Joulukonvehdit on tuhottu, raketit ammuttu, kuusi heitetty roskakatokseen ja Euroopan jalkapallosarjojen pakon sanelema talvitauko tullut päätökseensä. Hieman poikkeavan loppuvuoden jälkeen on aika palata ruotuun ja normaaliin päiväjärjestykseen. Paras tapa sen tekemiseen on luonnollisesti luoda katsaus siihen, mitä jalkapallovuosi 2023 muun muassa pitää sisällään.
Huuhkajien EM-karsinnat
Suomalainen jalkapallovuosi alkaa kerätä kunnolla kierroksia maaliskuussa, kun karsinnat miesten vuoden 2024 EM-kisoihin alkavat. Huuhkajat aloittaa oman karsintataipaleensa tutulta ja muistoja tulvivalta Kööpenhaminan Parkenilta torstaina 23. maaliskuuta.
EM-kisojen tapahtumien myötä erityisen paikan suomalaisfanien sydämissä ottanut Kööpenhamina saa varmasti jälleen todistaa merkittävää määrää huuhkajakannattajia, kun matka kohti Suomen historian toisia miesten arvokisoja pyörähtää käyntiin. Tanskan lisäksi vastaan asettuvat Pohjois-Irlanti, Slovenia, Kazakstan ja San Marino.
Huuhkajien EM-karsintalohko on äärimmäisen mielenkiintoinen – myös sen takia, että Suomi lähtee nyt ensimmäistä kertaa koskaan omaan karsintalohkoonsa suosikkina kisapaikan lunastajaksi. Tanska on luonnollisesti lohkon ykkössuosikki, mutta hyvien Nations Leaguen otteiden myötä ylempään arvontakoriin noussut Suomi lähtee karsintoihin lähtökohtaisesti lohkon toiseksi parhaana joukkueena. Lohkon kaksi parasta etenee suoraan kesän 2024 EM-lopputurnaukseen.
Karsinta-arvonnan tulos ei toki ollut suomalaisittain se kaikkein miellyttävin, ja pettyneen oloinen Markku Kanerva totesikin arvonnan jälkeen tuoreeltaan, että jopa neljällä maalla on realistiset mahdollisuudet kisapaikan tuovaan kakkossijaan. Siitä huolimatta lohko on sellainen, jossa Suomen tulisi uskoa sijoittuvansa kahden parhaan joukkoon.
Totta on, että H-lohko on kenties EM-karsintojen tasaisin. Kolme joukkuetta – Suomi, Pohjois-Irlanti ja Slovenia – ovat Fifa-rankingissa kuuden sijan sisällä. Lähtökohtaisesti joukkueiden välillä ei ole suuria tasoeroja, ja kuten Kanervakin sanoi, ristiin pelaamista tapahtuu varmasti.
Toisaalta, jos paremman arvontakorin ei anna sokaista, voi lohkoa katsoa myös toisesta näkökulmasta. Siinä, missä vuoden 2020 EM-kisojen karsinnoissa Suomen vastustajien yhteenlaskettu Fifa-ranking oli 377, on se tulevissa karsinnoissa 465. Vastustajat ovat siis, hieman luovasti ajatellen, noin sata pykälää huonompia kuin niissä karsinnoissa, joista kisapaikka irtosi.
Lohkon ennakolta paras joukkue (vuonna 2019 Italia, nyt Tanska) on molemmilla kerroilla ollut Fifa-rankingin sijalta 18. Vuonna 2019 ennen Suomea rankingissa olivat vielä Bosnia ja Hertsegovina (sijalla 34) ja Kreikka (43). Tällä kertaa muita maita ei Suomen ja ykkössuosikin välistä löydy.
Pohjois-Irlanti löytyy rankingsijalta 59, kolme pykälää Huuhkajia alempaa, ja Slovenia taas kolme sijaa Pohjois-Irlantia perässä. Sen jälkeen Kazakstan (115) onkin vastustajana verrattavissa vuoden 2019 karsintojen Armeniaan (101) ja San Marino (211) Liechtensteiniin (181), joskin kumpikin on lähtökohtaisesti hieman heikompi.
