijevic ja Monday Samuel ottavat paikat heidän edessään. Mielenkiintoinen nimi kärjessä on Sadat Karim, joka teki viime kaudella peräti 19 maalia.

Hankala arvioida Landskronan tasoa. Joukkueessa kuitenkin pitäisi olla riittävästi tasoa suoraan säilymiseen, mutta miten paljon talven sekoilut taustalla vaikuttavat otteisiin.

Norrby IF

Norrby IF on jopa monelle ruotsalaista jalkapalloa enemmän seuraavalle hieman vieras joukkue. Boråsin kaupungista tuleva 91 vuotias joukkue on pelannut yhden kauden ajan Allsvenskania – vuoden 1956 pääsarjaedustus jäi yhteen vuoteen eikä Norrby ole ikinä samalle tasolle yltänyt.

Pääsääntöisesti viimeisinä vuosikymmeninä Norrby on pelannut joko I- tai II-divisioonassa. Toiseksi korkeimmalla tasolla se pelasi 90-luvulla muutaman kauden ajan. Seura onkin jäänyt Boråsin kaupungin ykkösjoukkueen, Elfsborgin varjoon. Tämä näkyy muun muassa yleisömääristä, jotka pyörivät 500 molemmin puolin sarjatasosta riippuen.

Viime kausi oli siis ensimmäinen melkein 20 vuoteen toiseksi ylimmällä sarjatasolla. Joukkue oli kasattu pääsääntöisesti Elfsborgin ja göteborgilaisten seurojen ylijäämäpelaajista, eikä sillä pitänyt olla mahdollisuuksia säilyä Superettanissa. Toisin kuitenkin kävi ja Norrby ylsi hienosti 10.sijalle.

Valmennusvastuu jaetaan Korosh Hatamin ja managerin tittelillä toimivan entisen Häcken-toppari Mohammed Ali Khanin välillä. Hatami on aiemmin toiminut valmentajana Assyriska BK:ssa kun Ali Khan saapui pestiin Husqvarnasta.

Pelaajistossa Norrby koki kaksi suurempaa menetystä. Puolustaja Kadir Hodzic siirtyi AFC Eskilstunaan kun taas useiden seurojen tähtäimessä ollut keskikenttäpelaaja Adam Ståhl siirtyi Turkkiin. Ståhl oli viime kauden tehopelaajia tekemällä seitsemän maalia ja antamalla yhdeksän syöttöä.

Tulopuolella merkittävimmät hankinnat ovat Dalkurdia viime kaudella edustanut Superettanin maalikuninkuuden 17 maalialla voittanut Richard Yarsuvat. Entiset IFK Göteborg-juniorit Patrick Dyrestam (Assyriska BK) ja Jonathan Azulay (Utsikten) liittyivät myös rinkiin. Isoin kala oli kuitenkin Elfsborgista saapunut kokenut maalitykki Lasse Nilsson. Hollannissa ja Ranskassa pelannut 36-vuotias Nilsson, teki vielä viime kaudella pienillä minuuteilla viisi maalia Allsvenskanissa. Voisi kuvitella, että miehestä on vielä parin vuoden ajan paljon iloa Superettanissa.

Norrby pelasi Ruotsin cupin lohkovaiheessa samassa lohkossa Häckenin, Sundsvallin ja IFK Värnamon kanssa. Allsvenskanin joukkueet olivat liikaa ja jumbofinaalissakin Värnamo oli parempi maalein 1-0.

Hyökkääjä Lasse Nilsson ja Richard Yarsuvat tulevat olemaan joukkueelle kaikki kaikessa. Norrbyn pitää onnistua maalinteossa niistä paikoista ja tämä kaksikko mahdollistaa hyvän osumaprosentin. Keskikentältä kärkikaksikolle tarjoaa tulitukea Nicklas Savolainen, joka viime kaudella teki peräti 13 maalia. Lisäksi kokenut kapteeni Marcus Översjö on tekijämies sekä topparina mutta myös kärkipelaajana.

Norrbylle tuskin tulee helppoa kautta taaskaan, mutta mikäli hyökkäyspeli toimii niin se helpottaa tulevaa vuotta kummasti. Joukkue tullee taistelemaan kuitenkin sarjapaikkansa puolesta.

