Tämä kirjoitus julkaistiin alun perin Russian Football News -sivustolla englanniksi.
Maassa, jossa jäsenet omistavat seurat niin sanotulla 51%-säännöllä, Alex Ryssholm ja AFC Eskilstuna ovat poikkeus. Ihan kuin Saksassa, missä jäsenomistussääntö kulkee nimellä 50+1, löytyy kuitenkin henkilöitä, jotka haluavat taivuttaa sääntöjä omien etujen haalimiseksi. Vaikka AFC onkin teoriassa samalla tavalla jäsenomistettu kuten Malmö, Djurgården tai Örgryte, kulisseissa meno ei ole samanlaista.
Neuvostoliitto
Alex Ryssholm, mies AFC Eskilstunan takana, saapui Neuvostoliitosta Ruotsiin vuonna 1989 vain pari vuotta ennen Neuvostoliiton hajoamista.
Alex Ryssholm syntyi 23. huhtikuuta 1958 Rostov-na-Donussa, Etelä-Venäjällä. Ryssholm-nimen hän otti itsellensä muutettuaan Ruotsiin, ja miehen alkuperäinen sukunimi on jäänyt hämärän peittoon. Suurimman osan lapsuudestaan Alex vietti lastenkodissa, ja vain välillä äiti toi poikansa kotiin pariksi päiväksi.
Alexin isä paiski töitä puna-armeijan riveissä, ja ei ollut Alexin tai lapsensa äidin kanssa kotona juuri koskaan. Teini-ikäisenä perhe muutti silloiseen Leningradiin, eli Pietariin. Koulussa Alex kiinnostui arkkitehtuurista, kunnes palvelusaika koitti ja 18-vuotiaana edessä oli siirtyminen armeijaan. Ensimmäiset puolitoista vuotta Alex oli sijoitettuna Karakumin aavikolla sijaitsevaan tukikohtaan, joka on osa nykypäiväistä Turkmenistania.
Leningradiin hän palasi 1978, juuri ajoissa ennen Neuvostoliiton hyökkäystä Afghanistaniin joulukuussa 1979. Moni entinen sotilasveli lähti sotimaan mujahidin-sissejä vastaan, ja moni heistä ei ikinä palannut.
Palattuaan Leningradiin, Ryssholm aloitti yliopistossa oikeustieteen opinnot Jo 21-vuotiaana MVD poimi hänet koulunpenkiltä kersantiksi poliisilaitokselle. Ryssholmista tuli nuorin esimies Leningradin poliisissa, jossa hänen päätehtävänään oli jengirikollisten, eli mafian, tutkinta ja syyttäminen oikeuden edessä.
Neuvostoliiton pahamainen mafia eli jonkinlaista kulta-aikaa 1980-luvulla, kun glasnost ja perestroika vallitsi.
Ryssholmin mukaan 80-luku Neuvostoliitossa oli ”hullua aikaa”. Hän itse, läheiset, kollegat ja ystävät olivat tottuneet elämään jatkuvan uhan ja väkivallan varjossa. Leningradissa jotkut yrittivät muun muassa siepata Ryssholmin neljävuotiaan pojan, Maxin. Vaikka Ryssholm yritti päästä eroon alamaailmasta, ja muutti Kaukasiaan yritysasianajajaksi, hänen vihollisensa seurasivat perässä. Ajoittain Ryssholmin talo pengottiin läpi, ihan vain muistutukseksi, että vaara vaanii lähellä.
Vuoden 1989 lopussa Ryssholm oli saanut tarpeekseen Neuvostoliitosta. Hän ei halunnut enää elää jatkuvassa ahdingossa, eikä nähnyt itseään palvelemassa Neuvostoliiton virkavallassa vallitsevan ideologian aikana. Neuvostoaikana, eikä välttämättä nytkään, päässyt kuin tietylle tasolle hierarkiassa, jos ei omannut samanlaista ideologiaa.
Ryssholmin tytär Olga, ja todennäköisesti myös hänen ensimmäinen vaimo, jäivät rautaesiripun taakse. 18-vuotias Olga löytyi vuonna 2000 kuolleena yöjunasta Pietarin ja Moskovan välillä. Tiettävästi tapaus jäi selvittämättä.
Yhdysvaltojen sijasta Ruotsiin
Ryssholmin alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Yhdysvaltoihin, mutta välilasku Ruotsissa muutti kaiken. Ei ollut kovin yleistä, että neuvostovirkamies muutti ulkomaille, joten laskeuduttuaan Ruotsiin alkoi laaja selvitys miehen aikeista Ruotsin suojelupoliisiin (Säpo) toimesta. Säpo kuitenkin pystyi vahvistamaan monia asioita hänen taustoistaan, toki luonnollisesti ei kaikkea, ja lopuksi Ryssholm saikin oleskeluluvan Ruotsista.
Ruotsissa Ryssholm ryhtyi heti toimeen.
