Da Vinci -koodi
Viime viikonloppuna väistämätön lopulta tapahtui. Jalkapalloromantikkojen sydämet sulattanut Sassuolo putosi Serie A:n kakkospaikalta ensimmäistä kertaa sitten kolmannen ottelukierroksen, kun vielä omaa tasoaan etsivä Inter kaatoi pikkukaupungin seuran puhtaasti 3-0.
Vaikka voittajasta ei jäänyt epäselvyyttä, on huomioitava, että Sassuolo piti ottelussa palloa 66 prosenttisesti, laukoi Interiä useammin ja antoi kaksi kertaa niin paljon syöttöjä kuin Antonio Conten ryhmä. Sillä sellainen ryhmä US Sassuolo Calcio vain on. Se pelaa kaunista ja viihdyttävää jalkapalloa, oli vastassa kuka tahansa.
Sassuolo on täydellinen esimerkki siitä, miksi Serie A on maailman mielenkiintoisin jalkapallosarja. Vain 40 000 ihmisen kaupungista ponnistava seura osoittaa, että pienilläkin resursseilla voi pelata sekä viihdyttävää että tehokasta jalkapalloa. Inter-tappio oli koko kauden kärkikahinoissa viihtyneelle Sassuololle kauden ensimmäinen.
Päävalmentaja Roberto de Zerbin alkukauden toteamus ”pelaajana nautin jalkapallosta eniten silloin, kun minulla oli pallo jalassani, joten oletan, että omatkin pelaajani nauttivat eniten siitä, kun pallo on heillä” kuvastaa täydellisesti koko seuran ajatusmaailmaa.
Sassuolo on uskomattomasti hallinnut palloa tällä kaudella enemmän kuin mikään muu seura Serie A:ssa. Tässä se on onnistunut joukkueella, jonka palkkakulut ovat vasta sarjan 12. suurimmat.
Mutta vaikka de Zerbin ryhmä ei nimimiehistä koostukaan, pursuaa seura silti mielenkiintoisia nimiä. Entinen huippulupaus Domenico Berardi on vasta 26-vuotias ja pelaa nyt uransa parasta jalkapalloa. AC Milanissa pinnalle noussut Manuel Locatelli on muodostanut alkukauden parhaan keskikentän yhdessä Maxime Lópezin kanssa. Hyökkääjä Fransesco Caputo toimii vapaa-ajallaan panimomestarina.
Viihdyttävän pelityylinsä myötä Sassuolo on nopeasti ottanut paikan futishipsterien lempiseurana Atalantalta. Neroverdin tarinassa onkin paljon yhtymäkohtia juuri bergamolaisseuraan, joka on ollut jalkapallomaailman kuumimpia puheenaiheita jo pitkään. Atalantan tarina on osoitus siitä, miten jopa nykyisessä, äärikilpaillussa ympäristössä voi edelleen saavuttaa kilpailuetua sillä, että tekee asiat muita järkevämmin. Sarjan häntäpään budjetilla varustettu seura on selvinnyt Mestarien liigaan kolme kertaa neljän edellisen kauden aikana.
Sassuolo tallaa nyt Atalantan raivaamaa polkua haastamalla suurseurat näiden omilla aseilla. Tämän kaltaiset tarinat ovat omiaan tekemään Serie A:sta tämän hetken mielenkiintoisimman jalkapallosarjan. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin mainittava, ettei näin olisi käynyt, elleivät suurseurat olisi itse luoneet tilaa kilpailulle.
On esimerkiksi helppo unohtaa, että vakiokalustoon sarjan kärkitaistossa kuuluva Napoli oli vielä 2000-luvun alussa merkittävissä talousvaikeuksissa, ja joutui konkurssin myötä hakemaan vauhtia aina maan kolmannelta sarjatasolta asti. Harva muistaa, että takaisin pääsarjaan Napoli nousi vasta 2007.
Niin ikään uutta nousua tekevät milanolaisseurat vaelsivat lähes koko 2010-luvun varjojen mailla. Vuosikymmenen vaihteessa mestaruus meni kuudesti putkeen Lombardiaan, mutta sen jälkeen Mestarien liigaa on pelattu kolmesti kokonaan ilman milanolaisedustusta.
