Heinäkuun 15. päivä vuonna 2018. Sadat miljoonat jalkapallokannattajat ympäri maailmaa heräävät odottavaisina. Kaikki tietävät, että kyseessä on jalkapallohistorian kannalta merkittävä päivä. Iltaan mennessä kruunataan uusi jalkapallon miesten maailmanmestari, ja mahdollisesti historiansa ensimmäistä MM-kultaa juhliva sellainen, jos Kroatia onnistuu yllättämään Ranskan.
Finaalihuumassa monelta jäi huomaamatta se, että Moskovassa otettiin viimeinen ja ratkaiseva askel kohti tapahtumaa, joka olisi vielä yksittäistä maailmanmestaruutta paljon merkittävämpi osa lajihistoriaa.
Pienessä, intiimissä ja yllättävänkin kiusallisessa tilaisuudessa Fifan sopivaksi urheiluvaikuttajaksi arvioima Vladimir Putin ojensi symbolisesti kisapallon seuraavien miesten MM-kisojen pääjärjestäjälle, Fifan arvioiden mukaan hyväsydämiselle ja jalkapallon kansainvälisestä kasvusta kiinnostuneelle Qatarin emiirille, sheikki Tamim bin Hamad Al Thanille.
Samalla lyötiin viimeinen naula arkkuun useiden MM-kisoja koskettaneiden perinteiden murskaamiselle. Qatarin MM-kisat ovat ensimmäiset, joita ei pelattaisi kesällä. Qatarin MM-kisat ovat myös ensimmäiset, joiden järjestäjämaa ei ole itse selvinnyt karsintojen kautta kisoihin – lukuun ottamatta historian ensimmäisiä MM-kisoja vuonna 1930.
”Olen varma, että ystävämme Qatarissa pystyvät järjestämään vuoden 2022 MM-kisat yhtä hyvin kuin me olemme tehneet”, Putin sanoi tilaisuudessa olleille toimittajille omaa egoaan pönkittäen.
Moni osasi tuskin tuolloin ajatella, että on yksi asia, missä sekä Venäjä että Qatar ovat lähes ylivertaisia kaikkiin muihin maailman maihin nähden. Kumpikin maa on suorastaan loistava alistamaan eri kansanryhmiä, muuttelemaan totuutta omaan agendaansa sopivaksi ja rikkomaan ihmisoikeuksia.
Qatarin ihmisoikeusrikkomuksista kertova teksti on tässä kohtaa MM-kisasykliä kuin vanhan ja loppuun kulutetun levyn soittamista uudestaan. Kaikki ovat kuulleet sen jo tuhansia kertoja. Kysymys on kuitenkin niin tärkeistä asioista, että ne on aika nostaa jälleen jalustalle, kun MM-kisat kolkuttavat ovella.
Qatar on noin Pirkanmaan kokoinen maa, jossa Qatarin kansalaisia asuu noin 300 000, eli noin 12% väestöstä. Loput noin 2,7 miljoonan hengen kansasta ovat työperäisiä maahanmuuttajia, joiden alistaminen orjan kaltaisiin oloihin on emiiri Al Thanin johtaman hallinnon tietynlainen henkilökohtainen harrastus.
Kaikilla ulkomaalaisilla työntekijöillä tulee olla paikallinen ”sponsori”, useimmiten työnantaja, johon he ovat sidottuja. Sponsori saa päättää, voiko työntekijä esimerkiksi vaihtaa työpaikkaa, irtisanoutua tai matkustaa kotimaahansa. Jotkut siirtotyöläisistä eivät ole nähneet perhettään vuosiin.
Epäinhimillisiä työaikoja epäinhimillisen kuumissa oloissa tekeviä siirtotyöläisiä kuoli vuosien 2010 – jolloin MM-kisat Qatarille myönnettiin – ja 2020 välillä vähintään 6500. Todellisuudessa luku on vielä suurempi, koska kaikki maat, joista siirtotyöläisiä Qatariin on muuttanut, eivät jaa dataansa kansainvälisten järjestöjen kanssa. Suurin osa kuolleista on juuri MM-kisojen rakennustyömaille rekrytoituja, normaalisti alle 40-vuotiaita, miehiä.
