Savonlinna tulee olemaan ensi syksystä lähtien haastavassa tilanteessa, mutta STPS tekee päättäväisesti työtä suomalaisen jalkapallon eteen. Olavinlinnan vartioinnissa sitkeä yhteishenki ja laadukas toiminta turvaavat kulttuurikaupungin ykkösseuran tulevaisuuden.
Satojen järvien Savonlinna
Savonlinnan keskusta on Saimaan ympäröimä. Upeat maisemat alkavat jo kauan ennen kaupunkiin saapumista, eikä keskusta-alueelle kulje kuin yksi valtatie. Tässä tuhansien järvien maassakin tuntee saapuneensa erityiseen paikkaan. Kesäpäivänä tunnelma huokuu tyylikkyyttä: ympäröivät saaret, linna ja Kauppatori vanhoine rakennuksineen ja laivoineen tuovat mieleen sen romanttisen kuvan, jolla Suomea usein yritetään markkinoida.
Savonlinnan historia teollisuus- ja kulttuurikaupunkina ulottuu 1800-luvulle. Nykyään kaupunki on tunnettu lähinnä rikkaasta kulttuuriperinnöstään, ja vierailijoita kaupungissa käykin noin kaksi miljoonaa vuosittain. Ylevä historia luo oman mausteensa myös kaupungin jalkapallokulttuuriin.
Savonlinnan Työväen Palloseuran pyhättö on Kyrönniemellä, jonne kävelee keskustasta noin vartissa. Eristäytynyttä niemeä, kuten muitakin kaupungin lukuisia niemiä reunustavat puut ja Saimaa, jossa Olavinlinna siintää. Savonlinnan yleispiirre on, että kaikki tärkeä on kävelymatkan päässä.
Kyrönniemen kentän eli Kyrkän puitteet kelpaisivat ammattilaisjoukkueelle. Nurmi on hyvin huollettu ja huoltorakennus edustaa omalaatuista arkkitehtuuria. Katetussa katsomossa viihtyisi huonommallakin säällä. Hauskana yksityiskohtana opperalavasteet on varastoitu kentän kupeeseen.
STPS on seura ja yhteisö, joka elää talkoovoimista. Ilman yksittäisten ihmisten panostusta se ei voisi kehittyä alasarjojen parhaimmaksi seuraksi.
Kapellimestari Jodi Rinkinen
Jorma “Jodi” Rinkinen on savonlinnalaisen jalkapallon henkilöitymä. 70-luvulla Jodi oli Suomen lahjakkaimpia pelaajia ja kävi maajoukkueleireillä esittämässä taitojaan. Taitavaksi, vahvaksi ja älykkääksi luonnehdittu on ollut lähes koko ikänsä STPS:ssä. Pelaajana hän häikäisi katsojat ja kykyjenetsijät. “Ei ollut temppua, jota Jodi ei osaisi”.
– Nousu Kakkoseen (1973) on varmaan paras saavutus STPS:ssä. Nuorten maajoukkueleireiltä on paljon hyviä muistoja, Jodi muistelee.
Savonlinnasta hän on ollut uransa aikana pois vain kaksi vuotta. Ainakin HyPS on tarjonnut uran huipulla pelipaikkaa Kakkosessa, mutta perhe, lapset ja yhteisö saivat Jodin jäämään. Nykyään Jodi on joukkueen huoltaja, mutta osallistuu seuratoiminnassa ihan kaikkeen, mihin vain ehtii. Jokainen seurassa tuntee Jodin, eikä legendan asema ole millään tavalla liioiteltu.
Hän on seurannut seuran nousuja ja laskuja jo nelisenkymmentä vuotta. Tänä vuonna STPS osoitti kunnioitusta painattamalla Jodin kasvojen komistaman paidan, jota myydään muun muassa ottelujen aikana kiskalla.
Udeltaessa niistä valttikorteista, joilla STPS voisi houkutella pelaajia Jodilla vaikuttaa olevan vastaus valmiina rintataskussa.
