Siinä oli jotain täydellisen osuvaa. AS Roman ja Genoan välinen ottelu 28. päivä toukokuuta vuonna 2017 oli niin täynnä symboliikkaa, ettemme sitä silloin edes tajunneet.
Kaikki katseet olivat – ansaitusti – kääntyneet Fransesco Tottiin, kenties kaikkien aikojen suurimpaan seuralegendaan, joka pelasi uransa viimeistä ottelua. Valta oli kuitenkin jo vaihtunut. Samassa ottelussa, jossa Roman kapteeni jätti tunteikkaat jäähyväiset Stadio Olimpicon kotiyleisölle, Genoan Pietro Pellegristä tuli 16-vuotiaana Serie A:n historian nuorin maalintekijä.
Pikakelaus nykypäivään. Kaksi viikkoa sitten Pellegrin nykyinen joukkue, AS Monaco, nousi mukaan Ligue 1:n mestaruustaistoon kaatamalla PSG:n. 19-vuoden ikään ehtinyt Pellegri ei kuitenkaan tuossa ottelussa ollut edes penkillä. Loukkaantumisten riivaama nuorukainen joutui jälleen kerran katsomaan joukkueensa pelaamista sivusta – kuten on joutunut lähes poikkeuksetta edelliset kolme vuotta.
Pellegristä tuli tammikuussa 2018 siihen astisen historian kallein 16-vuotias, kun Monaco maksoi hänestä Genoalle hulppeat 25 miljoonaa euroa. Sen jälkeen suurin odotuksiin seuraan saapuneesta italialaisesta on kuitenkin tullut esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun liian nuoria pelaajia yritetään väkisin ajaa sisään aikuisten tasolle.
Krooniset nivusvaivat pitivät Pellegrin sivussa siirtoa seuranneen kevään Monacossa. Ensimmäinen täysi kausi alkoi kuitenkin lupaavasti, kun genovalainen iski heti ensimmäisessä ottelussaan avausmaalinsa Ranskassa.
Lupaavasti alkanut kausi katkesi jo kolmannen ottelun kohdalla, eikä nuorukainen pelannut syyskuun jälkeen enää peliäkään nivusvamman vuoksi. Seuraavalla kaudella takareisivamma piti Pellegrin sivussa koko kauden.
Ensimmäisten kahden ja puolen Monaco-vuoden aikana loukkaantumiset rajoittivat hyökkääjän ottelumäärän kuuteen. 19-syntymäpäiväänsä mennessä Pellegri oli ollut sivussa pelikentiltä yhteensä 618 päivää erinäisten loukkaantumisten vuoksi.
Jopa Monacon entinen päävalmentaja Leonardo Jardim myönsi, ettei seura ole kohdellut timanttiaan oikein.
”Meidän tulisi keskustella enemmän teini-ikäisten pelaajien mukaan ottamisesta aikuisten peleihin. Välillä ajattelemme, että he ovat vain aikuisia minikoossa. Ison osan ajasta me käytännössä tapamme pelaajia, eikä kukaan ota siitä vastuuta. Ehkä, jos Pietron kanssa olisi oltu varovaisia ensimmäiset kaksi tai kolme vuotta, kun hän oli Genovassa, hänellä ei olisi näitä vammoja”, portugalilainen valmentaja sanoi France Footballin haastattelussa.
”16-vuotias ei ole aikuinen minikoossa. Meidän on kunnioitettava sitä. Tunnumme ajattelevan, että 15- tai 16-vuotias on jo täysin valmis (pelaaja). Se ei ole totta. Kypsyys tulee vasta 18- tai 19-vuoden iässä luiden ja jänteiden kestävyyden suhteen. Meidän on kerrottava tätä viestiä eteenpäin, sillä se saattaa rikkoa monen nuoren elämän.”
Vaikka Pellegrin tapaus on surullinen, on se vain jäävuoren huippu ilmiössä, joka ajaa nuoret pelaajat yli fyysisen sietokykynsä liian aikaisin. Jopa saman seuran sisältä löytyy useampia esimerkkejä.
Ranskalainen Willem Geubbels teki pääsarjadebyyttinsä Lyonissa vain 16-vuotiaana syksyllä 2017. Debyyttikautta seurasi siirto Monacoon, joka tunnetaan hyvänä nuorten pelaajien kehittäjänä.