Kaikkia kuolemia ei ehkä voi laittaa työmaaonnettomuuksien tai huonojen olosuhteiden piikkiin, mutta on kuvaavaa, että Suomessa kuoli työtehtävissä vuonna 2019 seitsemän rakennustyöntekijää. Lukema oli korkein vuosikausiin.
Qatar on myös tunnettu naisten ja seksuaalivähemmistöjen alistaja. Naiset eivät saa Qatarissa työskennellä kotinsa ulkopuolella ilman perheen miehen lupaa. Lisäksi useita raiskatuksi joutuneita naisia on suljettu vankilaan avioliiton ulkopuolisen seksin harrastamisesta. Myös homoseksuaalisuuden harjoittamisesta saa Qatarissa vankeustuomion.
Tällä viikolla tuli täyteen kaksi kuukautta Qatarin MM-kisojen alkamiseen. Tällä viikolla myös kymmenen Euroopasta MM-kisoihin selvinnyttä maata ilmoitti, että heidän kapteeninsa tulevat käyttämään Qatarissa syrjintää vastustavaa, sateenkaaren värisen sydämen koristamaa, kapteeninnauhaa.
Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch, on kiitellyt kansallisia lajiliittoja siitä, että nämä ottavat askeleita ihmisoikeuksien tukemiseksi. Samalla ne ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että nyt luvatut toimenpiteet ovat liian vähän, liian myöhään.
Human Rights Watchin globaalien aloitteiden johtaja Minky Worden, esimerkiksi, sanoi, että ”Fifa ja kansalliset lajiliitot ovat luopuneet vastuustaan MM-kisojen valmistelujen viimeiseen hetkeen asti.”
On totta, että MM-kisojen herättämä keskustelu on pakottanut Qataria muovaamaan lainsäädäntöään. Siirtotyöläisille on annettu yksi vapaapäivä viikossa. Ulkotyöt on kielletty helteisimpinä kuukausina ja kaikkein kuumimpien tuntien aikana. Kotiapulaisten työtunteja on rajoitettu ja maksattomia palkkoja varten perustettu rahasto. Myös työntekijöiden minimipalkkaa korotettiin 10 000 riyaliin, eli noin 275 euroon.
Mutta, Wordenin sanoja lainatakseni, tämä kaikki on liian vähän, liian myöhään. Maassa, jossa keskitulot ovat lähes 5600 euroa kuussa, on pystyttävä parempaan kuin vain vähän orjuutta paremman kaltaisiin oloihin.
Qatar itse ei ole vaikuttanut kiinnostuneelta siirtotyöläisten olojen tai eri ihmisryhmien oikeuksien parantamiseen, eivätkä sitä ole myöskään kansalliset lajiliitot tai maajoukkueet juurikaan vaatineet. Tekemätöntä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Siksi nyt, kun kisoihin on alle kaksi kuukautta, on aika keskittyä siihen, mitä vielä on tehtävissä.
Edistysaskeleita on otettu, mutta mitä tapahtuu MM-kisojen jälkeen? Loppuuko edistys ja palaako Qatar ennen kansainvälistä mediahuomiota vallinneisiin tapoihin ja lakeihin? Varmaa on, että suuren yleisön huomio ei ylety Qatariin samalla tavalla enää kisojen jälkeen, minkä vuoksi paine ihmisoikeuksien kunnioittamiseen tulee olemaan nykyistä pienempi.
Fifan presidentti Gianni Infantino on toistanut useaan otteeseen, että MM-kisat ovat tapa vaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen ja maan ihmisoikeuksien parantamiseen. Sanat ovat vain tyhjää julkisuusvenkoilua, sillä Fifa ei kertaakaan näiden 12 vuoden aikana ole kritisoinut Qataria sen ihmisoikeustilanteesta. Infantinon sanat voivat silti, ainakin jossain määrin, käydä toteen, jos muu jalkapalloyhteisö ottaa aktiivisen roolin niiden toteuttamiseksi.
