Keskustelu siitä, kuka on historian paras jalkapalloilija, on tuskin koko historiassaan kohdannut yhtään niin merkityksellistä kaksiviikkoista kuin viime vuoden viimeiset viikot.
Ensin Lionel Messi voitti kauan kaipaamansa – ja median mukaan koko jalkapalloyleisön hänelle toivoman – maailmanmestaruuden, millä hän viimeistään nosti itsensä argentiinalaisen jumalan asemaan Diego Maradonan rinnalle.
Vain 11 päivää myöhemmin maailma sai muistutuksen siitä, että ajankohtaisvinoumasta huolimatta maapallolta on löytynyt upeita pelaajia myös ennen 2000-lukua, kun yhdessä Maradonan kanssa edellisen vuosisadan parhaana jalkapalloilijana palkittu Pelé nukkui pois 82 vuoden iässä.
Kolme päivää tämän jälkeen Cristiano Ronaldo päätti puolivuotisen kiukuttelunsa ja vahvisti siirtyvänsä osa-aikaeläkkeelle Saudi-Arabiaan, samalla himmentäen jo muutenkin loistoaan menettäneen sädekehänsä kimallusta entisestään.
Samalla ihmiset saivat kouriintuvan muistutuksen siitä, ettei mikään ole ikuista. Jopa maailman kovimpien urheilijoiden urat, ja elämät, päättyvät joskus. Tämä muistutus on paikallaan kaikille niille someaikakauden eläteille, jotka ovat keskittyneet vihaamaan yhtä huippupelaajaa enemmän kuin rakastamaan toista.
Messin maailmanmestaruus sai sosiaalisen median täyttymään GOAT-päivityksistä ja eri asiantuntijat hehkuttamaan historian parasta pelaajaa. C Moren studiossa julistettiin kovaan ääneen, että keskustelu maailman parhaasta pelaajasta tulisi lopettaa.
Messin pitäminen historian parhaana pelaajana on täysin perusteltua. Kukaan ei voi väittää, että tehdessäsi niin olisit väärässä. Silti tilanne on kaikessa huvittavuudessaan täysin absurdi, sillä sama pätee moneen muuhunkin pelaajaan.
Messi on maailmanmestaruuden myötä voittanut kaiken mahdollisen sekä maajoukkueessa että seurajoukkueessa. Hän on yksi historian eniten otteluita pelanneista ja maaleja tehneistä jalkapalloilijoista. Hän on myös pelaaja, joka on muovannut kokonaisen sukupolven käsitystä täydellisestä jalkapalloilijasta. Koskaan ei tule olemaan perusteetonta sanoa, että kyseessä on lajinsa suurin.
Silti kysymys historian parhaasta jättää tilaa pohdinnalle ja vaihtoehdoille. Kyllä, Messi on maailmanmestari, mutta Pelé johdatti Brasilian 12 vuoden sisällä kolmeen MM-kultaan. Yksikään toinen pelaaja ei ole pystynyt samaan. Eikö maailman arvostetuimman urheilukilpailun dominoinnin tulisi painaa vaakakupissa melko paljon?
Seurajoukkuemenestystä on turha vertailla, sillä jalkapallomaailma on nyt erilainen kuin 60 vuotta sitten. Vielä tuolloin Euroopan asema ei ollut yhtä dominoiva kuin nykyään, eivätkä kaikki maailman parhaat pelanneet Euroopan sarjoissa. Euroopassakin eri kilpailuja oli nykyistä vähemmän, mikä tekee suorasta vertailusta entistä haastavampaa.
Pelkkä pokaalien määrä ei toki muutenkaan riitä takeeksi sille, että pelaaja on todella ollut parhaista parhain. Dani Alves on voittanut jalkapallohistoriassa enemmän mestaruuksia kuin kukaan muu, mutta tuskin juuri kukaan pitää häntä historian parhaana pelaajana. Suurin osa ei pidä häntä edes pelipaikkansa parhaana, vaikka brasilialainen toki laitapuolustajien aatelistoon kuuluukin.
