Yle – kulttuurintappaja?

Yleisradio ei ole viime aikoina kunnostautunut kotimaiseen jalkapalloiluun liittyvässä uutisoinnissa. Silloin, kun uutisia on puskettu ulos, ovat ne olleet kovin mollivoittoisia. Kritiikkiä saa ja pitää esittää, mutta menneiden kuukausien toiminta on ihmetyttänyt ja herättänyt vastarintaa ihan ilman foliohattuakin.

Kohuja

Yle on tehnyt hyvää työtä niin sanotun huippujalkapallon eteen. Kotimainen futis on pysynyt tuotannossa jotenkuten mukana, mutta ollut aina ylös autettavan pikkuveljen roolissa. Olemme silti saaneet kokea lukuisia unohtumattomia hetkiä kuningaslajin parissa Ylen kanavilta.

Yleisradiolain mukaan Ylen tehtävänä on kuitenkin muun muassa tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää juuri kotimaista kulttuuria. Tämän alle voidaan varmasti asettaa myös kotimainen jalkapallokulttuuri, ja pohtia, toteutuvatko lain edellyttämät tehtävät riittävän hyvin, kun lajikulttuuria ollaan nyt systemaattisesti ajamassa alas suomifutis etunenässä.

Talven ensimmäinen kohu koettiin hieman ennen Pyeongchangin talviolympialaisia. Olympialaisiin valmistautunut viestintäyhtiö pudotti futisväelle pommin ilmoittaessaan perinteisen jalkapallokierroksen päättyvän Yle Puheessa.

Ohjelman tulee korvaamaan Urheilukierros. Uudessa ohjelmassa seurataan Veikkausliigan lisäksi muita lajeja, ja mieleen juolahtavat muistikuvat kymmenen vuoden takaa, jolloin Radio Suomen lähetys ryömi merestä maalle, eikä tiennyt miten päin olisi.

Talven toiseksi epäonnistumiseksi nostan kotimaisen jalkapallouutisoinnin tai pikemminkin sen puutteen. 16. maaliskuuta ilahduin nähdessäni Sergei Eremenkoon liittyvän otsikon. En Sergein maajoukkuepäätöksen takia, vaan uutisoinnin ja näkyvyyden vuoksi. Suomifutis-uutinen Ylellä pitkästä aikaa!

Kahlattuani Joonas Kuisman tekstin läpi pettymykseni oli mitä suurin.

Huippujalkapalloilua

Ylelle on syytä antaa kiitosta varsinkin Mestarien liigan ja arvokisatuotannon tiimoilta. Niiden osalta ainakaan minulla ei ole ollut nokan koputtamista.

Mestarien liiga siirtyy kuitenkin syksystä alkaen C Morelle, jolla on siihen esitysoikeudet aina kevääseen 2021 asti. Seurajoukkueiden suurinta kilpailua YLE esitti lähes tauotta 26 vuoden ajan, mutta jatkossa MTV:n ilmaiskanavilta nähtäneen vain satunnaisia otteluja.

Arvokisoja Yle on tehnyt briljantilla laadulla, ja ne jatkuvatkin Ylen kanavilla ainakin 2020 EM-kisoihin saakka. Lähetykset eivät keskity pelkästään miesten arvokisoihin, vaan Yle on näyttänyt ja tulee näyttämään naisten arvokisoja sekä muun muassa ensi kesänä Seinäjoella ja Vaasassa pelattavan U19-poikien EM-lopputurnauksen.

Jalkapallo on yksi Ylen urheilutarjonnan peruspilareista. On tärkeää, että tällä sopimuksella varmistamme suomalaisille jalkapallon ystäville eurooppalaisen huippujalkapallon pysyvän vapaasti katsottavilla kanavilla, Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen totesi tiedotteessa lokakuussa 2017.  

Kivisen kommentti yhdistettynä viimeaikaisiin tapahtumiin antaa minulle ja monelle muulle futiksen ystävälle vahvan signaalin. Kotoisat viheriöt ja Huuhkajat kun eivät kuulu eurooppalaiseen huippujalkapalloon, eivät ne myöskään ansaitse isompaa huomiota. Jalkapallokierroksen ja UCL:n lisäksi repertuaarista ovat hävinneet aiemmin jo Veikkausliiga, Suomen cup ja Huuhkajien ottelut.

Kuisman Eremenko-teksti oli sen sijaan kuin naula jo valittuun hauta-arkkuun. Tekstistä paistoi läpi jopa puhdas vittuilu suomalaista futiskansaa kohtaan.

Edessä olivat kesän alle 19-vuotiaiden EM-kotikisat, joissa Eremenko olisi ollut Suomen avainpelaaja. Hän hyppäsi laivasta ennen sen uppoamista. — Voi vain arvata, riittävätkö hänen rahkeensa nousemaan aikanaan Venäjän miesten maajoukkueeseen ja sen mukana jalkapallon arvokisoihin. Ainakin siitä on toivoa. Sekin on parempi kuin pelata Huuhkajissa, joilla toivoa ei ole.

Voi myös vain arvata, riittävätkö Ylen rahkeet nostamaan suomalaista jalkapalloa koskeva sisällöntuotanto ansaitsemalleen tasolle. Avainpelaajana toimii Yle Urheilun päällikkö Panu Pokkinen. Ei kai Ylen urheilutoimituksessa nyt sentään suomifutista väheksytä, eihän?

Avainsanat


Byyri.com