HIFK:n Mosawer Ahadi on urallaan voimakkaasti eteenpäin pyrkivä pelaaja, joka saatetaan nähdä maajoukkuepaidassa jo tämän vuoden aikana. Samalla hänen tarinansa on myös opetus siitä, miten jalkapallo voi auttaa sotapakolaisena Suomeen muuttaneita juurtumaan uuteen yhteiskuntaan.
”Jätkien kanssa just puhuttiin, että se on liigaviikko”. Hyväntuulinen Mosawer Ahadi on selvästi innoissaan alkavasta veikkausliigakaudesta. Eikä syyttä. Viime kaudella HIFK:n edustusjoukkueeseen murtautunut Ahadi on nyt aloittamassa ensimmäisen kautensa paikkansa vakiinnuttaneena liigapelaajana.
Kakkosesta onnistuneen hypyn Veikkausliigaan tehneellä Ahadilla on monta muutakin syytä olla innoissaan jalkapallosta. Laji on toiminut afganistanilaissyntyiselle pelaajalle voimavarana läpi elämän, auttanut löytämään paikan uudesta kulttuurista ja tuonut lopulta, mutkien kautta, ammatin.
Nyt, jos koskaan, Ahadin tarina on ajankohtainen.
”Kun pelejä on pakko voittaa ja tuleekin tappio, niin se on henkisesti raskasta. Ei siinä kukaan päätä pensaaseen laita, mutta kuin ei voi enää saavuttaa mitalia tai europaikkaa, niin…” Ahadi muistelee viime kauden loppua.
Jalkapallo on kilpaurheilua, ja kun kilpailullinen elementti viedään, katoaa myös pelaamisesta jotain. HIFK selvisi viime kaudella upeasti mestaruussarjaan liigan pienimmällä budjetilla, mutta siellä viidestä pelistä jäi käteen vain kaksi pistettä, eikä panosta enää viimeisillä kierroksilla juuri ollut.
Henkilökohtaisella tasolla Ahadi pitää silti ensimmäistä liigakauttaan onnistuneena. Kuten, pienen pohdinnan jälkeen, myös seuran kautta.
”Henkilökohtaisesti sellainen kausi, joka on mielessä pitkään. Sain otettua ensimmäiset kunnon askeleet liigakentille ja lisäksi meillä oli tosi hyvä kausi. Se olisi toki voinut päättyä paremmin, mutta tyytyväinen pitää olla.”
Talven aikana HIFK:n kulisseissa on tapahtunut paljon. Seura sai uudet omistajat, minkä lisäksi tuoreeksi päävalmentajaksi palkattiin portugalilainen Bernardo Tavares. Omistuspohjan vaihtuminen ei ole juuri vaikuttanut pelaajien arkeen, mutta uusi valmennustiimi saa Ahadilta kehuja.
”Ne tekee työnsä tosi hyvin. Peleissäkin on jo näkynyt se, että pelataan tosi kompaktisti joukkueena. Joukkuepeli saatiin tosi nopeasti kuntoon. Se on ainakin itselle tärkeä juttu, että tiedän, mitä pelaajat ympärillä tekevät.”
Seuraan tuli talven aikana myös 39-vuotias maalivahti Beto, joka on meriiteiltään todennäköisesti Veikkausliigan kaikkien aikojen kovin ulkomaalaispelaaja. Ensivaikutelma on ollut ilmeisesti hyvä, sillä jo Beton nimen mainitseminen saa Ahadin hymyilemään.
”Tosi mukava jätkä. Ja näkee, että on pelannut isoja pelejä ja isoissa seuroissa. Todellinen johtajatyyppi”, Ahadi sanoo. ”Kaikesta näkee, että se haluaa auttaa muita. Ei ole tullut vain olemaan.”
Beto on voittanut urallaan mm. kaksi Portugalin mestaruutta ja Eurooppa-liigan neljästi. Portugalin paidassa hän on pelannut neljät arvokisat, ja vielä 2019 Beto kuului Portugalin Uefa Nations Leaguen voittaneen joukkueen kokoonpanoon. Ahadi kertookin kuuntelevansa kokeneen maalivahdin vinkkejä tarkasti.
”Olen kysellyt paljon. Ei monella ole mahdollisuutta kysellä tuon tason pelaajalta neuvoja.”