Vaikka mies ei ole esimerkiksi Roman Abramovitšin kaltainen oligarkki, hän kuitenkin käytti tietyllä tapaa samankaltaista tietä menestyäkseen liikemiehenä. Päivänselvää on, että Ryssholm ei pystynyt ostamaan valtion omaisuutta kuten oligarkit, mutta kyllä hän käytti Neuvostoliiton hajoamista hyväkseen. Ensimmäisinä vuosina hajoamisen jälkeen venäläinen auttoi ruotsalaisia yrityksiä, kuten Scaniaa, Spendrupsia ja Volvoa, ja haali markkinaosuuksia uudella itämarkkinalla.
Vuonna 1994 Ryssholm perusti oman yrityksen, Busmarket Swedenin, joka päätoimisesti aloitti käytettyjen bussien ja kuorma-autojen myynnin entisen Neuvostoliiton alueille. Reilun 20 vuoden aikana Busmarket Sweden on menestynyt kohtuullisen hyvin, ja Ryssholm on tätä myöten päässyt toteuttamaan unelmaansa: auttamaan lapsia.
Omien sanojensa mukaan Ryssholm nimittäin eli ajoittain katulapsena pienenä, ja AFC Eskilstuna on hänen tapansa auttaa tämän päivän lapsia. Kun toiset rikkaat ovat kiinnostuneita kultaisista autoista ja räikeästä elämäntavasta, Ryssholm mieluiten sijoittaa rahansa omaan jalkapalloakatemiaansa.
Kiinnostus herää jalkapalloa kohtaan
Ryssholm löysi jalkapallon uuden vaimonsa pojan kautta, joka pelasi paikallisessa junioriseurassa Tukholmassa. Poikapuolen valmentajana toimi 18-vuotias Hamid Kabodvand, joka työskenteli pikaruokaravintolassa ja unelmoi urasta tunnettuna päävalmentajana. Ryssholm näki hänessä kunnianhimoa, joka teki vaikutuksen, ja mitä luultavammin Ryssholm näki myös nuoren itsensä Kabodvandissa. Sen lisäksi Ryssholm oli vaikuttunut siitä, miten paljon iloa jalkapallo toi nuorille lapsille ympäri Tukholmaa.
Ryssholm halusi tarjota lahjakkaille lisää mahdollisuuksia ammattilaisuuden tavoitteluun ja perusti vuonna 2007 Athletic FC Academyn.
Alkuaikoina Athletic FC järjesti harjoituksia pelaajille, jotka halusivat treenata omien jengiensä treenien lisäksi. Hiljalleen yhä enemmän ja enemmän uusia pelaajia liittyi henkilökohtaisiin harjoituksiin, joita veti Kabodvand ja muut valmentajat. Näistä pelaajista muodostui lopulta oma juniorijoukkue.
He, jotka olivat 16 vuotta tai vanhempia, muodostivat edustusjoukkueen, Athletic FC:n, joka alkoi pelata Division 3-sarjaa (5. sarjataso). Mutta pystyäkseen motivoimaan nuoria kykyjä, joukkue viidennellä sarjatasolla ei riittänyt. Sattumalta Ryssholm löysi kolmannella sarjatasolla pelaavan joukkueen, joka kiireisesti tarvitsi taloustilanteeseensa apua. Ryssholm otti ohjat Väsby Unitedista vuonna 2012 ja souti uppoavan laivan taloudellisesti kuiville.
Väsby on lähiö Tukholman pohjoispuolella, ja Väsby United fuusioseura perinteisestä Wäsby IK:sta sekä Nobis AB:n omistaja Alessandro Catenaccin FC Café Operasta. Nobis omistaa pari kuuluisaa tukholmalaisravintolaa, josta seuran nimi juontaa juurensa. Tietovisakilpailujen ystävänä voin kertoa, että entinen UEFA:n puheenjohtaja Lennart Johansson on myös tekemisissä Nobisin kanssa. Ruotsalaiset mestarijoukkueet ovat nostaneet Johanssonin mukaan nimettyä pokaalia jo vuodesta 2001.
Sekä Väsby IK että FC Café Opera pelasivat ennen fuusiota 2005 toiseksi ja kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Uuden seuran edustusjoukkue lähti kaudella 2005 pelaamaan Superettania, mutta eivät ikinä oikeastaan saaneet hommaa toimimaan ja kauden 2006 päätteeksi Väsby United putosi kolmannelle sarjatasolle. Kolme kautta myöhemmin paluu Superettaniin oli edessä, mutta visiitti jäi vain yhden kauden mittaiseksi. Hissijoukkueen leima ei kadonnut fuusiossa.
AFC Unitedin pelaajia parakkiensa ulkopuolella. Kuva: Magnus Hallgren/dn.se
Ensimmäiset kaksi kautta Ryssholmin uudelle seuralle olivat katastrofeja, kun päätavoite oli nousu.
Kaudella 2012, Väsby United päätyi 11. sijalle Division 1 Norrassa, ja 2013 sijoitus oli vain pykälän verran parempi samassa lohkossa. Nimenvaihdon tehnyt AFC United värväsi valmentajaksi Özcan Melkemichelin, joka aikoinaan Syrianskassa teki kovaa jälkeä nostamalla pienen seuran Allsvenskaniin asti, ja voitti myös viime vuonna Ruotsin cupin Djurgårdenin peräsimessä.