Joukkuelajeissa menestys on kiinni paljon muustakin kuin yhdestä pelaajasta, minkä takia katse suunnataan useasti mieluummin pelaajan henkilökohtaisiin saavutuksiin. 2000-luvulla parhaan pelaajan tittelistä on vieläpä tullut korostetusti maalintekokilpailu, mikä heittää oman varjonsa vertailun ylle. Cristiano Ronaldo on, nimittäin, tehnyt uransa aikana edelleen enemmän maaleja kuin Messi. Kuinka moni silti pitää Ronaldo vielä tänä päivänä parempana pelaajana?
Lisäksi Pelé iski urallaan yli 400 maalia enemmän kuin mihin kumpikaan yllä mainitusta kaksikosta on tähän asti pystynyt. Tämäkin luku tosin sisältää tiettyä ongelmallisuutta, sillä brasilialaisen maaleista yli 500 syntyi epävirallisissa otteluissa. Guinness World Records listaa Pelén edelleen historian parhaaksi maalintekijäksi 1279 maalilla. Fifan alaisissa virallisissa otteluissa hyökkääjä iski kuitenkin ”vain” 767 maalia, eli noin 30 vähemmän kuin Messi ja 60 vähemmän kuin Ronaldo tähän mennessä.
Tuolla määrällä Pelé ei itse asiassa ole edes historian paras brasilialainen maalintekijä, sillä Romário teki urallaan 772 maalia. Pitääkö silti kukaan Romáriota Peléä suurempana pelaajana?
Maalintekovertailuun liittyy myös tiettyä ajankohtaisvinoumaa, sillä Pelén aikakaudella virallisia otteluita pelattiin yksinkertaisesti vähemmän kuin nykyään. Vai kuinka realistiselta kuulostaa ajatus siitä, että Messi tai Cristiano Ronaldo pelaisivat virallisten otteluiden lisäksi vielä yli 500 harjoitusottelua uransa aikana?
Ehkä sen takia onkin mielekkäämpää vertailla pelaajien tehokkuutta. Kun katsotaan maalimääriä ottelua kohden, on Pelé täysin omalla tasollaan sekä Messiin että Ronaldoon nähden. Toisaalta sekä Gerd Müller, Ferenc Puskás että Josef Bican tekivät maaleja vielä Peléäkin tehokkaammin. Eikö jotakuta heistä täytyisi silloin pitää historian parhaana maalintekijänä?
Ei oikeastaan, koska virallisista tilastoista löytyy vielä yksi kovempi maalintekijä, joka jää eri vertailuissa usein huomioimatta. Saksalainen Erwin Helmchen nimittäin iski vuosina 1924–1950 hurjat 987 maalia, millä hän jättää kaikkien aikojen maalintekijätilastossa Cristiano Ronaldon kakkossijalle. Kuinka monesti olet kuullut jonkun puhuvan Helmchenistä historian parhaana pelaajana?
Kaiken tämän hehkutuksen alle jää vielä se fakta, että jalkapallossa on muitakin arvoja kuin maalinteko. Eri ihmiset arvostavat erilaisia pelityylejä, eri suorituksia ja jopa eri pelipaikkoja – usein esimerkiksi sen mukaan, millä pelipaikalla he ovat itse joskus pelanneet.
On täysin perusteltua sanoa, että historian paras pelaaja oli sittenkin Gianluigi Buffon, Peter Schmeichel tai Lev Yashin. Puolustamisen jaloa taitoa arvostava voisi hyvin nimetä omasta mielestään parhaaksi pelaajaksi Paolo Maldinin tai Franz Beckenbauerin. Pallotaitavampaa pelaajaa kuin Ronaldinho taas tuskin on ollut koskaan.