Ahadin puheista paistaa läpi selkeä eteenpäin menemisen vimma ja halu kehittää itseään. Pelaaja analysoi omia pelejään nauhalta ja kyselee valmennukselta vinkkejä siihen, mitä voi henkilökohtaisella tasolla tehdä paremmin. Myös oheistreenin merkityksen ja oman kehon arvostus on kasvanut, kun ikää on tullut lisää. Kypsyys saattaa paikoitellen jopa hämätä, sillä 22-vuotiaana Ahadilla on uraa paljon enemmän edessä kuin takana.
Halu kehittyä on vienyt Ahadia erilaisiin ympäristöihin uran varrella. Nousu veikkausliigapelaajaksi tulikin lopulta hieman epätavallista reittiä.
Ahadi debytoi aikuisten sarjoissa jo 17-vuotiaana vuonna 2017. Tuolloin sarjataso oli Kakkonen, ja seurana PK Keski-Uusimaa. Lupaavat otteet veivät seuraavaksi kaudeksi Honkaan ja toivat myös veikkausliigadebyytin. Ottelu jäi kuitenkin ainoaksi pääsarjassa. Pääasiassa kausi kului Honka Akatemiassa Kakkosessa.
Vielä seuraavat kaksi kautta Ahadi pelasi Kakkosta JäPSissa ja FC Espoossa, kunnes HIFK iski silmänsä nuoreen laitapelaajaan. Jääminen Kakkoseen, vaikka muitakin vaihtoehtoja oli pöydällä, vaati poikkeuksellisen kypsää itsetuntemusta.
”Loukkaannuin 2018 loppupuolella ja olin pitkään sivussa polvivamman takia. Loppukaudella 2019 pelasin Kakkosta JäPSissä, että sain pelituntumaa. Siinä kohtaa näin parhaaksi vaihtoehdoksi jäädä pelaamaan isoja minuutteja kuin lähteä mahdollisesti isompaan seuraan istumaan penkillä.”
”Siinä kohtaa oli parempi ottaa askel taaksepäin, että pystyi ottamaan kaksi askelta eteen”, Ahadi kertoo.
Ratkaisu osoittautui lopulta oikeaksi. Ahadi sanoo, että jokainen peli, jonka hän sai viime kaudella pelata, oli upea kokemus. Hän ei koe menettäneensä mitään, vaikkei noussutkaan sarjaan normaaleja liigaseuran akatemian rappusia.
”Kaikilla on omanlaisensa polku. Ei mulla ole valitettavaa, nyt ollaan oikealla tiellä.”
Seuraavaksi tavoitteena on lyödä kunnolla läpi Veikkausliigassa. Ensimmäisenä liigavuotena maksettiin vielä oppirahoja, mutta nyt Ahadi tietää, millä vahvuuksilla hän pääsarjassa pärjää.
Myös pelipaikka vaihtui ensimmäisellä veikkausliigakaudella laiturista laitapakiksi tai wing-backiksi, mikä toi omat haasteensa sopeutumiseen. Pelipaikan vaihto ei kuitenkaan vienyt urakehitystä taaksepäin. Päinvastoin. Haasteiden jälkeen myös tämä koetinkivi on muutettu voimavaraksi.
”Se on sellainen asia, mikä kasvatti henkisesti tosi paljon”, Ahadi sanoo. ”Opin miettimään peliä ihan eri tavalla. Kun hyökkääjä tekee virheen, sillä ei ole väliä. Jos puolustajana tekee virheen, se voi äkkiä johtaa maaliin. Siinä oppii välttämättä turhia riskejä ja katsomaan peliä eri tavalla. Oppii lukemaan, milloin asioita on hyvä tehdä. Aina ei ehkä olekaan viisasta hakea ohitusta.”
Halu pyrkiä eteenpäin näkyy myös uratavoitteissa. Vaikka viime kausi oli vasta ensimmäinen Veikkausliigassa, ovat pitkän aikavälin tavoitteet Suomea suuremmilla nurmilla.
”Viiden vuoden päästä olen toivottavasti ulkomailla ja hyvässä sarjassa.” Ahadi sanoo. Hän ei kuitenkaan näe, että ulkomaiden tavoittelu vaikuttaisi negatiivisesti Veikkausliigaan keskittymiseen. Juuri kovat tavoitteet ovat ne, jotka ajavat kehittymään.
”Tavoitteet pitää olla korkealla, että päivittäinen tekeminen pysyy laadukkaana. Nuorempana on päässyt haistelemaan ulkomaan kenttiä, ja tavoite on ehdottomasti päästä ulkomaille.”