Oman lusikkansa soppaan tuovat myös Rooman perinteikkäät suurseurat Roma ja Lazio, jotka ovat kumpikin vuorollaan hätyytelleet sarjan kärkeä, kuitenkaan kykenemättä ylittämään matkan viimeistä aitaa.
Serie A on maailman mielenkiintoisin jalkapallosarja, koska se on käytännössä ainoa Euroopan suursarjoista, jossa voimasuhteet muuttuvat jatkuvasti ja jossa taisto sarjan kärjessä vetää vuodesta toiseen uusia joukkueita puoleensa. 2010-luvulla ei nähty kertaakaan samaa kärkinelikkoa kahdella peräkkäisellä kaudella.
Juventuksen yhdeksän peräkkäistä mestaruutta on enemmänkin anomalia, joka luo sarjasta todellisuutta yksipuolisemman kuvan. Todellisuudessa sarja on Vanhan Rouvan takana tasaisempi kuin mikään muu Euroopan viidestä suuresta liigasta. Tällä kaudella jopa Juven kruunu on aidosti vaarassa vaihtaa omistajaa.
Osa sarjan tasaisuudesta perustuu Italian taloustilanteelle. Moni perinteisesti suurseuroista on ajanut itsensä kestämättömään tilanteeseen oikotietä onneen hakiessaan, ja joutunut talousvaikeuksien vuoksi palaamaan piirustuspöydän äärelle. Se on luonut tilaa uusille menestystarinoille ja pienemmille seuroille, jotka resurssien vajavaisuuden takia ovat oppineet pitkäjänteisen työn salat.
Vielä suurempi syy piilee kuitenkin siinä, että Italiassa on maailman korkeatasoisin valmentajakoulutus.
Mistään muusta maasta ei tullut niin montaa Valioliigan voittanutta valmentajaa 2010-luvulla kuin Italiasta. Vaikka Serie A on suuren yleisön silmissä menettänyt osan kimalluksestaan, ja vaikka Gli Azzurri jäi nöyryyttävästi ulos vuoden 2018 MM-kisoista, tuottaa Scuola Allenatori silti enemmän huippuvalmentajia kuin mikään muu laitos maailmassa.
Jopa nykyisessä globaalissa ympäristössä, jossa tieto matkaa valon nopeudella, Covercianon alueella Firenzessäsijaitseva valmentajakoulu seisoo kilpakumppaneitaan korkeammalla tasanteella. Covercianossa ei kouluteta vain taktikoita, vaan valmentajia, jotka opiskelevat myös psykologiaa, kommunikointitaitoja ja urheilulääketiedettä.
Tämän seurauksena Italiasta tulee maailman innovatiivisimpiä jalkapallovalmentajia. Tuskin on sattumaa, että moni 2010-luvulla jalkapalloevoluutiota muokanneista ajatuksista ovat saaneet alkunsa juuri italialaisen kasvatuksen läpi käyneiden valmentajien hyppysissä.
Kuluvan vuosikymmenen innovaatiot ovat kenties jo jalkautumassa pelikentille, sillä tänä vuonna Covercianosta valmistuneista esimerkiksi Andrea Pirlo ja Thiago Motta ovat jo julkisesti väläytelleet ajatuksia, jotka onnistuessaan tulisivat muuttamaan tapaa, jolla jalkapalloa Euroopassa pelataan.
Toisaalta tuskin on yllätys, että nuoria valmentajia inspiroi rakentamaan ja kokeilemaan uutta paikka, jossa Leonardo da Vinci aikoinaan testasi siivellistä lentävää konettaan ensimmäistä kertaa.
Miltä jalkapallo näyttää?
Kulunut syksy on puhaltanut muutosten tuulia urakalla kansainväliseen jalkapalloon. Milloin jalkapallopäättäjät ovat spekuloineet koko lajin tulevaisuudella koronakriisin keskellä, milloin englantilaista sarjajärjestelmää on yritetty uudistaa ja milloin Euroopan eliittiseurat ovat puuhanneet uutta kansainvälistä supersarjaa vapautuakseen Uefan ikeestä.
Viimeisimmän näistä muutoksista Uefa ehti jo tyrmätä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko Uefa itsekään kovin yllätyksellinen.
