Jalkapallosta on viimeiset 5–10 vuotta puuttunut jotain hyvin oleellista. Vaikka kyseinen aikakausi on tuottanut meille historian parhaat maalintekijät, on se omalta osaltaan ollut myös vauhdittamassa perinteisen ysipaikan pelaajan sukupuuttoa.
Poissa ovat olleet Pippo Inzaghin kaltaiset paitsioansan alistajat, Christian Vierin tai Andriy Shevchenkon tapaiset monikäyttöiset hyökkäyspään aseet, Luca Tonia mukailevat tornit ja Didier Drogbaa muistuttavat härät. Eläköityneiltä vaikuttavat myös Samuel Eto’on kaltaiset pystyjuoksijat tai Ruud van Nistelrooyn tapaiset vitosen viivan hallitsijat.
Toki viimeisten 10 vuoden aikanakin on nähty monia huipputason hyökkääjiä, määrällisesti kenties jopa yhtä paljon kuin aiemmin. Mutta missään tapauksessa tämä jalkapalloilullinen aikakausi ei määrity puhtaiden sentterityyppien kautta samalla tavalla kuin vuosituhannen alku.
Jalkapalloevoluutio, jonka voi ajatella lähteneen liikkeelle Pep Guardiolan Barcelonasta tai jopa Vicente del Bosquen ajasta ensin Real Madridin ja sitten Espanjan maajoukkueen peräsimessä, on tuonut meidät pisteeseen, jossa yksipuoliset maalinsylkijät ovat muuttuneet enemmän haitaksi kuin hyödyksi omalle joukkueelleen.
Lähes joka ottelussa osuvaa Cristiano Ronaldoa ei pidetä enää vahvistuksena Manchester Unitedille, koska hänen pelityylinsä ei tarjoa paljoa maalinteon ulkopuolella. Bayern München, kauden ensimmäisistä otteluista päätellen, saattaa olla joukkueena jopa parempi ilman viime kaudella 50 maalia tehnyttä Robert Lewandowskia.
Paljon puhuvaa on se, että viiden edellisvuoden kaksi kenties parasta seuraa maailmassa, Manchester City ja Liverpool, ovat nousseet jalkapallomaailman valtiaiksi ilman selvää ysipaikan maalintekijää. Guardiola on jo pitkään rakentanut joukkuettaan pelipaikattoman ihanteen suuntaan, jossa jokaisen pelaajan vaatimukset ovat lähempänä keskikenttäpelaajaa kuin hyökkäyspään sentteriä. Jürgen Kloppin Liverpool on puolestaan tehnyt piilokärjen käytöstä taidetta.
Jopa Mestarien liigaa viimeistä vuosikymmentä dominoineen Real Madridin voi sanoa voittaneen neljä 2010-luvun pokaaliaan ilman perinteistä ysiä. Ronaldon ja Gareth Balen aikakautena Karim Benzema oli kovista maalimääristään huolimatta enemmän mahdollistaja kuin viimeistelijä.
Nyt tämä trendi on kuitenkin muuttumassa. Ne valmentajat, jotka kenties parhaiten sisäistivät ysipaikattoman jalkapallon, ovat nyt ensimmäisinä hyppäämässä uuden pelillisen evoluution kelkkaan.
Sekä Liverpool että Manchester City tekivät kesän merkittävimmän hankintansa juuri sentterin tontille. Myös Real Madrid on siirtynyt aikaan, jossa Benzema dominoi peliä ysipaikalta, vaikkei missään tapauksessa mikään perinteinen kohdepelaaja olekaan.
Sekä Erling Håland että Darwin Nuñez ovat ennen kaikkea mitä kovimman luokan maalintekijöitä, ja edustavat siinä mielessä ysipaikan pelaamista puhtaimmillaan. Siinä, missä norjalainen paukutti viime kaudella 30 otteluun 29 maalia, iski uruguaylainen 41 ottelussa 34 kertaa.
Nuñezin nousu jalkapallomaailman huipulle on ollut rakettimainen, kun taas Hålandin kohdalla on tiedetty jo vuosia, että hänestä tulee kehittymään kenties maailman paras ysipaikan pelaaja. Jo nyt, 22-vuotiaana, Håland saattaa olla maailman tehokkain maalintekijä.
Kumpikaan, City tai Liverpool, ei olisi varsinaisesti tarvinnut lisää tulivoimaa. Seurat iskivät viime kauden Valioliigassa ylivoimaisesti eniten maaleja ja ylittivät molemmat oman maaliodottamansa.
Klopp ja Guardiola kuitenkin tietävät, etteivät maailman parhaat voi jäädä lepäämään laakereilleen, jos haluavat pitää haastajansa takanaan. Myös huippuseurojen pitää pystyä uusiutumaan, koska haaste niitä kohtaan kasvaa jatkuvasti. Sekä Liverpoolissa että Manchesterissa on todettu, että oikea tapa uusiutua vuonna 2022 on palata jalkapalloevoluution alkulähteille.
Håland ja Nuñez täyttävät monet perinteisen ysipelaajan vaatimukset. Sen lisäksi, että kumpikin on armoitettu viimeistelijä, on molemmilla myös kokoa vastata kovaluisimpienkin topparien otteisiin.
Nuñezilla on pituutta vakuuttavat 187 senttiä, mutta norjalainen kolossi laittaa vielä paremmaksi 195 senttisellä varrellaan. Nykyjalkapallossa, joka suosii vikkeläliikkeisiä, kestäviä ja sitä kautta kevytrakenteisia pelaajia, tämä on merkittävää.
