”Ja sitten aurinko laskee ja fani lähtee. Varjoat lankeavat tyhjenevän stadionin ylle. Betonilehtereillä palaa vielä jokunen haipuva rovio valojen jo sammuessa ja äänen vaimetessa. Stadion jää yksin ja fanikin palaa yksinäisyyteensä”, kirjoittaa Eduardo Galeano teoksessaan Jalkapallo valossa ja varjossa. Intohimoinen stadionbongari ja jalkapallofani Martin Vieth on kokenut Galeanon kuvaileman tilanteen monesti ympäri maailman. Saksassa asuva ja töiden perässä paljon matkustava Martin on nähnyt 130 stadionia elämänsä aikana ja uusia bongauksia tulee listalle jatkuvasti. Mistä kaikki sai alkunsa ja mikä groundhoppingissa, eli stadioneiden bongauksessa kiehtoo?
Reissumies
Turussa syntynyt Martin muutti jo pienenä perheensä kanssa Saksaan, josta hänen isänsä on kotoisin. Lomat vietettiin äidin kotiseudulla Kuopiossa ja sieltä Martiniin tarttui aimo annos savolaisuutta, sekä tapa käydä KuPSin otteluissa vaarinsa kanssa. Ensimmäinen urheilutapahtuma ja -stadion, joka todella jäi pienen pojan mieleen, löytyi kuitenkin maamme pääkaupungista.
– Kaikki alkoi yleisurheilusta. Olin paikan päällä vuoden 1983 MM-kisoissa Helsingin Olympiastadionilla ja tunnelma oli huumaava. Se teki vaikutuksen ja sen tunnelman halusi kokea yhä uudelleen ja uudelleen, Martin kertoo.
Vuotta aiemmin tilanne jalkapallon suhteen Kuopiossa oli täysin poikkeuksellinen. Vuonna 1982 Mestaruussarjassa pelasi kolme joukkuetta Kuopiosta (Elo, Koparit ja KuPS), joten katsottavaa sekä paikallispelejä riitti. Yleisurheilun MM-kisat ja futispelit jättivät vahvan jäljen yläasteikäiseen Martiniin ja sama halu kokea urheilun synnyttämää tunnelmaa elää yhä vahvasti nyt keski-ikäistyneessä miehessä.
– Se on myös eräänlainen stressin lievittäjä. Kun jengi on intohimolla mukana, kaulavaltimot pulleina, niin se tunnelma ja olotila vangitsee mukaansa, vaikka ei mitään sidettä seuraan olisikaan. Se tunne, minkä katsomosta voi saada, on pirun siistiä ja arjen murheet unohtuvat nopeasti.
Vuodet ja työt ovat kuljettaneet Martinia ympäri maailman, eikä kommelluksilta ole aina voinut välttyä.
– Etelä-Amerikassa on ollut hurjinta. Olin Buenos Airesissa Copa Libertadoresin finaalia katsomassa vuonna 2017. Kukaan ei tuntunut osaavan englantia, mutta sain lopulta lipun mustasta pörssistä 200€:lla. Tämän jälkeen sovin taksikuskin kanssa, Google-kääntäjää käyttäen, että mies odottaisi koko matsin ajan stadionin ulkopuolella. Rähjäisellä esikaupunkialueella laitapuolen kulkijat olivat heti pummaamassa ties mitä ja halusin päästä vain nopeasti stadionille ja omalle paikalleni, Martin muistelee.
Lopulta Martin seurasi finaalin naamatatuoitujen ultrien, mutta myös lukuisten perheiden kanssa sulassa sovussa.
– Kyllä ne vähän katsoivat, kun en laulanut, mutta suurin jännitys kaikkosi. Pelin jälkeen juoksin taksiin ja häivyin nopeasti paikalta.
Egyptissä Afrikan-mestaruuskilpailuissa Martinia kohtasi suomalaisten korviin uskomattomalta kuulostavan näyn.
