Vaikka Valioliigaa pidetään ehkä nykyfutiksen näkyvimpänä ja tasokkaimpana sarjana, on uusimman teknologian saapuminen mantereen puolelta saarelle kestänyt kuitenkin jo tovin. Kaudesta 2019/20 lähtien Englannin jalkapalloliitto on kuitenkin päättänyt ottaa videotuomaroinnin (VAR) käyttöön myös maan pääsarjassa kokeiltuaan systeemiä ensin cup-muotoisissa kilpailuissa.
Aiemmin VAR-teknologia on otettu jo käyttöön esimerkiksi Serie A:ssa, Bundesligassa, La Ligassa ja MLS:ssä. Monet jalkapallon ystävät ovat varmasti uutisesta mielissään, mutta asia ei ole kuitenkaan aivan jokaisen jalkapalloromantikon mieleen.
Tässä artikkelissa aion selvittää, minkä vuoksi videotarkistukset ovat olemassa ja minkä vuoksi ne tai muutkaan nykyiset teknologiset apuvälineet eivät tule poistamaan spekulaatiota ja jossittelua, jota otteluiden äärellä käydään.
Miksi?
Videotuomarointi ja videolta tarkistaminen tulevat olemaan tulevaisuudessa todella tärkeä päätuomarin apuväline. Tuomarien koulutuksessa tuomarinelikkoa ohjeistetaan liikkumaan niin, että ihanteellisessa tilanteessa pallon molemmin puolin olisi yksi silmäpari katsomassa tilannetta. Usein kaksi silmäparia maan tasalla ei kuitenkaan riitä ja tuomarin on yksinkertaisesti mahdoton nähdä tilanteita pelaajien keskeltä.
Juuri tämän kaltaisiin tilanteisiin videotarkistukset ovat omiaan.
Tilanteet, joihin ei reagoida millään tavalla, ovat juuri niitä tilanteita, jotka aiheuttavat eniten epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Tuomarin on mahdoton antaa tilanteesta tuomiota, ellei hän näe itse rikettä, ja samanaikaisesti rikottu joukkue kokee kohtuutonta vääryyttä.
Tästä Serie A:n kauden 2017/18 koosteesta näkee, mitä videotuomarointi voi parhaimmillaan olla:
Pienten marginaalien pelissä yksi tuomio voi kääntää koko pelin, joten juuri näitä tilanteita ajatellen paine videotuomaroinnin käyttöönottoa varten on kasvanut vuosi vuodelta. Kyseessä eivät ole vain kannattajien kokemat epäoikeudenmukaisuudet, vaan huippuseurojen kilpailu kirkkaimmista palkinnoista.
Teräväpiirtona näytetyt hidastukset ovat tavoittaneet jokaisen kotisohvan jo pidemmän tovin, joten olisi jotenkin outoa, jos vastaavaa apuvälinettä ei olisi lainkaan ulotettu myös ottelun tuomariston käytettäväksi.
Uusi teknologia ei ratkaise vanhoja ongelmia
Ymmärtääkseen videotarkistusten hyötyjä ja haittoja (sekä todellisia, että teoreettisia), on ensin hyvä pohtia yleisesti jalkapallon tuomarointia.
Ongelma tuomaroinnin suhteen tulee siinä, että jalkapallon rikkeet eivät ole puhtaita mustavalkoisia rikkeitä, kuten esimerkiksi yleisurheilussa, jossa suoritus on monotoninen ja selkeästi mitattavissa. Tämän vuoksi jalkapallossa ylipäätään on tuomari, jonka tarkoituksena on – aivan kuten siviilioikeudessakin – tulkita tilanteita sääntökirjojen puitteissa, mutta samalla lieventäviä ja raskauttavia asianhaaroja punniten. Vaaralliseen pelitapaan, tilannekovuuteen tai vastustajan estämiseen ei ole olemassa mitään ”oikein tai väärin”-tyylistä selkeää opasta, eikä iän ikuinen ”pallo välissä” -argumenttikaan päde aivan jokaiseen tilanteeseen.
Jalkapallon säännöt ovat täynnä kohtia, jotka ovat avoimia tuomarin tulkittavaksi. Otetaan esimerkiksi jalkapallosäännöistä kohta koskien kiellettyä peliä ja sopimatonta käytöstä:
”Holtiton tarkoittaa, että pelaaja osoittaa vastuun tai harkinnan puutetta kamppail-
lessaan pallosta tai toimii varomattomasti. Henkilökohtaista rangaistusta ei tarvita.
Piittaamaton tarkoittaa, että pelaaja jättää huomioimatta aiheuttamansa vaaran tai
tekonsa seuraukset vastapelaajalle ja häntä on varoitettava.
Kohtuuton voiman käyttö tarkoittaa, että pelaaja ylittää voiman käytön tarpeen ja
vaarantaa vastustajan turvallisuuden ja hänet on poistettava kentältä.”
(Jalkapallon säännöt 2017, Palloliitto, s. 63)
Mitä voidaan sanoa termistä ”holtiton”? Voimme näyttää esimerkin, jossa henkilö toimii holtittomasti, mutta tulkinta on aina tulkitsijan vallassa, eli tässä tapauksessa tuomarin. Ei ole mitään selkeää mittaristoa, jolloin holtittomuus ylittäisi tavallisen tilannekovuuden rajan. Sama koske myös termejä ”piittaamaton” sekä ”kohtuuton”, puhumattakaan voiman käytön tarpeesta.
