Valioliigan voittaja, La Ligan voittaja, Euroopan mestari ja maailmanmestari Nicolas Anelka kommentoi Real Madridin ja PSG:n välisen Mestarien liigan pudotuspeliottelun jälkeen Le Parisienille, että ”tuollainen henkinen heikkous kuuluu PSG:n identiteettiin”.
Anelkan mainostama henkinen heikkous oli vahvasti läsnä Santiago Bernabéulla keskiviikkona. Vaikka PSG johti otteluparia vielä Real Madridin ensimmäisen maalin jälkeen, oli valkoisten avattua maalihanat parissa vain yksi mahdollinen jatkoon menijä. Niin paljon pariisilaisten pelaaminen Los Blancosin avausmaalin jälkeen muuttui.
Viimeistään Real Madridin toinen maali löysäsi ranskalaisseuran pelaajien vatsat. Kolmas ja ratkaiseva maali syntyi lopulta vain 11 sekuntia sen jälkeen, kun pallo oli PSG:n hallussa keskiympyrässä. Liverpoolissa Mestarien liigan voittanut Jamie Carragher sanoi ottelun jälkeen, ettei vastaavaa romahdusta olisi nähty, vaikka Real Madrid olisi pelannut juniorijoukkuetta vastaan.
Anelka ei kuitenkaan tarkoittanut henkisellä heikkoudella yksittäisen ottelun sulamista, vaan jatkuvaa alisuorittamista. PSG on viimeisen 11 vuoden aikana pudonnut Mestarien liigan pudotuspeleistä neljästi niin, että se on voittanut otteluparin avausosan. Yhdenkään muun seuran saldo ei ole tässä suhteessa yhtä huono.
Pelaajat ovat vaihtuneet ja Pariisin on tuotu Sergio Ramosin ja Lionel Messin kaltaisia kaiken nähneitä ja voittaneita talismaaneja. Silti tulos säilyy PSG:n osalta samana. Keskiviikkona jokainen madridilaisten maali syntyi yhden pariisilaisten uuden sukupolven tähden – ensin Gianlugi Donnarumman, sitten Neymarin ja viimeisenä Marquinhosin – virheestä.
Edes Messin tuominen seuraan mahdollisesti jalkapallohistorian suurimman hypen saattelemana ei ole muuttanut pariisilaisseuran DNA:han juurtunutta voittamisen kulttuurin puutetta. Jopa historian parhaana pidetty pelaaja kutistuu olemattomaksi vetäessään PSG:n paidan ylleen. Mistä moinen voi johtua?
Etenkin Messin aikaisen Barcelonan eetokseen kuului olennaisesti voittaminen. Aina ja jatkuvasta ja kaikissa kilpailuissa. Kliseinen sanonta ”itseään toteuttava ennustus” on sinällään vedenpitävä, että jos ihminen uskoo, aidosti ja alitajuisesti, johonkin, hän yleensä onnistuu sen toteuttamaan. Ihminen pystyy tavallaan aivopesemään itsensä, joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Kun astut jalkapallokentälle Real Madridin tai Barcelonan paidassa, voit tuntea voiton makeansuolaisen tuoksun jo ennen aloitusvihellystä. Tiedät, että sinun kuuluu voittaa. Kun teet saman PSG:n paidassa, nenään hiipii katkerampi tuoksu. Epäonnistumisen pelon tuoksu.
Siinä missä Real Madridin pelaajien alitajunta syöttää heille jatkuvaa viestiä voittamisesta, kertoo PSG:n pelaajien alitajunta häviämisen tarinaa. Ja se vaikuttaa, tiedostamattomalla tasolla, tilanteiden loppuun pelaamiseen, havainnointikykyyn ja viimeisiin ratkaisuihin. Lopulta alitajuinen usko toteuttaa itse itsensä vaikuttamalla pelaajien suorituksiin.
Voittamisen kulttuuri on siis vahvasti kiinnittynyt siihen, mihin kunkin seuran jäsenet alitajuisesti uskovat. Liverpool on tästä täydellinen esimerkki: vuosikymmeniä seuran jäsenet uskoivat alitajuisesti häviämiseen niin paljon, että he antoivat mahdollisten voittojen livetä käsistään. Jürgen Kloppin aikana koko seuran selkärankaan on kuitenkin iskostettu voittamisen halu, joka on epäonnistumisen pelkoa suurempi. Sen jälkeen Liverpool on voittanut lähes kaiken mahdollisen.
Ei edellinen Mestarien liigan voittanut Real Madridkaan ollut pelillisesti Euroopan paras joukkue. Mutta se oli henkisesti kovin ja uskoi voittoonsa. Ja se toteutti omaa uskoaan päivästä toiseen.
Yrityskulttuurimuotoilija, kirjailija ja asiantuntija Panu Luukka totesi tammikuussa Urheilulehden voittamisen kulttuuria tutkineessa artikkelissa, että ”yrityskulttuuria on kaikki se, mitä tapahtuu, kun kukaan ei ole katsomassa”. Määritelmä voidaan helposti laajentaa myös urheiluun. Kumman harjoituksista uskot löytyvän enemmän voittamisen kulttuuria, Real Madridin vai PSG:n?
Toisaalta voittamisen kulttuuri on myös päivittäisiä konkreettisia tekoja ja sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle menemistä. Sisäisen vaatimustason on oltava päivittäin maksimiasennossa. Samassa Urheilulehden artikkelissa kahdeksankertainen jääkiekon Suomen mestari Ilkka Mikkola totesi, että ”arki on harvoin juhlaa, kun mennään ihan siellä äärirajoilla ja yritetään kehittyä joka päivä paremmaksi”.