– Egypti – Uganda -matsi oli yksi elämäni huikeimmista kokemuksista. Kukaan ei ollut humalassa, perheitä oli paljon paikalla ja tunnelma oli huikea jo tunteja ennen peliä. Stadion avattiin kuusi tuntia ennen peliä ja pari tuntia ennen aloituspotkua kaikki paikat olivat täynnä.
Martin asuu perheensä kanssa nykyään Düsseldorfissa ja kausikortit Bundesliigassa pelaavan Fortunan peleihin löytyvät takataskusta. Saksa ja Düsseldorf valikoitui asuinpaikaksi osittain töiden takia, mutta Martin myöntää valintaan vaikuttaneen myös loistavat etäisyydet käydä katsomassa futista Keski-Euroopassa.
– 18-vuotiaana olin katsomassa ensimmäisen kerran Bundesliigaa. Hyppäsin Bremeniin menevään junaan, marssin stadikan lipunmyynnille ja kävin katsomassa Werder Bremenin matsin. Silloin rakastuin Saksan pääsarjaan.
Harrastus tai elämäntapa
Stadionbongaus syntyi 1970- ja 1980-luvun taitteessa eräänlaiseksi toisinajatteluksi eliittijalkapalloa kohtaan. Englannista todennäköisimmin levinnyt vapaa-ajanviettotapa peräänkuulutti vanhoja hyviä aikoja ja pienempien seurojen stadioneilla ja peleissä vierailua. Kunkin vieraillun paikan kulttuurin ja perinteiden aistiminen kuului ja kuuluu myös stadionbongauksen perusideaan.
Stadionbongaukselle ei ole olemassa sääntöjä, mutta yhtenä vaatimuksena voi pitää virallisen jalkapallo-ottelun seuraamista paikan päällä. Esimerkiksi niin kutsuttuun The 92 Clubiin pääsee vasta sitten, kun on seurannut ottelun jokaisella Englannin neljällä korkeimmalla sarjatasolla pelaavan joukkueen kotiluolassa. Näitä joukkueita on siis yhteensä 92 kappaletta.
Bongareilla on myös monesti erilaisia mieltymyksiä. Yksi seuraa kannattamansa seuran kaikki ottelut kotona ja vieraissa, kun taas toinen bongari kerää mahdollisimman monta eri maata listalleen.
Jos stadionbongausta pitäisi verrata johonkin toiseen harrastukseen, niin yksi vaihtoehto voisi olla lintubongaus. Molemmissa etsitään kohde, joka halutaan nähdä, kirjata ylös ja ikuistaa kameralla. Lintubongauksessa jännitystä lisäävä tekijä on epävarmuus siitä, näkeekö juuri haluamansa lajin, kun puolestaan stadionbongarit voivat jännittää ottelun tunnelmaa. Onko se yhtä hienoa, mitä on kuvissa ja videoissa nähnyt ja herättääkö stadion minkäänlaisia futisromanttisia tunteita?
Molemmat ovat pohjimmiltaan keräilyharrastuksia, tai elämäntapoja, jotka voivat tuottaa keräilijälleen todellista euforiaa. Sitä varmasti nuori Martinkin koki Helsingin kisoissa 1983.
Myös Martin ikuistaa jokaisen käymänsä stadionin ja raportoi matkoistaan lukuisten kuvien kera omaan blogiinsa. Pyyntö blogin aloittamisesta tuli kavereilta, mutta pian Martin huomasi kirjoitustyön auttavan ja tuovan lisäarvoa matkoille.
– Teen ennen reissua, ja uutta blogitekstiä, aina joukkueesta ja kaupungista jonkin verran taustatyötä. Tämän jälkeen on huomattavasti mukavampi mennä seuraamaan peliä, aistimaan tunnelmaa ja historiaa, kun tietää jo ennakkoon jotain. Blogini luetuimmat jutut käsittelevät suomalaisia seuroja ja pelaajia, Martin avaa.
