Seurahymnien jäljillä: Hoo-Jii-Koo (HJK)

Viikoittaisessa juttusarjassa nostamme yhden seuran ja sen tunnussävelen esille, kerromme sen taustat, ja miksi se koskettaa kyseistä kannattajakuntaa.

Kotimaisessa jalkapallossa seurahymnien kirjo sanan varsinaisessa merkityksessä on yhä sangen ohut, mutta löytyy meiltä kuitenkin kourallinen tällaisiksi tulkittavia tuotoksia, jotka ovat aktiivisessa käytössä. Seurakappaleita, joita ei ehkä käytetä hymnimerkityksessä itse ottelutapahtumassa, meiltä löytyy sitten sitäkin enemmän. Näitä tulemme tulevaisuudessa myös tässä juttusarjassa nostamaan esille.

Vuonna 1972 lontoolaisseura Chelsea raivasi tiensä liigacupin loppuotteluun. Vuonna 1905 perustetulla seuralla oli tuolloin palkintokaapissaan ”vain” viisi pokaalia, joten Wembleyn loppuottelu Stoke Cityä vastaan herätti Chelsean kannattajakunnan ympärillä luonnollisesti isomman luokan positiivista pöhinää.

Yksi positiivisen pöhinän ilmentymä oli kannustuslaulun luominen. Lauluntekijät Daniel Boone ja Rod McQueen kyhäsivät pikapikaa sittemmin varsin ikoniseksi nousseen kappaleen ”Blue Is the Colour”. Julkaisu tapahtui nimellä ”Blue is the Colour of Champions”.

Vaikka Stoke City lopulta veikin cup-finaalin, oli kappele menestys. Se nousi Englannissa listasijalle viisi ja Irlannissa kahdeksanneksi. Nämä ovat kappaleen tarkoitusperä ja kohderyhmä huomioiden jopa uskomattoman kovia suorituksia. Yksi kappaleen hienouksia oli siinä, että laulusta vastasivat Chelsean nuttua kantaneet pelaajat.

Blue Is the Colour soi yhä näin 48 vuotta myöhemmin ennen jokaista Chelsean kotiottelua.

Suomennoksella eturivin tekijät

Blue Is the Colour huomioitiin nopeasti myös sumujen saarten ulkopuolella. Vielä samana vuonna Australiassa nousi suosioon kriketin yhteydessä käytetty ”Here Come The Aussies”. Silloisessa Tshekkoslovakiassa puolestaan ilmestyi niin ikään varsin suuren suosioon noussut ”Zelená je tráva”.

Versio Blue Is the Colourista on ollut ainakin jossain muotoa käytössä lisäksi japanilaisella Montedio Yamagatalla sekä norjalaisella Molde FK:lla. Myös nykyisessä MLS:ssä tuttu sävel pärähtää soimaan, kun Vancouver Whitecaps pelaa kotiottelunsa. Lisäksi ”Rød-hvide farver” niminen versio tsemppasi Tanskan kesäolympiajoukkuetta Münchenin kisoissa 1972.

Hiljattain edesmenneen Vexi Salmen kynästä syntyi Blue Is the Colourin suomennos. ”Hoo-Jii-Koo” ilmestyi vuosi alkuperäisen Blue Is the Colour julkaisun jälkeen eli vuonna 1973. Kappale tunnetaan nykyisellään ehkä paremmin nimellä ”Taas kansa täyttää…”.

Ehkä vähemmän tunnettu fakta on, että julkaisulla oli myös B-puoli. Kai Pahlmanin säveltämä ja Jukka Virtasen sanoittama ”Pitkä potku – kaikki perään” keräsi näin jälkikäteen tarkasteltuna yhteen hämmentävän kovan nipun kotimaisen jalkapallokappaleen ympärille. Kun esiintyjälistaa tihrustaa tarkemmin, löytyy sieltä joukosta mm. sellaisia nimiä kuin Juha Vainio, Vesa-Matti Loiri, Eino Grön ja Danny.

Hoo-Jii-Koo, tai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa Taas kansa täyttää…, on sittemmin juurtunut syvälle osaksi Helsingin Jalkapalloklubin ottelutapahtumaa.

Taas kansa täyttää Töölön jalkapallostadionilla ennen Stadin derbyä vuonna 2015.