PSG taas näyttäytyy, ainakin ulospäin, juuri organisaationa, jossa pelaajat tähtäävät siihen, että nimenomaan arki on juhlaa. Päivittäinen hauskanpito ei kuitenkaan johda voittavaan kulttuuriin. Toimittaja Daniel Riolo tiivisti tilanteen hyvin kuvaamalla PSG:n valmistautumista muotiviikoille menemisenä ja TikTokissa olemisena. Tasaisen nautinnon maailma johtaa usein siihen, että ne korkeimmat huiput jäävät saavuttamatta.
Mikkola kertoi, että hänen peliuransa voittavissa joukkueissa ”suurin osa ajasta oltiin huolissaan jostakin”, vaikka peli olisikin kulkenut hyvin. Vapaa-ajan viettämisen sijasta yksityiskohtia viilattiin viimeiseen asti. On kuitenkin vaikea kuvitella Neymaria viilaamassa tilanteenvaihtopelaamista huolestuneena sen jälkeen, kun Metz on kaatunut viikonlopun kierroksella 5–0.
Kaikista pelaajista Neymar on kuitenkin se, jonka tulisi PSG:ssä esimerkkiä näyttää. Paikoitellen brasilialainen on saanut jopa liikaa kuraa niskaansa, mutta on silti pakko kyseenalaistaa, millaista kulttuuria hän joukkueensa johtohahmona luo matkustamalla Brasiliaan kuntouttamaan loukkaantumisiaan ja bilettämällä kesken kauden.
Juuri tähtipelaajien erivapaudet ovat iso syy siihen, miksi PSG kaatuu kovaa ja korkealta. Kun Golden State Warriors voitti NBA:n kolmesti neljän vuoden sisään, sanoi Stephen Curry, että kaikilla seuran työntekijöillä lipunmyyjistä ja liikenteenohjaajista lähtien oli näppinsä pelissä voittavan joukkueen rakentamisessa. PSG on täysin päinvastainen yksilövetoinen tähtikultti, jossa jopa vaihtopelaajien merkitystä kyseenalaistetaan.
Syy ei ole kuitenkaan yksin pelaajien, sillä kulttuuri valuu alaspäin aina seurajohdosta lähtien. Mitä muuta kuin häviämistä voi odottaa seuralta, jonka johto suhtautuu työhönsä kuin kieli poskessa virtuaalipelejä pelaava teini?
Esimerkiksi Manchester Cityssä ja Liverpoolissa on tehty selväksi, että jos pelaajat eivät sopeudu päivittäiseen vaatimustasoon, he saavat lähteä. Pariisissa tähtien on kuitenkin annettu luoda kulttuuri, jossa he tuntevat olonsa mukavaksi ja joka ei aja heitä äärirajoille. Seurasta puuttuu vahvatahtoinen johto, joka näyttäisi, miten asiat kuuluu hoitaa. Sekä Liverpoolissa että Real Madridissa että Manchester Cityssä voittamisen kulttuuria on rakennettu vahvan johtohahmon johdolla sisältä päin, ei ulkopuolisia pikavoittoja hakemalla.
PSG on epätasapainoisesti koottu joukkue, jonka pelaajarekrytoinnit tehdään nimen, ei sopeutuvuuden, perusteella. Mauricio Pochettinon rekrytointi on hyvä esimerkki. Argentiinalainen oli nimenä paras mahdollinen valmentajavaihtoehto, mutta hänelle annettiin joukkue, joka on täysin sopimaton hänen tapaansa ajatella jalkapalloa. Epäsopusuhtaisuus on mahdoton korjattavaksi.
Silti seurassa ei olla valmiita katsomaan peiliin ja tunnustamaan virheitä, vaan syyllisiä haetaan aina ulkopuolelta. Real Madrid -tappion peliin pelaajat syyttivät toisiaan ja seuran puheenjohtaja yritti käydä ottelun tuomareiden kimppuun. PSG:ssä tunnutaan odottavan, että voitto lahjoitetaan sille, kenellä on nimekkäimmät pelaajat.
Ja lopulta juuri siitä on kysymys. Ei ole ihme, ettei seuraan synnyn voittamisen kulttuuria, kun koko projektin suurin tavoite ei ole edes voittaa. PSG on vain markkinointikoneisto, jonka tarkoituksena on saada Qatar näyttämään hyvältä ja osoittaa, että maailman parhaat pelaajat pelaavat qatarilaisomistuksessa. Urheilun kanssa sillä on lopulta hyvin vähän tekemistä.
Siksi keskiviikkoinen tulos oli myös jalkapallon voitto. Puolivälieriin jatkoi seura, jossa voittamista arvostetaan kaikkea muuta korkeammalle, ja jonka johtotähdet elävät voittaakseen – eivät voita elääkseen.
Ja jossa voittamisen kulttuuri siirtyy pelaajapolvelta toiselle. Se on asia, joka myös Kylian Mbappén on hyvä muistaa, kun hän kysyy itseltään, nouseeko hän maailman voittavimmaksi jalkapalloilijaksi ennemmin Luka Modrićin ja Karim Benzeman vai Neymarin rinnalla.
Hyvää viikonloppua
Siinä kaikki tältä erää. Jälleen on takana viikko hienoa jalkapalloa ja kattojärjestöjen tekemiä oikeansuuntaisia päätöksiä. Kumpikin antaa aihetta uskoa, että jalkapalloyhteisölle on ehkä sittenkin varaa unelmoida paremmasta huomisesta. Jossa voittamisen kulttuuria on terveiden arvojen vaaliminen.
Ota rohkeasti yhteyttä ja vie keskustelua voittamisen kulttuurista eteenpäin esimerkiksi sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Tai voit toki liittyä Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi ja kokeilla, herättäisikö ensi viikon teksti enemmän haluja jakaa ajatuksia.
Hyvää viikonloppua.