Ennen päätöskierrosta tilanne Mestarien liigan lohkoissa näyttää juuri siltä kuin ennen kauden alkua odotimme. Viiden suuren sarjan seuroista Bayern Münich, Manchester City, Liverpool, Chelsea, Sevilla, Borussia Dortmund, Barcelona ja Juventus ovat varmistaneet jatkopaikkansa. Lohkossa H Manchester United, PSG ja RB Leipzig käyvät kiihkeää taistelua siitä, ketkä kolmesta suursarjojen edustajasta ovatkaan lopulta ne kovimmat. Kolmessa lohkossa kahdeksasta ei ensi viikon päätöskierroksella ole enää pelattavaa.
Mestarien liigan lohkovaihe on jo pitkään ollut, muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, lähinnä eliittiseurojen aseman pönkittämistä. Sykähdyttävimmät yllätykset on viime vuosina nähty vasta pudotuspeleissä Roman, Ajaxin ja Lyonin toimesta.
Mestarien liigan pudotuspelien yllätyksellisyyttä voidaan pitää tärkeimpänä vasta-argumenttina eurooppalaiselle supersarjalle. Ne osoittavat, kuinka suuri merkitys yllätyksellisyydellä jalkapallossa on, ja kuinka tylsä huippujoukkueiden keskenään pelaamasta supersarjasta tulisi ilman pudotuspelien tuomaa jännitystä.
Panoksettomat lohkovaiheen päätöskierrokset kuitenkin vain puhaltavat tuulta supersarjan puuhaajien purjeisiin. Heillä on mahdollisuus sanoa, että eikö olisi ennemmin järkeä pelata sarja, jossa jokaisella ottelulla on merkitystä.
Ja sitten on tietysti lohko B, jossa Shakhtar Donetsk ja Borussia Mönchengladbach ovat pyyhkimässä Inter Milanilla ja Real Madridilla lattiaa.
Kahden altavastaajan urotyöt ovat tämän kauden Mestarien liigan valttikortti, jonka avulla seurajalkapallon kruununjalokivi voi perustella olemassaolonsa. Nämä tarinat ovat kansainvälisen jalkapallon suola. Mutta silti niistä on tällä kaudella puhuttu yllättävän vähän.
Mönchengladbachin, joka on tällä hetkellä yksi koko Euroopan mielenkiintoisimpia joukkueita, ja Shakhtarin, joka on osoittanut, että korona on sille vain yksi uusi kansainvälinen kriisi ylitettäväksi, urotyöt ovat jääneet Interin ja Real Madridin epäonnistumisten jalkoihin.
Lohkoon liittyvää mediapuhetta ovat hallinneet Real Madridin kriisiseuraksi nimittäminen ja Interin suorituksille naureskeleminen. Yleinen ajatus on, että Antionia Contella ja Zinédine Zidanelle on enää yksi kierros aikaa pelastaa kautensa – ja mahdollisesti työpaikkansa.
Toinen näkökulma on se, että Borussia Mönchengladbachilla ja Shakhtar Donetskilla on yksi kierros aikaa varmistaa tämän kauden suurin yllätys. Me itse valitsemme sen, miten jalkapallosta puhutaan.
Glögiä ja jalkapalloa
Sen pituinen se tällä viikolla. Toivottavasti olet onnistunut pitämään itsesi terveenä näinä vaikeina aikoina. Jalkapallo ainakin tekee kaikkensa, jotta pysyisimme kotona ruudun ääressä, sillä huippuotteluita syötetään jatkuvalla syötöllä vastaanottimiimme. Niin tänäkin viikonloppuna. Tällä kertaa jokin on kuitenkin toisin, sillä ensimmäistä kertaa kuluvalla kaudella myös valioliigaotteluihin saadaan päästää faneja.
Nautitaan siis siitä muutoksesta, jonka se tällä kaudella stadioneilla vallinneeseen hiljaisuuteen tuo. Vaikka glögimukin äärellä. Onhan sentään joulukuu.
Kuten aina, palautetta voit lähettää sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Jos haluat Sallisen sivukatsomon toimitettuna kotivastaanottimellesi, jotta voit nautiskella siitä glögin kanssa heti tuoreeltaan, lisää itsesi sähköpostilistalle.
Hyvää viikonloppua. Pysykää terveinä.
