Skotlannin huonointa joukkuetta etsimässä

Jalkapallomaailma on täynnä menestystarinoita, mutta kiehtovia ovat myös joukkueet, joilla syystä tai toisesta homma menee täysin pieleen. Yleensä tällaiset putket kestävät vuoden tai kaksi, mutta on tapauksia, joissa pohja saavutetaan eikä sieltä päästä enää millään ylös. Millaista olisi olla tuollaisessa joukkueessa mukana joko pelaajana tai taustahenkilönä, kun mikään ei toimi, turpaan tulee joka ottelussa ja silti pitäisi kaivaa jostain sitä taistelutahtoa pelistä toiseen?

Pohjoismaiden kautta Skotlantiin

Ruotsissa lähivuosilta tulee mieleen muutama tapaus. Trelleborg sijoittui kaudella 2010 Allsvenskanissa viidenneksi ja oli vahvasti taistelemassa eurocup-paikoista. Neljä vuotta myöhemmin, joukkue säilytti sarjapaikkansa Söderettanissa (3. sarjataso) niukasti maalieron turvin.

Ruotsissa myös Öster ja Brommapojkarna ovat putoamiskierteessä, pudoten jo kaksi vuotta peräkkäin. Näiden seurojen lisäksi vuonna 2015 Allsvenskanista pudonnut Åtvidabergs FF on pahassa syöksykierteessä ja majailee tällä hetkellä Söderettanin hännillä. Näillä näkymin seura myös putoaa kauden päätteeksi 4. sarjatasolle II-divisioonaan.

Pohjoismaissa nämä romahdukset yleensä pysähtyvät, koska jossain vaiheessa tulee vastaan sarjataso, jossa tämä huonosti pelannut joukkue saa rivinsä kasaan.

Leikitellään hetki ajatuksella, jossa vuonna 2008 Veikkausliigan hännille kahdeksalla pisteellä jäänyt KooTeePee ei olisikaan pudonnut, vaan jatkanut seuraavana vuonna samassa sarjassa vailla toivoa paremmasta. Aivan, kyseisessä skenaariossa ei olisi ollut mitään järkeä.

Toista se on Skotlannissa, jossa tällainen on vielä täysin mahdollista.

Skotlannin liigaa pelataan neljällä (Valioliiga, Mestaruussarja ,Ykkösliiga, Kakkosliiga) sarjatasolla, eikä alimmasta divisioonasta ollut aiemmin mahdollista pudota. Kaudeksi 2014/15 sarjoihin tehtiin muutos, jossa Skotlannin Kakkosliigan huonoin seura joutuu karsimaan sarjapaikastaan. Vastustaja tälle joukkueelle tulee seuraavan sarjatason liigoista (Highland & Lowland), joiden voittajat pelaavat keskenään karsinnan kumpi pääsee havittelemaan himoittua sarjapaikkaa.

East Stirlingshire

Manchester Unitedin managerina toimineen Sir Alex Fergusonin menestysvuosina nousi aina tasaisesti esiin se fakta, että Ferguson oli aloittanut manageriuransa East Stirlingshiressa. Manageriura Firs Parkilla ei kestänyt kuin 112 päivää vuonna 1974, mutta se on iso osa sekä Fergusonin että East Stirlingin historiaa. 32-vuotias Ferguson kerkesi toimimaan seuran valmentajana kesäkuusta lokakuuhun, sai osa-aikaisesta työstään £40 viikossa, eikä joukkueella ollut edes maalivahtia riveissään.

Kun paljon isompi seura, St.Mirren, houkutteli Fergusonin managerikseen, oli East Stirling sarjataulukossa sitä ylempänä. Ferguson tosin nosti St.Mirrenin pikavauhtia kohti pääsarjaa, jatkoi sitten omaa tietään Aberdeenin kautta Manchesteriin ja tämän jälkeen tarina onkin todella tuttu.

Mutta mitä kuuluu Sir Alexin valmennusuran ensimmäiselle seuralle, East Stirlingshirelle, joka nimettiin brittmedian toimesta 2000-luvulla Skotlannin huonoimmaksi?

