Niin kauan, kun jalkapallossa on Kudeloita, yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen
Viime viikolla vietettiin kansainvälistä rasismin vastaista viikkoa, joka huipentui rasismin vastaiseen päivään lauantaina. Viikon kunniaksi Slavia Prahan Ondrej Kudela päätti osoittaa oman valveutuneisuutensa solvaamalla Glen Kamaraa rasistisesti apinaksi Eurooppa-liigan ottelussa Rangersia vastaan.
Kentällä tapahtunut selkkaus on vakava ongelma, joka ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää. Se on kuitenkin vain yhden idiootin tapa ilmaista itseään. Isompi huolenaihe on se rasististen kommenttien ja vihapuheen määrä, jonka Kamara sai osakseen sosiaalisessa mediassa ottelun jälkeen. Se osoittaa, kuinka syvään juurtunut rakenteellinen ongelma rasismi jalkapallossa – ja yhteiskunnassa – on.
”Rasismi on edelleen osa yhteiskuntaamme, mikä on näkynyt myös jalkapallossa. Vaikka elämme 2020-lukua ja kaikki luulevat meidän kehittyneen ihmiskuntana, meillä on paljon parannettavaa”, sanoi Tim Sparv YLE Urheilulle maaliskuussa.
Ironista on, että Huuhkajien kapteenin kommentti julkaistiin vain päivää ennen kuin Kudela päätti näyttää sen pitävän paikkansa. Vankkurit kohti tasa-arvon päätepysäkkiä ovat hyvässä vauhdissa, mutta matka on vielä pitkä.
Myös Sparv on huomannut ihmisten yleisissä asenteissa olevan paljon parantamisen varaa juuri sosiaalisen median kautta. Huuhkajien pelaajat saivat osakseen rajua arvostelua sen jälkeen, kun olivat polvistumalla osoittaneet tukensa rasisminvastaiselle liikkeelle ennen syyskuussa pelattua Wales-ottelua.
”On aika yleistä, että somessa tulee rumia kommentteja. Palautteen laatu polvistumisen jälkeen oli kuitenkin itselleni pieni yllätys. Tuli “white lives matter” -viestejä, oksettavia kommentteja… Joku kirjoitti, ettei tule enää seurueineen katsomaan meitä”, AE Larisan keskikenttäpelaaja sanoo.
Maajoukkueeseen ja sen pelaajiin kohdistetut kommentit ovat osoitus siitä, kuinka kivikautinen yhteiskuntamme vielä monessa asiassa on. Vaikka elämme 2020-lukua, ja meillä on mahdollisuus luoda samat mahdollisuudet maailman jokaiselle ihmiselle, on kollektiivinen ajattelutapamme edelleen 1800-luvun kolonialistien maailmankuvan mukainen.
Tämä kertoo siitä, että muutokset ihmisten asenteissa tapahtuvat huomattavasti esimerkiksi teknologista kehitystä hitaammin. Kun 2000-luvun teknologia ja ihmiset ympäri maailmaa yhteen tuova tietoliikenneverkko yhdistetään Neandertalinihmisen asenteisiin, on lopputulos nähdyn kaltainen.
Eikä syy ole yksinomaan heidän itsensä. Päähämme jo lapsena istutetuista ajatusmalleista on äärimmäisen vaikea kasvaa ulos. Siksi jalkapallon pitäisi, muun yhteiskunnan tavoin, ottaa täydellinen nollatoleranssi rasistista kommentointia vastaan. Vain ongelman vakavuutta korostamalla, esimerkiksi tuntuvien sanktioiden ja pelikieltojen avulla, voidaan ihmisille viestiä, millainen lajin suhtautuminen rasismiin on.
Helmarien hyökkääjä Linda Sällström otti Twitterissä kantaa Sparvin kommentteihin sanomalla, että ”Näiden (Huuhkajien polvistumista arvostelleiden) tyyppien ei tarvitse tulla katsomaan meitä helmareitakaan”. Olen Sällströmin kanssa samaa mieltä, joskin vien oman kantani hieman pidemmälle. Näillä tyypeillä ei pitäisi olla mitään asiaa yhteenkään Suomen maajoukkueen peliin.
Rasismin kitkeminen pois jalkapallosta ei ole tärkeää yksinkertaisesti siksi, ettei kentällä ja katsomoissa enää kuultaisi rasistisia huutoja. Vaikka ne ovat sen näkyvin muoto, ovat ne vain suuren yhteiskunnallisen ongelman yksi osa-alue; ja kaikessa kauheudessaankin vain asenteellisen taudin lievimpiä oireita.
