Heinäkuussa vuonna 1998 Tampereen keskustorin laidalla sijaitsevan virastotalon ruokalan kabinetissa kokoontui joukko tamperelaisen jalkapalloilun silloisesta tilasta huolissaan olevia herrasmiehiä.
Idea uuden tamperelaisen futiksen lippulaivan synnyttämisestä oli kytenyt jo jonkin aikaa kaupungin lajipäättäjien keskuudessa. Ilves sekä TPV olivat sinnitelleet Ykkösessä, mutta talouden hallinnassa oli vaikeuksia ja menestys antoi odottaa itseään. Puhtaalta pöydältä lähteminen ja paremman tarjoaminen Suomen toiseksi suurimmalle talousalueelle houkutteli monia.
Ilveksen ja TPV:n edustajat istuivat lopulta samaan pöytään. Neuvottelut etenivät joutuisasti ja Tampere United perustettiin 31.7.1998.
Kuten historia hyvin tietää, TPV jäi lopulta liittoumasta pois. Ei tosin ilman ristiriitoja. Se TPV:n hallitus, joka oli aikanaan mukana Tampere Unitedia perustamassa, jatkoi kokonaan Tampere Unitedin hallituksessa. TPV:n toimintaa jatkoi kokonaan sen uusi hallitus.
Uuden seuran hallituksen kokouksissa jakkaroita riitti, kun alkuun oli paikalla kahden seuran hallitukset kokonaisuudessaan sekä ulkopuolelta tullut, puheenjohtajaksi valittu Jyrki Laiho. Yksi yhtenäinen Tampere Unitedin hallitus muotoutui ajan myötä.
Uusi seura herätti paljon tunteita puolesta ja vastaan, kuten se herättää tänä päivänäkin.
Nousu liigaan
Uusi seura halusi heti osoittaa kuinka tosissaan se on. Tampere Unitedin silloinen seurajohto ei kumarrellut ketään, kun se yritti heti kalastaa hurjan nimen joukkueen peräsimeen: Martti Kuuselan. Kuusela oli tuohon aikaan kansainvälistä uraa tekevä kotimainen kärkinimi. Hän oli juuri jättänyt edellisen seuransa Kreikassa ja oli vapaana. Hetken mietittyään Kuusela kuitenkin kieltäytyi kunniasta.
Tampere Unitedissa ajateltiin kokeilla vielä kerran kepillä isompaa jäätä. Harri Kampmanin pesti Motherwellissa Skotlannin Valioliigassa oli juuri päättynyt. Tampereelta oltiin häneen yhteydessä ja hieman jopa puuhamiesten yllätykseksi Kampman näytti keskusteluille vihreää valoa.
Syntyi kahden vuoden sopimus, jonka aikana Tampere United saavutti heti ensimmäisenä kautenaan Ykkösessä vuonna 1999 sarjanousun ja vakiinnutti paikkansa seuraavalla kaudella Veikkausliigaan sijoittumalla kuudenneksi.
Ensimmäinen mestaruus
Kampmanin sopimuksen päätyttyä ohjat otti Ari Hjelm, joka oli toiminut edelliset kaksi kautta Kampmanin kakkosena.
Kausi 2001 oli kuin satua, joka ei loppunut.
Kaikki alkoi ryöstöllä silloiselta Finnair Stadiumilta, kun Sinipaidat kaatoi yhden suurimmista mestarisuosikeista, eli FC Jokerit sarjan avausottelussa 0-1 Antti Pohjan maalilla.
Kaikki odottivat, että TamU hyytyy. Kauden viimeiselle viikolle mentäessä HJK:n etumatkan piti olla riittävä. Keskiviikkoiltana HJK:lla oli jo mahdollisuus naulata mestaruus ja kaikki vaikutti siltä, että HJK voittaisi mestaruuden.
Antti Pohja epäonnistui tasatilanteessa lisäajalla rangaistuspotkussa Atlantista vastaan, ja HJK odotteli tuloksen varmistumista Helsingissä. Lisäaikaa oli pelattu jo viisi minuuttia, kun Janne Räsänen nousi ratkaisijaksi ja siirsi ratkaisun seuraavaan otteluun lauantaille.