Asiaa valaisee antiikin filosofin Eubulideen muotoilema Sorites-paradoksi. Paradoksi on kielellinen paradoksi, jonka mukaan emme voi olla varmoja, milloin pienistä eroista koostuva ominaisuus muuttuu toiseksi tai lakkaa olemasta. Voit vaikka kuvitella mielessäsi kaljua henkilö ja pohtia, monenko hiuksen lisäämisen jälkeen henkilö lakkaa olemasta kalju.
Jalkapallon sääntöihin muutettuna on mahdoton objektiivisesti arvioida, milloin tavallinen pallontavoittelutilanne muuttuu holtittomaksi, piittaamattomaksi tai voimankäyttö on kohtuutonta.
Kiihkeässä paikallispelissä usein sallitaan kovemmatkin otteet, ja keskikentän pallontavoittelussa pätevät eri säännöt kuin kuudentoista rajan sisäpuolella. Ei tosin teoreettisesti, mutta tosielämää tarkkaillessa tulemme varmasti tämän kaltaiseen päätelmään. Tämän vuoksi tuomarilla on oikeus tulkita sääntöjä ja ottaa tuomioissaan huomioon myös lieventävät, sekä raskauttavat asianhaarat.
Videotarkistus voi auttaa tuomaria ja kaikkia muitakin näkemään tilanteet paremmin, mutta tulkintavastuu on edelleen päätuomarilla. Teräväpiirtona ja useasta kuvakulmasta näytetyt hidastukset antavat kuitenkin mahdollisuuden myös katsojille tehdä omat subjektiiviset päätelmät kyseessä olevasta tilanteesta, jolloin uuden tekniikan tuoma etu voi jopa lisätä spekulaation ja jossittelun määrää.
Otetaan vielä esimerkki:
Tässä tuomiossa tuomari ei anna tulkinnalle mitään sijaa. Kädet kasvoilla kyseisessä tilanteessa on tuomarin mielestä punaisen kortin arvoinen rike, vaikka pelaajien kehonkielestä selvästi näkee, että Kakán tarkoitus ei ollut vahingoittaa tai häiritä vastustajaansa. Toinen tuomari olisi voinut olla antamatta varoitusta, saati sitten suoraa ulosajoa kyseisestä tapauksesta, joka tukee ajatusta, ettei VAR ole tae johdonmukaisuudesta.
Toinen ongelma liittyy pitkiin kausaaliketjuihin. Videotarkistusten tekniseen toteuttamiseen kuuluu se, että tuomarilla on oikeus katkaista peli haluamassaan paikassa videotarkistuksen ajaksi ja jatkaa tämän jälkeen peliä tilanteesta, johon jäätiin ennen videotarkistusta, tai videotarkistuksesta ilmenneestä rikkeestä. Oikein toimiessaan tuomari pysäyttää pelin, löytää mahdollisen vakavan rikkeen ja tuomitsee rikkeen mukaisesti. Sopiikin siis kysyä, kuinka pitkälle tilanteisiin johtaneita ketjuja on soveliasta katsoa taaksepäin?
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa hyökkäävälle joukkueelle tuomitaan vapaapotku. Tilannetta seuranneesta hidastuksesta television katsojat selvästi näkevät, että kyseessä ei ollut rike. Päätuomari on kuitenkin viheltänyt rikkeestä vapaapotkun. Vapaapotkun tuloksena hyökkäävä joukkue tekee maalin.
Tuomari ei voi tarkistaa vapaapotkuun johtanutta tilannetta videolta, sillä pelin jatkumisen jälkeen siihen ei voi enää puuttua. Pitäisikö jokainen vapaapotkuun johtava tilanne tarkistaa videolta? Luultavimmin ei, ellei pelin vapaana virtaavaa luonteeseen haluta puuttua niin, että pelistä tulee huomattavasti katkonaisempaa.
Inhimillinen peli
Sekä monitulkintaisuuteen että kausaaliketjuihin liittyvät ongelmat luovat tuomaroinnista hyvin mielivaltaisen kuvan. Asia on tietenkin ollut näin jo ennen videotarkistusten käyttöönottoa.
Videotarkistusten ja täten uusien kuvakulmien tarjoaminen tuomariston tueksi on vain tekninen apuväline, jonka tarkoituksena on helpottaa tuomareiden työskentelyä. Jalkapallon tuomarointi ei kuitenkaan tule olemaan lähitulevaisuudessa – tai koskaan – virheetöntä edellä esitettyjen ongelmien vuoksi.
Tekniset apuvälineet, kuten videotarkistukset ja maaliviivateknologia ovat kuitenkin vastauksia jalkapalloyhteisön oikeudenmukaisuuden janoon. Yhden hyväksytyn maalin arvo voi olla konkreettisesti miljoonissa euroissa, ja samalla maalilla voi olla kannattajille mittaamattoman arvokas henkinen merkitys.
Kun asiaa miettii, mieleeni palaa aina uudelleen Helsingin piirin erotuomarikouluttajalta kuultu neuvo: ”tuomari on olemassa peliä varten”. Tällä hän tarkoitti sitä, että erotuomarin tarkoituksena ei ole olla pelkästään kävelevä sääntökirja. Erotuomari on paikalla sen vuoksi, että peli pelataan alusta loppuun sääntöjen (niin kirjoitettujen kuin kirjoittamattomien) puitteissa, olosuhteet huomioon ottaen.
Jalkapallon olemukseen kuuluu, että erotuomarilta löytyy kyky omaksua pelaajien ja katsojien tunnetiloja ja täten toimia ottelun reiluna ja oikeudenmukaisena kapellimestarina.