Todellinen ongelma piilee siinä, mitä nämä yksittäistapaukset viestittävät: iso osa ihmisistä ei edelleenkään näe kaikkia lajitovereitaan samanarvoisina. Tämä puolestaan heijastelee, tahallisesti tai tahattomasti, siihen, ettei kaikilla ihmisillä ole elämässä samoja mahdollisuuksia.
Jatkuvat ivahuudot ovat vielä pientä sen rinnalla, että joltakulta viedään unelmien työpaikka, koulutus tai harrastus pois sen takia, mitä etnistä taustaa hän edustaa. Ja niin kauan, kun maailmassa on ihmisiä, jotka pitävät rasistisia ajatusmalleja elossa, on myös niitä, jotka tietämättään antavat näiden jurakautisten asenteiden vaikuttaa omiin päätöksiinsä.
Lasikattoja löytyy yhä jalkapallostakin. Esimerkiksi Englannin ammattilaissarjoissa jo joka neljäs pelaaja on tummaihoinen. Valioliigassa eri etnisiä vähemmistöjä edustavien pelaajien osuus on tuplaantunut liigan perustamisen, vuoden 1992, jälkeen. Nyt jo kolmasosa liigan pelaajista edustaa taustalaan jotain muuta kuin valkoista länsimaalaista.
Silti valioliigaseurojen johtavista rooleista ei löydy kuin yksi tummaihoinen työntekijä. Tummaihoisia päävalmentajia ei liigassa ole ainuttakaan. Ylipäätään tummaihoisten, tai muita etnisiä vähemmistöjä, edustavien valmentajien puute on Englannin pääsarjassa lähes hälyttävä.
Vaikka kentän puolella tasa-arvon toteutuminen on lähempänä kuin koskaan, on kentän ulkopuolella tilanne täysin toinen.
Syrjintää vastaan taistelevan organisaation, Kick it Outin, perustaja Herman Ouseley sanoi talkSPORTin haastattelussa, etteivät manageri enää edes uskaltaisi syrjiä nuoria tummaihoisia pelaajia, jos nämä ovat riittävän hyviä. ”Kentän ulkopuoliset mahdollisuudet puolestaan ovat hyvin rajallisia, ja siinä mielessä ongelma on jalkapallossa yhtä vakava kuin ennenkin”, Lordi Ouseley jatkaa.
Ex-valioliigapelaaja ja nykyinen FA Inclusion Advisory Boardin puheenjohtaja Paul Elliott sanoo, että seuraava askel on juuri sen helpottaminen, että myös eri etnisiä vähemmistöjä edustavilla olisi sama mahdollisuus valmennusuralle tai seurojen johtotehtäviin kuin valkoisilla.
Ihmisten asenteiden muuttaminen vie kuitenkin aikaa. Eriarvoisuuden vähentämiseen keskittyvän, liike-elämää psykologian avulla tulkitsevan konsulttiyrityksen Pearn Kandolan raportin mukaan kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella ennakkoluuloisia. Nämä ennakkoluulot eivät välttämättä ole tietoisia, mutta ne vaikuttavat valintoihimme esimerkiksi palkkauspäätöksissä.
Raportin mukaan jalkapalloliittojen ja -seurojen tulisikin keskittyä juuri näiden tiedostamattomien ennakkoluulojen kitkemiseen tasa-arvon edistämiseksi jalkapalloyhteisössä.
Muutos lähtee kuitenkin aina huipulta. Ja jos Euroopan ylin jalkapallotoimielin, Uefa, ei ota rasismia vakavasti, kuinka voisimme olettaa, että yksittäiset seurat ja pelaajat osaisivat sen ottaa?
Uefa on kampanjoinut näkyvästi rasismia vastaan jo vuosia, mutta käytännön teot loistavat poissaolollaan. Pelaajia tai faneja on äärimmäisen harvoin rangaistu – muuten kuin näön vuoksi – rasistisista kommenteista tai teoista. Päällepäin näyttää siltä, ettei Uefan johto uskalla puuttua näihin tapauksiin. Tai ettei se yksinkertaisesti välitä.
Todennäköistä on, että Kamaran ja Kudelankin tapauksessa tšekkiläinen selviää ilman tuntuvaa rangaistusta. Ilman pitävää näyttöä siitä, mitä sanottiin, ei eurooppalaisen jalkapallon ylin toimielin uskalla tuntuvaa rangaistusta lätkäistä. Ei, vaikka tässä kohtaa rangaistuksen antaminen olisi huomattavasti tärkeämpi viesti liiton suhtautumisesta rasismia kohtaan kuin riski siitä, että se tulisi annettua väärin perustein.