[embedyt] https://www.youtube.com/watch?v=V3RXH-MK8Xg[/embedyt]
HJK suli ja Tampere United juhli 1-0 voitollaan FC Jazzista seurahistoriansa ensimmäistä Suomen mestaruuttaan vain kolme vuotta perustamisensa jälkeen.
Nousu ja tuho
Vaikean 2002 kauden jälkeen Tampere Unitedista tuli kotimainen kestomenestyjä. Vuosina 2003-2005 joukkue voitti kolme perättäistä pronssia ja vuonna 2006 Tampereella palattiin kultakantaan, ja heti seuraavana vuonna kulta uusittiin. Samaisena vuotena Tampere United juhli myös ensimmäistä Suomen Cupin voittoaan.
Näiden vuosien aikana Sinipaidat esiintyivät edukseen myös Euroopassa. Tampere United pelasi vuosina 2002-2008 yhtäjaksoisesti europelejä napaten mm. Charleroin ja Levski Sofian päänahat. Paras menestys osui syksylle 2007, jolloin TamU eteni Mestarien liigan kolmannelle karsintakierrokselle.
Nykysäännöillä tappio tuossa vaiheessa tuo paikan Eurooppa-liigan lohkovaiheessa, mutta tuolloin vielä ei.
TamU joutui pelaamaan vielä yhden otteluparin saavuttaakseen paikan eurooppalaisen kakkoskilpailun lohkovaiheeseen, mutta Bordeaux oli lopulta parempi yhteismaalein 4-3.
Euromenestyksen huuma sekoitti Tampereella ihmisten päät. Rahaa laitettiin joukkueeseen ja riskejä otettiin. Kaudella 2008 menestystä ei kahden Suomen mestaruuden ja huikean eurosyksyn jälkeen enää tullutkaan. Euroopastakin tuli nopea lähtö ja tämä kävi kalliiksi.
Kesällä 2009 Tampere United joutui jo myymään pelaajiaan. Kannattajat perustivat tukiyhdistyksen, joka pyrki auttamaan talousvaikeuksiin ajautunutta seuraa taloudellisesti.
Jälkikäteen voidaan sanoa, että tappio Cupin finaalissa FC Interille syksyllä 2009 oli lopulta kohtalokas. Voittorahat sekä varsinkin seuraavan kesän europeleistä tulleet tulot jäivät saamatta. Vuonna 2010 taloudellinen ahdinko jatkui, Ari Hjelm siirtyi syrjään valmennuksesta kauden päätteeksi ja monet avainpelaajat lopettivat, mukaan lukien monivuotinen kapteeni Mikko Kavén.
Kaudelle 2011 tamperelaiset lähtivät Jarkko Wissin komennossa nuorella ryhmällä, joka pursui näyttämisen halua. Kuitenkin keväällä media sai vihiä, että rahanpesuun liitetyn Wilson Perumalin Exclusive Sports PTE Ltd -yhtiö oli antanut Tampere Unitedille 300 000 euroa.
Käynnistyi vyyhti, jonka seurauksena Palloliiton kurinpitovaliokunta päätti yksimielisesti 14.4.2011 sulkea Tampere Unitedin kaikesta kilpailutoiminnasta. Toiminta loppui ja pelaajat yrittivät etsiä kuumeisesti uusia seuroja, joka oli luonnollisesti hankalaa, kun joukkueet olivat jo kasattu alkavalle kaudelle.
Kaiken tämän kohun keskellä Wissin miehistö eteni Liigacupissa aina loppuotteluun asti.
Sarjapaikkansa menettäneen Tampere Unitedin tulovirta loppui, kun pelit eivät pyörineet ja se asetettiin konkurssiin 28.6.2011.
Kuva – Martti Kainulainen
Silloinen toimitusjohtaja Deniz Bavautdin ja hallituksen jäsenet saivat syytökset törkeästä rahanpesusta. Hovioikeus päätti pari vuotta myöhemmin tuomita Bavautdinin sekä hallituksen puheenjohtajan Harri Pyhällön ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Kaikki muut osallistet saivat vapauttavat tuomiot.
Kuin feenikslintu tuhkasta
Samaan aikaan, kun jälkipyykkiä käytiin oikeussaleissa, oli Sinipaidat herätetty uudelleen henkiin. Kesällä 2009 tukemaan lähtenyt kannattajayhdistys lähti hakemaan uutta nousua nimellä TamU-K (Tampere Unitedin kannattajat).
