Sallisen sivukatsomo: Omistajat, liitot… ja fanit?

Samaan aikaan, kun Euroopan parhaat naisten maajoukkueet kamppailevat EM-kullasta Englannissa, valmistautuvat eurooppalaiset miesten seurajoukkueet tulevaan kauteen lähes normaaleissa merkeissä.

Suurin osa joukkueista on kokoontunut yhteen heinäkuun alussa ja pelaa kauden 2022–2023 ensimmäiset harjoitusottelunsa heinäkuun aikana. Vain tulevan sarjakauden aikataulun uusiksi rukkaavat Qatarin MM-kisat ovat muistutus siitä, ettei kyseessä ole normaali kesä. Muilta osin pallo pyörii, kuten ennenkin.

Jokin jalkapallomaailman syvimmässä olemuksessa on kuitenkin muuttunut viimeisten vuosien aikana. Laji, joka alkoi työläisten hupina, on tuntunut irtaantuvan juuristaan niin peruuttamattoman kohtalokkaasti, ettei paluuta enää ole. Samaan aikaan, kun yhteiskunnan arvot ovat pehmentyneet ja muuttuneet suvaitsevimmiksi, ovat jalkapallopäättäjät muuttuneet yhä ahneemmiksi, häikäilemättömimmiksi ja laskelmoivimmiksi.

Urheilullinen menestys ei enää riitä. Kaikki on kaupallistettava ja saatava markkinoitua yhä vain laajemmille kohderyhmille. Pelaajahankintoja tehdään enemmän markkinoinnin kuin voittojen takia, arvokisoja myönnetään sinne, mistä saadaan eniten rahaa ja voitonjuhlia järjestetään vaikka hävittäisiin.

Vaikka jalkapallo on aina ollut myös liiketoimintaa, tuntuu, että lajin kaupallinen potentiaali on aidosti ymmärretty vasta viimeisen 10 vuoden aikana. Sen jälkeen jalkapallo on alkanut houkutella myös lukuisia lajin näkökulmasta ulkopuolisia vaikuttajia, joiden pääasiallinen tavoite on hyötyä lajista joko taloudellisesti tai imagollisesti.

Nämä lajin uudet sidosryhmät ovat kohdelleet faneja, kuten kapitalistisessa maailmassa kuluttajia usein kohdellaan: objekteina, joiden ainoa tarkoitus on myöntyä ostamaan se, mitä heille kulloinkin tarjotaan.

Vuosikymmenen hiljaisena objektina olon jälkeen fanit ovat kuitenkin alkaneet heräillä, ja ymmärtää, että heilläkin on rooli tässlajiyhteisössä. Kuten saksalaisen FSV Mainz 05:n fanit aiemmin tässä kuussa seuralle osoittamassaan kirjeessä totesivat; kun valtiot, yritykset ja miljardöörit käyttävät jalkapalloa omien intressiensä ajamiseen, on jalkapalloa ja politiikka mahdoton yrittää pitää erillään.

Politiikka ei suinkaan ole yksisuuntaista, vaikka niin usein ajatellaan. Myös seurojen ja maajoukkueiden kannattajille on omat arvonsa ja poliittiset näkemyksensä. Ja myös fanit ovat alkaneet osoittaa, että heillä on ihan yhtäläinen oikeus ajaa omia intressejään kuin bisnestä pyörittävillä johtajilla.

Mainzin on määrä kohdata Newcastle United kansainvälisessä ystävyysottelussa heinäkuun 15. päivänä Itävallassa. Päällisin puolin kyseessä on täysin normaali, Bundesliigan ja Valioliigan keskikastin joukkueiden välinen, kauteen valmistava harjoitusottelu. Todellisuudessa kyse on, ainakin Mainzin fanien mukaan, jostain aivan muusta. Heidän mielestään, nimittäin, Newcastle ei ole enää jalkapalloseura.