Falkirkin kaupungista tuleva East Stirlingshire kuuluu vääjäämättä skotlantilaisen liigafutiksen pieniin. Kaupunki sijaitsee 40 km päässä sekä Glasgowsta että Edinburghista, ja sen sisältäkin löytyy vielä paikallisvastustajia, sillä kaupungin herruus kuuluu Falkirkille, mutta myös Stenhousemuir on sekoittamassa pakkaa. East Stirlingshire on vääjäämättä ollut kaupunkinsa kolmosseura.

East Stirling pelasi 1932/33 ja 1963/64 pääsarjassa, jääden molemmilla kerroilla viimeseksi. Viimeinen nousu sarjatasoa ylemmäs tapahtui vuonna 1980. Katsojamäärät pyörivät sadoissa, ja joukkue on pelannut alimmassa divisioonassa 1982-83 lähtien.

Tälle vuosituhannelle tultaessa seura oli suurissa rahaongelmissa.

Valmentaja Dennis Newallista tuli ensimmäinen valmentaja Skotlannin liigafutiksessa, joka ei saanut palkkaa, ja kaudella 2002/03 East Stirling jäi alimman divisioonan viimeiseksi. Ja jos homma voi mennä vielä enemmän metsään, niin se meni.

Kaudella 2003/04 East Stirling kärsi 24 tappiota peräkkäin, keräsi kauden aikana vain kahdeksan pistettä maalieron ollessa 88 maalia pakkasella.

Tuolla kaudella ja tuon kauden jälkeen joukkueen edesottamuksista uutisoitiin ympäri jalkapalloilevaa maailmaa. Brittitoimittaja Jeff Connor matkusti joukkueen mukana kaudella 2004/05 ja julkaisi kirjan Pointless, joka kertoo kaiken, mitä tuon kauden aikana tapahtui peleissä, pukuhuoneessa ja kabineteissa.

Keväällä 2007 puolestaan norjalainen Henrik Elvested, joka juonsi ohjelmaa Golden Goal, vieraili Firs Parkilla. Tuolloin joukkueessa pelasi norjalainen kakkosdivarista East Stirlingshireen siirtynyt Carl Thywissen, jonka haastattelu nähtiin Norjan tv:ssä. Ohjelman lopussa Elvested toteaa, että on aika perustaa East Stirlingshiren faniyhdistys Norjaan ja näin myös tapahtui.

Muutamassa viikossa Norwayshire keräsi yli 6000 kannattajaa, ja oli Norjan kannatetuin Britteinsaarilta tuleva seura, Arsenalin ja Liverpoolin jälkeen. Joitain aktiiveja Norwayshirella on vieläkin, mutta muuten yhdistyksen toiminta on laantunut pahasti noista ajoista.

Kolmeakymppiä lähennellyt Carl Thywissen päätyi East Stirlingiin opiskellessaan markkinointia Stirlingin yliopistossa vuonna 2004.

Opiskelukaveri Scott Livingstone pyysi Thywissenia testijaksolle ja mies suostui – ensimmäinen harjoitusottelu pelattiin Pollockin vankilassa, siellä tuomioitaan istuneita vankeja vastaan. Norjalainen toppari teki East Stirlingin kanssa sopimuksen, joka takasi £10 viikkoansiot, ja palkka maksettiin perinteiden mukaisessa ruskeassa kirjekuoressa. Neljän vuoden aikana Thywissen pelasi Skotlannissa 115 ottelua tehden viisi maalia, ja valittiinpa mies kannattajien toimesta jopa vuoden pelaajaksi.

East Stirling jäi siis kausilla 2002/03 ja 2003/04 viimeiseksi sarjassa.

Koska alimmasta divisioonasta ei voinut pudota, joutuisi seura äänestykseen, mikäli se jäisi kolmannen kerran putkeen sarjan hännille. Näin myös tapahtui seuraavalla kaudella, mutta äänestyksessä päätettiin, että seura saisi jatkaa täysillä oikeuksilla, mikäli se hoitaisi itsensä jumbosijalta pois viimeistään vuonna 2008. Jumbosijaa ei onnistuttu välttämään äänestyksen jälkeisillä kausilla, mutta kun deadline lähestyi, otteetkin hieman paranivat.