Tämä oli jälkikäteen todettuna nappihankinta, sillä AFC voitti oman Division 1 -lohkonsa kolmella pisteellä ennen IK Frejtä, ja Ryssholmin unelma Allsvenskan-joukkueesta oli nyt vain yhden nousun päässä.
Negatiivista julkisuutta
Vaikka kentällä kulki paremmin, kentän ulkopuolella AFC oli tasaisin väliajoin negatiivisessa julkisuudessa.
Jo vuonna 2013 Offside teki jutun AFC:stä, jossa esiin nostettiin pelaajien palkkatilanne. Osa pelaajista tienasi 2 500 kruunua kuussa (noin 250 euroa), ja vaikka asunto kuuluikin kaupan päälle, oli tämä kaukana minimipalkasta. Useimpien pelaajien ’asunnot’ olivat parakkeja alueella jonne Ryssholm halusi rakentaa AFC:lle harjoituskeskuksen, mutta paikalliset viranomaiset eivät myöntäneet Ryssholmin yhdeksän hehtaarin alueella rakennuslupia.
Kesken kauden 2013, seuran urheilutoimenjohtaja ehdotti pelaajille, jotka tienasivat yli 10 000 kruunua kuukaudessa, palkan alennusta tasan 10 000 kruunuun. Ehdotuksesta oli vaikea kieltäytyä, sillä muuten Ryssholm hakisi seuran konkurssiin. Lopulta kyse oli neljästä pelaajasta: Richard Jonson, Haris Laitinen, Alagie Sosseh ja Sebastian Senatore, jotka pelasivat seurassa korkealla palkalla Allsvenskan-meriittiensä turvin.
Tilanne raukesi siihen, kun pelaajat jättivät seuran ja saivat kolmen kuukauden sovinnon, mutta kyllä tällainen menettely vaikutti hyvin itäeurooppalaiselta, eikä ollenkaan ruotsalaiselta tavalta toimia.
Vain lyhyesti tämän jälkeen, vuonna 2014, seura siirtyi Solnaan, Tukholman naapurikuntaan, joka lähinnä tunnetaan AIK:n kotipaikkana. AFC valitsi kotistadionikseen Skytteholmin, joka on kivenheiton päässä siitä, missä Råsunda aikanaan komeili. Sekoilut jatkuivat Solnassakin, kun kaudella 2015 Svenska Spel poisti kaikki AFC:n ottelut pelivalikoimastaan. UEFA ja Ruotsin Palloliitto SvFF olivat laatineet raportin epäilystä ottelumanipulaatiosta.
Kaudella 2016, Ryssholmin unelma toteutui vihdoin. AFC pelasi hyvän kauden, ja toinen sija oikeutti suoraan nousuun Allsvenskaniin.
AFC:n kotikenttä Skytteholm ei kuitenkaan täyttänyt stadionkriteerejä, joten sirkus paketoitiin jälleen kerran ja siirrettiin tällä kertaa 100 kilometriä länteen Eskilstunaan. Seura vaikutti vihdoin olevan jonkinlaisessa harmoniassa, sillä Eskilstunassa oli suhteellisen komea stadion ja kaupungissa oli ollut aiemminkin Allsvenskanissa pelaava jengi, vaikkakin viime kerrasta oli jo yli 60 vuotta aikaa.
Myös sopimus paikallisen Eskilstuna Cityn kanssa tehtiin, jotta AFC pääsisi lähemmäksi paikallisia ihmisiä. Eskilstuna City on sekin pelannut yhden kauden Allsvenskanissa, kaudella 1924/25, joten ehkä huippujalkapalloa janoava kaupunki auttaisi myös AFC:n toiminnan uudelle tasolle?
AFC:n ensimmäinen Allsvenskan-kausi oli kuitenkin, jos ei häpeällinen, niin ainakin katastrofi. Vasta 15:nnellä kierroksella joukkue otti ensimmäisen voittonsa, ja lukuun ottamatta suuria vierasfanijoukkoja stadion ammotti tyhjyyttään. Vain ottelut kolmea suurta tukholmalaisjoukkuetta vastaan olivat loppuunmyytyjä, mutta silloinkin suurin osa katsojista oli vierasjoukkueen kannattajia.
AFC Eskilstunan nousua Allsvenskaniin juhlittiin viime marraskuussa. Kuva: AFC Eskilstuna
Kaudella 2018 AFC pelasi, katsoen lähivuosina Allsvenskanista tippuneita joukkueita, yllättävän hyvän kauden. Joukkue oli kolmas Helsingborgin ja Falkenbergin jälkeen, ja pääsi karsimaan paikasta pääsarjassa IF Brommapojkarnaa vastaan. AFC hoiteli otteluparin ja teki paluun Allsvenskaniin. Ensi kaudella voimme odottaa näkevämme kypsemmän AFC:n kuin viimeksi, mutta isoin kysymys on, kuinka kauan vanheneva Ryssholm jaksaa seuraa pyörittää?
Lähteet: Offside, Eskilstuna Kuriren, Fotbollskanalen