– Kun treenataan illalla ja taustalla on Olavinlinna… kentälle saakka kuuluu ooppera harkkojen taustamusiikiksi. Oon aivan varma, että muilla ei ole tarjota samanlaista, Jodi selittää innostuneena. Jalkapallon toisinaan käytetty baletti-metafora saa aivan uuden ulottuvuuden.
Vahvoja ammattimaisia piirteitä
Tänä päivänä Jodi on eniten innoissaan siitä, missä edustusjoukkue on.
– Kun katsoo nyt sitä, kun pojat tikkaa ja painaa menemään kovalla vauhdilla 1-2-suunnanmuutosta, näkee miten homma on kehittynyt. Tuomas on todellakin kehittänyt seuraa ja vienyt sen uudelle tasolle, Jodi hehkuttaa.
Tuomas Silvennoinen on nykyisen STPS:n kehittymisen pääarkkitehti. Keltamustan edustusjoukkueen päävalmentaja on saanut valmennusoppinsa ulkomailta ja jättänyt oman kädenjälkensä seuran identiteettiin sekä pelilllisessä mielessä että kentän ulkopuolella. Jokainen treeni on suunniteltu tarkkaan ja yksityiskohtiin panostetaan huomattavan paljon. Tämän ansiosta STPS pelaa parhaimmillaan alasarjojen kauneinta jalkapalloa.
– Juniorityö on parantunut huomattavasti viime vuosina. Lähes kaikki edustuksen pelaajat ovat omia kasvatteja, ja tällä kaudella meillä on ollut 2004 syntyneitä pelaajia kentällä. Hyvin pojat ovat pärjänneet, Jodi summaa.
Edustusjoukkueen entinen maalivahti ja maalivahtivalmentaja Mikko Bergström luonnehtii Silvennoisen todella vaativaksi ja pedanttiseksi valmentajaksi, joka hyödyntää aina uusinta tutkimustietoa ja asiantuntijuutta mahdollisuuksien mukaan.
– Tuomaksella on kova vaatimustaso sekä pelaajilta että itseltään, ja halu kehittyä ja kehittää, Bergström luonnehtii.
Opintojen kautta saatu pedagoginen tietotaito on auttanut STPS:ää kehittämään toimintakulttuuriaan ja seuran sisäistä yhteishenkeä muutenkin kuin pelin sisällä, vaikka Silvennoisen vahvuus selvästi on teknisissä ja taktisissa asioissa.
– Tuomaksesta kertoo hyvin paljon se, että hän rahoitti inStat-palvelun Stepsin peleihin, joka tuottaa matsia kohden kymmeniä sivuja dataa joukkueen pelaamisesta. Ammattimaisempi kuin kukaan tuntemani alasarjavalmentaja, Bergström tokaisee itsevarmasti.
Valmentajan vahva luonne ja korkea vaatimustaso voivat aiheuttaa omat haasteensa ympäristössä, jossa ei kuitenkaan olla ammattilaisia. Kuitenkin nuorille pelaajille, jotka tulevat Savonlinnaan esimerkiksi opiskelemaan, STPS on tarjonnut poikkeuksellisen ympäristön kehittyä jalkapalloilijana.
Yhdessä olemme vahvempia
Yksi sanonta toistuu STPS:n yhteydessä. Seuran motto “Yhdessä olemme vahvempia” kiteyttää sen, mihin menestyvän jalkapallon pelaaminen tällä tasolla perustuu. Kaupungissa joka on muuttotappioinen ja ikärakenteeltaan painotteinen ikääntyvään väestöön, STPS on kaikkien yhteinen juttu.
STPS:n omintakeinen piirre on, että seura panostaa oman filosofiansa ja arvojen osoittamiseen kaikessa toiminnassaan, myös kentän ulkopuolella. STPS-läisyys on käsite, joka tarkoittaa kaikkea mitä seura ylpeänä ilmoittaa esittelytekstissään.
– Talkoot pyörittävät tätä seuraa. Ilman vapaaehtoisia ottelutapahtumien järjestäminen ei olisi tällä tavalla mahdollista, Jodi kiittelee.