Mainzin kannattajien yhdistys lähetti heinäkuun alussa seuralle kirjeen, jossa se vaati ottelun perumista Newcastlen uuteen omistukseen vedoten. Heidän mukaansa Newcastle ei edusta enää jalkapalloa tai kaupunkiaan, vaan Saudi-Arabian valtion urheilupesuprojektia. Kannattajayhdistys kokee, että pelaamalla Saudi-Arabian valtion omistamaa seuraa vastaan Mainz hyväksyy Saudi-Arabian poliittiset linjaukset.

Kannattajat halusivat muistuttaa, että Saudi-Arabia ei ole pelkästään absoluuttinen monarkia, jossa kansalaisilla ei ole sananvaltaa valtion asioista, vaan myös maa, jossa poljetaan ihmisoikeuksia säännönmukaisesti. Sanan- ja uskonnonvapaus loistavat Saudi-Arabiassa poissaolollaan, homoseksuaalisuus on rikos, naisten oikeudet lähes olemattomat ja kuolemanrangaistus edelleen jatkuvassa käytössä.

Kollegoidensa kanssa samoilla linjoilla ovat myös TSV 1860 Münchenin fanit, jotka niin ikään pyysivät seuraansa perumaan Newcastlea vastaan 18. heinäkuuta pelattavaksi sovitun harjoitusottelun.

1860 Münchenin fanit ovat osoittaneet näkyvästi mieltään ihmisoikeuksia rikkovien valtioiden omistamia seuroja vastaan pelattavia otteluita kohtaan. Eräs seuran faneista muistutti osuvasti blogissaan, ettei näitä otteluita ole mikään pakko pelata. Ne eivät ole osa kansallista sarjaa tai kansainvälistä turnausta, eikä mikään instanssi pakota niiden pelaamiseen tai rankaise, jos niitä ei pelata. Seurat ovat sopineet niistä täysin vapaaehtoisesti, ja antaneet samalla Saudi-Arabian valtiolle mahdollisuuden kerryttää sekä urheilullista että taloudellista pääomaa.

Sekä Mainzin että 1860 Münchenin fanit edustavat uutta yhteiskunnallista suuntausta, jossa kannattajat uskaltavat korottaa ääntään ja tuoda mielipiteensä kuuluviin. He, toisin sanoen, uskaltavat ajaa omia etujaan siinä, missä seurat omistavat yritykset, valtiot ja ihmisetkin.

Näiden kahden seuran fanit eivät suinkaan ole näkemyksensä kanssa yksin. Kenellekään ei liene yllätys, että vastaavaa faniaktivismia on nähty eniten juuri Saksassa, jossa kannattajilla on perinteisesti ollut merkittävä asema omassa seurayhteisössään.

Etenkin Bayern Münchenin fanit ovat vuosien osoittautuneet aktiivisuuttaan yhteiskunnallisissa aiheissa. Viimeisen vuoden aikana tapetilla on ollut ennen kaikkea baijerilaisseuran yhteistyösopimus Qatar Airwaysin kanssa, jota vastaan seuran kannattajat ovat aktiivisesti osoittaneet mieltään.

Fanit ovat tuominneet rajusti seuransa yhteistyön niin ikään ihmisoikeuksia rikkovan Qatarin valtion kanssa, ja ilmoittaneet, ettei ole väliä, vaikka se tuo seuran kirstuun rahaa – sopimus on vastoin seuran arvoja, ja siksi siitä on päästävä eroon.

Fanien jatkuva painostus ja lentävät iskulauseet, kuten “ihmisoikeudet lentävät pois Kafala Airwaysillä” tai “he, jotka ottavat vastaan veren tahrimaa rahaa Qatarilta, näyttävät Bayern Münchenin rumimmat kasvot” ovat saaneet myös seuran pelaajat kyseenalaistamaan sponsorisopimuksen tarpeellisuutta.

Heinäkuun alussa muutama Bayernin faniryhmän jäsen sai vihdoinkin tilaisuuden istua alas sekä seurajohdon että Qatarin valtion edustajien kanssa. Kuten arvata saattaa, tilaisuus käytettiin kyselemällä muun muassa siirtotyöläisten oloista ja naisten asemasta Qatarissa.