Kumpikin hyökkääjistä on jo pelkän vartensa takia pelote nykyaikaisille keskuspuolustajille. Molemmat osaavat myös käyttää kokoaan hyödykseen ja viimeistellä päällään taitavasti. Liverpool ja Manchester City olivat viime kaudella Valioliigan eniten keskittäneet joukkueet (pitkälti siksi, että heillä on riveissään sarjan parhaat keskittäjät), joten on vain järkevää, että molemmilla on nyt myös osaava kohdepelaaja keskityksiä päättämässä.
Toisaalta, maaliodottamansa ylittämisestä huolimatta, seurat olivat myös Valioliigan eniten ja kolmanneksi eniten huippupaikkoja missanneet joukkueet. Nyt molemmilla on käytössään hyökkääjä, joka viimeistelee boksin sisältä varmemmin kuin kukaan muu seurojen pelaajista.
Kumpikin pelaaja osaa myös käyttää kokoaan hyödykseen ja täyttää perinteisen kohdepelaajan vaatimukset, joskin hieman eri tavoin. Etenkin Nuñez tykkää hakeutua hyökkäyksen sivustaan ja hyökätä keskityspalloihin vastustajan laitapuolustajia vastaan, jotka lähes järjestäen häviävät hänelle pituudessa. Molemmat ovat myös kykeneväisiä pelaamaan selkä maaliin päin, ottamaan vastaan pitkiä syöttöjä ja pitämään palloa omalla joukkueellaan tilanteenvaihdoissa.
Silti kumpikaan ei täytä perinteiden kohdepelaajan määritelmää, sillä sekä Hålandin että Nuñezin erottaa muista ysipaikan huippupelaajista ennen kaikkea heidän liikkuvuutensa.
Nuñez kellotti viime kauden Mestarien liigassa huippunopeudekseen hurjat 36,5 kilometriä tunnissa. Vertailun vuoksi: muuan Kylian Mbappén vastaava lukema oli 34,9 km/h. Håland taas antoi osoituksen räjähtävyydestään heti ensimmäisessä valioliigapelissään. Sekä Cityn ensimmäiseen maaliin johtanut rankkari että Hålandin viimeistelemä toinen maali syntyivät pystyjuoksuista, jotka saivat West Hamin puolustajat näyttämään kivipatsailta.
Kumpikin pelaajista on myös erinomainen tekemään räjähtäviä liikkeitä vastustajan maalin etutolpalle ja viimeistelemään ensimmäisellä kosketuksella matalista keskityksistä. Yhdestä tällaisesta Nuñez avasikin maalitilinsä Valioliigassa. Hålandilla on puolestaan ympärillään joukkue, joka on maailman paras viljelemään cut back -syöttöjä boksiin, joten on vain ajan kysymys, milloin norjalainen seuraa perässä.
Vaikka kaksikosta etenkin Håland pystyy myös pudottautumaan syvälle hakemaan palloa – vaikkei varsinaisesti peliä rakentava hyökkääjä olekaan – tykkäävät molemmat hakeutua vastustajan laitapuolustajien selustaan ja suunnata juoksunsa laidalta keskelle. Maalinteon lisäksi kummallakin pelaajalla on loistava kyky voittaa yksiykkösiä ja pelata matalia syöttöjä rangaistusalueelle muiden viimeisteltäviksi.
Varsinkin Nuñez on näissä tilanteissa todella hyödyllinen pelaaja, sillä uruguaylainen on pelannut urallaan paljon myös sisään leikkaavan laiturin paikalla. Tällainen monipuolisuus on piirre, jota ei menneiden vuosien kärkipelaajilta löytynyt.
Håland on pelaajana vielä selvästi kilpakumppaniaan edellä, mutta kummankin hyökkääjän pelaamisessa on jotain sellaista, mitä ei huippujalkapallossa ole nähty koskaan aiemmin. Kummallakin on aivan maailman kovimpaan kärkeen kuuluva huippunopeus ja kyky jättää puolustajat nielemään pölyä, mutta myös käyttää kokoaan perinteisen kohdepelaajan tavoin. Kaiken lisäksi Håland ja Nuñez ovat monipuolisia viimeistelijöitä, jotka voivat viimeistellä kaukaa tai läheltä ja millään ruumiinosalla vain.
Kaksikko edustaa uudenlaista pelaajatyyppiä, ikään kuin entisaikojen ysipaikan pelaajien hybridiä, joka pystyy osallistumaan peliin lähes sen jokaisessa vaiheessa. Tavallaan nuoret hyökkääjät kulkevat kärkipelaajan prototyyppiä muovanneiden pelaajien – esimerkiksi Benzeman – jalanjäljissä, mutta ovat kuitenkin monella tapaa täysin uniikkeja tapauksia.
Jotain uutta, jotain vanhaa. Ysipaikan pelaajat ovat tehneet paluun, mutta eivät sellaisina kuin me heidät muistamme.
Hyvää viikonloppua
Kesäloma on jäänyt taakse, ja juuri sopivasti. Kotimaan kentillä kierrokset alkavat nousta ennen loppuratkaisuja, ja Euroopassa maailman parhaat pelaajat ovat saamassa koneitaan käyntiin hyvin eriskummallisen kauden aluksi.
Jos haluat pitkän kauden mittaan osallistua keskusteluun jalkapallosta ja sen ilmiöistä, laita sähköpostia juuso@teravinkyna.com tai vedä virtuaalihihasta Twitterissä @TeravinKyna. Ja liity toki Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi, niin tiedät, mistä kahvipöydissä puhutaan.
Hyvää viikonloppua.