STPS:llä on ollut hyvää yhteistyötä mikkeliläisten seurojen kanssa, ja Mikkelin suuntaan Jodi antaakin kehuja. Kotikaupunkinsa jalkapallokulttuurissa hän näkee parantamisen varaa.
– Ei meillä kotipeleissä liikaa katsojia käy. Monet ovat matsipäivinä (kesäisin lauantaina) mökeillään, eikä sieltä tulla kymmeniä kilometrejä katsomaan meidän pelejä, Jodi harmittelee.
STPS:llä ei ole ollut paikallisvastustajia sitten Savonlinnan Pallokerhon hajoamisen, mutta Kulennoisten Pallo – etenkin nyt kun Punkaharju on osa Savonlinnaa – pelasi pari kautta Kolmosessa. KuP tarjoaakin nykyään vaihtoehdon niille alasarjapelaajille, joille STPS:n vaativa ympäristö ei välttämättä sovi.
STPS on Savonlinnan merkittävin liikuttaja. Muiden lajien kuten yleisurheilun ja jääkiekon kanssa lajien välinen kilpailu on vähäistä. Vaikka pelaajavolyymi etenkin junioreissa on keskisuuressa kaupungissa tärkeää, STPS:ssä halutaan mennä laatu edellä.
– Kakkoseen! Se on meidän seuraava tavoite, Jodi toteaa siekailematta.
STPS toimii myös yhteistyössä Kuopion Palloseuran kanssa. Oman seuransa treenien lisäksi, kaikkein kirkkaimmat lupaukset treenaavat myös KuPS:n junioreiden kanssa.
– Tuomas ja Mikko ovat tosi intohimoisia tyyppejä, ja moni juniori on kehittynyt ihan eri tasolle heidän valmennuksessaan, Jodi hehkuttaa.
Entinen yliopistokaupunki
Tuomas Silvennoinen on jutun julkaisun aikaan juuri lähtenyt Savonlinnasta Italiaan opiskelemaan valmennusta. Hän jätti STPS:lle upean perinnön, josta seura saa ammentaa voimavaroja tulevina kausina.
Kuitenkin STPS on lähivuosina isojen haasteiden edessä.
Savonlinnan yliopiston opettajakoulutus päätettiin lakkauttaa vuonna 2016 ja päätös astuu voimaan ensi syksystä alkaen. Moni nuori on muuttanut pois, suurin osa Joensuuhun, jossa Itä-Suomen yliopiston opettajakoulutus jatkuu.
– Onhan se kova isku, vaikka se on tiedossa ollut. Monta nuorta pelaajaa jättää tulematta Savonlinnaan, kun täällä ei enää ole yliopistoa, Jodi päivittelee.
Korkeakouluopetus Savonlinnassa ei tietenkään loppunut kokonaan, mutta puhutaan kuitenkin sadoista nuorista, joista osalla on jalkapallollisia kykyjä ja intohimoa. Haastateltavista Mikko Bergström on yksi Joensuuhun muuttanut opettajaopiskelija.
– Ei se sinänsä mikään kuolinisku ole. OKL:stä oli tällä kaudella mukana kaksi pelaajaa ja kaksi valmentajaa. Heikentäähän se toisaalta mahdollisuuksia saada ulkopaikkakuntalaista osaamista mukaan, Bergström arvioi.
Vaikka kokonaisen koululaitoksen lakkauttaminen saattaa vaikuttaa kaupungin hyvinvointiin, jalkapalloa pyritään jatkossa tekemään niin laadukkaasti kuin mihin nyt ollaan totuttu. Mieliala STPS:ssä on positiivinen ja seuralla on useita taustahenkilöitä, jotka rakkaudella työskentelevät suomifutiksen eteen.
Savonlinnalainen vieraanvaraisuus oli mieltä lämmittävää. Matsipäivänä keli oli pelin tavoin kaunista. Kahvi ja makkara maistuivat hyvältä, katsomossa kuului tasainen puheensorina ja STPS voitti vastustajansa ylivoimaisesti. Täällä järvien keskellä on helppo tulla johtopäätökseen: Savonlinna on upea kaupunki, joka pitää ottaa jokakesäiseksi pyhiinvaelluskohteeksi.