Ennen tätä kautta Geubbels oli esiintynyt Monacon paidassa Ligue 1:ssa vain kertaalleen, sillä loukkaantumiset pitivät nuorukaisen sivussa pelikentiltä lähes kaksi vuotta putkeen.
Olisi helppoa asettaa Monaco tarinan pahikseksi, mutta se olisi turhaa naiiviutta. Jos seura jostakin on tunnettu, niin siitä, että osaa kohdella nuoria pelaajia hyvin. Samat ongelmat kohtaavat seuroja ympäri maailmaa. Jokaista Pellegriä ja Geubbelsia kohtaan on lukemattomia nuoria, jotka eivät koskaan edes pääse aikuisten tasolle asti loukkaantumistensa takia.
Totuus on, että jalkapallo on lihaksistolle, luille ja nivelille äärimmäisen raskas laji. Amerikkalaisten ortopedisten kirurgien akatemian teettämän tutkimuksen mukaan ikävuosien viisi ja viisitoista välillä jalkapallo tuottaa jopa 12 prosenttia enemmän loukkaantumisia kuin vaaralliseksi leimattu amerikkalainen jalkapallo.
Koska rasituksen laatu ei jalkapallossa merkittävästi muutu vuosien varrella, ovat myös loukkaantumiset nuorilla usein samoja kuin aikuispelaajilla. Niiden vaikutukset ovat kuitenkin ovat kuitenkin merkittävästi erilaisia kasvavassa vartalossa.
Ihmisen luusto kasvaa keskimäärin muuta elimistöä nopeammin. Tämä kiristää jo luonnostaan lihaksistoa ja niveliä, mikä tekee kasvuvaiheessa olevista nuorista muita herkempiä liha-, nivel- ja rustovammoille.
Esimerkiksi rustot kovettuvat vasta pituuskasvun pysähdyttyä, mihin asti ne ovat tavallista herkempiä murtumille. Vakavat rustovammat nuorena voivat johtaa jopa luiden epämuodostumiin aikuisiällä. Tämä taas luonnollisesti altistaa joukolle muita vammoja.
Toisaalta usein on kyse yksinkertaisesti toistomäärien kasvusta. Suurin osa nuorten vammoista johtuu liiallisesta pelaamisesta. Kuka tahansa on altis loukkaantumisille, kun kehon rasitusmäärää yllättäen kasvatetaan eksponentiaalisesti. Juuri näin käy, kun nuori hyppää ilman totuttelujaksoa nuorisojoukkueesta aikuisten ryhmän mukaan.
Nuoret pitäisi ajaa hitaasti sisään aikuisten harjoittelumääriin ja -intensiteettiin. Treenimääriä ei tulisi kasvattaa yllättäen, vaan vähitellen. Parhaimmassa tapauksessa joukkueen kasvuiässä olevilla pelaajilla olisi muusta ryhmästä poikkeava harjoitusohjelma, jossa heidän kehon herkkyytensä on huomioitu.
Pääsarjatasolla on harvoin kuitenkaan mahdollista ottaa niitä taukoja, joita nuoren kroppa palautuakseen vaatisi. Kun pelataan vain voitosta, jää terveydestä huolehtiminen helposti taka-alalle.
Eikä tässä yhtälössä ole edes otettu huomioon ravintoa. Oikeanlainen ravinto on äärimmäisen tärkeä tekijä optimaalisen palautumisen kannalta. Kuinka monta teini-ikäistä osaa – tai on edes kiinnostunut – tutkailemaan ravintonsa sisältöä päivittäin? Kun harjoitusmäärät ovat samat kuin aikuisilla, tulisi myös pelaajien tietotaito kentän ulkopuolisista asioista olla samalla tasolla. Vastuu nuorten kouluttamisesta näissä asioissa on seuralla.
Toki monesti ongelmat voivat myös olla seurausta vääränlaisesta harjoittelusta ennen ammattilaistumista. Vuonna 2017 Palloliiton talenttivalmentaja Abdi Mohamed kohahdutti, kun hän totesi Satakunnan Kansalle, että Suomessa nuoret harjoittelevat liikaa.