Kauden 2007/08 viimeisessä ottelussa kaatui Montrose 3-1, ja tuolla voitolla East Stirling vältti jumbosijan, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002.

East Stirlingshiren viiden kauden painajainen:

2002/03 3. divisioona 36 2 7 27 32 – 105 13 10.sija
2003/04 3. divisioona 36 2 2 32 30 – 118 8 10.sija
2004/05 3. divisioona 36 5 7 24 32 – 88 22 10.sija
2005/06 3. divisioona 36 6 5 25 28 – 89 23 10.sija
2006/07 3. divisioona 36 6 3 27 27 – 78 21 10.sija
Yhteensä 180 21 24 135 149 – 478 87

 

Ottelu Montrosea vastaan oli myös samalla sen viimeinen 91-vuotiaalla kotikentällään Firs Parkilla, josta seura joutui muuttamaan pois. Iso syy tähän oli jalkapalloliiton painostus, koska kenttä ei täyttänyt kaikkia kriteereitä.

Seura olisi joutunut laittamaan kymmeniä tuhansia puntia Firs Parkin kunnostukseen, ja kun rahaa ei ollut, oli ainoa vaihtoehto siirtyä pelaamaan pelit toisaalle. Paikallisvastustaja Stenhousemuirin kanssa tehtiin viisivuotinen sopimus kentänjaosta ja näin muutto Ochilview Parkille oli edessä.

Firs Parkin katsomot purettiin vuonna 2012, mutta esimerkiksi vessat olivat pystyssä vielä pari vuotta sitten. Nämä ovat herättäneet närää paikallisissa asukkaissa, sillä kodittomat ja narkomaanit pitävät majaa näissä hylätyissä tiloissa.

2008/09 kaudella East Stirling onnistui kääntämään kurssin. Se sijoittui sarjassa peräti kolmanneksi, mutta hävisi kaksiosaiset nousukarsinnat Cowdenbeathille. Sama kohtalo toistui myös seuraavalla kaudella. Taas Shire oli kolmas, mutta jälleen playoffeissa tuli tappio.

Kiitos tästä kuului uudelle omistajalla Spencer Fearnille, joka otti seuran haltuunsa vuonna 2008.

Entinen Sheffield Unitedin junioripelaaja oli syystä tai toisesta rakastunut seuraan ja ajeli satojen kilometrien matkoja Aston Martinillaan seuraamaan pelejä. Fearnin aikana palkat nousivat ja seura onnistui hankkimaan parempia pelaajia. Valmentajaksi tuli Jim McInally, entinen Skotlannin maajoukkuemies ja Dundee Unitedin pelaajalegenda.

Pelaajistossa nähtiin muun muassa Celticissä, Prestonissa ja Dundeessa pelannut Simon Lynch.

Mutta kun nousua ei tullut, pakkasi Fearn kamansa ja rahahanat menivät kiinni. East Stirling sijoittui toiseksi viimeiselle sijalle vuonna 2011 ja McInally sai kenkää.

Sarjajärjestelmämuutos astui voimaan siis kaudella 2014/15 ja Montrose oli ensimmäinen seura, joka joutui karsimaan liigapaikastaan. Se onnistui kuitenkin voittamaan Highland Leaguen mestarin Brora Rangersin yhteismaalein 3-2. Seuraavalla kaudella East Stirlingshire jäi sarjan hännille ja kohtasi Edinburgh Cityn karsinnassa.

Shire hävisi yhteismaalein 1-2 ja siitä tuli ensimmäinen, ja tähän mennessä ainoa Skotlannin liigasta pudonnut joukkue.

Viimeiset pari vuotta East Stirling on pelannut Lowland Leaguessa, mutta se ei ole onnistunut vielä voittamaan sarjaa, mikä takaisi nousukarsinnat.

Seura kuuluu sarjansa jättiläisiin ja viime kaudella se pelasi 18 tappiotonta ottelua, joka on sen historian pisin putki. Kotikenttäkin vaihtuu tulevalle kaudelle, sillä se siirtyy pelaamaan pelinsä Falkirkin stadionille, joka on vain parin korttelin päässä sen alkuperäisestä kodista Firs Parkista.

