Jos hyökkääjä on jo ehtinyt paukuttaa 13 maalia 49 veikkausliigaotteluun ja lähestyy vasta uransa parhaita pelivuosia, ovat odotukset luonnollisesti korkealla. Niin ne olivat myös Ilari Mettälällä sekä hänen seurallaan Ilveksellä. Kunnes loukkaantuminen keskeytti kaiken ja pakotti nuoren pelaajan tekemään kovimman mahdollisen päätöksen.
Mettälän ura päättyi lopulta 28-vuotiaana, vain hetki sen jälkeen, kun se oli kunnolla ehtinyt alkaa. Alun perin syyskuussa 2020 tulleen nilkkavamman piti kuitenkin olla vain pieni hidaste matkalla kohti liigatähteyttä.
”Silloin, kun loukkaantuminen tuli, olin toiveikkaana. Lääkärit sanoivat, että pitäisi tulla kuntoon”, Mettälä muistelee vajaan kahden vuoden takaisia tapahtumia. Vamman todellinen vakavuus alkoi hahmottua vasta pitkästi seuraavan kauden puolella. ”Sitten 9–10 kuukauden jälkeen, kun nilkka ei ollutkaan kunnossa, alkoi takaraivossa muodostua ajatus siitä, että tuleeko tästä enää koskaan mitään.”
Hyökkääjä palasi vielä kentille ja pelasi viime kaudella 16 ottelua lainalla TPS:n paidassa. Noissa peleissä syntyi myös 7 maalia. Pelaaminen vaati kuitenkin runsaasti kipulääkkeitä ja teippaamista, ja kauden jälkeen nilkka operoitiin uudestaan. Lopettaminen ei kuitenkaan edes käynyt mielessä ennen kuin kävi selväksi, ettei uudestaan kuntoutettu nilkka sallisi pelaamista.
”Ei lopettamista miettinyt vasta kuin loppuvaiheessa, kun parin viimeisen kuukauden aikana ei voinut kipujen takia nauttia pelaamisesta”, Mettälä kertoo. ”Olin joskus itselleni luvannut, että pelaan niin kauan, kun nautin futiksesta. Kun lopussa ei voinut enää nauttia, oli päätös lopulta aika helppo.”
Lopettamispäätös oli lopulta myös helpotus. Enää loukkaantumisten ja kipujen kanssa ei tarvitse tuskailla päivittäin.
Uran loppuminen ennenaikaisesti on silti henkisesti kova paikka urheilijalle. Mettälän kohdalla pitkät kuntoutusjaksot kuitenkin auttoivat valmistautumaan peliuran jälkeiseen elämään. Kun pelaaminen oli kiellettyä, aikaa ja energiaa muun elämän rakentamiseen riitti aivan eri tavalla. Hyökkääjä perusti loukkaantumisensa aikana verkkokaupan ja alkoi keskittyä enemmän jo pitkään vireillä olleeseen somevaikuttajaprofiilin luomiseen. Vaikka Mettälä ei vielä tuolloin ajatellut lopettamista, oli sivuprojekteista merkittävä apu, kun peliura yllättäen loppuikin.
”Olen onnekas, kun en jäänyt tekemättömäksi. Moni varmasti jää yllättävän lopettamisen myötä tyhjän päälle. Itsellä on ollut paljon hommia yrittäjänä. Se on helpottanut arkea, kun koko ajan on riittänyt kiirettä ja mieluista tekemistä”, KLIFFA-vaatekauppaa pyörittävä ja TikTokissa videoita nimellä @kliffa tekevä ex-pelaaja sanoo. ”Vaikka futis oli kivaa, niin on tämäkin. Shokkia ei ole tullut.”
Mettälä kuitenkin tiedostaa, ettei tilanne ole kaikille yhtä helppo. Suurimmalla osalla ammattiurheilijoista ei ole vastaavaa varasuunnitelmaa, tai ”toista uraa”, johon nojautua, jos ura päättyy yllättäen.
”Uskon, että hyppäys on monelle paljon isompi”, Mettälä pohtii. ”Kun aina on saanut tehdä sitä, mistä tykkää, ja tehnyt omasta harrastuksestaan ammatin, ja sitten yhtäkkiä pitäisi mennä työkkäriin, niin olisi se henkisesti aika raskasta.”
Ulkopuolisena tälle olisi helppo pyöritellä päätään ja todeta, että urheilijoilla on paljon vapaa-aikaa, jonka voi hyödyntää esimerkiksi osa-aikaiseen opiskeluun tai muuhun uran jälkeiseen aikaan valmistavaan toimintaan. Tällainen ajatusmalli kuitenkin väärinymmärtää sen, mistä huippu-urheilussa on kysymys.