Juuri tämä tekee historian parhaasta pelaajasta keskustelemisesta niin kiehtovaa. On täysin sallittua arvostaa eri asioita ja arvottaa ominaisuuksia eri järjestykseen. Yksilölajeissa parhaan valinta on melko suoraviivaista, mutta joukkueurheilussa se ei tule koskaan sitä olemaan.
Lisäksi se, kuka on historian paras pelaaja, ja kellä oli historian paras ura, ovat kaksi täysin eri asiaa. Omasta mielestäni jalkapallomaailma ei ole koskaan nähnyt niin hyvää pelaajaa kuin Brasilian Ronaldo oli parhaimmillaan. Ronaldon uran huippu jäi kuitenkin polvivaivojen vuoksi verrattain lyhyeksi, joten hänen urasaavutuksiaan on vaikea verrata esimerkiksi Pelén, Messin tai Cristiano Ronaldon vastaaviin.
Hieman samasta syystä Maradona putoaa helposti keskustelun ulkopuolelle. Monelle 80-luvulla varttuneelle hän tulee olemaan paras koskaan, mutta kentän ulkopuolisten seikkojen takia hänenkin uransa jäi harmittavan rikkonaiseksi. Edesmennyt legenda ei esimerkiksi ottelu- tai maalimäärissä päässyt edes puoleen siitä, mihin Messi on yltänyt, minkä takia monen myöhemmin syntyneen on vaikea käsittää sitä, kuinka poikkeuksellisesta pelaajasta todella oli kyse.
Jos taas asiaa ajatellaan sitä kautta, kuka on eniten vaikuttanut lajin evoluutioon, on Johan Cruyff pakko asettaa validiksi vaihtoehdoksi maailman parhaan tittelille. Evoluution ja lajin kehityksen kannalta on tärkeää muistaa myös se, ettei jalkapallo ole vain miesten laji. Siksi esimerkiksi Mia Hamm ja Marta ovat niin ikään varteenotettavia ehdokkaita.
On myös täysin sallittua ottaa pelaajan suuruus kentän ulkopuolella huomioon omaa mielipidettä muodostettaessa, sillä kaikkea suuruutta ei voi mitata vain urheilullisilla avuilla. Tällä tavoin asiaa lähestymällä esimerkiksi Messiä tai Cristiano Ronaldoa tarvitsisi tuskin asettaa edes ehdolle.
Kaiken kaikkiaan on tärkeää muistaa, ettei sellaista absoluuttista faktaa kuin historian paras jalkapalloilija ole olemassa. Kun puhutaan parhaasta mistä tahansa, kyseessä on ennen kaikkea mielipideasia.
Vegaanin mielestä arvostettu pihviravintola tuskin voi olla maailman paras ravintola, vaikka se olisi sitä jollekin muulle. Suomalaiselle, indonesialaiselle ja nigerialaiselle maailman paras kulttuuri voi tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita.
Urheilussa ominaisuuksia on pyritty laittamaan järjestykseen läpi historian. Absoluuttisen paremmuuden mittaaminen on kuitenkin äärimmäisen haastavaa. Usain Boltia sanotaan historian nopeimmaksi juoksijaksi, ei historian parhaaksi juoksijaksi, koska juoksumatkoja on erilaisia, eikä niillä ole paremmuusjärjestystä.
Someaikakauden värikkäässä maailmassa kaikesta yritetään tehdä korostetun mustavalkoista. Olet joko jonkin asian puolella tai sitä vastaan. Todellisuudessa erilaisia harmaan sävyjä on kuitenkin lukemattomia.
Itse keskustelen mielelläni historian parhaasta jalkapalloilijasta, sillä keskusteluna se on yksi maailman kiehtovimmista. Lupaan arvostaa ja kuunnella sinun mielipidettäsi, koska se on todennäköisesti täysin oikea. Kunhan sinä lupaat tehdä saman minun mielipiteelleni, joka ei ole väärä vain sen takia, että se eroaa omastasi.