Tampereen seudun alasarjat heräsivät uuteen eloon, kun monikymmenpäinen kannattajajoukko seurasi omiaan. Kotona ja vieraissa.
Syksyllä 2012 TamU-K nousi vaikeasta alkukaudesta huolimatta Kutosesta Vitoseen. Ratkaisevaa ottelua oli Pyynikin urheilukentällä katsomassa 441 katsojaa! Nousu Neloseen tapahtui jo seuraavana syksynä.
2014 nousu Kolmoseen jäi rangaistuspotkukilpailun päähän, mutta toteutui syksyllä 2015. Kolmosen sarjatasolle vuonna 2016 Tampere United sai vanhan nimensä takaisin, mutta toiminnasta vastasi kokonaisuudessaan TamU-K:n hallitus ja tekijät. Sinipaidat sai myös sarjatasoon nähden kasattua hurjan kovan ryhmän ja nousu liiton sarjoihin toteutui heti ensiyrittämällä.
Viime kaudella Tampere United sijoittui Kakkosen B-lohkossa sijalle 6.
Missä 20-vuotias TamU menee?
Kentällä Tampere United on suurimmassa solmussaan uuden tulemisensa aikana. Kausi Kakkosen C-lohkossa ei lähtenyt käyntiin odotetulla tavalla. Toukokuun viimeisenä päivänä TPV:lle kärsityn derbytappion jälkeen päävalmentaja Mikko Mäkelä yhdessä kakkosvalmentaja Markus Halmeen kanssa jättivät tehtävänsä.
Ensimmäistä kertaa seurahistoriassa TamU joutui siis vaihtamaan valmentajaa kesken kauden. Samoin ensimmäistä kertaa Sininen yhteisö on ajautunut putoamiskamppailuun itse viheriöllä. Kahden ottelun ajan TamU meni väliaikaisvalmennuksella, jonka jälkeen Leroy Maluka otti ohjat pelaajavalmentajana.
Malukan TamUn rekordi on karmea: 0-1-3 maalisuhteella kolme tehtyä ja yksitoista päästettyä. Uusi valmentaja on pistänyt huonot tulokset yksilövirheiden ja joukkueen huonon kuntopohjan piikkiin.
Se ei kuitenkaan voi olla koko totuus.
Mäkelän TamU otti alkukaudesta pisteen per peli, väliaikainen valmennus puolestaan kaksi pistettä ottelua kohden. Maluka on päässyt samoilla miehillä 0.25:n pisteen keskiarvoon, jolla ei säily missään maailman sarjassa.
Kaikesta huolimatta Tampere United on tällä hetkellä paljon terveemmällä pohjalla, kuin esimerkiksi kertaakaan viime vuosikymmenellä. TamUn ei enää nojaudu katkeamattomaan menestykseen, vaan sen takana olevaan vahvaan yhteisöön, joka on jo osoittanut kykynsä kannatella seuraa eteenpäin.
Tärkeimpänä uutena tekijänä on sen oma junioritoiminta. Tämä käynnistyi vuonna 2014 ja pitää sisällään nyt jo 175 junioria 11:sta eri joukkueessa. Vanhimmat heistä ovat tällä hetkellä 11 vuotiaita. Valmennukseen ja taustoihin on panostettu ja kun TamU täyttää 30 vuotta, pystyy se olemaan ensi kertaa omavarainen omasta pelaajapolustaan.
Tampere Unitediin yhdistetään usein yhdyssana ”muoviseura”. Seurayhteisössä levisi edellisen vierasottelun jälkeen Seinäjoelta kuva, jossa kolme isää on poikiensa kanssa katsomossa. Toisen polven kannattajat ovat erinomainen esimerkki siitä, että TamU ei ollut vain tilapäinen hetken ilmiö.
Juuri nyt Tampere United pyrkii tekemään kentällä kaikkensa sen eteen, että seura pelaa liiton sarjoissa myös kesällä 2019. Tippuminen olisi massiivinen takaisku seuran kehittämisen kannalta. Silti se ei olisi maailman loppu. Tampereen Sininen leiri on kokenut historiassaan pahempaankin, selättänyt vaikeudet ja palannut aina vahvempana takaisin.
Sitä paitsi, muovi ei hajoa koskaan.
Artikkelikuva – Mikko Malinen