Mohamedin mukaan nuoret jalkapalloilijat siirtyvät spesifien joukkuepelien lainalaisuuksien pariin jo ennen kuin heillä on perusasiat liikkumisen suhteen hallussa. Myös nuoren jalkapalloilijan loukkaantumisriskiä opinnäytetyössään tarkastelleet fysioterapian opiskelijat Juho Inberg ja Lauri Helminen ovat samoilla linjoilla.
Heidän tutkimustensa mukaan nuoren pelaajan harjoittelun tulisi sisältää muutakin kuin spesifiä lajiharjoittelua. Esimerkiksi erillisiä liikehallintaa ja liikkuvuutta kehittäviä harjoitteita tulisi tehdä lajiharjoittelusta irrallisina harjoitteina. Puuttuminen nuoren fyysisten ominaisuuksien puutteisiin ja varhain ehkäisee loukkaantumisriskiä myöhemmällä iällä.
Nuoren jalkapalloilijan kohonnut loukkaantumisriski johtuukin usein liian spesifistä harjoittelusta liian nuorena. Kun samoja lihaksia ja niveliä kuormitetaan samalla tavalla kerta toisensa jälkeen, ilman tukilihasten riittävää ylläpitoa, antavat ne aikanaan periksi.
Lajissa, jossa yhä nuoremmat pelaajat nousevat dominoimaan maailman kenttiä, on helppo sokaistua lahjakkuudelle. Jos pelaajan taitotaso riittää aikuisten tasolla pelaamiseen, on helppo ajatella, että hänen myös tulisi pelata ja harjoitella kuin aikuinen. Tämä ajatusmalli on kuitenkin tie lähes varmaan turmioon.
Pellegrin ja Geubbelsin kaltaisia, aivan liian nuorina loukkaantumiskurimukseen joutuneiden pelaajien kohtaloita ei voida vain ohittaa olankohautuksella ja todeta, että heillä oli huono tuuri. Ne vaativat tarkan syyseuraussuhteen analysoinnin, jotta vastaavilta tapauksilta voitaisiin tulevaisuudessa välttyä.
Eikä vain nuorten ihmisten terveyden vuoksi. Nykyajan globaalissa ilmapiirissä nuoret ovat entistä valveutuneempia ja tietoisempia siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Jossain kohtaa kohonnut loukkaantumisriski alkaa kiinnostaa myös nuoria itseään, ja yhä useampi jättää valitsematta jalkapallon harrastuksekseen sen takia.
Jalkapallon kauneutta mikään ei vie meiltä pois. Parhaimmillaan maailman pelatuin urheilulaji voi kukoistaa ajasta ikuisuuteen. Se kuitenkin vaatii, että lajin sisällä osataan reagoida ongelmakohtiin ennen kuin on liian myöhäistä.
Ennen kuluvan kauden alkua Pellegri totesi Football Italialle, että pelkkä loukkaantumisten ajattelu saa hänet voimaan fyysisesti pahoin. Voimme kaikki varmasti olla yhtä mieltä siitä, pitäisikö näin olla vasta 19-vuotiaan nuoren kohdalla.
Toukokuussa 2016 uransa lopettanut Totti pelasi lopulta 24 vuotta jalkapallon absoluuttisella huipulla. Samana päivänä uransa ensimmäisen maalin iskenyt Pellegri on jo 19-vuotiaana vedenjakajalla. Salliiko hänen kroppansa enää huipulle nousemisen, vai onko parhaat palat hänen jalkapallourastaan jo nähty?
Hyvää viikonloppua
Sen pituinen se tältä viikolta. Kun nuorten liikkuminen ja harrastaminen on nostettu pandemia-aikana tikunnokkaan, muistakaamme, että liikkua voi myös ilman ohjattua harrastustoimintaa. Joskus se voi olla nuoren fyysiselle kehitykselle jopa parempi vaihtoehto.
Jos teksti herätti sinussa ajatuksia, tai haluat jakaa asiaan liittyviä, syventäviä faktoja, ota yhteyttä sähköpostitse juuso@teravinkyna.com. Löydyn myös Twitteristä @TeravinKyna, jos se on enemmän sinun juttusi. Ja jos tämän viikon juttu resonoi, tekevät niin todennäköisesti tulevatkin tekstit – liity siis Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi tästä.
Palaamme uusin miettein ja tunnelmin taas ensi viikolla. Siihen asti: pysykää terveinä.
Hyvää viikonloppua.