Ulkomaan kentät ovat tulleet, ainakin osittain, tutuiksi maajoukkuetapahtumien kautta. Muun muassa FC Legirus Interissä juniorivuosinaan pelannut Ahadi kuului Suomen juniorimaajoukkueiden pelaajarinkiin aina alle 15-vuotiaista alle 18-vuotiaisiin, joten potentiaali on ollut tiedossa jo pitkään.
Maajoukkuekokemuksista pelaajalla on vain hyviä muistoja.
”Aina on kunnia-asia pukea maajoukkuepaita päälle. Ne on sellaisia kokemuksia, jotka painuu mieleen. Ja on niissä muutama maalikin tullut tehtyä. Nekin on siistejä asioita.”
Jossain kohtaa kutsuja maajoukkueeseen ei kuitenkaan enää tullut. Se voisi monen pelaajan kohdalla olla kova isku itsetunnolle. Ahadin mielestä niitä asioita ei kuitenkaan voi jäädä märehtimään.
”Varsinkin nuorempana, kun alkoi tippumaan pois ringistä, mietti, että eikö taso riitä vai mistä kiikastaa. Myöhemmin tajuaa, että joku on vaan siinä kohtaa parempi. Tämä on kilpaurheilua. Ei siitä katkera voi olla.”
Myös tämän asian kohdalla asian objektiivinen analysointi on tuonut rauhan ja vienyt eteenpäin.
Maajoukkuepelaaja Ahadista voi silti tulla. Ja jopa yllättävänkin nopealla aikataululla. Afganistanissa syntynyt pelaaja sai nimittäin jo viime marraskuussa kutsun synnyinmaansa maajoukkueeseen. Passisotkut vesittivät lopulta osallistumisen leirille, mutta yhteys Afganistanin maajoukkueeseen on nyt auki.
Debyytin venyminen ei välttämättä ollut ainoastaan huono asia, sillä näin Ahadi sai myös lisäaikaa pohtia omaa edustushalukkuuttaan.
Valinta kahden eri maajoukkueen välillä ei ole helppo tehtävä. Päätökseen vaikuttavat rationaaliset syyt, kuten todennäköisyys päästä maajoukkueeseen, mutta myös emotionaaliset tekijät. Ahadi myöntää, että tunnetasolla kumpikin maajoukkue tuntuu oikealta.
”Sen valinnan tekeminen ei ole helppoa. Juuret on Afganistanissa, mutta olen kasvanut ja saanut kaiken oppini Suomessa. Osittain tuntuu siltä, että olisin sen velkaa Suomelle, että edustan Suomea. Toisaalta olisi mahtavaa edustaa omaa synnyinmaataan.”
Mielenkiintoista kyllä, Ahadi on mahdollisesti jopa tunnetumpi pelaaja Afganistanissa kuin Suomessa. Hänen sosiaalisen median kanavillaan on paljon afganistanilaisia seuraajia, jotka myös ottavat aktiivisesti yhteyttä ja lähettelevät onnentoivotuksia peleihin. Tätä suhdetta faneihin ei voi vähätellä, kun potentiaaliset maajoukkuepelaajat rakentavat omaa identiteettiään.
Oman identiteetin rakentumiseen vaikuttaa luonnollisesti myös ne lähtökohdat, joista on ponnistanut. On täysin eri asia muuttaa toiseen maahan vapaaehtoisesti kuin pakon edessä.
Mazar-e Šarifissa syntyneen Ahadin ensimmäiset muistikuvat ovat Suomesta, mutta omat juuret ovat silti tärkeä osa hänen arvojaan. Maailmankatsomukseen on vaikuttanut myös se, ettei kotona koskaan peitelty sitä, miksi perhe oli Afganistanista joutunut lähtemään.
”Kun alkoi olla siinä iässä, että alkoi kysellä, miksi ollaan tultu tänne, niin kyllä se on suoraan kotona selitetty, että tilanne on ollut paha. Ettei ole omasta halusta lähdetty, vaan on ollut pakko.”
Ahadin tarina on aivan uudella tavalla ajankohtainen, kun sota riehuu myös Euroopan rajojen sisällä. Suomen on arvioitu ottavan vastaan jopa 80 000 ukrainalaispakolaista tämän vuoden aikana.
