Viihdepääty: Maradona by Kusturica

Serbialaisen elokuvaohjaajan Emir Kusturican dokumenttielokuva Maradona by Kusturica sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2008. Köyhistä oloista ponnistanut vasenjalkainen säkkärätukka muistetaan yhtenä lajinsa ylivoimaisimmista pelaajista koskaan ja Diego Armando Maradonan elämänvaiheet ovat jo yleistä folklorea jalkapallon ystävien keskuudessa.

Ohjaajansa näköinen tuotos

Emir Kusturican elokuva eroaa muista ”El Diegon” elämästä tehdyistä teoksista juuri ohjaajansa tähden. Tunnetuista urheilijoista kertovat dokumentit ja elämäkerrat sortuvat usein tasapaksuun peliuran kertaamiseen ja kritiikittömään selkääntaputteluun. Kusturica analysoi ja tulkitsee Diego Maradonaa humaanilla, mutta rehellisellä otteella ja onnistuu piirtämään kohteestaan tarkan kuvan. Inhimillinen Diego-isä kertomassa huumeiden vaikutuksesta perhe-elämään, humalainen Diego laulamassa ylistyslaulua itsestään ja fanaattinen Diego La Bomboneneralla rakastamansa Boca Juniorsin pelissä.

Ohjaajan kommenttiraita on paikoin merkityksellinen, mutta sortuu ajoittain myös itsensä korostamiseen ja kohtauksiin, jotka tuntuvat olevan kokonaisuuteen pakon edessä lisättyjä. Animoidut ”riistäjäimperialistien” pyörittelyt jalkapallokentällä, ja rakenteen muodostaminen Jumalan käsi -uskonnon kautta tuntuvat tarpeettomalta sillin heittämiseltä salaattiin.

Elokuvan parasta antia ovat vilahdukset, joissa katsoja pääsee hetkellisesti suojamuurin taakse. Pätkä haastattelusta, jossa veli kuvailee ”El Diegon” pelitaitoja, riemukas hissikohtaus vapahtajan paluusta Napoliin tai kauniin maalin muistelo Belgradissa: niistä hetkistä muodostuu aito Diego Armando.

Täysin vastavirtaan dokumentti ei kuitenkaan ui; Jumalan käsi ja Vuosisadan maali, kokaiinivuodet ja dopingkäry – kaikki oleellinen mahdutetaan tähänkin elokuvaan.

On vain yksi

Diego Armando Maradona oli urheilun boheemin ajan suurin episentrumi. Jalkapallojumala, jonka sielu on täynnä ylpeyttä ja riemua, katumusta ja syyllisyyden tunteita. Pieni suuri mies, jonka epäinhimilliset kyvyt olivat taidetta suurelle yleisölle, mutta perheelle useammin taakka. Jalkapallo-Ikaros, joka saa miesten katseet kääntymään televisioon strippiluolassakin.

Kiivasluontoinen, impulsiivinen ja rajattoman itsevarmuuden ja omahyväisyyden vallassa kipuileva maailman kaikkien aikojen paras jalkapalloilija.

Diegon sanoin: ”Pallo ei saa tahriintua.”

 



Byyri.com