Bayern Münchenin ultrat ovat jo pitkään käyttäneet asemaansa ottaakseen kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, kuten rasismiin, pakolaisten oikeuksiin ja seksuaalivähemmistöjen kohteluun.

Jalkapallopäättäjien polarisoivat ja tunteettomat päätökset ovat herättäneet fanit lopulta taistelemaan sen puolesta, mitä heidän rakastamansa joukkueet edustavat. Esimerkiksi FC Augsburgin, SC Freiburgin, VfL Wolfsburing ja Saksan maajoukkueen kannattajat ovat osoittaneet näkyvästi mieltään Qatarin MM-kisoja vastaan. Eri seurojen fanien edustama kansallinen faniryhmä puolestaan ehti jo vaatia Saksan Jalkapalloliitolta, ettei se lähettäisi maajoukkuetta ollenkaan lopputurnaukseen.

Myös jalkapalloyhteisön jäsenet Saksan ulkopuolella ovat alkaneet ymmärtää, että heillä on vaikutusvaltaa ja mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Englannissa Watfordin fanit onnistuivat protestoimalla kääntämään seurajohtonsa pään ja perumaan Qatarin maajoukkuetta vastaan sovitun ystävyysottelun. Osa Walesin maajoukkueen taustajoukoista ei puolestaan suostu matkustamaan Qatariin, vaikka maa selvisi MM-kisoihin ensimmäistä kertaa 64 vuoteen.

Tällainen fanien ja taustahenkilöiden aktiivinen ote on erityisen tärkeää nyt, kun ihmisoikeuksia rikkovat valtiot yrittävät arvokisojen ja seuraostojen avulla pönkittää omaa asemaansa pehmeän vallankäytön kautta, ja kun Euroopan suurseurojen omistajat yrittävät erkaannuttaa lajin sen paikallisista yhteisöistä suuremman liikevaihdon toivossa.

Euroopan Superliigan synnyttämä faniliike osoitti, että tosipaikan tullessa kannattajilla on valtaa vaikuttaa jalkapallon tulevaisuuteen. On jopa mahdollista, että liikeidea, joka olisi onnistuessaan etäännyttänyt paikalliset fanit seuroistaan, antoikin vallan takaisin faneille.

Juuri tänä vuonna faniaktivismi on elintärkeää. Qatarin MM-kisat eivät ole vain yksi huono päätös jalkapallopäättäjien huonojen päätösten sarjassa, vaan se kamelin selän katkaiseva korsi, jonka pitäisi saada ihmiset nousemaan vastarintaan ympäri maailmaa.

Mainzin, 1860 Münchenin ja Bayernin esimerkit osoittavat, että vaikka jo tehtyjä päätöksiä ei saataisikaan perutuksi, on kannanottamisella silti vaikutuksensa. Mitä enemmän ääntä asioista pidetään, sitä vaikeampi liittojen ja seurojen on tehdä moraalisesti kyseenalaisia päätöksiä jatkossa.

Tarvittaessa fanit voivat ottaa vielä kovemmat keinot käyttöön ja äänestää jaloillaan. Bayern tienaa Qatar-yhteistyöstään 20 miljoonaa euroa kaudessa. Sen kotipelien lipputulot puolestaan ovat noin 100 miljoonaa yhtä bundesliigakautta kohden. Jos katsomot alkaisivat ammottaa tyhjyyttään, keinot sponsorisopimuksen purkamiseen löytyisivät hyvinkin äkkiä.

Faneilla on valtaa – vielä nykypäivänäkin.

Muut lähteet: Felix Tamsutin Twitter

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se. Lisää vastaavista aiheista Twitterissä @TeravinKyna. Voit myös jakaa omia ajatuksiasi sähköpostilla osoitteeseen juuso@teravinkyna.com. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi liittyminen taas on paitsi ilmaista, myös äärimmäisen kannattavaa. Sen voit tehdä tästä.

Helmarit muuten aloitti kisaurakkansa EM-kisoissa eilen. Lisää arvokisaherkkua on tarjolla ensi tiistaina. Suosittelen katsomaan. Suomen pääse arvokisoihin on aina koko kansan juttu.

Hyvää viikonloppua.