Siinä, missä jonkun identiteetti voi olla vaikka isä tai äiti, on jalkapalloilijan identiteetti olla jalkapalloilija. Elämä pyörii vain yhden asian ympärillä, eikä siitä luopuminen ole mielessä realistisena vaihtoehtona ennen kuin on pakko.
”Vaikka treeneihin menee esimerkiksi se kolme tuntia päivässä, niin koko elämä rakentuu sen ympärille, mitä syö, milloin syö, kuinka paljon pitää juoda vettä tai milloin pitää mennä nukkumaan. Sitä kautta identiteetti muodostuu jalkapallon ympärille ja takaraivossa on aina jalkapallo”, Mettälä pohtii.
Mettälälle itselleen tyhjiö ei ollut niin suuri kuin olisi voinut olla. Loukkaantumisten aikana energiaa oli tullut kanavoitua myös muuhun toimintaan, mitä kautta oma kentän ulkopuolinen identiteetti oli jo ottanut ensimmäisiä askelia.
”Kyllä se tuntui aluksi oudolta”, entinen hyökkääjä myöntää. ”Mutta mulle oli onneksi ehtinyt kertyä toisenlaistakin identiteettiä yrittäjyyden kautta ja kun olin tehnyt videoita someen. Loppuvaiheessa isompi massa tunsikin mut varmasti paremmin TikTokista kuin jalkapallosta.”
Mettälä sanoo, että oli onni, että omaa identiteettiä oli ehtinyt luomaan myös jalkapallon ulkopuolella. Kun ura yllättäen päättyi, aiemmin taka-alalla ollut somevaikuttajan identiteetti pääsi nousemaan vahvemmin esiin. Siihen tarrautuminen tarjosi pehmeämmän laskun, kun uran jälkeistä elämää ei tarvinnut alkaa rakentaa tyhjästä.
Yläneläisen kohdalla siis kahden uran päällekkäinen rakentaminen oli lopulta se pelastus, joka auttoi pääsemään jalkapallon ulkopuolisen elämän syrjään kiinni. Mettälä ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että tämä olisi oikea reitti kaikille.
Suomessa pelaajien palkat ovat sitä luokkaa, ettei niiden varaan voi rakentaa koko loppuelämää. Toisaalta huippu-urheilu on 24/7-työtä, eikä varasuunnitelman rakentaminen jalkapallouran rinnalla ole välttämättä se paras ratkaisu, Mettälä kokee.
”Tämä on kaksipiippuinen juttu. Suomessa olisi hyvä olla plan B, mutta jos tosissaan haluaa olla ammattilainen, niin kyllä se kortti kannattaa katsoa.”
Mettälä itse on huomannut vasta jalkapallouran jälkeen, kuinka paljon rinnakkaisura arkea oikeasti rasitti.
”Ei sitä silloin kokenut, että kumpikaan olisi ollut ongelma, mutta nyt uran jälkeen on huomannut, kuinka paljon enemmän saa aikaan, kun voi keskittyä vain yhteen juttuun.”
Jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään -hokema sopii tähänkin yhteyteen. Jos yrittää luoda rautaista ammattitaitoa useammalla kuin yhdellä alalla, ajautuu helposti tilanteeseen, jossa joutuu tekemään epämieluisia kompromisseja.
”Pelatessa oli yleensä yksi vapaapäivä kerrallaan. Nyt pystyy tekemään isompia juttuja, kuten lähtemään vaikka viikoksi reissuun tekemään muita projekteja”, Mettälä kertoo someammattilaisuudesta. Lisäksi peliuran aikana joutui vielä miettimään sellaisia asioita, kuten milloin jonkin videon julkaisee, ettei kukaan luule, että hyväntuulista videota olisi oltu kuvaamassa esimerkiksi ottelun alla tai tappioon päättyneen pelin jälkeen.
Yläneen Kirin kasvatin mielestä urheilun onkin ehdottomasti oltava se ykkösjuttu, jos aikoo luoda uran sen parissa.
”Jos oikeasti haluaa olla ammattilainen, niin en mä alkaisi neuvomaan, että kannattaa rakentaa jokin toinen ura taustalle. Jos haluaa olla ammattilainen, niin sille haluaa myös omistautua. Tuskin Cristiano Ronaldokaan on paljon raksahommia uransa aikana tehnyt”, Mettälä kärjistää nauraen.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei uran jälkeisessä elämässä tarvittavia henkisiä valmiuksia voisi rakentaa jo etukäteen. Mettäläkin kouluttautui tuotantotalouden insinööriksi uran ensimmäisinä vuosina, kun ammattilaisuudesta ei voinut vielä olla varma, vaikkei palkkatöitä ole jalkapallon ulkopuolella tehnytkään. Myös oma asenne vaikuttaa paljon siihen, miten peliuran jälkeisiin mahdollisuuksiin suhtautuu.