Pitävän näytön puuttuminen asettaa kentällä olleet vaikeaan paikkaan. Veikkausliigan tuomari, itsekin rasististen herjausten kohteeksi joutunut Mohammad Al-Emara totesi Iltalehdelle, että ”tuomarit eivät kuulleet mitä sanottiin, joten heidän on vaikea raportoida siitä. Tämän takia on väärin sysätä tämä vakava, iso asia ainoastaan erotuomarien harteille”.
Lajiliiton ei tulisikaan sysätä painavaa vastuuta vain yhden tuomarin harteille, vaan ottaa itse aktiivinen roolin vastaavien tapausten ratkaisijana. Vaikka se runsaasti resursseja vaatiikin, tulisi Uefan tutkia jokainen rasismiepäily perin pohjin, ja myös sitä kautta viestittää, ettei rasistinen kielenkäyttö ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.
Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei liiton johto yksinkertaisesti piittaa.
Toki on toinenkin vaihtoehto. On mahdollista, ettei Uefan johdossa yksinkertaisesti ymmärretä ongelman vakavuutta. Liiton toimeenpanokomiteassa, joka tarkoittaa sen ylintä johtoa, on 23 jäsentä. Näistä 20 on valkoisia miehiä. Kaksi johtoryhmän jäsenistä on naisia, ja yksi etniseltä taustaltaan vähemmistöön kuuluva mies.
Olen periaatteellisista syistä kaikenlaisia keinotekoisia kiintiöitä vastaan. Ne tuhoavat avoimen kilpailun ja vääristävät markkinatalouden toimintaperiaatteita. Joskus olen kuitenkin valmis joustamaan periaatteistani, sillä juuri Uefan kaltaisen toimijan johtoryhmässä sukupuoli- ja vähemmistökiintiö olisi paikallaan. Laji elää kannattajistaan ja ruohonjuuritason toiminnasta, mutta tämänhetkinen johto on eristäytynyt auttamattoman kauaksi niistä ihmisistä, joita sen tulisi edustaa.
Kiintiö ei ainoastaan edesauttaisi etnisiä vähemmistöryhmiä edustavien henkilöiden nousua päättävään asemaan, se voisi parhaimmillaan jopa tervehdyttää koko lajiliiton toimintaa. Ja vähimmilläänkin se olisi yksi askel kohti maailmaa, jossa jalkapallon päättävissä asemissa olevat henkilöt tunnustavat ja ymmärtävät lajia piinaavat ongelmat.
Joskus keinotekoisilla kiintiöilläkin on paikkansa. Jos jalkapallo, jolla on maailman laajin ja monikulttuurisin harrastajapohja, ei ymmärrä eriarvoisuutta, miten voimme olettaa, että kukaan muukaan ymmärtäisi? Lajin on turha odottaa yhteiskunnallista muutosta, jos se itse voi olla sen muutoksen ajuri.
”Rasismin vastustaminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat meidän kaikkien vastuulla. Kaikilla toimijoilla pitäisi olla työkalut puuttua siihen”, Veikkausliigan parhaimpiin kuuluva erotuomari Al-Emara toteaa.
Työkalut kyllä löytyvät. Mutta mistä löydämme niille käyttäjät?
Hyvää viikonloppua
Riittäköön tämä yhdelle kertaa. Vaikka teksti ongelmasävytteinen onkin, on jalkapallossa myös paljon hyvää. Tällä hetkellä sitä on se, että pitkästä aikaa saa taas seurata Huuhkajien otteita. Huuhkajalauma ei ole vain uskomaton jalkapallojoukkue; se on myös tiivis perhe. Tästä saatiin osoitus taas tällä viikolla, kun joukkue reagoi kohuun parhaalla mahdollisella tavalla, ja antoi täyden tukensa Kamaralle.
Vielä parempi luu kurkkuun rasisteille olisi, jos Kamara ja Huuhkajat laittaisivat Ukrainassa pystyyn sellaisen shown, että kotijoukkue jäisi pelkäksi vastaantulijaksi. Vetäytykäämme siis huomenna vastaanottimien ääreen parasta toivoen.
Mikäli haluat ottaa kirjoittajaan yhteyttä, onnistuu se sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Tulevien viikkojen varalle kannattaa liittyä Sallisen sivukatsomon sähköpostilistalle tästä, niin pysyt aina ajan hermolla jalkapallon maailman käänteistä. Palaamme ensi viikolla. Siihen asti: pysykää terveinä.
Hyvää viikonloppua.