Varbergs BoIS

Varbergin ylpeys on pelannut Ruotsin toiseksi korkeimmalla tasolla jo kaudesta 2012 asti. Se nousi suoraan II-divisioonasta kahdessa vuodessa Superettaniin, mutta on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa ruotsalaisessa eliittijalkapallossa.

Viime kausi päättyi pettymykselliseen 11.sijaa. Se oli kahdella edellisellä kaudella sijoittunut 5.sijalle ja vähintään tätä samaa sijoitusta odotettiin. Valmentajana kolme viime kautta ollut Jörgen Wålemark siirtyi talvella Allsvenskanista pudonneen Jönköpingin luotsiksi ja hänen paikkansa otti Joakim Persson. 42-vuotias Persson muistetaan ennen kaikkea jääkiekkokaupunki Ängelholmin futisylpeyden johdattamisesta aina Allsvenskanin karsintoihin asti.

Pukukopissa on uuden valmentajan lisäksi runsaasti uutta verta. Peräti 11 pelaajaa lähti seurasta ja näiden lisäksi neljän lainapelaajan sopimus päättyi. Merkittävimpiä menetyksiä ovat Falkenbergiin siirtynyt Karl Söderström, Jönköpingiin Wålemarkin perässä lähtenyt toppari Anton Liljebäck, Halmstadiin siirtynyt Thomas Bokaye sekä Peter Nyström.

Maalivahtiosasto meni täysin uusiksi ja tulevalla kaudella ykkösveskarin tontti mennee jenkkiveskari Matt Pyzdrowkille, joka torjui Perssonin alaisuudessa Ängelholmissa. Kypärää päässä käyttävä Pyzdrowski on pelannut Allsvenskania Helsingborgissa. Kärjestä löytyy Superettanin maalitilastojen perusnimi, Gabriel Altemark-Vanneryr. 32-vuotias sentteri lentelee työkseen poliisihelikopteria.

Varberg lähtee kauteen uudistuneella joukkueella joka on koko Superettanin nuorin. Se on saanut göteborgilaisseuroilta monia lupaavia nuoria pelaajia, jotka jalostuvat vaativassa Superettan-ympäristössä. Finlandia Pallon kasvatti Albin Skoglund on yksi, joilta voi odottaa läpimurtoa tulevana vuonna. Paljon myös odotetaan Malmö-laina Teddy Bergqvistiltä.

Örgryte IS

Ruotsin 12-kertainen mestari, 130 vuotta täyttävä Örgryte IS on ollut viimeisen 10 vuotta todella alamaissa. Kauden 2009 Allsvenskanista putoamisen jälkeen, sillä on ollut vaikeuksia jopa vakiinnuttaa paikkaansa Superettanissa. Kaudella 2010 Örgrytelle tuli lähtö Superettanista konkurssin takia ja Söderettan on tullut tutuksi sarjatasoksi 2010-luvulla.

Kauden 2015 nousun jälkeen se on kuitenkin onnistunut pitämään sarjapaikkansa Superettanissa nyt kaksi kertaa peräkkäin. Viime kaudella säilyminen toki tapahtui vasta todella dramaattisten vaiheiden jälkeen karsinnassa, jossa se kohtasi Mjällbyn. Se hävisi ensimmäisen osaottelun vieraissa 2-1 ja oli kotipeliäkin häviöllä toisella jaksolla 0-1.

Ensin sankarinviitta puettiin 17-vuotiaan Mohamed Said Adanin päälle. Nuorukainen teki ensimmäiset maalinsa ottelun 69. – ja 83.minuuteilla, vieden ottelun jatkoajalle. Jatkoajan viimeisellä minuutilla viitan nappasi kuulantyöntäjältä näyttävä brittikärki Hakeem Araba, joka hoiti Örgrytelle sarjapaikan yhteismaalein 4-3. Ensikaudellahan Araba viihdyttää Suomen kenttiä PS Kemin paidassa.