Vieraspeli East Stirlingiä vastaan onkin monelle Lowland Leaguen joukkueelle poikkeava pelikokemus, sillä 8000 katsojaa vetävä Falkirk Stadium on todellinen jättiläinen pikkukenttien joukossa.

Cowdenbeath

Tämän hetken suurin putoaja Skotlannin liigassa on Paatelaisten veljesten ex-seura Cowdenbeath, joka ui todella syvissä vesissä. Mixun jäljiltä Blue Brazil oli varsin hyvässä nosteessa ja kauden 2011/12 päätteeksi se nousikin Skotlannin toiselle sarjatasolle.

Mixu kuvassa keskellä alarivissä ja Markus ylärivissä kolmas oikealta

 

Cowdenbeath taisteli tuulimyllyjä vastaan pari vuotta, kunnes lopulta putoaminen koitti vuonna 2015, jolloin se otti nenään muun muassa Heartsilta 0-10. Tämän jälkeen alamäki on ollut todella synkkä.

Blue Brazilin viimeiset neljä kautta:

2014/15 Mestaruussarja 36 7 4 25 31 – 86 25 10.sija
2015/16 Ykkösliiga 36 11 6 19 46 – 72 39 9.sija
2016/17 Kakkosliiga 36 9 8 19 40 – 55 35 10.sija
2017/18 Kakkosliiga 36 4 10 22 23 – 56 22 10.sija
Yhteensä 144 31 28 85 140 – 269 121

 

Cowdenbeath tippui kahdessa vuodessa alimpaan divisioonaan, jossa se on molempina kausina jäänyt viimeseksi. Se on tosin onnistunut voittamaan putoamiskarsinnat, mutta seuran pistesaldon väheneminen viime kaudella viittaa alamäen jatkuvan vielä rankempana.

Paatelaisen lähdettyä seurasta vuonna 2006, on vastuussa ollut kymmenen eri valmentajaa. Tosin näistä peräti neljä kappaletta toimi valmentajana vuoden 2017 aikana.

Huonojen otteiden lisäksi seura on ollut otsikoissa myös Dean Brettin vedonlyöntiskandaalin vuoksi. Brett oli lyönyt vetoa omaa joukkuetta vastaan ja sai tietenkin lähtöpassit seurasta. Skottipuolustaja pelaakin tätä nykyä liigan ulkopuolisessa Bonnyrigg Rose Athleticissa.

Viime talvena otsikoihin nousi mielenterveysongelmista kärsinyt hyökkääjä David Cox, joka radiossa tunnusti yrittäneensä itsemurhaa. Tämän jälkeen Cox sai osakseen karmeita huutoja vastapelureilta sekä katsomosta, joissa miestä kehotettiin ”tällä kertaa tappavan itsensä oikeasti”. Cox jatkaa pelaamistaan Cowdenbeathissa myös tulevalla kaudella.

Ensi kaudella on mielenkiintoista seurata Blue Brazilin menoa Skotlannin Kakkosliigassa. Saako joukkue käännettyä kurssin ja kammettua itsensä jumbosijalta pois vai tuleeko lähtö Skotlannin liigasta alasarjoihin hakemaan vauhtia?

Fort William FC

Omissa papereissani ylivoimaisesti huonoimman seuran titteli menee Highland Leaguen Fort William FC:lle.

Reilun 10 000 asukkaan Fort William sijaitsee Länsi-Skotlannissa, vajaa 200 km pohjoiseen Glasgowsta ja reilu 100 km etelään Invernessistä. Kaupungin ykköslaji on shinty, joka on skotlantilainen maahockeyta muistuttava mailapeli. Oma pelaajatuotanto on minimaalista, eikä seura myöskään onnistu houkuttelemaan isommista kaupungeista pelaajia.

Brittiseuraksi nuori Fort William FC (perustettu 1974) on pelannut Highland Leaguessa vuodesta 1985 lähtien. Koska kyseisen sarjapaikan saa anomalla, ei putoamisesta ole huolta.