Koska kaikkien aikojen karsinnat on niin kulunut ja ylikäytetty slogan, että sillä alkaa olla jo kasarimaista nostalgia-arvoa, käytetään sitä taas kerran: nyt jos koskaan on aika asettua maajoukkueen taakse, sillä edessä on kaikkien aikojen karsinnat.
Miesten EM-kisojen 2028 ja 2032 järjestäjät
Tänä vuonna kuullaan mielenkiintoisia uutisia myös vuotta 2024 myöhemmistä miesten EM-kisoista. Uefa nimittäin julkaisee järjestäjämaat sekä vuoden 2028 että vuoden 2032 EM-kisoille syyskuussa.
Vuonna 2028 saatetaan palata jalkapallon synnyinseuduille (taas, joku voisi vuosien 2020 ja 2022 EM-kisojen jälkeen sanoa), sillä Englanti on hakenut kisaisännyyttä yhdessä Pohjois-Irlannin, Skotlannin, Walesin ja Irlannin kanssa. Toinen hakija on Turkki, jolle arvokisat olisivat historian ensimmäiset.
Jalkapalloilullisten arvojen lisäksi järjestäjämaan valinta kertonee jotain Uefan suhtautumisesta tai kiinnostuksesta maiden poliittiseen asemaan jalkapallon ulkopuolella – tai sitten ei. Eiväthän nämä asiat tietysti liity toisiinsa.
Vuoden 2032 miesten EM-kisoja on puolestaan ilmoittanut hakevansa hallitseva Euroopan mestari ja kaksissa edellisissä MM-kisoissa dominoinut Italia, joka on viimeksi isännöinyt miesten arvokisoja vuonna 1990, kun maassa pelattiin historian tylsimmiksi tituleeratut MM-kisat.
Toinen hakija on puolestaan – rumpujen pärinää – Turkki. Turkki on jalkapallohullu maa, joka varmasti järjestäisi tunnelmaltaan ikimuistoiset EM-kisat. Euroopan poliittisen tilanteen ollessa polarisoituneempi kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen muutkin asiat kuitenkin painavat vaakakupissa. Toisin sanoen, kts. yllä oleva loppukaneetti.
Tasa-arvon tyyssija
Jalkapalloilullinen tasa-arvo ottaa tänä vuonna taas yhden merkittävän loikan, kun naisten kansainvälisten turnausten määrää kasvatetaan vastaamaan miesten vastaavaa.
Ensin, hieman alle vuosi sen jälkeen, kun Italia ja Argentiina pelasivat historian ensimmäisen Finalissiman (jonka merkitys on pysynyt, pysyy ja tulee aina pysymään mysteerinä), Englanti ottaa Wembleyllä mittaa Brasiliasta historian ensimmäisessä naisten Finalissimassa. Myös tässä ottelussa panoksena on… jotain.
Muutama kuukausi tämän jälkeen Helmarit ottaa osaa historian ensimmäiseen naisten Uefa Nations Leagueaan, joka käynnistyy syyskuussa. Turnaus pelataan miesten puolelta tutulla formaatilla. Joukkueet on jaettu A-, B- ja C-sarjoihin, joissa ne pelaavat pääosin neljän joukkueen lohkoissa. Lohkovoittajat nousevat ylempään ja lohkojen jumbot putoavat alempaan sarjaan.
Naisten Nations Leaguessa ei ole panoksena arvokisapaikkoja, mutta turnauksella on silti väliä myös tuloksellisesti. Nations Leaguen tulokset nimittäin määrittävät, missä sarjassa maajoukkueet lähtevät vuoden 2024 EM-karsintoihin, jotka pelataan samalla formaatilla kuin Nations League. EM-karsinnoissa vain A-sarjasta voi lunastaa suoran paikan vuoden 2025 EM-kisoihin. Muista sarjoista on tarjolla vain jatkokarsintapaikkoja.