Valta on nyt kansallisilla liitoilla, pelaajilla ja faneilla. Jos pelaajat ottaisivat kisojen aikana aktiivisesti kantaa – esimerkiksi lehdistötilaisuuksissa, painattamalla viestejä pelipaitojen alla oleviin t-paitoihin tai lämmittelyasuihin, boikotoimalla sponsoritilaisuuksia tai saapumalla kentällä samaa sukupuolta olevien parien taluttamina – pakottaisivat he Fifan reagoimaan. Pelaajat ovat tähtiä, joiden mielipiteitä kuuntelevat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa, ja joita Fifalla ei ole varaa suututtaa, koska he ovat lajiliiton tärkein rahasampo.
Pelaajat tai maajoukkueet voisivat myös kuuluvasti anoa Fifalta korvauksia. Amnesty on jo vaatinut Fifaa maksamaan 440 miljoonaa dollaria siirtotyöläisille näiden kokemista kärsimyksistä. Summa on sama, jonka Fifa jakaa MM-kisojen palkintorahoina. Pelaajilla on valta asettua Amnestyn puolelle ja vaatia Fifaa reagoimaan.
Tämä voisi olla jopa vahvempi keino kuin mikään muu, sillä kassakoneen ääni on se, jota Fifa eniten kuuntelee. Korvaukset eivät korvaisi menetettyjä ihmishenkiä, mutta parantaisivat jopa satojen tuhansien elämää – ja pakottaisivat Fifan arvioimaan uudelleen sitä, millaisille maille se arvokisoja myöntää.
Siksi osittainen valta on myös TV-katsojilla. Jos kaikki jättävät edes puolet peleistä katsomatta, olisi se selkeä signaali siitä, etteivät verirahalla rakennetut kisat kiinnosta. Se taas vaikuttaisi mainostajien haluun maksaa mainoksista, mikä heikentäisi TV-yhtiöiden valmiutta maksaa kisojen TV-oikeuksista. Tämä taas näkyisi suoraan Fifan lompakossa.
On jo todistettu, ettei Fifa välitä ihmisoikeuksista. Rahasta sen on kuitenkin välitettävä. Paineen osoittaa solidaarisuutta ei pitäisi olla pelaajien tai fanien harteilla, mutta sellainen tilanne nyt vain on.
Sillä jos kukaan ei tee tilanteelle mitään, mikään ei myöskään muutu. Fifan on jo osoitettu ottaneen vastaan lahjuksia vuosien 2006 (Saksa), 2010 (Etelä-Afrikka), 2018 (Venäjä) ja 2022 (Qatar) MM-kisoja myöntäessään. Vahvaa näyttöä lahjusrahan liikkumisesta on myös liittyen vuoden 2014 Brasilian kisoihin. Vuoden 2030 MM-kisoja hakee muun muassa Saudi-Arabia, jonka ihmisoikeustilanne on kenties vielä kyseenalaisempi kuin Qatarin, mutta jolla on kyllä tahtoa saada tahtonsa läpi. Jos kukaan ei aidosti vaadi muutosta, ei tutun kaavan kannata myöskään odottaa muuttuvan.
Hyvää viikonloppua
Sen lisäksi, että tällä viikolla on kaksi kuukautta Qatarin MM-kisojen alkamiseen, tuli tällä viikolla täyteen kaksi vuotta ensimmäisen Sallisen sivukatsomon ilmestymisestä. Taaperoiässä on hyvä hetki katsoa hieman taaksepäin ja miettiä, missä asiassa voisi kasvaa ja kehittyä. Siksi Sallisen sivukatsomo ilmestyy tästä lähtien joka toinen viikko. Tavoitteena on, että harvempi ilmestymistahti mahdollistaa vieläkin mielenkiintoisempien, ajankohtaisempien ja ennen kaikkea syväluotaavimpien juttujen tekemisen, esimerkiksi haastattelujen määrää lisäämällä.
Kuten aina, palautetta ja ehdotuksia otetaan vastaan. Yhteyttä voit ottaa sähköpostitse (juuso@teravinkyna.com) tai Twitterissä (@TeravinKyna). Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajana saat seuraavan tekstin suoraan sähköpostiisi. Sen pituinen se. Hyvää viikonloppua.