Highland League on näiden 33 vuoden aikana pelattu maksimissaan 18 joukkueen sarjana, eikä Fort William ole kertaakaan sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon. Itse asiassa 27 kertaa se on kuulunut sarjan kolmeen huonoimpaan joukkueeseen, ja peräti 16 kertaa joukkueen nimi on löytynyt sarjataulukon viimeiseltä sijalta.

Näin tapahtui myös viime kaudella, kun Fort William sai 34 pelissä kasaan vain viisi tasapelipistettä maalierolla 31-184.

Viimeisen 13 vuoden aikana Fort William on kerännyt yhteensä vain 127 pistettä, eli noin 9,7 pistettä kautta kohden.

Fort Williamin viimeiset 10 vuotta:

2008/09 Highland League 28 0 1 27 16 – 121 1 15.sija
2009/10 Highland League 34 6 2 26 37 – 98 20 17.sija
2010/11 Highland League 34 2 3 29 36 – 148 9 18.sija
2011/12 Highland League 34 1 4 29 14 – 122 7 18.sija
2012/13 Highland League 34 1 3 30 20 – 126 6 18.sija
2013/14 Highland League 34 1 6 27 35 – 131 9 18.sija
2014/15 Highland League 34 8 3 23 52 – 98 27 13.sija
2015/16 Highland League 34 5 1 28 38 – 116 16 17.sija
2016/17 Highland League 34 3 2 29 44 – 136 11 17.sija
2017/18 Highland League 34 0 5 29 31 – 184 5 18.sija
Yhteensä 334 27 30 277 323 – 1280 111

 

Oli lähellä, ettei Fort Williamia kohdannut onnenpotku kymmenen vuotta sitten. Seudulla ennen asunut tv-tuottaja Paul MacDonald visioi tosi-tv-ohjelmasta teemalla ”From Worst to First”.

Tarkoituksena oli tuoda Yhdysvalloista lupaavia nuoria pelaajia joukkueeseen, ja nostaa Fort William hitaasti ylöspäin sarjataulukossa. Kovasta hypestä huolimatta idea ei koskaan toteutunut.

Jotain Fort Williamilla kuitenkin on, mitä muilla ei ole. Seuran uniikki kotikenttä Claggan Park, on yksi kuvauksellisimmista koko maassa, sillä sen takana kohoaa 1345 metrin korkeuteen Britteinsaarten korkein vuori, Ben Nevis.

Fort William on myös onnistunut hämmästyttävästi kasvattamaan Skotlannin maajoukkueessakin pelanneen hyökkääjä John McGinleyn. Jo 14-vuotiaana seuran edustuksessa debytoinut, ja 92 ottelussa 61 maalia paukuttanut McGinley muistetaan erityisesti 90-luvulla Boltonista, jossa mies teki yli 100 maalia Mixu Paatelaisen joukkuekaverina.

Kohti uusia pettymyksiä

Skotlannin sarjat pyörähtävät käyntiin heinä- ja elokuun vaihteessa, jolloin pääsemme seuraamaan edellä mainittujen joukkueiden menoa. Tulevalla kaudella on myös mielenkiintoista nähdä miten viime kaudella neljällä tasapelipisteellä Mestaruussarjasta pudonnut Brechin City jatkaa elämäänsä Ykkösliigassa.

Brechin oli muuten ensimmäinen skotlantilainen liigaseura 126 vuoteen, joka ei onnistunut voittamaan yhtään sarjapeliä kauden aikana. Edellisen kerran tämä tapahtui kaudella 1891/92 Vale of Levenin toimesta.

Jokainen voi varmasti miettiä, miltä tuntuu kannattaa tällaisessa kurimuksessa olevaa seuraa. Vai onko se loppujen lopuksi niin vaikeaa?

”Minä vain hymyilen. Se on pakko, sillä tämä seura on perheeni. Ei tämä ehkä ole ollut hienointa aikaa, mutta minun mielestä meidän pojat ovat pelanneet hyvää jalkapalloa. Ja me teimme maalin.”

Ehkä ei, jos muistamme Brechinin 89-vuotiaan kannattaja Margaret Noblen viisaat sanat, kauden viimeisen, 1-5 tappioon päättyneen sarjapelin jälkeen.

Artikkelikuva – Rangers.co.uk



Byyri.com