Se, että naisten maajoukkuejalkapallossa pelataan samoja turnauksia kuin miesten puolella, on äärimmäisen tärkeää jalkapallon tasa-arvon kannalta. Vaikka työtä on vielä paljon, kaikki, mikä näyttää paperilla tasapuoliselta, saa ihmiset ajattelemaan, että näinhän sen pitäisi ollakin. Jo pelkästään sillä on iso arvo aidosti inklusiivista jalkapallomaailmaa rakennettaessa.
Tällä kertaa keinot pyhittävät tarkoituksen, sillä on helppo kyseenalaistaa, onko Uefa aidosti tasa-arvon asialla vai onko se vain haistanut naisjalkapallossa piilevän taloudellisen potentiaalin – varsinkin kun sen viime elokuussa julkaisema tutkimus arvioi, että naisten seurajalkapalloilun kaupallinen arvo voi kasvaa yli 600 miljoonaa euroa seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Voi olla, että maajoukkuekilpailujen kiillottaminen on yksi keino tehdä seurajoukkueita, eli Uefan aitoa kultakaivosta, tunnetummaksi, mutta sillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Se, että naisten seurajalkapallosta ja naisten arvokisoista löytyvä potentiaali halutaan vihdoin valjastaa käyttöön, on vain ja ainoastaan hyvä asia.
Jopa kaavoihin kangistuneet maanosaliitot ovat lopulta tajunneet sen, että faneille kannattaa tarjota sitä, mitä fanit haluavat. Tällä kertaa se, mitä fanit haluavat, kerryttää sekä rahaa kassaan että tasa-arvoa jalkapalloon.
Palaako jalkapallo kotiin?
Yhdenmuotoinen tasa-arvoloikka otetaan myös heinä-elokuussa, kun vuoden 2023 jalkapallon MM-kisat pelataan Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Naisten MM-kisoihin nimittäin osallistuu nyt ensimmäistä kertaa 32 maata, mikä on ollut miesten MM-kisojen vakio vuodesta 1998 lähtien (joskin seuraavalla kerralla miesten MM-kisoissa nähdään 48 joukkuetta).
Tämän kesän MM-kisat ovat todella mielenkiintoiset myös siinä mielessä, että tällä kertaa Euroopasta löytyy kaikki ruudut raksittava haastaja edellisiä turnauksia dominoineelle USA:lle.
Hallitseva Euroopan mestari Englanti, joka lokakuussa pelatussa ystävyysottelussa kaatoi Yhdysvallat 2–1, lähtee MM-kisoihin (lähes) tasaveroisena voittajasuosikkina amerikkalaisiin verrattuna. Näin varteenotettavaa tilaisuutta ei jalkapallon kotiin saattamiselle ole ollut sitten vuoden 1966.
Taustalla vaanivat myös uutta tulemista tekevä, 2000-luvun alussa arvokisoja dominoinut Saksa, ja vuoden 2021 olympialaisten finaaliin selvinnyt ja siitä lähtien Fifa-rankingin kolmen kärkeen kuulunut Ruotsi. Nyt jos koskaan Euroopalla on tilaisuus ottaa valtikkansa takaisin.
Pelataanko Suomessa arvokisoja?
Kaiken lisäksi tämän vuoden aikana päätetään kaksien miesten EM-kisojen lisäksi järjestäjä myös vuoden 2025 naisten EM-kisoille. Tämä valinta on suomalaisittain kaikkein mielenkiintoisin, sillä turnauksen järjestämistä ovat hakeneet Puola, Ranska, Sveitsi – ja yhteishakemuksella Pohjoismaat Ruotsi, Tanska, Norja ja Suomi.
Yhteispohjoismaisen hakemuksen mukaisesti EM-kisat olisi tarkoitus pelata Tukholmassa, Göteborgissa, Kööpenhaminassa, Odensessa, Oslossa, Trondheimissa ja Helsingissä sekä Tampereella. Suomessa saatetaan siis pelata jälleen jalkapallon arvokisoja vain reilun kahden vuoden kuluttua. Päätös kisaemännästä tehdään huhtikuun alussa, jolloin jokaisen suomalaisen jalkapalloihmisen kannattaa pitää silmät ja korvat avoinna.