Ahadi sanoo kokevansa erityistä sympatiaa ukrainalaisia kohtaan, koska ymmärtää, mitä he joutuvat käymään läpi. Toisaalta hän haluaa muistuttaa, että Afganistanissa sotaa on käyty lähes tauotta 40 vuotta. Itse päivittäin Afganistanin tilannetta seuraava HIFK:n pelaaja ymmärtää, että lähempänä oleva konflikti koskettaa enemmän, mutta toivoisi medialta hieman neutraalimpaa uutisointia.
Asian pohtiminen vetää myös muutoin todella hyväntuulisen Ahadin vakavaksi.
”Tälläkin hetkellä, kun maailmantilanne on mikä on, niin mietityttää se, miksi meistä uutisoidaan niin vähän. Valtamediat on täynnä uutisia Euroopan tilanteesta.”
”Minä jos kuka tiedän, miltä tuntuu lähteä kotoaan. Ymmärrän, mitä ukrainalaiset tällä hetkellä tuntee. Harmittaa vain se, ettei meitä kohdella samalla tavalla. Tilanne on ollut pitkään huono.”
Kokemusasiantuntijana Ahadi pystyy kuitenkin jakamaan tärkeää oppia myös muille pakon edessä Suomeen hakeutuville maahanmuuttajille. Hän itse kokee, ettei juurtuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ollut koskaan merkittävä ongelma, ja uskoo suurimmaksi syyksi sen, että kasvoi pienellä paikkakunnalla niin kutsuttujen kantasuomalaisten keskellä.
”Suomen kieli ja suomalainen kulttuuri tarttui paljon paremmin. Olen nyt hyvin perillä sekä omasta kulttuuristani että suomalaisesta kulttuurista, ja uskon, että se johtuu siitä, että on lähtöisin kaupungista, jossa ei ole ollut paljoa ulkomaalaisia”, Mikkelissä kasvanut Ahadi sanoo.
Ahadin mukaan Suomen ja Afganistanin kulttuureissa on itse asiassa yllättävän paljon yhtäläisyyksiä, minkä hän huomaa omassa kaveripiirissään, joka jakautuu puoliksi kantasuomalaisiin ja ulkomaalaistaustaisiin.
Pelkkää ruusuilla tanssimista ei kasvaminen Suomessa ole kuitenkaan ollut.
”En voi sanoa, etten olisi ikinä kohdannut rasismia. On se ollut osa arkea”, Ahadi kertoo. ”Välillä tuntuu, että on suurennuslasin alla niin kauan, kunnes on kunnon kansalainen ja elämässä menee hyvin. Silloin olet osa yhteiskuntaa, mutta jos tekee virheen, onkin maahanmuuttotaustainen.”
Jalkapallo on kuitenkin ollut muusta elämästä irrallinen saareke siinä mielessä, että futiskenttä on ollut aina tietynlainen turvapaikka. Ahadi kertoo, että noin 90 prosenttia hänen kaverisuhteistaan on muodostunut jalkapallon kautta, eikä futiskentällä ole koskaan tarvinnut miettiä omia taustojaan tai sopeutumistaan.
”Sillä on ollut iso vaikutus. Olen pienestä pitäen pelannut futista, enkä ole ikinä kokenut tilannetta, jossa en olisi tervetullut seuraan taustojeni takia. Se on iso syy sille, että on päässyt sisään yhteiskuntaan.”
Tämä voi olla tulevaisuudessa yksi jalkapalloseurojen tärkeimmistä tehtävistä, kun maailma muuttuu ja ihmiset ympäri maailmaa joutuvat jättämään kotinsa. Jalkapallo ei tietenkään voi pelastaa ihmisiä sodalta, mutta kenties se voi olla yksi avaintekijä uuteen elämään kiinni pääsemisessä.
Kuvat – Jyri Kotilahti
Hyvää viikonloppua
Kiitos Moskulle tarinansa jakamisesta. Ja kiitos Veikkausliigalle avauskierroksen otteluohjelmasta. Tänään on yksi suomalaisen palloiluvuoden hienoimmista päivistä, kun Veikkausliigan kausi pyörähtää käyntiin. Vielä hienomman siitä tekee se, että kausi käynnistyy heti täyden kierroksen voimin.
Fiiliksiä tekstistä voi jakaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi voi liittyä tästä. Veikkausliigaa puolestaan voi katsoa livenä tänään ympäri Suomea.
Hyvää viikonloppua.