Mettälä kokee itse olevansa onnekas, koska ei pudonnut täydelliseen tyhjiöön. Entinen hyökkääjä kuitenkin muistuttaa, että tilanteessa kuin tilanteessa on turha jäädä murehtimaan mennyttä. Vaikka se ei aina helppoa olekaan, kannattaa keskittyä vain siihen, mitä on edessä, ei siihen, mitä on takana.
”Kerran täällä vaan eletään, joten turha on liikaa murehtia tehtyjä päätöksiä”, Mettälä muistuttaa. ”Mitä tahansa voi sattua. Asenne merkitsee paljon. Jos jotain käy, niin täytyy yrittää ajatella positiivisesti ja muistaa, että elämässä on muitakin mahdollisuuksia.”
Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Psykologiset tutkimukset tukevat ajatusta siitä, että ammattiurheilija saattaa ajautua uran päättymisen jälkeen identiteettikriisiin, joka voi lamauttaa täysin – tai pahimmillaan viedä synkkään merkityksettömyyden tunteiden kierteeseen.
Tällöin apua voi yrittää etsiä myös ulkopuolelta.
”Pelaajayhdistys tarjoaa apua esimerkiksi opiskelupaikan löytämisessä. Sieltä saa apua myös tapaturmaeläkkeen hakemiseen, jos siihen on mahdollisuuksia. Pelaajayhdistykseltä saa paljon tukea ja sitä on helppoa lähestyä. Sitä kautta on saanut hoidettua kaiken, mitä vastaan on tullut.”
Ammattiavusta voi olla hyötyä myös uuden identiteetin rakentamisessa. Kun pelaaja sitoo oman ihmisarvonsa jalkapalloon, saattaa minäkuva romahtaa, jos laji viedään elämästä yllättäen. Tällöin voi käydä niin, ettei muu elämä lähde rullaamaan, vaikka valmiuksia siihen olisikin.
Helmarien EM-kisajoukkueeseen kuuluva Emma Koivisto kertoi aiemmin Ylelle, että jalkapalloilijan identiteetti rakentuu ikään kuin automaattisesti pelkän jalkapallon ympärille, vaikkei se välttämättä ole hyväksi henkiselle hyvinvoinnille. Pahimmillaan voi käydä niin, että vastoinkäymiset jalkapallokentällä saavat uskomaan, ettei millään muullakaan elämän osa-alueella voi onnistua.
”Niin kuin muut tavallaan tuomitsisivat minut ihmisenäkin sen takia, kun on mokannut futiskentällä. Olisi tosi hyvä, jos identiteetin saisi erotettua futiksesta”, Liverpoolin laitapuolustaja sanoo.
Myös Mettälä antaa ymmärtää, että olisi hyvä, jos pelaajat ymmärtäisivät jo uran aikana, ettei oma ihmisarvo ole sidottu vain jalkapalloon. Mettälä itse ehti rakentaa jalkapallon ulkopuolista elämää loukkaantumisten aikana, mutta urheilu-ura saattaa loppua myös aivan yllättäen.
Vaikkei Mettälä varauksetta suosittelekaan tuplauran rakentamista, on hänen mielestään silti hyvä, jos on edes ajatellut sitä, mikä muu elämässä voisi kiinnostaa. Tällöin koko identiteetti ei ole sidottu yhden kortin varaan.
”Ehkä on hyvä pitää takaraivossa joku idea siitä, mitä voisi tehdä, jos kaikki loppuu yllättäen”, Mettälä pohtii.
Loppujen lopuksi urheilu on kuitenkin vain urheilua. Vaikka se olisi kolmekymmentä vuotta elämän tärkein asia, löytyy maailmasta paljon muutakin mielenkiintoista, mihin upottaa itsensä. Kiinnostavaa tekemistä kyllä löytyy, jos vain antaa itselleen mahdollisuuden kiinnostua.
”Ainakin kannattaa asennoitua siihen, että jos jotain käy, niin elämä ei lopu siihen. Aina löytyy jotain kiinnostavaa”, Mettälä päättää.
Hyvää viikonloppua
Tässä kaikki tältä erää. Ihmisarvo ei määrity urheilun tai menestyksen kautta. Urheileminen saa olla rakas harrastus tai 24/7-ammatti, mutta sen ei kuulu olla elämässä pärjäämisen mittari.
Ajatuksia aiheesta voi jakaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Vastaan kaikkiin ja jaan parhaimmat ajatukset. Jos rannalla makaaminen ei vie voittoa. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset taas tästä. Suosittelen. Muuta jääköön myyntipuheet tällä kertaa siihen.
Hyvää viikonloppua.