Örgryten valmentajana tulevalla kaudella on Ruotsin länsirannikon kuin omat taskunsa tunteva Thomas Askebrand, joka on todella kokenut valmentaja Superettanissa. Mies on aiemmin toiminut Falkenbergin, Gaisin ja Österin päävalmentajina.

Göteborgin Superettan-seuroille on luonteenomaista pelaajiston rajut muutokset kausien välissä. Örgryten riveistä on poistuinut kymmenkunta pelajaa talven aikana, heidän mukanaan siis Kemiin siirtynyt Araba, Syrianskaan lähtenyt entinen Turun Interin pelaaja Martin Mutumba sekä Häckeniin siirtynyt toppari Johan Hammar.

Tulopuolella vahvistuksia ovat Österin toppari Karl-Johan Lindblad, Geflestä tullut Anton Lans sekä Diego Montiel. Mielenkiintoinen nimi on myös Jarossakin pelannut kärki Alibek Aliev, joka saapui pysyvällä siirrolla CSKA Moskovasta.

Lansin ja Linbladin hankinnat tukevoittavat peräpäätä, jossa on entuudestaan Danny Ervik pitää tasoa hyvänä. Keskikentältä löytyvät kapteeni Jacob Ericsson ja Daniel Sliper, jotka tuovat osaamista hyökkäyssuuntaan. Kärjessä eniten odotuksia kaatuu Alievin niskaan. Toki myös Mohamed Said Adanin maalit karsintapelissä nostavat odotusarvoja tälle kaudelle. Muutoin Örgryten kärkiosasto jää kyllä hieman kapeaksi.

Östers IF

Klassisen Österin viimeiset reilut 10 vuotta ovat olleet varsinaista vuoristorataa. Joukkue on kahdesti lähtenyt Allsvenskanista suoralla putkella Superttanin läpi I-divisioonaan asti. Ensimmäisen kerran se putosi pääsarjasta 2006 ja pikaisen paluun toiveet kaatui katastrofi kauteen Superettanissa ja joukkue pelasi vuodet 2008-09 kolmannella sarjatasolla – ensimmäisen kerran sitten 1959.

Öster palasi Superettaniin kaudeksi 2010 ja onnistui nousemaan Allsvenskaniin 2012 – vain pudotakseen heti ja jälleen samalla kyydillä aina I-divisioonaan asti. Tällä kertaa joukkue voitti I-divisioonan ensi yrittämällä 2016 ja sijoittui viime kaudella Superettanissa 5.sijalle.

Valmentajaksi tuli suuren kohun saattelemana IFK Värnamon Christian Järdler, joka toi mukanaan kaksi luottopelaajaansa Liridon Silkan sekä Fredrik Lundgrenin. Lisäksi Öster hankki taitavan Simon Helgin, Hammarbystä puolustaja Oliver Silverholtin sekä oikean puolustajan Stefan Karlssonin Jönköpingistä. Uudet pelaajat tulivat tarpeeseen, sillä joukkue menetti keskikentältä tärkeät Sebastian Cronan, Simon Strandin sekä Robin Östlindin, ja toppariosastolta Karl-Johan Lindbladin (Örgryte) sekä Fritiof Björkenin (Brommapojkarna).

Öster pelasi vahvan Ruotsin cupin lohkovaiheen ja putosi jatkosta vasta epäonnisesti ranking-pisteiden takia. Se oli täysin tasoissa IFK Göteborgin kanssa, mutta pääsarjalaisen kovemmat pisteet takasivat jatkopaikan. Otteet lohkovaiheessa kuitenkin ovat lupauksia herättävät ja Öster voitaneen myös laskea yhdeksi niistä seuroista, jotka tulevalla kaudella kärkipaikkoja Superettanissa havittelevat.

Monen muun joukkueen tavoin, myös Öster pelaa kolmen topparin linjalla. Stefan Karlsson oppi oikean wingbackin roolin täydellisesti pelatessaan Graham Potterin alaisuudessa Östersundissa ja onkin varsin mielenkiintoista että mies päätyi Superettaniin, eikä jäänyt Allsvenskaniin. Kärkipari Kapkevic – Johannesson osaa tehdä maaleja. Superettanissa tämä kaksikko on mättänyt niitä melkein 50 maalia mieheen.