Viime vuosina Martinin stadionbongaus on edennyt astetta vakavammalle tasolle. Hauskaa pitää olla, eikä harrastuksesta saa tulla suorittamista, mutta selkeitä tavoitteitakin mieheltä löytyy.
– Kovimmat tekijät ovat käyneet jopa kolmella tuhannella stadionilla ja 174 eri maassa, mutta minä olen vielä pikkutekijä mitä tulee stadioneiden (noin 130) ja maiden (28) määrään. Tämän hetken tavoite on saada kaikkien Bundesliigassa pelaavien joukkueiden stadionit käydyksi. Listaltani uupuu vielä neljä kohdetta: Paderborn, Leipzig, Freiburg ja Eintracht Frankfurt. Saksan ulkopuolelta taasen Algeria, Marokko ja Teheranin paikallispeli kiinnostavat todella paljon.
Ennen nykyistä Saksaan muuttoa Martin asui kahdeksan vuotta Malesiassa. Sitä ajanjaksoa hän yhä harmittelee nimenomaan stadionbongarin kantilta katsottuna.
– Nokialla työskennellessäni sitä tuli vapaa-ajalla vain paikallisten kanssa katsottua Valioliigaa, joka on muuten käsittämättömän suosittua siellä. Stadionbongaus ei kuitenkaan ollut vielä samalla tavalla osa elämää ja kahdeksan Aasian vuoden aikana jäi lukemattomia stadioneita käymättä. Välillä sitä pysähtyy miettimään, että miksi ihmeessä katsoin baareissa eurooppalaista futista ja jätin menemättä paikallisiin matseihin? Olisin saanut listaltani niin monta maata ruksattua, mutta kerkeäähän niitä käydä nyt myöhemminkin, Martin pohtii.
Syksylle stadionbongarilla riittää pelejä tietysti Saksassa, mutta myös Kreikan matka siintää jo mielessä.
– Ateenaan on lennot ja hotelli jo varattu, ja toivottavasti marraskuussa päästään seuraamaan Suomen peliä juhlatunnelmissa!
Vinkkejä stadionbongauksesta kiinnostuneille
Loppuun keräsin muutaman vinkin, joiden avulla aiheeseen voi tutusta syvemmin kotisohvalta käsin. Reissuun lähteminen ja sen suunnittelu helpottuu kummasti, kun on ensiksi lukenut muiden kokemuksista ja osaa sen jälkeen välttää mahdolliset sudenkuopat.
- Kaikille stadioneita ja matseja kiertäville kännykän ehdoton ykkössovellus on Groundhopper App. Ilmaissovellukseen saa kätevästi merkittyä kaikki kentät, joilla on vieraillut ja omaa saldoa voi verrata muiden käyttäjien kesken. Tietokannassa on yli 40 000 stadionia ja 700 futissarjaa, ja sovelluksen maksullinen versio vieläpä näyttää kaikki olinpaikkasi lähellä pelattavat ottelut.
- Kirjallisuuden puolelta lukuun kannattaa ottaa Tim Parksin A Season With Verona, joka on ollut Byyrinkin arvostelussa, sekä laajempaa kuvaa Euroopasta tarjoava Matt Walkerin Europe United. Walker kävi yhden vuoden aikana katsomassa pelin jokaisessa UEFA:n jäsenmaassa, mukaan lukien Suomessa.
- Netissä stadionbongarit ja aiheesta kiinnostuneet löytyvät parhaiten somesta, blogeista ja keskustelufoorumeilta. Tutustumisen arvoisia sivuja Martinin blogin lisäksi ovat muun muassa ruotsalaisen Per-Gunnarin Groundhopper.se , Elias Aaltosen Stadionbongari ja brittiläiset The 100 Football Grounds Club & The Groundhopper.
Muista, että stadionbongausta ei voi tehdä väärin. Kiinnosti sinua sitten ottelu, itse stadion tai kannattajakulttuuri, niin opit ja koet todennäköisesti jotain uutta. Matkailu, tai tässä tapauksessa groundhopping, avartaa aina!
